Kas tässä kaksi päätöntä pönötyskuvaa sovituskoppien edestä. Mustat sukkahousut eivät kuulu kokonaisuuteen. Morsiuspuvun hankinta on sitten vaikeampi rasti kuin kuvittelinkaan. Pitkiä pukuja on vaikka kuinka paljon tarjolla, mutta lyhyitä vain muutamia. Minulla on malli ja mielikuva kyllä olemassa erittäinkin vahvana, mutta sen toteutus ei sitten meinaa onnistua millään. Näistä kuvista ensimmäinen on charleston-mallinen puku. Minusta se näyttäisi ehkä enemmän charleston-puvulta pitkän, hoikan naisen päällä eikä tällaisen tantan, jonka polvet alkavat heti nilkoista, mutta puvussa on uskomattoman kaunis kaulus, joka jäi mieleen. Toinen kuva on enemmän 1950-luvun mallia, mutta en tiedä tuntisinko oloani yhtään kotoisaksi noiden kaikkien röyhelöiden kanssa. Kaiken lisäksi röyhelömekon liikkeessä todettiin, että he eivät edes vuokraa lyhyitä pukuja. Sen sijaan puvun teettäminen heillä puolestaan on selkeästi edullisempaa kuin puvun ostaminen ja jäisi jopa erittäinkin suotuisasti sen budjetin rajoihin, johon pukuani kaavailin.
Mitä siis tehdä? Ajattelin puvun vuokraamista siksi, että hääpukua käytetään vain kerran. Olisi sääli ostaa se pussiin vaatekomeron perälle tai aloittaa myyntityö heti häiden jälkeen ja toisaalta en haluaisi sitä kyllä asettaa kotiin esillekään häiden jälkeen - niin paljon en valkoisia helmoja fanita. Monet muokkaavat hääpuvusta jotain myöhemmin kuten kastemekkoja tai tyynyjä, mutta olisiko sekään paras vaihtoehto? Äh, en tiedä!
On selkeämpää miettiä hääkenkiä kuin itse pukua! Bongasin jostain kuvan valkoisista satiinitennareista ja mietin heti, että ne sopisivat täydellisesti keinuvien fiftarihelmojen kanssa sitten, kun elokuun ilta hämärtyy ja tanssilattialla jammailu saa morsiamen potkaisemaan korkokenkänsä pöydän alle.