Vierailimme Porvoossa Ekohäämessuilla. Jos olisimme tienneet etukäteen, millainen tapahtuma on, olisi reissu jäänyt tekemättä. Onneksi Porvoo ei ole koskaan huono käyntikohde, joten aurinkoinen kevätpäivä vanhassa kaupungissa osoittautui reissun arvoiseksi. Pahoittelen jo etukäteen tämän tekstin kriittistä sävyä, mutta pistetään tämä nyt sen "hääblogien ei tarvitse olla pelkkää vaaleanpunaista höttöä" -ajatuksen piikkiin.
Ekohäämessuissa itsessään on ideaa, koska ekologisuus on nykyään monessa asiassa pinnalla, joten miksei myös häissä? Esimerkiksi meidän häissämme hyödynnetään koristeluissa aika paljon jo valmiina olevia asioita ja pyritään siihen, että niille tavaroille löytyy käyttöä myös häiden jälkeen, jotka nyt ostetaan uutena. Lisäksi minä ja sulho vuokraamme puvut, koska ei hääpukua ja sakettia tule käytettyä hääpäivän jälkeen ja näin säästyy asujen myyntirumbalta. Ekologista ehkä siis sekin.
Parhaimmillaan ekologiset häämessut voisivat antaa vinkkejä luonnontuotteiden käytöstä koristeina ja jokamiehen oikeuksista, ekologisista kauneudenhoitotuotteista, kierrätysmateriaalin käytöstä niin vaatteissa, koruissa kuin somisteinakin ja esimerkiksi polttariohjeita suomalaisen vanhan morsiussaunan järjestäjille ja siellä käytettäville yrttihoidoille sun muille.
Porvoon Ekohäämessuilla näytteilleasettajat olivat käsityöläisiä, jotka valmistavat tuotteita kierrätysmateriaaleista. Messuilla oli myös muotinäytös, jossa oli vanhoista lakanoista ja verhoista muokattu hienoja asuja. Kampauksiin ja meikkeihin oli käytetty vain luontaistuotteita. Tunnelmaa toivat sellisti ja trubaduuri. Aineksia oli siis vaikka kuinka jo nyt, mutta toteutuksen hiominen taisi jäädä puoleen tiehen.
Ensinnäkin messut luo sanana mielikuvan tapahtumasta, jossa on useampi näytteilleasettaja. Näillä messuilla näytteilleasettajat mahtuivat meidän makuuhuoneen kokoiseen tilaan ja kun siskoni kysyi eräältä henkilökunnan jäseneltä, jatkuvatko tilat tästä eteenpäin, hän vastasi lähes anteeksipyytäen, että "Nämä nyt vain ovat tällaiset pienet tilat!" sen sijaan, että olisi vaikka ohjannut meidät eteenpäin kahvilaan. Jotta pienten tilojen selittelyltä vältyttäisiin, olisi ehkä tapahtuma sanana kuvannut tilaisuutta paremmin.
Kun näytteilleasettajien tuotteet oli kierretty hetkessä, istuuduimme isompaan saliin odottamaan muotinäytöksen alkua. Anteeksi nyt vain, mutta tunnelma oli vähintäänkin vaivaannuttava, kun messujen juontaja rupesi esittelemään mikrofoniin messuja ja henkilökuntaa vajaan kahden metrin päässä yleisöstä ja meitä istui penkkirivillä neljä. Kaiken lisäksi hän halusi saada porukan keskustelemaan ja pohtimaan mitä on kauneus. Tietenkin oikea vastaus tuntui olevan, että vain vanha ja käytetty on kaunista ja siinä vaiheessa minun piti avata suuni ja todeta, että kyllä se kauneus on myös katsojan silmissä ja aina siis subjektiivista.
Keskustelu päättyi muotinäytökseen ja ihmisiä kertyi onneksi huone täyteen. Muotinäytös oli hyvä. Vaatteet oli muokattu kirpputoreilta löydetyistä materiaaleista ja ilokseni näin malleilla sellaisia kukilla koristeltuja lettikampauksia, joita olen ajatellut omaan hääkampaukseeni. Muotinäytöksen toteutus ei vain toiminut. Juontaja oli hyvin usein hukassa siitä, mitä kenelläkin oli päällä ja joutui tarkastamaan asioita jatkuvasti malleilta. Ikävänä pisteenä i:n päällä oli se, että kun eräs vanhempi sulhasmies oli tehnyt osuutensa muotinäytöksessä, hän lopetti hommat, haki viereisestä huoneesta lounasta ja tuli syömään koko yleisön eteen muotinäytöksen ollessa vielä kesken! Jos kyse olisi ollut lapsesta, se olisi vielä mennyt, mutta nyt aikuisen miehen kohdalla se tuntui vain erittäin tökeröltä, koska ruokailutilaa olisi ollut myös rakennuksen toisessa päässä, jonne muotinäytös ei ylettynyt. Ja jos mies halusi samalla seurata muotinäytöksen loppuun, niin kyllä silloin pitäisi malttaa odottaa se viimeinen kymmenisen minuuttia syömättäkin. Tämä oli pieni yksityiskohta, mutta olen tarkka asiakaspalvelusta ja siksi juontajan kömmähdykset muotinäytöksessä olisivat vielä menneet kiireen tai jännityksen piikkiin, mutta ruokailu koko yleisön edessä (ja ainoana koko yleisöstä) tuntui jopa yleisöä ja tapahtumaa vähättelevältä ja tottakai se tartuttaa saman fiiliksen yleisöönkin. Ai näin vähän tätä tilaisuutta arvostetaan järjestäjien toimesta?
Parasta tapahtumassa oli sellomusiikki ja kaunis vanha miljöö, joka suorastaan kylpi kevätauringossa. Toivon kuitenkin, että ekologisuus tulee osaksi suomalaisia häätapahtumia tai sitten saa aivan oman, hieman toisenlailla organisoidun tapahtuman. Koska kuten sanottua, aineksia tällaiseen tapahtumaan todella olisi.
kuvat Kaunista & kestävää -messujen Facebook-tapahtuma
