31.7.2013

Ilotulitusta, kynsilakkaa ja huomenlahjaa

Sulho haki eilen kolmenkymmenen kilon paketin meidän varastoomme. Siellä on ilotulituspata, joka ammutaan häissä hämärtyvälle elokuun taivaalle. Olen niin iloinen, että sulhon unelma toteutuu. Enää sen tiellä on siis säätila, mutta se voi olla yhtä lailla meidän ulkovihkimisenkin tiellä eikä säälle voi mitään. B-suunnitelmat ovat onneksi valmiina ja jos ilotulitus ei onnistu, niin me pidämme sitten uutena vuotena kekkerit, jolloin pata sytytetään.

 
 
Tänään menen ottamaan kestolakkauksen varpaisiin. Nyt meinaa töiden vuoksi olla niin kiire aikataulu, että lakan takia tuntuu tosi turhalta kilpailla kellokortin kanssa, kun ensi viikolla on oleellisempia ja näkyvämpiäkin menoja, joiden vuoksi pitää ryntäillä. Pätkätyöläisenä loman vietto jää minimiin: kaksi päivää ennen häitä ja viikko häiden jälkeen. Eiköhän tänään iltapäivällä edessä oleva varvashuolto ole silti ihan mukavaa ja tervetullutta hemmottelua kiireen keskellä. Kiva testata kestolakkaus muutenkin, koska jos se osoittautuu oikeasti hyväksi, haluan ottaa sen myös häämatkaa varten talvella.
 
Lisäksi käyn tänään etsimässä huomenlahjaa miehelleni. Suunnitelmat ovat jo kivasti valmiina, mutten paljasta vielä täällä sen enempää, jos vaikka tekstit osuvat sulhon silmiin. Sen kerron, että olen miettinyt sekä esinettä että elämystä! Me emme tiedä yhtään missä me vietämme hääyön, mutta kaaso ja bestman ovat suunnitelleet meille jonkin paikan, jonne myös huomenlahjat toimitetaan valmiiksi ennen hääyötä. Maalaiskylässä keskellä korpea sijaitsevan juhlapaikan lähellä ei ole oikeastaan mitään, joten on tosi jännä nähdä, millaisen paikan he ovat keksineet. Teltta? Riippumatto?

kuva weheartit.com

30.7.2013

Ällöttävät hiuslisäkkeet?!

Hääkampaukseksi minulle tulee letti, joka vaatii hiuslisäkkeitä, ettei se jäisi aivan ohueksi rotanhännäksi. Kun katsoimme kampaajan kanssa idyllisiä ja maalaisromanttisia inspiraatiokuvia, hän totesi heti, ettei yhdessäkään ole vain mallin omaa tukkaa, vaan lisäkkeitä on kätketty joukkoon mukaan niin huolettomilta kuin letit näyttävätkin.

 


Minä en hiuslisäkkeistä ollut kovin innoissani, mutta lettikampauksen takia astun mukavuusalueeni ulkopuolelle. Kuten jo täällä kerroin, sain tummanruskeat vähän käytetyt hiuslisäkkeet siskoni ystävältä edullisesti. Ajatukseni hiuslisäkkeistä eivät kuitenkaan sen jälkeen muuttuneet, vaan ne ovat suorastaan ällöttäneet minua tosi paljon. Eilen menin lisätukka muovipussissa kampaajalle, jossa hiukset värjättiin samansävyisellä tummanruskealla. Kun aamulla otin muovipussin mukaan ja tarkistin, että tukka on siellä, niin minä oikeasti yökkäsin! Jos menkat eivät olisi vasta loppuneet, olisin jo varmaan epäillyt, että nyt olen raskaana. Olen kyllä ollut aina tosi herkkä hajuille, mutta hiuslisäkkeet ovat tosi siistit ja hyväkuntoiset eivätkä edes tuoksu miltään. Tiedän, että siskoni ystävä on hyvin tarkka ja pitää takuulla tavaroistaan hyvää huolta. Syy ällötykseen ei siis ollut siinä, että lisäkkeet ovat jonkun vanhat, vaan ylipäätään se irtotukka itsessään on jotenkin vastenmielinen. "Sä olet joskus kyllä tosi outo", totesi sisko tästä kuullessaan enkä voisi olla enempää samaa mieltä.

Kampaaja laittoi hiuksiini siis eilen työpäivän jälkeen hiuslisäkkeitä vastaavan sävyn ja kysyi sitten haluaisinko, että hän kiinnittäisi lisäkkeet tukkaani. Päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni, koska minulla ei ollut ennen tätä ollut minkäänlaista intoa testailla lisäkkeitä. Niinpä kampaaja neuvoi kuinka ne saisi helposti päähän ja kun homma oli valmis ja tukka paikoillaan, oli hiuslisäkkeillä vahvistettu kuontalo oikeastaan aika kiva. Voi olla, ettei minusta silti tule ikinä hiuslisäkkeiden ylin ystävä, mutta ainakin voin eilisen testin jälkeen käyttää niitä häissäni oksentamatta.
 
Nyt olisi kiva tietää olenko tosiaan outolintu ja ainoa, jolla on näin hankala suhtautumistapa ja totuttelu hiuslisäkkeisiin?



kuvat
weheartit.com
Seidan sulho


29.7.2013

Hääpalaveri

Eilen meidän juhlapaikalle kokoontui monta hyvää tyyppiä lyömään päänsä yhteen onnistuneen hääpäivän järjestämistä varten. Meidän talkootiimimme on mainio. Siihen kuuluvat sulhon vanhemmat ja kaksi veljeä ja toisen tyttöystävä, minun vanhempani, veljeni, siskoni miehensä kanssa, kaaso ja kaason aviomies, bestman vaimonsa kanssa ja lisäksi muutama nuori mies kotikylän riveistä kuljettajan ja baarin tehtäviin. Kun käytiin yhdessä läpi yksityiskohtia ja aikatauluja, tuli sellainen fiilis, että kyllä näistä tulee hyvät ja täysin meidän näköiset juhlat eli maanläheiset, hauskat ja rennot juhlavuutta kuitenkaan unohtamatta!
 
Hääjuhlaan meille ei tule kovin paljon ohjelmaa, koska paikalle tulee isoja kaveriporukoita, jotka tulevat juhlimaan meitä, mutta yhtä lailla myös tapaamaan toisiaan ja siksi me haluamme jättää tilaa vapaalle seurustelulle ja yhdessäololle. Jotain kuitenkin on, jota me olemme itse suunnitelleet ja näillä näkymin myös jotain, mistä tämä hääpari on autuaan tietämätön. Ohjelma-asioihin palaan vasta häiden jälkeen, jotta tätä blogia lukeville vieraille ei ihan kaikki selviä etukäteen.
 
Ja hei, me mennään ENSI VIIKOLLA naimisiin!
 
 
 
kuva weheartit.com

26.7.2013

Tarinointia hääbudjetista

Kun sormukset ovat jo jemmassa odottamassa ja muut kulut ovat kirkkaasti selvillä, rupeaa täällä budjetin vuoksi vuodatetut tuskaiset hikikarpalot kuivumaan. Olemme sulhon kanssa jo helpottuneina onnitelleet toisiamme hyvin suoritetusta säästölinjasta, joka on pitänyt viime metreille asti. Viime syksynä mietimme hääkustannuksia ja tärkein linjaus oli se, että me emme ota lainaa häitä varten. Häät ovat yksi päivä ja jos lainan takaisinmaksuaika on parikin vuotta, on silloin hyvin todennäköisesti paljon ajankohtaisempiakin rahareikiä kuin jo männävuonna juhlitut häät. Toki on paljon pareja, jotka ottavat lainaa ja jokainen tekee sen päätöksen itse, mutta meille jo asuntovelallisille ihmisille oli jonkinlainen päähänpinttymä ja periaate, että jollei meillä ole ilman lainoja varaa järjestää häitä, niin sitten kyllä mennään keskenämme naimisiin.

 


 

Tässä vaiheessa voi kuulostaa jo siltä, että meillä oli jonkinlainen pesämuna valmiina, mutta ei, hääkassan keruu aloitettiin pyöreästä nollasta. Laskimme arvioidut summat isoimmille menoerille ja sen pohjalta laadimme budjetin, jonka jaoimme jäljellä oleville kuukausille ja kristillisesti puoliksi. Niinpä joka kuukausi aina häihin saakka meiltä on napsahtanut tililtä samansuuruinen summa rahaa yhteiselle tilille hääkustannuksia varten. Tie ei suinkaan ollut mutkaton, sillä pätkätyöläisenä olin muutaman kuukauden työttömänä, jolloin säästäminen oli luonnollisesti hankalampaa. Silti se onnistui muista menoista kiristäen ja vain yhden kuukauden ajalta päätimme pistää säästämisen jäihin työttömyyteni vuoksi. Koska meille on tärkeää kustantaa häät tasa-arvoisesti yhdessä, koski tämä kuukauden tauko myös sulhoa, vaikka hän on vakituisessa työsuhteessa. Lisäkustannuksiakin tuli matkan varrella, kun päätimme hankkia molemmille vihkisormukset.
 
Vinkkini jokaiselle häitään suunnittelevalle onkin, että jos häiden ajankohta on jo tiedossa, aloittakaa säästäminen heti. Jos jotain olisin nimittäin tehnyt toisin, olisin aloittanut saman säntillisen säästämisen jo aiemmin ja siten siis pienemmillä kuukausierillä. Suosittelen tätä systeemiä, meillä tämä nimittäin toimi oikeasti hyvin ja fiilis on nyt aivan mahtava, kun tietää, että hääkulut saa maksettua heti pois ilman ainuttakaan takaisinmaksuerää ja lahjarahat voi oikeasti käyttää siihen, mitä on vieraillekin kutsussa mainittu eli häämatkaan.

Häät ovat iso investointi. Samalle rahalle olisi keksinyt paljon muuta käyttöä aina auton vaihtamisesta vessaremonttiin. Silti juhlahumu rupeaa nousemaan koko hääväessä nyt siihen malliin, että rahoille saadaan takuulla hyvää vastinetta kahden viikon kuluttua.

Miten teillä muilla pareilla hoidettiin rahoitus? Onnistuiko suunnitelmien mukaan? Pysyikö budjetti kasassa?



 
kuvat weheartit.com

25.7.2013

Kuinka elokuun morsian kaunistautuu?

Onnekkaana tyttönä sain ripsipidennykset muutama viikko sitten täydellisissä polttareissani. Kävin huollattamassa ne maanantaina ja hääviikon maanantaille minulle on varattu uusi huoltoaika, jotta varmasti ripset räpsyvät sitten hääpäivänä. Ripsipidennykset ovat erityisen hyvät silloin, kun meinaa itku tirahtaa. Ei tarvitse olla lainkaan huolissaan poskille valuvista ripsiväreistä.
 
Ripset eivät ole ainoa juttu, johon satsaan ennen häitä. Käyn värjäyttämässä hiukset ja lisäksi minulle tulee hääkampaukseen klipseillä laitettavat hiuspidennykset, jotta letistä tulee varmasti muhkea eikä lyhyt rotanhäntä. Letin joukkoon laitetaan valkoisia morsiusharso-kukkia. Hiuspidennyksistä en pahemmin välitä enkä olisi niihin investoinut paljoakaan, mutta minulle sattui hyvä tilaisuus ostaa vain pari kertaa käytetyt tosi siistit pidennykset siskoni ystävältä edulliseen hintaan. Kauppasin niitä jo eteenpäin eräälle ystävälleni häiden jälkeen, koska oma innostukseni ei niihin riitä hääpäivän verran pidempää, mutta klipsit varmasti säilyvät siisteinä ja käyttökelpoisina häiden (ja pesun) jälkeen.


 
 


Joskus sanoin siskolleni, etten todellakaan aio kampausta, meikkausta ja kynsien laittoa kummempiin toimenpiteisiin tarttua ennen häitä. Hius- ja ripsipidennykset tarkoittivat kohdallani räikeää takinkääntöä, josta siskoni on muistutellut kiusallaan jo muutamia kertoja. Jatkoa seuraa, sillä ennen häitä varasin ajan kynsien kestolakkaukseen, joihin haluan valkoisen lakan, ranskalaisen lakkauksen tai jonkin hillityn sävyn, esimerkiksi persikan. Vasempaan nimettömään haluaisin jonkin pienen jujun, kuvion tai strassin. Käyn laitattamassa kestolakan myös varpaisiin ja sinne tulee tietenkin jotain sinistä.





kuvat
pihastudio.wordpress.com
weheartit.com

24.7.2013

Ihana pitopalvelu!

Meidän häihin ilmoittautui yhtä vanhempaa pariskuntaa lukuun ottamatta kaikki ja muutama avec vielä siihen päälle. Hioimme kutsuvieraslistan keväällä ajatuksella ja siitä tuli kyllä pitkä, mutta silti meille oli etukäteen sanottu, että kyllä kutsutuista usein sellainen kymmenen prosenttia jättää tulematta. No eipä jättänyt. Toinen näkökulma tähän tuli kuitenkin työkaveriltani, joka totesi, että "Teistä kyllä oikeasti tykätään! Jos mä saisin kutsun jonkun tympeän pariskunnan häihin, niin en viitsis mennä." eli kaiketi tässä täytyy olla mielissään ja niin toki ollaankin. Näin sali ainakin täyttyy takuuvarmasti puheensorinasta ja tanssilattialla riittää väkeä ensisijaisten häähaaveidemme mukaisesti.
 
Silti olen nyt miettinyt, että kuinka me niin iso porukka hallitaan. Miten ulkovihkiminen onnistuu noin suurella väellä ja mihin hemmettiin kaikki autot tungetaan? Järki sanoo, että kyllä kaikki sujuu, mutta tunnepuoli pistää varikset törmäilemään toisiinsa mahan pohjalla. Meillä on suureksi onneksi hääpalaveri tulevana sunnuntaina, joten silloin tehdään A-, B- ja C-suunnitelmat kaikenlaisten säätilojen mukaan, suunnitellaan parkkisysteemit ja jaetaan jokaiselle omat vastuualueet. Olen nyt äärettömän onnellinen siitä, että meillä on iso ja innostunut talkooporukka.
 
Sain kommentin edelliseen postaukseen, joka alkoi hui-sanalla. Kiitos vain, se sai tämän morsiamen painamaan kirjaimellisesti paniikkinappulaa ja soitin siis pitopalvelulle, että ollaanko tässä nyt pahasti hakoteillä, koska eihän tällainen toimistossa päivät istuva nainen osaa aikatauluttaa ison hääväen ruokailua. Pitopalvelun ihana täti tokaisi, että aika riittää oikein hyvin ja todennäköisesti jää vielä vähän vajaaksikin. Hän kertoi hoitaneensa pitopalvelua sadoissa häissä ja varmasti kuuli minun helpottuneen huokaisun. Sanoinkin naiselle, että nyt stressi helpotti, sillä on ihanaa kuulla ammattitaitoisen ihmisen mielipide tästä. Hän nauroi ja pyysi minua soittelemaan heti, jos vain jokin asia rupeaisi mietityttämään.
 
Meillä on siis mahtavan talkooporukan lisäksi myös aivan mahtava pitopalvelu! Huhhei!
 
 
 
 
kuva weheartit.com
 

22.7.2013

Häiden aikataulu

Nyt taitaa olla pientä stressiä ilmassa, koska viime yönä heräsin miettimään hääjärjestelyjä. Mies pyöri myös vieressä, koska olimme sunnuntaiaamuna nukkuneet normaalia pidempään ja se pisti ilmeisesti näin vanhojen haahkojen päivärytmin jo ihan sekaisin. Kello oli varmaan 2.20, kun minä sanoin sulholle, että miten ihmeessä me ruokitaan ja juotetaan ne kaikki ja sulho vain nappasi minut kainaloonsa ja tokaisi, että "Nyt et stressaa sitä.".
 
Tätä seuraa siis luontevasti postaus häiden aikataulusta ja nyt toivoisin mielipiteitä ja ajatuksia siitä, onko tämä lainkaan realistinen, kun vieraita on noin 140 lapset mukaan luettuna.
 
15.00 vihkiminen (kesto n. 15 min, matka juhlapaikalle n. 20 min)
16.00 onnittelut ja alkumaljat, morsiamen isän puhe
16.30 tai 17.00 ruokailu
20.00 kahvit
21.00 häävalssi kajahtaa
22.45-23.00 ilotulitus
00.00 jatkot
 
Tämä on siis runko, johon en pienempiä ohjelmanumeroita ole laittanut. Tärkeimmät ovat vihkiminen ja bändin aloitusaika sekä kysymys siitä ehtiikö hääväki syödä buffet-pöydästä ja nauttia kahvit noin klo 17-21?
 
Kaikenlaisten asioiden vuoksi sitä ihminen yöunensa menettääkin!
 
 
kuva weheartit.com
 
 

21.7.2013

Nyt se on kirkossa kuulutettu

Tänään oli kuulutukset. Me kyllä jätimme kirkon menot ikävinä ihmisinä väliin, koska olimme eilen ystäväpariskunnan häissä ja kotiuduimme sieltä myöhään yöllä. Vielä kuitenkin arvoimme menisimmekö vai emme, mutta sitten ajattelimme, että Herra lepäsi itsekin seitsemäntenä päivänä, joten ehkä teemme samoin. 

Niin, meidän uskomme on sitä laatua, joka kestää perinteiden soveltamisen ja huumorintajun. Kuulumme kirkkoon, muttemme kuulu siihen porukkaan, jotka käyvät kirkossa vain jouluna ja sitten tosiaan esimerkiksi kuulutukset kuuntelemassa, vaan luterilaisia kaavoja ja kirkkomiljöötä oleellisempaa meille on sisäinen selkeys suhteessa yläkertaan ja vihkikaavassa tärkein kohta siunaus. Se oli syy, miksi meille tulee kirkollinen vihkiminen. Kulttuurialan ammattilaisena olen muutenkin sitä mieltä, että pureksimatta nieltävää tapakulttuuria tärkeämpää on miettiä mikä on itselle tärkeää ja oleellista olipa kyse sitten kirjaimellisesti mistä vain taivaan ja maan väliltä. 

Sen sijaan bestman puolisoineen pyysi meitä sopivasti illalla kahville, joten viemme sinne yllätykseksi pullaa mukanamme. Järjestetään näin pienimuotoiset kuulutuskahvit kuitenkin. 




kuva weheartit.com

19.7.2013

Empiiriset kokeet jännityksen poistamiseksi

Juuri nyt mahassa kipristelee. Häihin on enää kolme viikkoa. Enimmäkseen mielen valtaa ihana juhlahumu, jonka aistii niin kotiosoitteessa kuin perheen ja ystävien viesteissäkin. Tuntuu aivan ihanalta, miten kaikki ovat mukana tunnelmassa! Se enteilee varmaan hyvää juhlaa. Meillä häiden ilmoittautuminen päättyi sunnuntaina ja yhtä vanhempaa pariskuntaa lukuunottamatta kaikki pääsevät. Lisäksi mukaan tuli aveceja, joita ei etukäteen osattu edes laskea, joten vierasmäärä nousi hieman arviota korkeammaksi ja niinpä meidät häitä juhlii 127 aikuista ja siihen lapsia päälle plus bändi ja pitopalvelun henkilökunta. Aikamoista! Me olimme kyllä sulhon kanssa tosi höveleitä vieraiden suhteen ja lisäsimme vieraslistaan muutamia vielä sittenkin, kun kutsut oli lähetetty sekä toivotimme avecit lämpimästi tervetulleiksi. Punaisena lankana ja perusajatuksena on ollut koko ajan, että sen kerran, kun naimisiin mennään, niin mennään sitten kunnolla.
 


 
Stressiä tai paniikkia ei ole (vielä) puskenut enkä ole löytänyt itsestäni ainuttakaan bridezillan piirrettä, mikä johtuu varmaan osittain siitä, että delegoinut koristelut sun muut osaavimpiin käsiin eli sisustusalalla työskenteleville äidilleni ja siskolleni, joiden jälkeen luotan 110-prosenttisesti. Välillä tuntuu, että meillä on kaksi omaa hääsuunnittelijaa, jotka hoitavat homman eikä itse tarvitse kuin hyväksyä ideat ja huolehtia budjetista. Sopii meille sulhon kanssa paremmin kuin hyvin.
 
Sen sijaan välillä jännittää tosi paljon ja herkistyn kamalan helposti. Ei tarvitse kuin lukea jokin kaunis värssy tai kuulla jokin kappale, niin jo nousee kyynel silmäkulmaan. Ties kuinka monta työmatkaa on kulunut tänä kesänä itkua tihrustaessa, kun siinä on (hieman liikaa) aikaa kuunnella autossa musiikkia omissa ajatuksissaan...
 
Sama jännitys valtaa mielen ja vatsan ennen ystävien häitäkin. Tunteet ovat omien häiden vuoksi hyvin pinnalla ja siksi pelkään niiskuttavani räkä poskella myös ystävien vihkitilaisuudessa. Koska meillä on useamman ystäväpariskunnan hääjuhlat ennen omiamme, olen ruvennut testaamaan eri käytäntöjä tunteiden hallitsemiseen ja rentoutumiseen. Alkoholin käyttö rentoutumiseen ennen vihkimistä tuntuu olevan internetin keskustelupalstoilla ja hääblogeissa toisinaan sellainen juttu, joka ei todellakaan sovi oikeaoppisen morsiamen käyttäytymiseen. Siitä huolimatta minä kuitenkin huomasin, että yksi vajaata tuntia ennen ystävien vihkitilaisuutta nautittu siideri oli enemmän kuin paikallaan: hengitys pysyi rauhallisena, väri naamassa säilyi entisellään ja vain vesi kohosi silmäkulmaan yltymättä kuitenkaan Niagaran putoukseksi, vaikka kyseinen vihkitilaisuus alkoi sattumalta meidän häävalssillamme. Tätä kyllä testaan uudelleenkin.


 
 
kuva weheartit.com

18.7.2013

Diili

Kerroin täällä viime kuussa, että meillä on mainio diili toisen hääporukan kanssa, jotka järjestävät nyt tulevana lauantaina häät samassa paikassa kuin me. Tällä viikolla äiti on ollut heidän apunaan laittamassa juhlatilaa valmiiksi ja niinpä siis myös meidän häiden koristelut ovat pyörähtäneet käyntiin. Sain äidiltä muutaman kuvan muuttuneesta salista ja täytyy sanoa, että yksinkertaisesti valkoisilla verhoilla saadaan ihmeitä aikaan.
 
Kas, tässä kuva salista ennen sinne saapunutta hääpyörremyrskyä:


 
 
Raidalliset verhot íkkunoissa ovat ihan ok ja tuovat tupamaista fiilistä hirsiseinien kanssa, mutta näyttämön kukertava rimpsuverho päätettiin heivata sivuun heti kättelyssä. Sitten syntyi diili ja sivuverhot ja näyttämöverhot vaihdettiin valkoisiin ja pirttipenkkien tilalle tuotiin yksittäiset vanhat koulutuolit, jotta istuutuminen kapeiden hameiden kanssa sujuu miellyttävämmin. Sali muuttui hetkessä juhlavaksi ja hirsiseinätkin tulevat nyt vielä kauniimmin esiin. Tähän vielä tunnelmavalaistus, kattaus ja salin täydeltä ystäviä, niin hyvä tulee:
 



Ylin kuva juhlapaikan omilta internet-sivuilta. (Koska en ole täällä juhlapaikkamme sijaintia paljastanut, vaikka jotkut nokkelat sen saattavat arvatakin, saa linkin erikseen kysymällä.)
Kaksi alinta kuvaa räpsäissyt Seidan äiti.

17.7.2013

Sulhasen toteutuva haave

Olen aiemmin kertonut, että meillä hääsuunnittelut ja budjetti rakennettiin alusta asti molempien hääunelmien ympärille. Minä halusin swing- ja groove-tunnelmaa bändin avulla ja sulho ilotuksen. Oma unelmani toteutui jo joulukuussa, kun hääbändiksi löytyi Lime Hill Quartet, mutta sulhon haaveen toteuttaminen on ollut paljon luultua mutkikkaampaa.
 
Valmiiden ilotulitusnäytösten hinnat ovat korkeita ja vaikka olemme budjetoineet ilotulitukseen oikeasti ihan hyvän summan, niin silti jäi muutamista satasista kiinni valmiin näytöksen ostaminen. Sitten kuulimme, että hääpaikkakuntamme eräällä yrityksellä on ilotulituksen ammuntaluvat ja he ovat järjestäneet muun muassa kunnan joulun avauksen ja uuden vuoden ilotulituksia. Aluksi tämä vaikutti todella hyvältä ja he totesivat, että meidän budjetilla saa kyllä hyvän kokonaisuuden aikaiseksi. Jäimme odottamaan tarkempaa tarjousta, mutta viikot kuluivat ja muuttuivat kuukausiksi eikä mitään kuulunut. Kun kyselimme tarjouksen perään, firmasta todettiin, että he olivat siirtäneet homman toiselle firmalle, mutta näköjään meille oli unohdettu ilmoittaa asiasta. Selitykseksi tälle siirrolle saimme ainoastaan, että "Tämä kun ei meiltä nyt onnistunut".

 
Sitten alkoi sähköpostin lähettely toisen firman kanssa. Jälleen alku näytti ihan lupaavalta, mutta sitten selvisi, ettei vapaita rakettien ampujia meinaa löytyä. Muutama löytyi, mutta heitä ei kuulemma kiinnostanut lähteä tekemään keikkaa meidän tarjoamaan hintaan, joka siis kuitenkin on useampi sata euroa, vaan summan pitäisi kuulemma olla lähempänä tonnia. Me totesimme sulhon kanssa, että kipuraja on jo niin lähellä, ettemme todellakaan aio ampua yhtään enempää rahaa taivaalle.



 
Koko ilotulitus oltiin jo kuoppaamassa, mutta sulho päätti vielä yrittää järjestää asiaa. Hän otti yhteyttä useampaan firmaan, joista vastailtiin hyvin vaihtelevasti. Toki nyt on heinäkuu eikä todellakaan mikään ilotulitusten sesonki. Viimein sitten rupesi onni kääntymään ja eilen sulho lähetti lupahakemuksen ilotulituksen järjestämiseksi. Nyt siis meille on tulossa suuri valmis pata ja sulhon veli toimii ilotulitusvastaavana. Toki suunnitelma voi vielä kaatua metsäpalovaroituksiin, mutta siinä tapauksessa päätimme säästää pommit uuteen vuoteen ja järjestää silloin kekkerit.
 
Olemme miettineet muutaman minuutin kestoisen ilotulituksen ajankohdaksi bändin toista taukoa, jotta sitten bändin keikan jälkeen dj:n tahdittamat jatkot pyörähtävät luontevasti käyntiin ilman, että dj:n tarvitsee lämmitellä ulkoa takaisin sisälle palaavaa juhlakansaa uudelleen ja ettei ilotulituksesta tule sellainen vaikutelma, että nyt juhlat päättyvät. Selvitin juuri netin uumenista löytyneestä päivän pituus -ohjelmalla, että 10. elokuuta aurinko laskee klo 21.30, joten yhdentoista maissa on jo sopivan pimeää eikä ilotulitus iltaruskossakaan näyttäisi hullummalta.
 
kuvat
aamulehti.fi
fineartamerica.com
 

16.7.2013

Yöpala

Eilen ilmeni, ettemme ole uhranneet kunnolla ja tositarkoituksella ajatusta yöpalalle. Kun bileiden on määrä jatkua pitkälle pikkutunneille, täytyy yöpalaan panostaa kunnolla. Meille tulee karkkibuffet, mutta sen lisäksi illalla avautuvaan baariin nostetaan tarjolle popcornia. Olen yrittänyt etsiä neliskantisia vintage-tyylin popcorn-bokseja, mutta niiden yhteishinta kohoaa nopeasti niin korkeaksi, että viisaampiakin rahareikiä löytyy. Sitten löysin internetin ihmeellisestä maailmasta huomattavasti huokeammin toteutettuja ideoita, joissa popcornit oli pistetty esille paperitötteröihin tai paperipusseihin.
 



 
Popcornit ja herkut eivät kuitenkaan nälkää kokonaan sammuta, joten lisäksi mietimme, että pistämme ulos nakkikioskin eli grilli pihalle ja sinne nakitetaan joku hetkeksi pyörittelemään makkaroita ja nakkeja. (Ja toki kasvissyöjät huomioidaan tässä myös!) Ei ehkä kuulosta tällaisenaan parhaalta mahdolliselta idealta, mutta antakaas, kun avaan tätä hieman. Tanssilavoilla on aina myytävänä makkaroita ja meidän hääpaikkamme on vanha perinteinen tanssilava, joten nakkikioski sopisi pihalle suomalaisen tanssilavakulttuurin mukaisesti. Lisäksi nakit voi tarjoilla hauskasti suurista pahvimukeista, joihin mahtuu useampi nakki ja mukin pohjalle sinappia tai ketsuppia. Varmasti maistuu yön hämärinä tunteina! Lisukkeiksi salaattia ja tuoreita sämpylöitä!

kuvat
marthastewart.com
marthasterartweddings.com

15.7.2013

Vihkikeskustelu

Eilen oli jännittävä iltapäivä. Meillä oli vihkikeskustelu papin kanssa ja paikaksi valikoitui tietenkin vihkipaikkamme, kaunis ja idyllinen museosilta. Minua jännitti ennen keskustelua kauheasti. En ymmärrä miten iski sellainen jännitys, mutta mahaa kipristeli ja suoraan sanottuna vitutti. Sanoin sulholle, että kyllä ihminen on typerä olento: vasta viikko sitten ohjasin erästä kulttuuritapahtumaa yli kahdenkymmenen hengen ryhmälle eikä se tuntunut missään ja nyt minua jännittää mennä tapaamaan tuttua pappia ihan kuin olisin jotain suurtakin syntiä tehnyt!
 
Kun sitten loikattiin autoon ja kellon vilkuilu päättyi, ei jännittänyt enää ollenkaan ja hymykin palasi huulille. Toivotaan, että H-hetkellä fiilikset menevät myös näin, että tapahtumasarjan pyörähtäessä oikeasti liikkeelle jännitys loppuu siihen paikkaan.
 
Aurinko paistoi ja vihkipaikka näytti kauniilta ja vehreältä. Testasimme ennen papin tuloa kuinka ääni kuuluisi sillan toisesta päästä rantaan. Tämä on mietityttänyt paljon, mutta ääni kuului hyvin ja kaiken lisäksi naispapillamme on kirkas ja korkea ääni, joka varmasti kuuluu paremmin kuin meidän äänemme.
 
 
 
Meillä toimitusta lyhennetään jättämällä virret kokonaan pois. (Tätä lukevat vieraamme voivat huokaista helpotuksesta!) Näin siksi, että virrenveisuu on usein silkkaa hyminää seurakuntalaisten osalta, meillä ei ole säestystä ja ihmiset joutuvat seisomaan koko toimituksen ajan ja vain vanhuksille tuodaan tuolit. Psalmiksi meille tuli iki-ihana Paina minut sineteksi sydäntäsi vasten (Laul. I. 8:6-7). Psalmin olisi voinut jättää pois, mutta kun pappi rupesi lukemaan tuota tekstiä ääneen, minua alkoi itkettää ja sitten hän tokaisi, että "Tämähän me otetaan, kun se meni heti noin syvälle." Hän totesi myös, että teksti käy erittäin hyvin vihkipaikkaamme, koska olemme veden äärellä.
 
Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten,
pane sinetiksi ranteesi nauhaan.
Rakkaus on väkevä kuin kuolema,
kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.
Sen hehku on tulen hehkua,
sen liekki on Herran liekki.
Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa,
virran tulva ei vie sitä mukanaan.
Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi,
hän saisi vain toisten pilkan. 
 
Raamatunteksti valikoitui sen mukaan, missä meidän mielestämme oli eniten arkeen sopivaa viisautta, sillä sitähän se rakkaus ja parisuhde eniten on, yhteistä arkea (Kol. 3:12-14). Pappi kysyi lukisiko kaaso tämän ja täytyy kaasolta sitä kysyä, mutta totesin kyllä, että kaaso on vähintään yhtä herkkä itkemään kuin minä, joten nakki saattaa napsahtaa papille.
 

Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.
 
Seuraavaksi piti valita muoto, jossa kysymykset kysytään. Koska täällä blogimaailmassa on pohdittu paljon kuolemaan asti lupaamista, kysyin automaattisesti papilta, että onko ero kysymysasettelussa se, että vain toisessa luvataan kuolemaan asti. Pappi korjasi, että molemmissa ajatus ja kesto on sama ja ero on vain se, että muoto, jossa kuolema mainitaan, on juhlavampi ja se toinen sen sijaan vanhempi ja perinteinen muoto. Yllätyin, että se menee näin päin. Meille valittiin perinteinen muoto, koska olimme pitäneet sitä enemmän meidän oloisena alusta asti ja tuntui kivalta, että juuri sitä kutsuttiinkin kaikista omista ennakko-oletuksistamme poiketen juuri perinteiseksi muodoksi:
 
Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta NN, tahdotko ottaa NN:n aviomieheksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?

 

Pappi kysyi vihkikeskustelussa myös hieman meidän taustojamme kuten kuinka kauan olemme olleet yhdessä ja missä olemme tavanneet. Keskustelusta jäi tosi kiva fiilis. Pappi on rento ja huumorintajuinen, joten minä ja sulho lähdimme sillalta hymyillen vanhempieni luokse lettukahveille.

Saimme papilta avioliittoon vihkimisen rungon, joka pistettiin sulhon toiveesta jääkaapin oveen talteen, jotta sen voi opetella ja muistaa sitten paikan päällä elokuussa. Meille molemmille tulee vihkisormus ja kömpelöiden käsieni vuoksi joskus sulholle totesin, että entä jos sulhon sormus tipahtaa juuri ennen sormeen pujottamista ja vierii sillalta jokeen?  Ja sitten naarataan sitä porukalla, joku ahven syö sen ja viimein sulhanen hyppää sormuksen perään! Sulho sanoi vihkikeskustelun jälkeen kiinnittäneensä huomiota, että sillan reunassa on kakkosnelosen lankut, joten sormus ei pääse putoamaan ainakaan vierien. Ei huolta siis! :D




kuvat Seida

12.7.2013

Sydänlupaus

Eilen minun ja sulhon ensitapaamisesta tuli kuluneeksi tasan neljä vuotta, jonka kunniaksi lähdimme J. Karjalaisen keikalle. Meillä tapailu muuttui pian ja itsestään seurusteluksi, joten olemme viettäneet ensitapaamisen päivää vuosipäivänämme. Sama päivä on myös kihlajaispäivämme, josta eilen tuli kuluneeksi kaksi vuotta. Ilta oli ihana, kesäinen, romanttinenkin ja keikka kerrassaan loistava. Keikan kaunein ja herkin hetki koettiin, kun J. lauloi uudelta levyltään kappaleen Sydänlupaus ja minulla ja sulholla nousi kyyneleet silmiin. Nauratti ja itketti samaan aikaan. Kyllä huomaa, että häät ja elämämme tärkeimmän ja kauneimman lupauksen antamisen hetki on ihan oven takana.
 
Rakastan valtavasti.
 





11.7.2013

Tanssilattian taikaa

Sitä luvattiin vieraille kutsujen hääinfossa ja lupaus täytetään lähes ruhtinaallisesti. Meillä rupeaa häiden musiikkipuoli olemaan oikein hyvällä mallilla ja se jos mikä pistää tämän morsiamen sukat pyörimään jaloissa. Huikea ystävämme T järjestää hääjuhlan dj-puolen ja roudaa sulhon kanssa hääviikolla juhlapaikalle valot ja äänentoiston. Juhlan alussa ennen bändin keikkaa soi vintage- ja lounge-tunnelmaa hakien kerätty soittolista, josta löytyy kaikkea Laila Kinnusesta Aretha Frankliniin ja Edith Piafista New York Jazz Loungeen. Soittolistan palasi löytyy tämän blogin sivulehdeltä vinkiksi muille vintage-häiden järjestäjille, klik!
 
Sitten koittaa bändin vuoro ja Lime Hill Quartet loikkaa lauteille. "Musiikki sopii mainiosti tunnelman kohottavaksi taustamusiikiksi tai koko juhlakansaa tanssittavaksi swing-tanssiaismusiikiksi. Jazzin lisäksi tarjoamme groovehenkistä bilemusiikkia, joka viimeistään nostaa kannat kattoon" todetaan yhtyeen nettisivuilla ja juuri tätä me odotamme. Ensin tanssiaistunnelmaa ja sitten bilemeininkiä. Yhteydenpito ja suunnittelu on sujunut bändin kanssa niin kivasti, että odotan keikkaa hyvin paljon. Kaiken lisäksi meidän toivomamme häävalssi onnistuu, mikä on meille iloinen ja tärkeä asia.
 
Puolilta öin bändin jälkeen dj pistää levyt pyörimään ja kemut jatkuvat toivottavasti pitkälle aamuyöhön. T on suunnitellut valot sekä meidän toiveiden mukaisen soittolistan, jossa on huomioitu (tai ainakin vilpittömästi yritetty) kellohelmat ja tötterötukat, rock-kukot, bilehilet ja kovan luokan yökiitäjätkin.
 
Hyvät bileet siis olisi tiedossa! Tanssilattiaa ajatellen hääkengiksi valikoitui lopulta varmuuden vuoksi kahdet tukevat kiilakorkokengät: Tamariksen suloiset pitsikengät ja aina takuuvarmat Vagabondit.

  


 
 
 
 
kuva Seida

10.7.2013

Kokeiltiin meikki ja kampaus



Tasan kuukauden päästä vatsanpohja on takuulla täynnä perhosia ja minusta tulee ihanan miehen vaimo! Polttareiden ja ystävien häiden jälkeen fiilikset ovat muuttuneet jännittämisestä enemmän odottavalle kannalle ja juhlahumu kotiosoitteessamme on selkeästi noususuhdanteista.
 
Sunnuntaina tapasin kampaajan, joka tulee tekemään minun ja äitini kampaukset. Varsinaista kampausta ei tehty, vaan ainoastaan suunniteltiin. Vaihtoehtoina olin ajatellut joko sivunutturaa tai lettiä, mutta koska minulla ei ole koskaan ollut lettiä juhlakampauksena, veti se pidemmän korren ja nyt lopputulos kuoriutuu näiden kahden inspiraatiokuvan avulla:
 
 

 
 
Maanantaina kävin koemeikissä. Sain polttareissa suureksi yllätyksekseni ripsipidennykset ja aion käydä huollattamassa ne pari kertaa tässä kuluvan kuukauden aikana. Muussa meikissä en ollut suunnitellut suoraan sanottuna yhtään mitään ja ainoa toiveeni oli tumma silmämeikki, sillä puhevian vuoksi haluan korostaa paljon enemmän silmiä kuin suuta. Tuttu kosmetologi ehdotti heti, että mitä tuumaisin mustasta luomiväristä. En ole ikinä käyttänyt mustaa luomiväriä, mutta luotan ammattilaisen näkemykseen ja meikistä tuli tosi kiva. Puvussani ja kampauksessani tulee olemaan vintage-tyylistä herkkyyttä, joten tummat silmät tuovat hyvää kontrastia kokonaisuuteen.
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
kuva weheartit.com & Seida

9.7.2013

Älä tee näin?

Iltalehdessä oli lista asioista, joita vieraiden on syytä välttää häissä:

Valkoisiin pukeutuminen
Valkoisiin saa pukeutua hääpäivänä vain morsian. On muutenkin kohteliasta välttää liian näyttävää pukeutumista, sillä morsiamen kuuluu olla vieraiden katseiden kohteena. Essence.com kehottaa välttämään myös punaista juhlapukeutumista ja valitsemaan jonkin vähemmän huomiota herättävän värin.

Juopottelu
Tiedä rajasi alkoholin suhteen. Hauskan hiprakan ja nolon humalan välinen raja on usein hiuksenhieno. Hääpari ei taatusti arvosta örvellystäsi.

Valittaminen
Älä valita musiikista tai ruoasta. Muista, että morsiuspari ja heidän perheensä ovat nähneet vaivaa ja kuluttaneet sievoisia summia tarjoiluun ja ohjelmaan. Vaikka bändi tai hääkakku eivät olisikaan mieleesi, älä sano sitä ääneen.
 
 

 

Lasten riehuminen
Älä anna lastesi meuhkata ympäriinsä. Vie itkevä vauva hetkeksi ulos kirkosta tai juhlapaikalta äläkä anna tenavien leikkiä pöytien alla tai juosta keskellä tanssilattiaa. Usein morsiuspari saattaa arvostaa sitä, että jätät lapsesi kokonaan lastenhoitajan hoiviin hääjuhlien ajaksi.

Lahjan antamatta jättäminen
Olivatpa kyseessä sitten pienet tai isot häät, niihin on taatusti kulunut sievoinen summa rahaa. Tyhjin käsin juhliin tuleminen on siis usein töykeää. Kunnioita hääparin lahjatoiveita.

Pukukoodin sivuuttaminen
Lue kutsukortti huolellisesti äläkä ummista silmiäsi pukukoodilta. Jos hääpari toivoo vierailta iltapukua, on tökeröä ilmestyä paikalle pienessä bilemekossa. Se kertoo, ettet välitä heidän toiveistaan.
 

 
Epätoivottu avec
Hääpari ei halua nähdä suurena päivänään vieraiden joukossa epätoivottuja kasvoja. Älä siis nappaa aveciksi esimerkiksi jomman kumman exää tai arkkivihollista.

Hämmentävän puheen pitäminen
Pieni hiprakka saattaa saada nappaamaan mikin käteen ja kertomaan nolottavia kertomuksia vaikkapa sulhasen lapsuudesta. Idea voi sillä hetkellä tuntua hyvältä, mutta hääpari ei varmasti pidä keksintöäsi yhtä oivallisena. Jos sinulle on annettu kunnia pitää puhe, pidä se asiallisena varsinkin jos häissä on myös lapsia.
 
Myöhästyminen
Muihin juhliin hiukan myöhässä ilmaantuminen vielä käy, mutta häissä aikataulu on usein tiukka. Vihkiminen alkaa tietyllä kellonlyömällä, älä siis myöhästy.
 
 
 
 
 
Avautuminen
Älä avaudu ongelmistasi häistä - älä ainakaan morsiamelle tai sulhaselle. Heidän ei tarvitse kuunnella sydänsuruistasi tai työkiireistäsi suurena päivänään.
 
Vihkimisen skippaaminen
Jos haluat vain syömään ja juhlimaan ilmaiseksi, valitse toiset bileet. Hääjuhlaan kuuluu myös vihkimisen seuraaminen.
 
Sotkeminen
Vahinkoja sattuu, mutta jos sinut tunnetaan kömpelyydestäsi, pysy kaukana morsiamesta, jos kädessäsi on punaviinilasi. Ole myös varovainen hellyydenosoitustesi kanssa, jos morsiamella on valkoinen puku ja sinulla paljon meikkiä.
 
Kutsuun vastaamatta jättäminen
Häiden suunnittelu on kaiken a ja o. Hääparin on siis tiedettävä, tuletko paikalle vai et. Muista siis vastata kutsuun.
 
Puhelimen soiminen
Laita kännykkä äänettömälle. Kukaan ei halua kuulla puhelimesi soivan kesken vihkimistä tai koskettavaa puhetta.
 
Flirttailu
Häät ovat sinkuille oivallinen paikka löytää seuraa, mutta rajansa kaikella. Näyttävä flirttailu vetää huomion sinuun, eikä hääpari taatusti pidä siitä. Pysyttele taka-alalla, sillä nämä juhlat ovat morsiamen ja sulhasen - eivät sinun.
 
Kuvien julkaiseminen ilman lupaa
Vaikka olisit koukussa Facebookiin tai Instagramiin, muista ettei hääpari välttämättä halua kuviaan sosiaalisiin medioihin. Kysy siis lupaa, jos haluat jakaa hääkuvia netissä.
 
 
****
 
Kas näin! Ja rentoa, hauskaa hääjuhlaa kaikille! Minusta tällaiset listat ovat hieman vieraiden omaa harkintakykyä mollaavia. Jokainen kohta toki on asiallinen ja perustuu takuulla kokemuksiin, mutta silti minulle tulee ensimmäisenä sellainen olo, että voiko moinen todella pilata hääpäivän? Useassa kohdassa olen samaa mieltä, mutta muutama saa minut hieman kohottelemaan kulmiani. Esimerkiksi itse en aio kyllä laskeskella vihkitilaisuudessamme mukana olevien määrää. Jos kutsutut ovat paikalla, niin kiva, se on heillekin suotu kokemus, mutta jos eivät, niin nähdään sitten hääjuhlassa, koska tämä morsian aikoo keskittyä sillä hetkellä tulevaan aviomieheensä. Meidän häihin on tulossa pari sellaista avecia, joita emme ole nähneet ja tuskin ehdimmekään tavata ennen häitä. Se ei haittaa meitä lainkaan, koska kyse on kuitenkin näille vieraille tärkeistä ihmisistä, jotka he haluavat avecikseen, niin olisi tökeröä meiltä kieltää avecin mukaan tuominen vain osalta kutsutuista. Mitä flirttiin tulee, niin jos meidän vieraslistalla olevat sinkut löytäisivät toisensa meidän häissämme, niin sehän olisi vain mahtavaa ja kertoisi romanttisen tunnelman tihkuvan ympäriinsä. Ja jos ihmiset tahtoisivat jakaa FB-kavereidensa kanssa kokemuksensa meidän häistämme, niin antaa mennä vain, sillä sekin kertoo vain siitä, että vieraat ovat viihtyneet juhlassamme. Mutta toki tässä kohtaa ymmärrän erittäin hyvin sen, etteivät kaikki hääparit moisesta tykkää.
 
 
 
 
Häät ovat tietenkin hääparin oma juhla, mutta jos tähän omaan juhlaan aikoo vieraita kutsua, niin kuinka paljon voi ohjeistaa etukäteen vieraita, jotka kuitenkin ovat aikuisia ihmisiä ja joista suurin osa ei ole todellakaan ensimmäistä kertaa häissä vieraana? Tämän vuoksi meillä esimerkiksi jätettiin kutsuista pukukoodit kokonaan pois, vaan luotamme siihen, että ihmisten oma harkintakyky kyllä riittää siihen, miten kesähäihin pukeudutaan.
 
 
 
Koska vieraita ohjeistetaan, olisi ehkä hääparinkin hyvä miettiä muutamaa kohtaa, vaikkapa tällaisia:
 
1. Muista, että hääpäivänne merkitys on vieraille eri kuin teille ja monet arkiset asiat saattavat kirmata ajatuksissa ja puheissa sen ohitse, mutta se ei silti tarkoita, ettei kiinnosta tai etteikö välitetä.
 
2. Arvosta osallistumista. Vaikka osa hääpäivästänne jäisi käytännön asioiden vuoksi vieraalta väliin, ole iloinen, että hän tulee silti. Tai jos ei tule, kiitä lämpimästi muusta muistamisesta.
 
3. Älä nyrpistä nenääsi lahjapöydän edessä, jos bongaat sieltä jotain mikä ei miellytä. Vierasjoukkoon saattaa aina kuulua ihmisiä, jotka eivät ota hääparin lahjatoiveita huomioon, mutta silti näitä ei-toivottuja lahjoja on kohteliasta ruotia vasta kotona.
 
4. Vieraat ovat tuttuja ihmisiä eikä hääpäivänne ajaksi voida olettaa jokaisen kätkevän heikkouksiaan teidän suuren päivänne kunniaksi - niin valitettavaa kuin se onkin. Jos siis joku esimerkiksi juo itsensä sammuksiin yleensä bileissä, kannattaa ainakin valmistautua siihen, että hän todennäköisesti toteuttaa itseään samanlailla myös häissä, joissa alkoholitarjoilu on haettu Tallinnasta ja tarjoillaan hääväelle ilmaiseksi.
 
5. Likapyykki pestään aina kotona! Jos jokin seikka, tilanne tai asia ei mene haluamallasi tavalla ja tuottaa pettymyksen, älä anna harmistuksen nousta, vaan nappaa hörppy viiniä, rentoudu ja hymyile. Murehdi pettymykset vasta kotona ja anna niille ylipäätään vähän painoarvoa.
 
6. Muista hääpäivän tarkoitus! Teistä tulee aviopari ja se jos mikä on ihanaa! Anna siis onnentunteen kantaa koko päivän läpi. Ummista silmäsi järjestelyjen pieniltä epäkohdilta, keskity tunnelmaan ja rakastu uudelleen.
 
 
 
 
kuvat weheartit.com, twolittlewords.com

Kertomus polttareista, osa 6

Syvälahden tanssilavalla vietetyn illan jälkeen sunnuntaiaamu aukeni hitaasti ja hiljalleen. Lasten tahdissa aikaisin heräämään tottunut kaaso tosin oli ehtinyt pyörähtämään aamu-uinnilla ennen kuin muu mökkikansa könysi pystyyn. Mutta päivä pyörähti käyntiin ja tuvan pitkälle pöydälle katettiin maistuva brunssi. Minulle esitettiin koko viikonlopun jatkuneet kysymykset loppuun ja kerrottiin oikeat vastaukset. Kysymykset siis liittyivät mieheeni, avioliittoon, autoihin, lastenhoitoon ja kodinhoitoon. Tämän jälkeen sain katsastustodistuksen ja muutamalla huomautuksella morsmaikku meni katsastuksesta läpi!
 
Sitten eri puolilta Suomea saapunut polttariväki rupesi pakkaamaan tavaroitaan ja lähtemään kotia kohti. Minä hyppäsin bestmanin vaimon kyytiin, mutta ennen sitä halasin kaasoani ja minulta pääsi onnellinen itku, sillä viikonloppu oli kokonaisuudessaan niin ihana, etten olisi mitään muuta voinut edes toivoa!
 
Polttareita seurannut viikko sujui ihan huumassa: polttariväki linkitti Facebookiin kuvia ja kommentteja enkä suinkaan ollut tietojeni mukaan ainoa, joka soitti Liekeissä-kappaletta kotona ja autossa ihan fiiliksissä. Sain mukaani pienet ystäväni askartelemat paperiset ruutuliput, jotka oli tarkoitus jakaa tanssilavalla, mutta jotka unohtuivat mökkiin. Niinpä päätin puolestani yllättää polttariporukan ja lähetin jokaiselle mukana olleelle postissa pienen ruutulipun ja kiitoskirjeet. Ostin punaisia kirjekuoria ja sattumalta minulla oli kotona joskus männävuosina hankittu ruutulipputeippi, jolla koristelin kuoret ja kirjeet. Seuraavan kerran juhlitaan porukalla onneksi pian eli kuukauden kuluttua!

Kotiin saavuimme bestmanin vaimon kanssa ruutulippuja heiluttaen. Siellä odotti riutunut sulho, sillä liitutaululle kirjoitettua "Morsian kaapattu! Palautetaan viimeistään 10.8. klo 15!" -kaappausviestiä oli jatkettu lauantaiaamuna näin: "Ja sulhanen... katsotaan palautetaanko!". Rakkaani oli juossut lauantain ympäri kaupunkia balettipuvussa, istunut purjelentokoneen kyydissä, kiipeillyt kalliota pitkin ja saunonut seitsemän tuntia. Meillä oli molemmilla siis ikimuistoiset polttarit. Kyllä nyt kelpaa astella avioon!
 
 
Ihastuttavat ystävät mulla!
Onnellinen varikkotyttö kiittää!



kuva Seida

5.7.2013

Kertomus polttareista, osa 5

Kun morsiussauna oli ohitse, alkoi huikea yllätysten sarja, mitä ajatellessani rupeaa yhä naurattamaan. Ystäväni ovat mielettömiä ja he olivat valmistelleet polttarit huolella, ajatuksella ja tosi paljon huumorintajuuni luottaen! Toisaalta kirjoitin jo joskus aiemmin tänne blogiin, että polttarit syntyy juuri siitä, mitä ystävät morsiamesta ajattelevat ja miten he tämän tuntevat, joten kyllä nämä naiset ovat lukeneet minua ihan oikein!

Kun astuin saunan jälkeen mökin tupaan, oli sinne saapunut yllättäen serkkuni ja toisen serkkuni avovaimo. Tämä avovaimo on ammatiltaan kosmetologi ja sillä aikaa, kun muut söivät ja valmistautuivat illan rientoihin, minä sain ripsipidennykset! Siis vau! Olin juuri varannut tälle viikolle ajan ripsipidennyksiin, koska halusin testata hyvissä ajoin ennen häitä sopivatko ne edes minulle ja osaanko elää niiden kanssa, mutta maanantaina onnellinen räpsyripsi perui varatun ajan. Ripsien laitto oli samalla ihanan rentouttava hengähdystauko. Pötköttelin hiljaa hoitopöydällä, kuuntelin musiikkia ja ystävien puheensorinaa ja vaivuin välillä suloiseen horrokseen. Näin sai kerätä samalla energiaa iltamenoa varten. Ripsistä tuli ihanat, pitkät, kaarevat ja kauniit. Lahja oli tosi kiva, josta olen nauttinut joka päivä polttareiden jälkeen.


Ripsien laiton jälkeen söin ja pukeuduin iltatamineisiin. Minulle oli etukäteen sanottu, että mukaan täytyy ottaa bilevaatteet, mutta se olikin silkkaa vedätystä ja niinpä polttariporukan käskystä pukeuduin jälleen varikkotytön asusteisiin. Selkään kiinnitetystä hinnastosta yliviivattiin suukot ja pärinät, mutta halaukset tekivät kauppansa myös valoisan kesäillan tunteina. Juhlavuutta lisättiin ystäväni tekemällä ruutulippurusetilla, joka iskettiin nutturan kylkeen.


Ruokailun jälkeen mökissä alkoi kova touhu ja hälinä. Minulle pistettiin penkki keskelle tupaa ja ystävät nostivat maton esiripuksi. He olivat vitsailleet pitkin viikonloppua stripparista ja kun minut oli yllätetty ripsillä ja yllätysvierailla vasta paria tuntia aiemmin, ajattelin, että näiltä naisilta voi odottaa ihan mitä vain. Istuin siis penkillä maton takana ja maton toisella puolella hälistiin. "Laittakaa musiikkia kovemmalle!" kuului maton taakse ja taas alkoi Liekeissä soida. Sitten kuului ovikellon ääni ja naiset rupesivat huutamaan, hurraamaan ja kiljumaan! Minulla pyöri perhoset vatsassa ja äkkiä säikähdin, kun joku tarttui jalkaani kiinni. Esirippu laskettiin ja tuvan täytti mieletön naurun remakka: valtava kakku oli juuri saapunut sisään!
 
 
 
Kakku oli ystäväni huikea taidonnäyte. Se oli luonnollisesti suklaakakku ja pinta oli tehty marsipaanista. Minä kysyin nauraen, purskahtaako vaniljakreemeä tuolta housujen etumuksesta, kun siitä leikkaa kakkulapiolla. Kakku oli paras ja maistuvin strippari, mitä voi polttareihinsa saada ja tämän stripparin taiteilijanimi oli Turkka Kangasniemeltä. Herkullisen stripparin ohje löytyy ystäväni blogista Coffee and stuff, klik!
 
Kakun jälkeen valmistauduimme illanviettoon. Matkaan ei kuitenkaan lähdetty millään tavallisella kyydillä, vaan yllätyksekseni pihaan saapui traktori ja peräkärry, joka oli koristeltu koivuilla! Niinpä tyylikkäät naiset lastattiin ruutulippuineen traktorin lavalle ja tie vei romanttiselle Syvälahden tanssilavalle. Sisääntulo oli kerrassaan näyttävä: ruutuliput liehuivat, me lauloimme Liekeissä-kappaletta ja ihmiset tulivat ikkunoihin ja ulos katsomaan, mitä ihmettä nyt tapahtuu.
 
 
 
Syviksessä vietettiin koko ilta tanssien ja laulaen ja halauksia myyden! Meno oli mainio! Tarina kuitenkin jatkuu vielä...
 
 
kuvat Taru Sairanen, alin kuva Reijo Pynnönen