Häämatka - haaveet suunnitelmiksi!

Hääpäivän kertomus jatkuu heti, kun saan lisää kuvia. Sen sijaan eilen tuumimme armaan aviomieheni kanssa häämatka-asioita. Mehän pyysimme häälahjaksi rahaa häämatkaan. Koska olimme säästäneet häitä varten tosi säntillisesti, on meillä riemu käyttää lahjarahat oikeasti häämatkaan. Enpä voisi tätä vinkkiä liiaksi painottaa tuleville hääpareille: jos hääpäivä on lyöty jo lukkoon, aloittakaa säännöllinen säästäminen heti! Oli kiva fiilis häiden jälkeen, kun ei tarvitse maksaa lainoja eikä aloittaa avioarkea makaroniaterioilla, vaan sai napsauttaa pitopalvelun sun muiden laskut yhteisistä juuri häitä varten kerrytetystä säästöistä ja sitten vielä huomata, että meillä on mahdollisuus toteuttaa häämatkaunelmamme.

Häälahjat olivat muutenkin ihastuttavia. Rahalahjojen lisäksi jo aiemmin keräämämme valkoinen Teema-astiastomme täydentyi ihanasti häävieraidemme avustuksella. Nyt voidaan kahden talouden yhdistymisestä seuranneet sekalaiset astiastot pakata pois keittiöstä. Lisäksi saimme häälahjaksi taidetta, design-kellon, kodintekstiilejä sekä viikon matkan Rukalle, jota jo kutsuimme ylevästi häämatkaksi numero kolme, kun ensin matkasimme Ahvenanmaalle ja ensi tammikuussa suuntana on tropiikin lämpö.

 

Sitten se tropiikin matka, ihan oikea häämatkamme! Pyysimme häämatkatarjouksia usemmasta matkatoimistosta. Ensisijaisesti unelmakohteemme on yhä se Mauritius, mutta kun kahdelle vähän maailmaa ja etenkin kaukomaita nähneelle ihmiselle kaikki valkohiekkaiset rannat, palmut ja merenkohinat ovat yhtä eksoottisia, annoimme matkatoimistoille tilaisuuden ehdottaa myös muita kohteita. Meille tärkeintä on ajankohta tammikuussa, matkapäivien määrä, trooppinen rantakohde ja all inclusive, koska se tuo jo itsessään luksusta häämatkalle sekä pitää budjetin selkeänä myös matkan aikana.

 

Mietimme myös matkan räätälöintiä omatoimisesti ostamalla lennot ja hotelliyöpymiset erikseen, mutta koska tarkoitus on nauttia ja rentoutua täydellisesti, tuntui paremmalta vaihtoehdolta tilata matka suoraan matkatoimiston kautta. Helin matkat tekivät hienoja tarjouksia budjettimme rajoissa, joista yksi oli jopa Havaijille, mutta Uniquetour on vetänyt pisimmän korren tarjotessaan matkaa Mauritiukselle, jossa vietettäisiin kaksitoista yötä all inclusive -eduin. Sormi on jo enter-näppäimellä valmiina ja vihreä valo välkkyy, mutta hieman mietityttää se, että pienestä Uniquetour-firmasta ei meinaa löytyä minkäänlaisia matkustajien kokemuksia netin kautta. Matkan hinta on kilpailukykyinen ja realistinen, yritys kuuluu Kuluttajaviraston valmismatkaliikerekisteriin ja Facebook-sivuilla tykkääjien määrä lähentelee tuhatta, mutta silti olisi kiva kuulla edes jotain kokemuksia. Toki ensisijaista on päivittää oma matkavakuutus ja sitten vain antautua ihanille matkaunelmille.

 

Löytyykö ruudun siltä puolelta muita Uniquetourin asiakkaita tai muuten pienten matkatoimistojen palveluja käyttäneitä?

 

 

 

 





 

kuvat thebesttraveldestinations.com/beaches-in-mauritius

Kukat, valokuvaus ja first look

Saavuimme kaason kanssa museosillalle, jossa tapasimme sulhon, bestmanin puolisoineen sekä valokuvaajan. Sulho ja bestman toivat kukat mukanaan ja minun täytyy nyt vähän nolona myöntää, että morsiuskimppu meni tältä morsiamelta aikalailla ohi! Keskityin niin paljon suuriin linjoihin, että kukkien hankinnan annoin kokonaan äitini hoidettavaksi. Näin jo siksi, että oli kuljetusten kannalta viisainta hankkia kukat paikallisesta kukkakaupasta ja itse en työkiireiden vuoksi sinne ehtinyt. Ainoa ohjeeni hääkimpun kannalta oli, että siinä voisi olla neilikkaa ja se toive toteutui. Lisäksi matkassa oli hortensiaa ja ruusua. Kimppu oli kaunis ja morsiusneidolla oli miniversio omastani, mutta muuten kukkakauppa mokasi kyllä kukkien osalta. Äitien rintakukkiin oli jätetty tennismailan muotoinen tukiosa näkyviin, vaikka tarkoitus oli, että äideilläkin olisi hyvin yksinkertaiset kukat. Lisäksi äitien kukkiin oli pistetty orkideaa, mitä ei ollut missään muissa kukkakoristeissa. Miesten viehet olivat puolestaan täynnä kultahilettä, jota oli myöhemmin takkien liepeissä ja leuoissakin. Kun myöhemmin annettiin näistä palautetta kukkakaupalle, siellä todettiin, että kun kaikki niin tykkäävät niistä hileistä. Ei vaan tykkää ja siksi olisi kiva, että asiakkaan toiveet olisi ykkösenä. Saimme tuntuvan alennuksen kukista ja niillä sitten mentiin, mitä oli paikalle toimitettu. Se ei kuitenkaan hääparin fiilistä laskenut ja suoraan sanoen keskityin juhlissa sulhaseeni, vieraisiin ja tunnelmaan niin paljon, että jouduin kuvista katselemaan jälkeenpäin, että minkäslainen se kimppu tarkalleen ottaen olikaan! Kimppu nimittäin jatkoi matkaansa illalla, koska en hankkinut erillistä heittokimppua.

 

Me halusimme järjestää valokuvauksen ennen vihkimistä, jotta vieraiden ei tarvitse odottaa juhlapaikalla, vaan juhlat pääsevät pyörähtämään heti käyntiin. Valokuvaus oli myös oikein kiva ja rento hetki, mikä varmasti rauhoitti mieltä myös vihkimistä ajatellen, kun sinne sitten asteltiin yhdessä sulhon kanssa. Päätimme toteuttaa first look -kuvan, koska näimme kuvauspaikalla ensimmäistä kertaa. First look -kuvista sain jo yhden ihanan kuvasarjan. Tässä siis oikea, aito tilanne!

 

 

kuvat Taru Sairanen

Ennen puoltapäivää

Hääpäivän aamuna kello soi seitsemältä, mutta minä tosiaan nukuin sen verran huonosti, että olin silmä kirkkaana jo kuuden jälkeen. Sulho jäi vielä nukkumaan, kun lähdin alakertaan aamiaiselle. Äitini oli myös hereillä ja kuullessaan minun tulevan portaista hän rupesi laulamaan häävalssiamme "Jo valkenee kaukainen ranta ja koillisess' aurinko nousee..." eikä päässyt sen pidemmälle, kun meitä jo itketti molempia. "Tänään on se päivä", äiti kuiskasi minua halatessaan. 

Kampaaja saapui meille puoli kahdeksalta ja rupesi laittamaan hiuksiani. Samalla söin aamiaista ja pikkuhiljaa muu väkikin rupesi nousemaan. Isä kävi jossain vaiheessa kääntämässä radion Yle Suomen puolelle ja yhtäkkiä sieltä kuului meille onnittelut. Hiusten laitto oli kyllä haasteellista hommaa kampaajalle, kun ympärillä kävi melkoinen kuhina perheenjäsentemme rupatellessa ja morsiamen jännittäessä. Radiosta kuului tietenkin J. Karjalaisen Sydänlupaus ja taas rupesi itkettämään ja sitten pikkuveli tuli naurattamaan jotain ja kampaajalla oli täysi työ väkertää lettiä heiluvaan, jännittyneeseen päähän. Letti kukkineen kuitenkin syntyi ja oli tavattoman kaunis! Seuraavaksi pakkasin autoon hääpuvun tykötarpeineen ja lähdin meikkaajalle kirkonkylälle. Siellä tapasimme kaason kanssa ja taas tirautettiin pienet itkut. On se naimisiin meno raskasta touhua!

Meikkaajalla oleminen oli ihanan rauhallinen hetki. Ensin minut meikattiin ja sitten kaaso. Kaaso oli ihanasti tuonut mukanaan pienen shampanjapullon, suolakeksiä ja suklaata, joilla morsian tankattiin lähtövalmiuteen. Sitten hyppäsin hääpukuun ja pian oltiin matkalla museosillalle. Siellä oli määrä ottaa hääkuvat ja myös first look -kuva. Tässä morsian valmiina perhoset vatsassaan:

Autossa taas jännitys iski ja minulta pääsi itkun ja naurun sekainen kiherrys. (Olen ollut kyllä ihan kamala itkemään näin jälkeenpäin ajatellen! No, tunteellahan sitä avioon astellaan ja voin jo nyt paljastaa, että hääpäivän itkut loppuivat vihkitilaisuuteen, vaikka voisi kuvitella, että tällainen morsian tihertää itkua pilkkuun asti.) Laitoin Spotifyn kautta autoon soimaan polttareiden teemabiisin eli Jari Sillanpään Liekeissä-kappaleen. Kaaso käänsi nupit kaakkoon ja niin sitä mentiin tunnelman kohotessa hetkessä kattoon! Hauska sattuma oli, että kappaleen soidessa kumpikin meistä bongasi tienvarresta joltain pudonneen karvanopan ja olimme vakuuttuneita siitä, että karvanoppa on hyvä merkki. Myöhemmin erittäin onnistuneiden ja ihanien häiden jälkeen kaaso totesi, että se karvanoppa todella oli merkki. 

kuva Seida

Hääkertomus alkaa

Hei kaikille pitkästä aikaa! Täällä ollaan oltu avioliitossa nyt viikon verran ja nautittu häiden jälkeen rentouttavista lomapäivistä saaristomaisemissa Ahvenanmaalla. Häät ovat pyörineet mielessä päivittäin, ystävät ovat laitelleet viestejä ja sosiaaliseen mediaan on linkitelty kuvia häistämme. Se tuntuu aivan upealta, sillä päivä oli meille kahdelle hyvin tärkeä ja onnistunut, mutta nämä viestit, kuvat ja kiitokset kertovat, ettemme suinkaan olleet mieheni kanssa ainoat, jotka viihtyivät ja nauttivat! 

Rupean nyt hiljalleen purkamaan pitkää hääkertomusta. Häitä edeltävänä päivänä touhuttiin hääpaikalla vielä lähes iltaan asti. Molempien perheenjäsenet olivat mukana ja samoin kaaso ja bestman puolisoineen. Häiden aattona minulle tehtiin koekampaus ja samalla tuttu kampaaja suki myös mieheni kuontalon kuntoon. Sitten sulho ajoi Lahteen hakemaan sakettia Glamourista. Glamourista on myös minun pukuni, kaason puku ja morsiusneidon puku. Siellä on ihanaa palvelua, joten suosittelen ehdottomasti kaikille Lahden ja lähialueen hääpareille.

Häiden aattoiltana lämpeni pihasauna ja vaikka meitä oli iso porukka paikalla, pääsimme pakenemaan sulhon kanssa kahdestaan saunaan. Isäni toi meille sinne vastataiteltun saunavastankin. Saunominen kahdestaan oli varmaan koko häitä edeltävien päivien ihanin hetki. Rentoutumista, rauhoittumista, hiljaisuutta, jutustelua ihan pian koittavasta jännittävästä ja odotetusta päivästä.

Häitä edeltävän yön nukuin levottomasti. Minulla oli vahva fiilis siitä, että hääpäivä onnistuu hienosti ja meillä on hyvä talkootiimi paikalla ja jännityskin oli hävinnyt työmatkoille eikä ollut juuri hääjärjestelyjen viimeisinä päivinä mukaan ehtinyt. Silti mieli oli niin täynnä ajatuksia, ettei unesta tullut niin syvää kuin mitä se sitten olikin jokaisena yönä häiden jälkeen. Niin vain tunnit kuitenkin kuluivat ja pian valkeni hääpäivän aamu...

Onnelliset

Lauantai oli ikimuistoinen, todella onnistunut ja kaunis päivä. Sulho sanoi jossain vaiheessa, että aivan kuin olisimme vasta tavanneet ja rakastuneet. Onnentunne on huikea! Tämän viikon olemme lomalla ja suuntaamme saaristolaismaisemiin, mutta ensi viikolla viimeistään palaan blogin pariin hääpostausten merkeissä ja niitä riittää! Lopuksi laitan eilen napatun kuvan meidän salaperäisestä hääyöpaikasta, johon meidät vietiin säkkipimeässä elokuun yössä, pikkutunneilla tietenkin!

kuva Seida

Huomenna!

Pikainen tervehdys teille! Täällä kirjoittaa onnellisesta odotuksesta täyttyvä morsian, jolla on maailman paras sulhanen, ihanan reipas ja idearikas talkootiimi ja niin kaunis juhlapaikka että ihan hengästyttää! Usko siihen, että huomisesta tulee onnistunut ja upea päivä, on luja. Palaillaan asiaan sitten, kun olen solminut avioliiton rakkaimpani kanssa! Ihanaa viikonloppua kaikille! 

kuva Seida

Torstai-iltana

 

Kirjoitan nämä hääviikon loput postaukset puhelimella ja tabletilla, joten julkaisut voivat vinksahtaa eri tavalla kuin tietokoneella kirjoittaessa. Ajatukset on kuitenkin kiva saada ylös näin ajankohtaisesti. Järjestelyt ovat sujuneet mukavasti ja suorastaan leppoisasti. Tämä johtuu ennen kaikkien siitä, että tiimimme on saanut touhuta hääpaikalla tiistaista alkaen. Homma on siis tässä vaiheessa ihan mukavalla mallilla. Eilen hain hääpuvun, joka on ihana, ihana, ihana! Parasta ja ihmeellistä on myös se, että jännitys helpotti heti saapuessani juhlapaikalle ja muuttui iloiseksi odotukseksi. Toki tässä ehtii jännittää vielä, mutta ainakaan se ei ole samanlaista lähes panikointia kuin yksin miettiessä työmatkoilla. Juhlapaikka on todella kaunis ja eilen DJ viritti valot ja äänentoiston paikoilleen - voi, se oli piste i:n päälle kokonaisuudessa! Onnea totisesti on sisustusalalla työskentelevät äiti ja sisko sekä DJ ystävänä! Nyt vietämme iltaa ulkona, pihasauna lämpiää, elokuinen ilta on tyyni ja usva leijailee niityn yllä. Hääviikkoon mahtuu tunnelmallisia hetkiä.

kuvat Seida