Vakava tapaaminen häähumun pyörteissä

Eilen oltiin synkkien aiheiden äärellä ja tavattiin asianajaja avioehdon räätälöinnin vuoksi. Olen kirjoittanut tästä blogiini ennenkin. Meillä on siis molemmilla omat omistusasunnot: asumme sulhon omistamassa rivitalokolmiossa ja minun pieni yksiöni on vuokralla. Näin ollen meillä on myös omat asuntolainatkin. Siksi tuntui alusta asti järkevältä, että tekisimme avioehdon avioerotilannetta varten ja eilen työpäivän jälkeen suuntasimme asianajotoimistoon. Lakipykälät ovat sen verran monimutkaisia, ettemme uskaltaneet ruveta tekemään niin tärkeää paperia itse, vaan halusimme oikeasti päästä ammattilaisen puheille tuumimaan millaista sopimusta olemme tässä laatimassa. Toki lopullinen paperi olisi ollut tosi simppeli ja sen olisi voinut tehdä ihan hyvin itsekin - nytkin asianajaja otti tietokoneeltaan toisen pariskunnan valmiin pohjan ja muutti sen vain meidän tiedoille! Tyyristäkin se oli ja haukkaa palasen hääbudjetista. Silti meidän mielestämme oli hyvä tehdä tärkeä sopimus osaavissa käsissä ja muutenkin kiva päästä kysymään kaikki mieltä askartavat kysymykset meitä viisaammalta. Tapaamisen jälkeen sanoin sulholle, että tuntui siltä kuin olisin kysellyt pelkkiä tyhmiä kysymyksiä, mutta sulho totesi, ettei hän olisi edes keksinyt niin montaa kysymystä kuin minä. Ja silti meiltä meni edelleen puolet asianajajan puheista yli hilseen! Sanoin tapaamisessa asianajajalle ja sulholle, että nämä lakipykälät tuntuvat yllättävän monimutkaisilta varmaan aika monen mielestä, mikä on hurjaa, kun ottaa huomioon sen, että ne ovat kuitenkin ihan jokaista koskevia asioita vähän niin kuin verotuskin.

 

Tapaaminen oli hyödyllinen ja tunnelmaltaankin yllättävän leppoisa, mikä johtui eniten huumorintajuisesta asianajajasta. Kun hän oli lähes tunnin verran selittänyt meille avioehdoista, testamenteista, avioeroista ja kuolemista, hän totesi loppuun, että "En mä halua teitä nyt kuitenkaan masentaa, kyllä te voitte edelleen mennä naimisiin!". Siinä vaiheessa me repesimme nauramaan ja sanoimme, että tämä on kyllä ihan hyvää vastapainoa vaaleanpunaiselle häähömpälle. Meille avioehto on vähän kuin vakuutus, joka on hyvä olla, vaikkei sitä toivottavasti ikinä tarvitsisikaan. Sulho filosofoi ihanasti myöhemmin kotona, että ehkä asia menee niin, että nyt avioehtoa ei nimenomaan tule koskaan käytettyä, kun se on tehty, mutta sitten on paljon tilanteita, joissa päädytään riitaisaan eroon ja jälkiviisaasti mietitään, että olisi pitänyt aikanaan järjestää avioehto.

 

Kun homma oli ohi ja paperit matkalla maistraattiin, ostimme Arnold'sin donitsit tekemään loppupäivästä hieman makeamman. Vaikka tapaaminen oli hyödyllinen, niin ankeahan se oli, koska kuluneet päivät ovat muuten sujuneet niin iloisten aiheiden parissa. Silti puhuimme sulhon kanssa siitä, että tässähän se nähdään, miten isosta asiasta avioliitossa on kyse. Ja miten kamalaa olisi, jos näitä asioita ei pystyisi puhumaan toisen kanssa tai uskaltaisi ottaa esille. Papin eteen kävelemisen hetkellä täytyy olla kristallinkirkkaasti selvillä kaikki tällaiset suuret linjat olipa ne sitten arvoihin, talouteen, avioehtoihin tai mihin tahansa liittyviä. Realismia ja järkeä ei saa unohtaa, vaikka vaaleanpunaiset linssit olisivatkin nenällä.

 

 

 

 

 

kuva weheartit.com

Avioehto - huono ennekö?

Asia, jota monet kauhistelevat. Asia, jota pidetään avioeroa enteilevänä. Asia, jolta halutaan sulkea silmät ja korvat.

 

Minä ja sulho teimme isoja päätöksiä kumpikin tahoillamme jo ennen avioliittoa ja siksi meillä molemmilla on omistusasunnot. Asumme sulhon asunnossa ja oma pieni asuntoni on vuokrattuna. Meillä on siis molemmilla siten myös omat asuntolainat. Haaveilemme, että joskus kahden oman asunnon tilalle saadaan yhteinen iso koti, kunhan vain työtilanne sun muut asettuvat kohdalleen sitä ennen. On selvää, että asuntojen osalta ajatuksissa siintää yhteinen tulevaisuus aivan kuten hääjärjestelyissä ja kaikissa muissakin unelmissa. Tässä ollaan tositarkoituksella. Hänet haluan aviopuolisokseni, rinnalleni kulkemaan, lasteni isäksi.

 

Silti täytyy muistaa, että avioliitto on ennen kaikkea juridinen ja sen alla on syytä istua alas ja puhua läpi ne kaikkein ikävimmätkin tulevaisuudennäkymät. Se keskustelu kertoo myös jotain suhteen kypsyydestä: pystymmekö puhumaan näistäkin seikoista? Ymmärrän, että avioehtoa ei tarvitse miettiä, mikäli omaisuutta ei ole kertynyt kummallekaan osapuolelle eikä tiedossa ole suuria perintojä, mutta jos jotain on jo takataskussa tai jomman kumman tililtä räpsähtää kuukausittain lainanlyhennyksiä, on minusta ihmeellistä, jos avioehtoa ja sen kaikkia puolia ei edes ajatella. Siksi me varasimme tänään ajan asianajotoimistoon, jossa muokataan avioehto kaikkein pahimpien päivien varalle. Vaikka nyt tuntuu, ettei näin luja ja syvä rakkaus voisi loppua, ei kukaan voi nähdä tulevaisuuteen ja jos tie vie meidät avioeroon, on se silloin selkeämpää, kun omaisuusasiat ratkaistiin onnellisten päivien aikaan. On nimittäin syytä muistaa se tosiasia, että jokainen hääpari lupaa rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä ja jokainen menee naimisiin elämänsä rakkauden kanssa ja siitä huolimatta avioerotilastot puhuvat toista kieltä. Asiakirja tuo pienen lisän hääbudjettiin ja voi olla, että se jää käyttämättä - ja toivottavasti jääkin! Ajattelemme kuitenkin, että se on vähän samanlainen juttu kuin vakuutuskin, jonka maksuerät tuntuvat hyvinä päivinä turhilta, mutta onnettomuuksien sattuessa pelastusrenkaalta, johon tarttua.

 

Emme koe ennustavamme huonoa tulevaisuutta tai olevamme tosi pessimistisiä. Kaikessa tässä minulle onkin jäänyt hyvänä asiana mieleen tulevan appiukkoni sanat. Hän sanoi, että on hienoa, kun tällaisista asioista voi puhua naimisiinmenon alla noin selkeästi ja kypsästi yhdessä.

Mitä te ajattelette avioehdosta? Onko se teillä osa hääjärjestelyjä?

kuva weheartit.com

Eräs naimisiin menoon liittyvä ankea aihe

Avio-oikeus tarkoittaa sitä, että mikäli avioliitto päättyy eroon, kaikki omaisuus jaetaan puoliksi olipa se hankittu avioliiton aikana tai ennen avioliittoa tai olipa omistajaksi merkitty molemmat tai vain toinen puolisoista. Avioehdolla puolestaan voidaan säädellä avio-oikeutta siten, että esimerkiksi avioerotilanteessa puolisoilta voidaan evätä oikeus toisen omaisuuteen tai johonkin tiettyyn osaan omaisuudesta.

Tietenkin naimisiin mennään ehdottomasti sillä ajatuksella, että tässä todella ollaan maailman tappiin asti. Silti elämään saattaa mahtua yllätyksiä ja avioehdosta on syytä ainakin keskustella ennen papin amenta. Rakkaus on maailman tärkein asia, mutta järkeä se ei saa sumentaa niin paljon, etteikö uskaltaisi katsoa myös niitä vähemmän kivoja asioita silmiin. Rahaan liittyviä asioita ei mielestäni saisi muutenkaan sotkea tunteilla liikaa parisuhteessa ja jättää sellaisiksi tabuiksi, joista ei uskalla avata suutaan, vaikka mieli tekisi.

Erityisen tärkeää avioehdon miettiminen on silloin, kun toisella on selkeästi enemmän omaisuutta kuin toisella, kun kyseessä on uusperhe ja toisella tai molemmilla puolisoilla lapsia edellisistä liitoista tai kun molemmat ovat ehtineet hankkia omaisuutta tahoillaan jo sinkkuina. Avioehdon pystyy muotoilemaan aina avioparin tarpeiden mukaan ja sen pystyy myöhemmin kumoamaan kokonaan. Lisää tietoa avioehdosta esimerkiksi täältä.

Häät täyttyvät onnellisista ajatuksista, mahan pohjaa kutittavista suunnitelmista ja ihanista vaaleanpunaisista unelmista, joten jo pelkkä avioehdon ajatteleminen heittää synkän varjon koko häiden ylle. Monet ajattelevat, että avioehto on epäeettistä, sillä manataan avioeroa jo heti avioliiton alkutaipaleella ja elinikäisen avioliiton ajatus kariutuu samantien. Itse ajattelen asian niin, että jo pelkästään avioehdosta keskustelemisella testataan suhdetta ja sen pohjaa: pystymmekö me ylipäätään puhumaan tästä? Pystymmekö me puhumaan nämä asiat fiksusti halki samaan aikaan, kun varaamme vihkipaikkaa ja pappia? 

Nyt toivoisin keskustelua ja ajatuksia tästä aiheesta! Mitä sinä ajattelet avioehdosta? Tuomitaanko sillä todella alkava avioliitto päättymään eroon vai onko se varautumista pahan päivän varalle?