28.2.2013

On meitä muitakin

Ennen kuin siirryn blogissani jälleen kevyempiin aiheisiin eli muun muassa kutsukortteihin ja siihen liittyen ensimmäiseen tapaamiseen hääkuvaajamme kanssa, palaan vielä edellispostauksen aihepiiriin. Toissapäivänä kirjoitin meistä. Toki me olemme sellainen paketti, johon sisältyy paljon kaikkea mutta muun muassa myös terveen miehen ja vammaisen naisen rakkaustarina. Eilen siskoni linkitti minulle Satuhäiden uusimman jakson, jossa toisilleen sanoivat tahdon terve nainen ja pyörätuolissa istuva mies. Hauska sattuma, sillä en ole koskaan seurannut hääohjelmia enkä edes nyt omien häiden alla, mutta tämän kyseisen jakson katsoin Yle Areenan kautta ja kyynelehdin ruudun ääressä. Ihanaa, kirjaimellisesti kaikki esteet voittavaa rakkautta huumorilla höystettynä! Jakso näkyy vielä Areenassa ja sen pystyy katsomaan tästä linkistä

Meitä on siis muitakin!

26.2.2013

Me

Olen aika vähän kirjoittanut meistä kahdesta täällä blogissa, mutta koska nyt postauksia on jo iso määrä, on ehkä aika raottaa hieman enemmän taustoja. Me tapasimme neljä vuotta sitten ja alusta asti tuntui siltä, että kummallakin oli helppo ja huoleton olo toisen seurassa. Tapailu muuttui nopeasti seurusteluksi ja puolentoista vuoden seurustelun jälkeen meillä oli yhteinen koti. Kihlasormukset vaihdettiin toisena vuosipäivänämme. Viime vuoden aikana hääsuunnitelmat sitten alkoivat pikkuhiljaa muuttumaan utuisista ajatuksista todeksi ja tässä sitä nyt ollaan.

Jokainen pariskunta varmaan voisi sanoa itsestään, ettei täytä ihan tavallisen pariskunnan kriteereitä. Niinpä sanon minäkin meistä ja siihen on yksi iso syy, joka on vaikuttanut suhteeseemme alusta asti. Minulla on liikuntavamma, joka vaikuttaa eritoten puheeseeni ja motoriikkaani. Elän ihan normaalisti enkä käytä liikkumiseeni mitään apuvälineitä, mutta silti vammaani ei tietenkään saa piiloon millään ellen sitten istu hiljaa paikoillani enkä sano mitään, mutta se puolestaan ei ole lainkaan luonteeni mukaista. Olin ollut joskus täysin varma siitä, etten takuulla löydä rinnalleni miestä, jolle riitän tällaisena kuin olen ja jonka kanssa viihtyisin ja jossa pitäisi olla kaiken lisäksi vielä rakkautta mukana. Äitini sanoi joskus, kun harmittelin sitä, etten saa kömpelöillä sormillani laitettua pieniä korvakoruja itse korviin, että joskus minulla on sellainen mies, joka laittaa ne minulle. Se kuulosti kivalta, mutta siinä vaiheessa olin ihan varma, että elän todennäköisemmin ilman sellaista miestä - ja ilman nappikorvakoruja.

Sitten elämääni tuli sulho. Hän on siis aivan tavallinen terve mies, joka kuitenkin alusta asti näki pintaa syvemmälle. Toki terveen ja vammaisen suhteessa on aluksi isoja asioita, jotka on käytävä läpi ja joiden kanssa on tultava sinuiksi, mutta kun ne oli käsitelty seurustelun ensimmäisen vuoden aikana, tuli ihan uudenlaista tilaa rakkaudelle, joka syveni valtavasti. Joskus olen kysynyt sulholta, miksi hän viitsii olla minun kanssani, kun voisi saada jonkun terveenkin? Hän vastaa, että kanssani on niin hyvä olla, meillä on hauskaa yhdessä ja pintaahan ne ulkoiset ominaisuudet vain ovat. Nykyään vammaisuus on tässä parisuhteessa maailman tavallisin asia. Minä voin tuosta noin vain kiikuttaa nappikorvakoruni sulholle ja pyytää häneltä apua. Ja sulho saattaa heittää karkeaakin vitsiä vammastani ja minua vain naurattaa. Kun otan aamulla lääkkeen, hän saattaa kysyä minkä värisellä napilla päivä lähtee tänään käyntiin.

Voi olla, että vammaisuus tuo omia haasteitaan vastaan siinä vaiheessa, kun joskus on jälkikasvun aika. Niistäkin haasteista olemme puhuneet jo paljon eikä meitä moinen juurikaan jännitä, koska pohja tuntuu hyvin vakaalta, jolle perheen voisi perustaa. Ensin on edessä kuitenkin muuta kutkuttavaa jännitettävää ensi elokuussa. Kun kerroimme ystäville menevämme naimisiin, sanoi eräs mies, joka on ollut sulhon ystävä aivan lapsuudesta asti, että hän arvasi, ettei meidän kohdallamme häihin mene enää kauan. Kuulemma meistä näkyy, että homma toimii ja viihdymme yhdessä. Meillä itsellämme on juuri sellainen olo ja siksi tuntui kivalta kuulla, että muutkin näkevät sen.


.

kuva weheartit.com

25.2.2013

Paukkumaissia yökiitäjille

Häävalssin hempeilystä on hyvä siirtyä jatkoille. Kuten olen kertonut, juhlapaikassamme saa juhlia niin pitkälle yöhön kuin intoa vain riittää. Meillä jatkot toteutetaan periaatteessa omina bileinään. Niistä tulee ohjelmarunkoon oma mainintansa, ne alkavat näillä näkymin ilotulituksen jälkeen, niitä tahdittaa dj ja baarinkin olisi tarkoitus olla auki niin kauan kuin väkeä juhlissa riittää. Toivon totisesti, että veljeni saa hankittua pari kivaa ja näppärää baarimikkoa tiskin taakse drinkkejä vääntämään, jotka paneutuvat hommaan täysillä pitkälle yöhön. Täytyy keksiä jokin hyvä palkkio pojille! 

Jatkoilla olisi kiva tarjota jotain naposteltavaa ja keksin, että kevyesti vintage-teemaisiin häihin voisi sopia popcorn! Tässä kohtaan astuisi kaukaa kierretty askartelu viimeistään kuvioihin, sillä popcorneja olisi hauska laittaa tarjolle pieniin vintage-henkisiin pahvitötteröihin. Bokseja saa toki ostettua valmiiksi, mutta ne pystyisi halutessaan suunnittelemaan itse ja tulostamaan paksummalle paperille, josta ne sitten omin pikku kätösin taiteltaisiin valmiiksi. Netin syövereistä löytyy valmiita kaavoja popcorn-bokseille kuten esimerkiksi tämä tässä:



Popcorn olisi hyvin edullista, vähän vanhanaikaistakin ja ihan nättiäkin tarjoiltavaa pikkutunneilla. Boksit voisi suunnitella häiden teemaan sopivaksi ja ryhmitellä baaritiskin toiseen päähän valmiiksi ennen jatkoja. Kivoja ideoita popcorn-bokseiksi on netti tulvillaan:





 




 


kuvat 
pdfcast.net
etsy.com

24.2.2013

Harmoniaa häävalssiin

Olemme päättäneet häävalssin mikäli se vain sopii myös bändillemme. Äsken harjoittelimme sitä jo kerran ja arvatkaapa keneltä pääsi itku. Voi, mitenhän tässä vielä käy, kun jo nyt nyyhkytän vähän yhdestä jos toisestakin häihin liittyvästä asiasta? Olen tosi herkkä ja muistan, kun ensimmäistä kertaa seurustelumme alkuaikoina itkin sulholle jotain tosi pientä asiaa. Hän ei tiennyt mitä olisi tehnyt ja näytti suunnilleen kauhistuneelta ja varmaan mietti itsekseen, että apua, mistä tämän saa pois päältä! Nykyään sulho on tottunut siihen, että itku tirahtaa helposti. Hän nauraa vain eikä ole moksiskaan. Niin siis tälläkin kertaa ja hän on kuulemma valmistautunut alusta asti siihen, että minä en todellakaan selviä hääjuhlasta kuivin silmin. 

Häävalssin halusimme kulkevan duurissa ja löysimme kauniin, vanhan valssin, jossa yhdistyy luonto, rakkaus, harmonia ja siihen vielä ripaus kansallisromantiikkaa. Kyseessä olisi siis ajattoman kaunis Oskar Merikannon sävellys Aleksis Kiven runoon Onnelliset. Laitoin hääbändillemme jo kyselyä taittuisiko Onnelliset heiltä hyvin häävalssiksi. Toivottavasti!

Pieni toisaalta aika merkityksetönkin yksityiskohta tässä olisi se, että muuttaessamme nykyiseen kotiimme saimme Surrilanka-yrityksen valmistaman uniikin pienoispatsaan, joka oli tilattu meitä kuvaavien ohjeiden mukaan eli miehen täytyy olla naista yli päätä pidempi ja naisella on usein hame päällä. Patsaan nimi on Onnelliset ja se on meillä kotona kunniapaikalla ja ensi elokuussa se on tarkoitus laittaa myös hääkakun koristeeksi. Onnelliset olisi siis myös siksi aika osuva myös häävalssiksi.








ONNELLISET

Jo valkenee kaukainen ranta
ja koillisest' aurinko nousee
ja auteret kiirehtii pois,
kun Pohjolan palkeet käyvät.
Kun mennyt on yö,
kun kimmeltää kesäinen aamu
ja linnut ne laulelee.

Mä kiireelle korkean vuoren
nyt tuulessa raikkahass' astun,
mun toivoni aamusen koin,
mun kultani kohtaan siellä.
Kun mennyt on yö,
kun kimmeltää kesäinen aamu
ja linnut ne laulelee.

Täss' impeni kanssa mä seison,
ja kiharat tuulessa liehuu
ja laaksojen hyminä soi
kuin iäisen lemmen ääni.
 Kun mennyt on yö,
kun kimmeltää kesäinen aamu
ja linnut ne laulelee.



kuva Seida

22.2.2013

Asiaa kauluksesta

Oijoi, tapaan ensi viikolla ompelijan hääpuvun suunnittelun tiimoilta ja nyt inspiraatiokuvat ovat enemmän kuin tarpeen! Olen miettinyt, että lyhyt kellohelmainen puku voisi olla aika yksinkertainen, mutta siinä saisi kuitenkin olla jokin juju helmassa, kauluksessa tai sitten hiuskoristeena. Kokeilin Jyväskylän häämessuilla charleston-tyylistä pukua, joka tosiaan sopi enemmän pitkälle gasellinjalkaiselle naiselle kuin tällaiselle savolaiselle perunankaivajalle, mutta jonka ihana pitsinen poolokaulus jäi mieleen. Voisiko sen yhdistää simppelin kellohelman kanssa? Kuva on napattu nopeasti kännykän kameralla, joten laatu on tosi kehno, mutta idea tulee varmasti ilmi:







Mitä mieltä te olette tuollaisesta kauluksesta? Vai olisiko sittenkin olkaimeton malli 
parempi?




  


kuvat weheartit.com

21.2.2013

Kohti sulhasen unelmaa

Kun olin menossa ystäväni kanssa Jyväskylän häämessuille, sulho pyysi tuomaan sieltä hänelle ilotulitusfirman esitteitä häitä varten. Samoilla messuilla törmäsin sattumalta erääseen tuttavaamme, joka ilotulituksesta kuultuaan kehotti kysymään myös firmalta, joka hoitaa kotipaikkakuntani eli myös meidän hääpaikkakuntamme joulun avauksen ilotulituksen. Tämä vinkki oli kuin hihasta vedetty ässä-kortti, sillä ilotulitusfirman tarjoukset olivat tosi kalliita meidän budjettiimme nähden ja omien ilotulituspatojen hankkimen ja räjäyttäminen ei puolestaan ole niin takuuvarmaa toimintaa verrattuna ammattilaisiin. Nyt sulho oli yhteydessä tähän paikalliseen toimijaan ja pian saamme tarjouksia sähköpostiin. Hinta pyörii samassa luokassa kuin olemme ilotulitukseen varanneetkin ja nyt kenenkään häiden talkooporukasta ei tarvitsisi toimia ilotulitusvastaavana, vaan ammattilainen hoitaisi luvat ja kaikki. Toivottavasti tämä nyt menisi niin kuin Strömsössä!


 



kuvat weheartit.com

18.2.2013

Tylliä ja neilikoita

Fuksiainpunaisia Häähaaveita -blogin kautta sain ihanan linkkivinkin Honeypie Boutique -nettiputiikkiin, joka inspiroi 1950-luvun helmoineen valtavasti. Käyn vielä sovittamassa yhdessä liikkeessä pukuja, mutta vaikuttaa siltä, että hääpukuni kohdalla on sattunut kurssinmuutos. Aiemminhan puhuin puvun vuokraamisesta, mutta nyt löysin ompelijan, jolta sain tähän mennessä edullisimman tarjouksen puvun tekemisestä. Kankaat toki vielä vaikuttavat hintaan, mutta silti mekko jäisi budjetin riman alapuolelle ja edullisemmaksi kuin monet putiikkien valmismekot. Siksi olisi tarkoitus aloitella mekon suunnittelu ompelijan kanssa. Nyt siis puhuin itseni täysin pussiin tässä asiassa, kun loikkasin vuokrapuvusta suoraan puvun teettämiseen. Näin siinä käy, kun saa päähän pinttymän fiftarihelmoista eikä morsiuspukuliikkeissä ole kuin kourallinen lyhythelmaisia mekkoja ja sitten kuitenkin haluaa pitää tarkkaan kiinni budjetissa ja sen tärkeysjärjestyksessä. Hankalaa!

Millainen olisi siis lempimekkoni? Se olisi väriltään ivory, siitä löytyisi lyhyt kellohelma tyllialushameella, pitsiä ja sydämenmuotoinen olkaimeton pääntie tai sitten pitsinen poolokaulus. Ja asusteina olisi kimppu neilikoita!



 
kuvat 
Neilikka hääkimpussa -keskustelu naimisiin.com
honeypieboutique.co.uk

17.2.2013

Mikä sukunimeksi?

Ongelma on siis tämä: miehellä on kiva, simppeli kaksitavuinen sukunimi ja minulla on myös. Kumpikaan sukunimistä ei tarkoita mitään eli eivät ole esimerkiksi luontoaiheisia, kuten suomalaiset nimet yleensä. Minun sukunimeäni kantavia Suomessa on 180 ja miehen 394 eli kummallakin on kaiken lisäksi suhteellisen harvinainen nimi

Oma sukunimeni yhdistetään usein erääseen sukuni yritykseen ja taiteilijaan, minkä vuoksi sukunimeni on minulle tärkeä. Mies puolestaan pitää myös omasta nimestään ja hänen suvussaan nimen jatkaminen on ainoastaan miehen ja hänen veljiensä kontolla ja siksi lapsemme tulevat saamaan sitten aikanaan siis mieheni sukunimen. Oma etunimeni sopii kivasti yhteen mieheni sukunimen kanssa ja kaverini ovat sanoneet, että se kuulostaa hyväntuuliselta ja luotettavalta. Ei paha! Silti mietin, että ottaisinko kuitenkin yhdistelmänimen, jota kaasoni muun muassa oli pitänyt itsestään selvältä vaihtoehdolta ennen kuin kuuli kaikki nämä spekulaatiot. Yksi vaihtoehto on myös se, että molemmat pitävät omat nimensä, mutta jotenkin liitän avioliiton niin vahvasti sukunimen muuttumiseen, että siksi lähinnä palloilen yhdistelmänimen ja miehen nimen välissä. Miehen nimi olisi helpompi ja mutkattomampi, mutta yhdistelmänimessä kulkisi oma tausta mukana. 

Mitä siis tehdä?

12.2.2013

Jotain vaaleanpunaista, jotain imelää

Sulhon työmatkan takia meillä vietettiin pienimuotoisesti ystävänpäivää jo tänään. Sulho yllätti minut ja toi töistä kotiin tullessaan donitseja paketissa, jonka hän oli koristellut tarralla. Ihana, rakas mies!




Mennään!

kuva Seida

Ohjelmaa vihkimisen yhteyteen

Kirjoitin aiemmin siitä, että vihkimisen päätteeksi olisi hienoa kiinnittää rakkaudenlukko vanhaan siltaan. Myöhemmin tajusin, että eihän museosiltaan saa tietenkään mitään kiinnittää, vaikka se niin kiva ajatus olisikin. Olimme kihlajaismatkalla Puolassa ja siellä pienen sillan kaiteessa muiden lukkojen joukossa roikkuu meidänkin lukkomme. Sulho viskasi avaimet jokeen, vaikka naureskeli jättävänsä toisen avaimista varmuuden vuoksi taskuun.






Mutta koska nyt vihkiminen tapahtuu museosillalla, meidän ehkä kannattaisi kehittää jokin muu ohjelmanumero vihkimisen jälkeen, vaikka rakkaudenlukko sopisi ihanasti siltateemaan. Mitä muuta vihkimisen yhteydessä voisi tapahtua? Tässä pari internetin syövereistä kaivettua ideaa:

Lasketaan heliumilla täytetty ilmapallo toiveineen ilmaan viestin kera. Viestissä on yhteystiedot pallon löytymistä varten. Pallo saattaa lentää hyvinkin kauas, sillä esimerkiksi kerran tällainen suomalaisissa häissä vapautettu pallo oli lentänyt Ruotsiin asti. Siellä pallon löysivät pienet tytöt, jotka lähettivät morsiusparille postikortin! Ilmapallojen vapauttamisen kohdalla neuvotaan, että mitä useampi pallo, sitä näyttävämpi ohjelmanumero on. Varmasti, mutta vaikka en ole erityisen ekologinen ihminen noin muuten, niin ilmapallojen vapauttamisen kohdalla tulee heti mieleen se jätemäärä, mikä palloista lopulta jää luontoon. Olisiko missään biohajoavia ilmapalloja? 

Mites kyyhkyset? On oikeasti olemassa palveluja, joiden kautta saa hääjuhlaan kyyhkysiä niiden vapauttamista varten. Kyyhkyset ovat romanttisia lintuja ja mielikuvissa tällainen kyyhkysten vapauttaminen on tosi elokuvallinen hetki - kuin suoraan Disneyn piirretystä. Jos tahtoo moisen toteuttaa häissään, kyyhkysiä voi kysellä esimerkiksi täältä. Minusta kyyhkysten vapauttaminen on ehkä vähän kornia enkä osaisi sitä omiin häihimme kuvitella, mutta näkisin sen hyvänä ohjelmanumerona sellaisiin hyvin klassisiin ja juuri klassisella tavalla romanttisiin häihin. 

Jos juhlapaikka sijaitsee veden äärellä, voi vesille laskea hääpaperiveneitä. Ne taitellaan valmiiksi erivärisistä papereista ja niiden kylkeen laitetaan kontaktimuovin avulla tervehdyslappuja. Jos lapuissa on mukana yhteystiedot, saattaa myöhemmin tulla viestejä veneiden löytäjiltä. Tämä voisi olla kiva, koska meidän vihkipaikkamme sijaitsee veden äärellä. Kyseessä on kuitenkin virtapaikka, joten voi olla, että paperiveneet hyytyisivät alkumetreille. Tyynen järven rannalla vesille lasketut paperiveneet voisivat olla kaunis näky.

kuva Seida

11.2.2013

Puoli vuotta H-hetkeen ja jännitystä ilmassa...

Eilen aamupäivällä kirjoitin kaasolleni menevään tekstiviestiin, että istutaankohan me puolen vuoden päästä kampaajalla. Eilinen päivä meni iloisesti laskiaistunnelmissa, mutta silti puoli vuotta on jotenkin niin selkeä ajanjakso etten voinut olla kelloa katsoessani miettimättä, että tasan puolen vuoden päästä tähän aikaan meidät vihitään. Tasan puolen vuoden päästä tähän aikaan syödään varmaan kakkua. Tasan puolen vuoden päästä tähän aikaan bändi esiintyy ja meillä on toivon mukaan vuoden parhaimmat bileet meneillään. 

Tasan puolen vuoden päästä juuri tähän aikaan olen ollut reilun vuorokauden verran rouva ja naimisissa ihanan mieheni kanssa. Ja toivottavasti meillä on väsynyt, mutta kovin onnellinen olo.

Avioliitto on samaan aikaan ihana, kaunis asia ja väistämättä myös jännittäväkin, koska kolme asiaa sitoo mielestäni kaksi ihmistä tiiviisti yhteen: avioliitto, lapsi ja iso laina. En tietenkään kirjoita tätä sillä, että minua epäilyttäisi jakaa elämäni sulhoni kanssa, vaan yleensäkin ajatus niin suuresta sitoutumisesta jännittää, koska toiveiden ja haaveiden rinnalla siihen liittyy myös pelko pahimmasta. Entä jos tapahtuisikin jotain pahaa? Entä jos rakkaus ei riitäkään niin pitkälle kuin nyt tuntuisi riittävän? Entä jos? 

Huomaan, että fiilis on välillä tosi samanlainen kuin silloin, kun olimme päättäneet muuttaa yhteen. Odotin elämää yhteisessä kodissa tosi paljon ja olin onnellinen ja silti se tuntui hypyltä tuntemattomaan. Vaikka avioliitto ei arkea muuta avoliiton jälkeen, en ainakaan itse pysty siihen suhtautumaan niin kevyesti. Kyse on kuitenkin valtavan suuresta lupauksesta. Jossain sanottiin viisaasti, että avioliitto ei vaadi ainoastaan rakkautta, vaan myös päätöstä rakastaa. Rakastamisessa ja päätöksessä rakastaa on aika iso ero, joka punnitaan niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. En epäröi, mutta jännitän, odotan.

Tajuntaani iskee aina välillä avioliiton vakavuus tosi suurella V-kirjaimella samaan tapaan kuin paukautettaisiin Raamatulla päähän. Entä sinulla? Jännittääkö?


viisautta tarjosi weheartit.com

8.2.2013

Konfetteja syliin

Tässä on ruvettu hiljalleen suunnittelemaan kutsuja. Alusta asti on ollut selvää, että emme leikkaa ja liimaa mitään. Sen sijaan siskoni suunnittelee kutsun graafisesti ja minun kontolleni jää tekstin hiominen. Paperiversiot teetetään todennäköisesti tutun painotalon kautta. Meille on tulossa vintage-henkiset kutsut, joihin haetaan inspiraatiota vanhoista Suomen kuvalehden ja Kotilieden kansista. Jännittävää!

Jossain oli ajatus, että hääkutsuissa kannattaisi olla mukana jokin yllätys tai juju. No, muutama kutsun saaja lukee tätä blogia, joten tämän postauksen jälkeen he tuskin enää yllättyvät kutsun saadessaan. Silti en malta jättää kirjoittamista tähän. Minua nimittäin ihastutti idea, että kutsun väliin laittaisi konfetteja, jotka helähtäisi sieltä suoraan kutsun avaajan syliin. Yllätys! Konfeteista saisi helposti vintage-tyyliin sopivia ja tässäpä siis muutama ihastuttava kuva.










Meille voisi sopia nuo kuplavolkkaritkin, vai mitä?

kuvat etsy.com

7.2.2013

Maistuisiko Sulhon suloinen vai Huojentava huomenlahja?

Häihin tulee baari, johon toivottavasti löytyy pikkuveljeni kautta reippaat ja iloiset baarimikot. Tarjontaan kuuluu siideriä, lonkeroa ja olutta, viiniä sekä kaksi drinkkiä, joista toinen olisi sulhasen nimikkodrinkki ja toinen morsiamen. Nämä siis tehtäisiin valmiina booleina, joista baarimikkojen on helppo tarjoilla drinkkejä. Ja toki drinkeille täytyy keksiä hauskat nimet. Miltä kuulostaisi Morsmaikun mehevä, Sulhon suloinen, Mieto morsian tai Sulhon helpotus? Tai entäpä sitten jotain muuta häihin liittyvää kuten Papin amen, Appiukon alkomahooli tai Huojentava huomenlahja? Nautitaan jääpalojen ja sateenvarjon kera!


 kuvat etsy.com

Uskomuksia, huonoja enteitä, karmaa

Minä olen niitä naisia, jotka sylkevät kolme kertaa vasemman olan yli, jos musta kissa juoksee tien yli. Tai oikeastaan syljen varmuuden vuoksi joka tapauksessa, jos elukka on edes vähän kissan näköinen ja mustaan vivahtava. Eihän sitä katsos koskaan tiedä.

Naimisiinmeno on täynnä taikuutta olipa kyse sitten omista henkilökohtaisista uskomuksista tai kansanperinteestä. Esimerkiksi minä juttelin tässä kerran erään vanhan sukulaisnaiseni kanssa häistä ja hän kertoi olleensa häissä, jossa morsiamen kimpussa oli kallan kukkia. Kun kirkon ovet olivat auenneet ja morsian kalloineen (Heh, suomen kieli on mainio!) lähtenyt marssimaan alttaria kohti, oli sukulaisnaisen vieressä istunut häävieras todennut kallat nähdessään, että tuo ei ole hyvä enne. Kului vuosi ja aviopari erosi. Minä melkein kalpenin tarinan kuullessani ja päätin heti, että hääkimppuuni ei tule kalloja. Toinen oma uskomukseni liittyy käytettyihin vihkisormuksiin. Olen niin taikauskoinen, etten voisi hankkia vihkisormustani kierrätettynä esimerkiksi panttilainaamosta, koska heti ajattelisin, että sinne päätyvät eronneiden sormukset. Sen sijaan voisin ottaa käytetyn sormuksen, jos tietäisin, että sen edellisellä kantajalla on ollut pitkä, hyvä ja kestävä avioliitto. Näiden ajatusten siivittämänä päätin ottaa selvää myös muista avioliittoon solmimiseen liittyvistä taioista. Vuorossa on siis jälleen mammuttipostaus, olkaa hyvä!





Parhaita aikoja mennä naimisiin on uudenkuun ja täydenkuun aikaan. Uskomusten mukaan silloin solmituista avioliitoista tulee hyvinvoivia ja onnellisia, ja vaimokin säilyy nuorena ja rypyttömänä normaalia pidempään. Tämän jälkeen täytyi tarkastaa heti kalenterista kuun vaihe meidän hääpäivänämme ja meidät vihitään uudenkuun aikaan, hyvä! 

Kaason pitää olla aina morsianta vanhempi ja kokenut vaimoihminen. Kaaso ei saa olla morsianta nuorempi eikä varsinkaan kateellinen morsiamelle, sillä tästä aiheutuu liitolle huonoa onnea. Kaason täytyy olla myös kaunis, sillä mitä kauniimpi kaaso, sitä kauniimpia lapsia hääpari tulee saamaan. Oi, hyvä! Oma kaasoni on naimisissa ja kahden lapsen äiti ja kaiken lisäksi myös hyvin kaunis eli vanhan kansan neuvot täyttyvät kertaheitolla.

Vihkisormuksessa täytyy olla pariton määrä timantteja, jotta onni säilyisi. Tämä pidetään mielessä. Vihkisormukseen liittyy taikavoimaa myös myöhemmän elon varalle: heikentynyttä näköä voidaan parantaa siten, että huononäköinen katsoo sormuksen läpi taivaanrantaan siihen kohtaan, mistä aurinko nousee. Tämä täytyy tehdä kahdeltatoista juhannusyönä. Potenssivaivatkin paranevat, kun potilas pissaa vihkisormuksen läpi. Vanha kansa tietää! 




Mikäli avioliitosta halutaan onnellinen, pitää morsiusparin seisoa vihkitoimituksen aikana niin lähellä toisiaan kuin mahdollista. Tällöin ei mikään tule pääsemään heidän väliinsä. Lisäksi morsiamella täytyy olla vihkitilaisuudessa tulitikku povessaan. Tämä tietää, ettei lämpö tule avioliitosta koskaan loppumaan.

Heti, kun morsian saapuu vihkimisen jälkeen juhlatilaan, tulee jonkin paikalla olijan laittaa herkkupala hänen suuhunsa. Silloin talo ei koskaan tule kärsimään puutetta. Suklaata, kiitos! Jos hääpäivällisen aikana rikkoutuu jotain, on se hyvä ja onnea tuova enne. Ja kun kaiken juhlinnan tuoksinnassa morsiamelle tulee pissahätä, täytyy hänen mennä pissalle pehmeään paikkaan elikä nurmelle tai kedolle. Näin hänen tulevista synnytyksistään tulee pehmeitä.





Hääyöhön liittyy tietenkin lukuisia uskomuksia ja sänky tuleekin varustaa melkoisella kalustuksella: laittamalla sakset morsiusvuoteen alle saadaan tyttölapsi. Jos taas laitetaan vasara, saadaan poikalapsi. Vasara suojaa myös kaikelta pahalta. Ja jos pistää vähän rahaa patjan sisään, vaurastuu. Morsiusparin tulee nukkua hääyönään päät kohti pohjoista. Näin heistä tulee onnellisia. Remmi tai köysi patjan alla takaa sen, että nuoret tulevat koko pitkän elämäntaipaleensa olemaan yhdessä, yhteenköytettynä. Hääyössä on myös haastetta, jos juhliminen on jatkunut pikkutunneille asti: morsian ei missään nimessä saa kompastella kynnyksellä tai muulla tavoin horjahtaa sisään. Se tietää epäonnea.

Aika paljon lisää muistettavaa siis häitä varten ja itse asiassa tämä oli vain jäävuoren huippu, sillä lisää taikoja, uskomuksia ja vanhoja perinteitä löytyy esimerkiksi tältä sivustolta.

kuvat www.yle.fi, www.wikipedia.fi

6.2.2013

Ulkovihkimisen kulku

Sain tässä kerran blogiini kommentin, jossa toivottiin postausta siitä, miten olemme ajatelleet vihkimisen kulun, kun meidät vihitään kirkon sijaan ulkona. Kas, tässä tulee! Meidät siis vihitään vanhalla museosillalla, koska emme halunneet kirkkoa pitkine käytävineen ja mahtipontisine urkuineen. Meille tulee kyllä kirkollinen vihkiminen, mutta todennäköisesti sovimme kaavan hyvin lyheksi papin kanssa, koska vieraat seisovat koko toimituksen ajan ja morsiusparia jännittää niin kovasti. Jälkimmäinen on syy myös ulkovihkimiseen, koska ympärillä kuuluvat luonnon äänet varmasti osaltaan helpottavat muuten niin jännittävää tilaisuutta.

Näillä näkymin homma menee niin, että vieraat saapuvat ensin paikalle omilla autoillaan ja mahdollisesti kirkonkylältä tulevalla kuljetuksella, mikäli saamme sen järjestettyä kätevästi ja edullisesti. Me tulemme sulhon kanssa viimeisenä. Isäni on todella herkkä itkemään ja viimeistään siinä vaiheessa tämänkin morsiamen hanat aukeavat, joten todennäköisesti kaikkien henkiseksi helpotukseksi kävelemme sulhon kanssa kahdestaan koko matkan. Näin jo siksi, ettei varsinaista käytävää ole ja myös siksi, että isän saattaminen tuntuu niin luopumiselta, etten tiedä haluanko sellaista fiilistä hääjuhlaani, kun tässä on kuitenkin sulhon kanssa kuljettu jo useampi vuosi kohti alttaria muutenkin. Lisäksi haluamme nähdä sulhon kanssa jo ennen vihkimistä, jolloin todennäköisesti otetaan hääkuvatkin valmiiksi. Jep, tässä siis murretaan useampi vanha hääperinne, mutta me haluamme, että olo on mahdollisimman mukava hääpäivän alusta asti. Alkuperäinen ideahan oli se, että olisimme menneet naimisiin ihan kahdestaan ja järjestäneet hääjuhlan erikseen. Kuitenkin tuumimme, että ehkä hääjuhla tuntuu enemmän juuri hääjuhlalta, kun vieraat pääsevät näkemään myös seremonian. Tehkäämme siis seremoniasta niin oman näköinen ja oloinen kuin suinkin! 

Sillalle järjestetään muutama tuoli varmuuden vuoksi, koska juhlaseurueeseen kuuluu myös vanhempia ihmisiä ja ehkä myös raskaana olevia naisia. Ja jos jotakuta rupeaa kovastikin heikottamaan kesken kaiken. Laitamme etukäteen kutsun mukana menevään hääinfoon maininnan siitä, että vihkitilaisuuteen kannattaa varautua sateenvarjolla. Suunnittelimme jo kerran, että sen voisi muotoillla jotenkin hauskasti: "Koska vihkitilaisuus on ulkona, Suomen kesä tunnetusti yllätyksellinen ja morsian herkkä itkemään, otathan sateenvarjon mukaan." Lisäksi varaamme muutamia sateenvarjoja niille, jotka eivät kehoitusta noudattaneet. Tilasin meille sulhon kanssa suuren valkoisen sateenvarjon, joka oli jäänyt käyttämättä toiselta ulkona vihityltä parilta ja toivottavasti jää meiltäkin. Kesäsateen sattuessa emme aio siirtää vihkimistä sisätiloihin, mutta pahemman myrskyn osuessa kohdalle kyllä nöyrrymme luonnonvoimien edessä ja vihkiminen siirtyy juhlapaikalle.






Vihkiminen on kuviteltu jotenkin näin: saavumme siis hääautolla museosillan luokse, kun hääväki on paikalla. Kun nousemme autosta, hääväki voisi vaikka taputtaa ja haitari tai viulu alkaa soida, jonka tahdissa astelemme papin eteen. Vihkiminen on lyhyt ja sitä lyhennetään ainakin jättämällä virret pois. Virren veisuuhan menee usein niin, että pappi laulaa ja loput hymisevät. Kaasoni lapsen kastetilaisuudessa ei ollut virsiä eivätkä vieraat edes huomanneet niiden puuttumista. Vihkimisen päätteeksi tulee jälleen musiikkia ja vieraat tai ainakin morsiusneito ja sulhaspoika puhaltavat saippuakuplia. Olemme miettineet myös rakkaudenlukon kiinnittämistä siltaan, mikä sopisi hyvin vihkitilaisuuden päätteeksi. Sen jälkeen me loikkaamme avioparina hääautoon ja vieraat lähtevät kohti hääpaikkaa.

Ja hääautossa on toivottavasti skumppaa, jolla skoolata!




kuvat weheartit.com

5.2.2013

Pari sanaa alkoholitarjonnasta

Maalaishäihin tottuneina meille on hieman vieras ajatus se, että juhlaväki joutuisi kustantamaan loppuillan juomansa itse. Olemme olleet kerran ravintolahäissä, jotka olivat kyllä kivat ja hienot, mutta tuntui hieman tyyriiltä maksaa polttari- ja häälahjakustannusten lisäksi vielä niistä juomista, joita halusi nauttia hääaterian jälkeen. Siksi meillä oli kaveriporukalla oma piilopullo takakontissa ja onko sekään sitten kovin sivistynyttä ja fiksua toimintaa? Kivaa se oli, se myönnettäköön. Toki ravintolahäissä juomat ovat eri tavalla kustannuskysymys kuin sellaisissa häissä, joihin juomat hankitaan itse.

Nyt joku varmaan ajattelee, että eihän häissä tarvitse olla niin loppasuu, ettei ruokajuomat riitä. Ei tietenkään tarvitse ja ylenantoa vältettäköön sitten meidän häissämmekin, mutta luin kerran häistä, jossa alkoholitarjoilu oli pistetty minimiin sukulaisten vuoksi ja siksi kaikki kaverit lähtivät virallisen hääosuuden jälkeen muualle jatkoille ja hääpari jäi kohteliaasti juhlapaikalle kuivasuisten sukulaisten kanssa. Ei kiitos!

Kun etsimme hääpaikkaa, oli tärkeimpinä vaatimuksina sijainti sekä se, että paikkaan saa viedä omat juomatarjoilut mukanaan. Keväällä sitten lähtee luonnollisesti pakettiauto kohti Tallinnaa. Alkumaljoina kohotetaan lasilliset kuohuviiniä. Ruokajuomana herkutellaan puna- ja valkoviiniä. Nämä ostetaan pulloina, jotka katetaan suoraan pöytäseurueisiin. Lisäksi kahvin kanssa tarjotaan avec. Myöhemmin vajaat viinipullot siirretään baarin puolelle suun kostukkeeksi mietojen alkoholijuomien kanssa.

Jep, meille siis tulee häihin baari, joka aukeaa viimeistään ruokailun jälkeen. Tosin osa vieraista varmaan haluaisi juoda mietoja alkoholijuomia jo ruokailun yhteydessä ja siksi täytyy miettiä olisiko baari sittenkin auki jo ruokailun alusta asti. Baarimikoiksi nakitetaan pikkuveljeni kavereita. Veljeni kysyi minulta, että saavatkos baarimikot itse juoda. Sanoin, että kyllä saavat, mutta viisaasti eivätkä ainakaan änkyräkänniin tai itseään baaritiskin alle. Baarin tarjoiluun olisi hauskaa kehittää edellä mainittujen lisäksi sulhasen ja morsiamen nimikkodrinkit. Baarin toimintaidea on tietenkin se, että sieltä saa hakea juomaa ilman sen kummempaa maksupolitiikkaa. Baari henkilökuntineen on ikään kuin kirsikka kakun päälle ja toisaalta kauneuspiste, koska näyttää kivemmalta, kun miedotkin juomat juodaan tuopeista eikä tölkeistä. 

Millainen juomatarjoilu teidän häihinne tulee?



kuva weheartit.com

4.2.2013

Kuplavolkkari, levyjen pyörittäjä ja savua puskeva kone

Kylläpä meitä eilen illalla hymyilytti. Kaksi hääjärjestelyihin liittyvää asiaa ratkesi hienosti ystävien avustuksella kertaheitolla. Ensinnäkin olimme koko ajan miettineet hääautoksemme erästä ystävämme oranssia kuplavolkkaria ja eilen kupla muuttui ajatuksesta todeksi, kun sulho kysyi kuplan omistajalta asiasta. Ja kuplan omistaja oli iloksemme erittäin otettu tästä! Mies ei kuulemma meinannut ottaa kesäautoaan tänä vuonna liikennekäyttöön ollenkaan, mutta hääuutisemme ja kuplan kunniatehtävä hääautona muutti suunnitelmat hetkessä. Nyt meille siis tulee hääautoksi oranssi kuplavolkkari, joka kaiken lisäksi pitää kovaa meteliä viritetyn moottorinsa takia. Kyllä sillä kelpaa ajella kunniakierroksia kirkonkylällä sillä aikaa, kun hääväki siirtyy juhlapaikalle! 




Tästä innostuneena sulho soitti illalla vielä toiselle ystävällemme, joka mahtavalla meiningillään ylitti odotuksemme moninkertaisesti. Olen aiemmin kertonut, että meille tulee hääbändi, joka soittaa svengaavaa musiikkia. Bändi soittaa kolme settiä, joista ensimmäinen on hieman perinteisempää lavatanssimusiikkia ja kaksi jälkimmäistä settiä täyttyvät 1960- ja 1970-luvun discomeiningistä. Koska syrjäisellä juhlapaikallamme pystyy juhlimaan vaikka seuraavaan aamuun asti ja suurin osa vieraslistamme ihmisistä on nuoria aikuisia, haluamme juhlien jatkuvan myös bändin keikan jälkeen. Olimme miettineet, että jatkojen musiikki hoidetaan Spotify-listalla, mutta mielessä pyöri myös ajatus DJ-ystävästämme. Eilen sulho siis soitti DJ:lle ja tämä mies suostui empimättä hoitamaan jatkojen musiikkitarjonnan. Saamme valita haluammeko hänet pyörittämään levyjä vai miksaamaan valmiin soittolistan. Kumpikin onnistuu vaivatta. Ja lisäksi hän sanoi järjestävänsä juhliin oikeanlaiset musiikkilaitteet, valot ja jopa savukoneen. Siis mieletöntä! Korvausta hän ei suostunut ottamaan ja niinpä sulhoni sanoi hänelle viisaasti, että hänen ei tarvitsisi missään nimessä tämän jälkeen uhrata ajatustakaan meidän häälahjoihimme.



On huikeaa, kun elämään kuuluu niin taitavia, hyviä ystäviä. Meillä toteutetaan ystävien avustuksella monta häihin liittyvää järjestelyä kuten näiden edellä hehkutettujen lisäksi hääpaikan somistus, korttien suunnittelu ja taitto sekä valokuvaus. Siinä on monta syytä tuntea syvää kiitollisuutta siitä, miten ystävät ovat elämässä mukana niin arjessa kuin suurina juhlapäivinäkin. Ja voitte uskoa, että eilisen jälkeen täällä on nyt tosi innostunut ja odottava tunnelma, ja hääkuume koholla niin morsiamen kuin sulhonkin otsalohkoilla!

kuvat weheartit.com