30.10.2012

Lista vieraista, lista ystävistä

Me halusimme alunperin pienet häät, mutta kun rupesimme listaamaan vieraita, nousi määrä hetkessä aika suureksi, vaikka kuinka laitoimme listaan vain ne ihmiset, jotka koemme hyviksi ystäviksi ja jotka todella haluamme kanssamme juhlimaan yhtä elämämme tärkeintä päivää. Eniten jännitän sitä, että jos joku olettaa hiljaa mielessään tietenkin saavansa kutsun ja samaan aikaan toisaalla me olemme eri mieltä. Meidän juhlahan se on ja kun haluamme hääpäivästä ihanan ja oman näköisemme, vaikuttaa se silloin luonnollisesti myös kutsuvieraslistaan. Kuinka paljon kutsuvieraslistan ulkopuolelle jäämisestä saa loukkaantua vai saako edes?

Kaasoni pyysi minulta jo myös listaa niistä naisista, jotka haluan kutsua polttareihin. Luulin, että sellaisen listan vääntää tuosta noin vain, mutta ehei sentään, tehtävä olikin tosi vaikea enkä oikein vieläkään ole ihan varma aikaansaannoksistani. Kaveripiirini on aika laaja ja sorrun herkästi miettimään samanlailla kuin hääkutsuvieraslistaa kootessani, että entäpä jos se tai se nyt suuttuu, jos saa kuulla polttareista vasta jälkikäteen ja tajuaa sitten, ettei kutsua mukaan koskaan tullut? Silti olin kesällä parin ystäväni polttareissa, joissa tajusin, että polttareissa korostuu ystävyys enemmän kuin missään muussa ja mitä pitkäkestoisempi ja lujempi ystävyys on taustalla, sen ihanammin se vaikuttaa myös polttarijuhlintaan. Lisäksi tajusin, että polttarit ovat huomattavasti henkilökohtaisempi ja tunteellisempi juhla kuin olin ajatellutkaan ja juuri siksi taidan jättää suosiolla ehkä-ihmiset pois ja pyytää ne kaikkein läheisimmät ja vanhimmat ystävät mukaan, joiden tiedän olevan mukana tässä kaikessa, arjessa ja juhlassa, koko sydämellään.






kuvat weheartit.com

27.10.2012

Vihkipaikka


Kuvitelkaa tähän kuvaan kypsä loppukesän iltapäivä, aurinko, juhlavieraat, hääpari, saippuakuplat ja viulumusiikki. Viikko sitten kävin ohimennen katsomassa tulevaa vihkipaikkaamme ja se oli juuri niin ihana kuin ajattelinkin. Juhlavieraat mahtuvat hyvin sillalle tai sen välittömään läheisyyteen, ja sillan saa halutessaan jotenkin kivasti koristeltua kukilla tai koivuilla, vaikka minusta se on oikein kaunis näinkin.

Vihkiminen ulkona tuntuu meidän mielestämme ajatuksena rennommalta kirkkovihkimiseen verrattuna, koska ihmiset voivat seisoa vapaammin, kattona on taivas ja seininä puut ja ympärillä kaikki luonnon äänet. Pidän tulevan vihkipaikkamme äänimaailmasta, joka varmaan rauhoittaa osaltaan muuten niin jännittävää tilannetta, kun koski solisee vieressä, tuuli humisee puiden latvoissa ja linnut laulavat. Hieman kauempana menee maantie ja sanoin miehelleni, että jos sattuu oikein jännittävä ja tukala hetki ja Luoja suo, niin juuri silloin rekka pyyhkäisee ohitse ja muistuttaa, että maailma pyörii ympärillä edelleen. ;)


Kuva Seida

26.10.2012

Viiksiä ja valokuvausta

Valokuvaaja on nyt sovittu, sillä kuvauksen hoitaa eräs hyvä vanha ystäväni. Hän on taitava kuvaaja ja minusta tärkeintä ja parasta on se, että meitä yhdistää jo ennalta ystävyys eikä ainoastaan häiden kuvauskeikka. Kuvaaja innostui myös vieraiden valokuvauksesta, johon olin bongannut ihanan idean Cherryn hääblogista:





Kuten Cherrykin blogissaan kirjoittaa, tämä toimisi parhaiten siten, että kuvat otetaan Polaroid-kameralla, josta ne saa samantien paperisina valokuvina ulos.  Vieraat voisivat kirjoittaa nimensä ja terveisensä kuvaan ja liittää sen vieraskirjaan. Mutta Polaroid-kamera filmeineen maksaa melkoisesti, joten täytyy oikeasti miettiä onko hinta tämän väärti vai saisiko homman toimimaan kivasti digitaalisesti. Kuvista voisi muotoilla esimerkiksi kollaasin hääalbumiin muiden hääkuvien kanssa, ja kiitoskortin mukana voisi lähettää vieraille omat viiksikuvat muistoksi.

Kun häiden teema mukailee Shakespearen A Midsummer Night's Dream -näytelmää ja hääpaikallakin on juhlasalin perällä näyttämö kuten vanhoissa seurataloissa pitääkin olla, sopisi viiksirekvisiitta ja vanhat kehykset kivasti jonon jatkoksi.

PS. Onko muilla ollut vastaavanlaista omissa häissään tai muissa juhlissa? Miten toimi? Oliko hauskaa?


kuvat 
cherrynhaablogi.blogspot.com

23.10.2012

Save the Date ihastuttaa ja kummastuttaa

Save the Date -kutsuilla tarkoitetaan ilmoitusta suuresta päivästä, joka on syytä pitää vapaana. Nämä ilmoitukset lähetetään usein 6-12 kuukautta ennen häitä ja lähempänä H-hetkeä lähetetään vielä uudelleen varsinaiset kutsut. Internet on pullollaan ihania Save the Date -ideoita, joista olisi kiva toteuttaa ties kuinka monta. Mietin jo sitäkin, että tällaiset pystyisi lähettämään joulukorttien mukana edullisempaan joulupostihintaan.

Ja sitten se ilonpilaajaosuus: suomalaisessa hääkulttuurissa kutsut lähetetään noin kaksi kuukautta ennen häitä juuri siksi, että vieraat osaavat varata juhlapäivän vapaaksi. Save the Date -ilmoitukset tuntuvat siksi olevan todella kiireisen elämän tuote enkä kutsujana haluaisi olettaa, että kaikilla on takuuvarmasti jo loppukesä lyöty lukkoon puolta vuotta aiemmin. Uskon, että ne ihmiset pystyvät erittäin todennäköisesti osallistumaan häihin muutaman kuukauden varoitusajalla, jotka sinne todella haluavat tulla. Poikkeuksen tästä tekevät tietenkin esimerkiksi etukäteen varatut kesälomamatkat, mutta suuri osa kaikkein tärkeimmistä ihmisistä tietävät silti jo nyt milloin meidän häitämme juhlitaan. Toisekseen mietin, että kun häät joka tapauksessa syövät rahaa, on tässä nyt se rahareikä, jonka voisi viheltäen ohittaa. Kolmanneksi en pidä siitä, että Save the Date -ilmoituksella ei ole selkeää suomenkielistä vastinetta, vaan tuote on nimeään myöten kovin jenkkiläinen ja muutenkin vieras juttu suomalaisessa tapakulttuurissa. Itse en ainakaan ole saanut ainuttakaan tällaista korttia (vielä).

Mutta jupinasta viis, toteutustavat ovat kovin kivoja:











kuvat
weheartit.com

19.10.2012

Saippuakuplia ja viulumusiikkia

No niin, nyt on viestitelty papin kanssa ja hääpäivä on lyöty lukkoon myös vihkimisen osalta. Toiveenamme oli saada lyhyt vihkiminen tutun papin toimittamana ja lisäksi olemme haaveilleet, että vihkiminen tapahtuisi kirkon sijaan vanhalla kauniilla museosillalla. Kaikki nämä onnistuvat seurakunnan osalta ja myöhemmin käydään papin kanssa tarkemmin vihkimisen kulkua läpi. Huhhei, arvatkaa vain, lehahtiko perhoset vatsanpohjalla lentoon lukiessani papilta tullutta sähköpostia? 

Vihkimistä pitää (ja ehtii) suunnitella vielä tarkemmin, sillä Suomen kesä ei suo takuuvarmaa auringonpaistetta, joten täytyy kehittää jokin B-vaihtoehto sateen varalta. Silloin vihkimisen voisi toimittaa vaikkapa suoraan juhlapaikalla. Mutta täytyy toivoa, että vihkiminen onnistuu varsinaisen suunnitelman mukaan. Toiveenamme nimittäin olisi, että häämarssi soitettaisiin trumpetilla, haitarilla tai viululla ja lyhyen vihkimisen jälkeen vieraat riisin heittämisen sijaan puhaltelisivat saippuakuplia. Tosin ulkoilmassa ei haittaa, vaikka muutamia saippuakuplia karkailisi ilmaan jo vihkimisen aikanakin ja sekin voisi näyttää aika kivalta!






fiilistelykuvat weheartit.com

18.10.2012

Sähköistä postia

Nyt on pistetty sähköpostia pitopalveluun ja papille. Seurakunta ei välttämättä ota vielä vihkivarauksia vastaan, mutta tiedustelimme jo onnistuuko vihkiminen sillä tavalla, mitä olemme suunnitelleet eli yksinkertaisesti ja lyhyesti sanomasta kuitenkaan tinkimättä ja sillä museosillalla, jossa haluaisimme tulla vihityksi. 

Hiljalleen rupeaa hahmottumaan jonkinlainen talven to do -lista, vaikka tuntuu siltä, että ensi kesään on aikaa todella paljon. Onneksi eräät läheiset ystävämme menivät naimisiin viime elokuussa ja tämä nykyinen rouva on kuin aapiskirja, johon huomaan tukeutuvani monessa varsinkin aikatauluihin liittyvässä asiassa. Kuinkahan monta sanoilla milloin ja kuinka pian alkavaa kysymystä ehdin vielä kuluvan talven aikana P:lle esittää?




kuva
weheartit.com

16.10.2012

Liian hienoja ruusut on mulle...

Liian hienoja ruusut on mulle,
niiden tuoksu niin hempeä on.
Niittykukkia poimin vain sulle,
väri niiden niin lempeä on
niin kuin lemmikit silmäsi on,
katse kaunis ja vaatimaton.
Niittykukkia poimin vain sulle,
väri niiden niin lempeä on

Kultanauhoja kimppu on vailla ,
kukkakauppani niitty on vain.
Itse kasvoin mä kukkien lailla
noita niittyjä kulkiessain.
Siksi kimppuni kukkaset vain
suuren tarhurin tarhasta hain.

Vanhan valssin sanat ovat kuin suoraan mieheni suusta. Hän poimi kukkaset heinäkuiselta niityltä ja tuli niittykukkakimpun kanssa kotiin ja kosi minua. Yllätyksenä kosinta ei tullut, sillä sitä ennen olimme puhuneet paljon kihloista ja kihloihin menon tarkoituksesta pitkin kulunutta vuotta. Lisäksi muutamaa päivää aiemmin mieheni oli vienyt isälleni konjakkipullon ja pyytänyt isältäni lupaa kihlata minut. Tällainen luvan kysyminen ei mikään välttämättömyys olisi ollut, mutta on se silti ihanan perinteistä ja isälleni selkeästi kunnia-asia. Aikoinaan hän oli vienyt samanlailla konjakkipullon äitini isälle.
 
Saa nähdä ovatko ruusut liian hienoja myös ensi kesän hääkimppuun? Vaihtoehtoina voisi olla suosikkini gerberat tai neilikat. Vai miltäpä kuulostaisi kansallisromanttiset ruiskukat?









kuvat
http://balladi-unikeolle.blogspot.fi/
http://toukomorsio.wordpress.com/
http://www.amoriini.com/
http://www.decoflower.fi/

14.10.2012

Hääblues

Sunnuntai-iltapäivänä on hyvin aikaa surffailla internetin loputtomilla hääsivustoilla. Ällistyin lukiessani tämän Ilta-Sanomien artikkelin häiden jälkeisestä masennuksesta. Raskauden jälkeisestä masennuksesta on puhuttu jo kauan, mutta enpä ole kuullut, että häidenkin jälkeen voi masentaa. Toki ymmärrän sen, että tarkkaan suunniteltu juhla on yhdessä päivässä ohitse ja se voi tuntua haikealta, mutta onhan se alusta asti tiedossa, ettei hääpäivä kestä kuin sen saman 24 tuntia kuin mikä tahansa muukin päivä. Tuntuu, että juuri näissä uutisissa on taustalla se, että keskitytään enemmän häiden valmisteluun kuin siihen varsinaiseen asiaan, avioliittoon, joka on monin verroin painavampi asia kuin sitä varten järjestettävä juhla.

Itse hurahdan kyllä miettimään häiden pieniä yksityiskohtia, mutta mieheni keskittyy suuriin linjoihin. Kun vitsaillen näytän hänelle esimerkiksi erilaisten saippuakuplapullojen kuvia ja kysyn millaiset meille tilataan, hän saattaa hymyillä ja pyöräyttää silmiään eikä lotkauta korvaansakaan pullojen suuntaan. Sen sijaan hän saattaa yhtäkkiä tulla ja kietoa kätensä ympärilleni ja sanoa: "Mun tuleva aviovaimoni." Se jos mikä on olennaiseen keskittymistä eikä takuulla aiheuta häiden jälkeistä masennusta - heh, ainakaan toivottavasti!

Mitä mä laittaisin päälle?

Kaasoni kysyi jo jokin aika sitten, että mennäänkö yhdessä katsomaan hääpukuja? Mennäänhän me, yksin en osaisi moista päättää. Omaa en halua ostaa, vaan ennemmin vuokraan puvun, koska morsiuspuvulla ei luonnollisestikaan ole käyttöä enää häiden jälkeen. Toisaalta minusta se on kiva ajatus, kun varsinkin entisaikaan morsiuspukujen kankaita on hyödynnetty myöhemmin esimerkiksi lasten kastepukuun. Äidilläni on erään läheisen perheystävämme morsiuspuvusta tehty pieni tyyny ja sekin on omalla tavallaan aivan erityinen, koska kankaan tausta on niin tarkkaan tiedossa.

Silti puvun vuokraaminen tuntuu järkevältä. Ja millaisen puvun? Kermakakuille, laahuksille ja glittereille sanon jyrkän ein. Kirjoitin jo aiemmin, että haluaisimme mieheni kanssa hääpaikkaan tyylikästä country-henkeä ja A Midsummer Night's Dream -tunnelmaa, joten pukuuni haluaisin jotain samaa. Lopputulos voisi olla jotain pitsin, yksinkertaisen ja vintagen yhdistelmää ja ripaus folklorea saisi myös tämän naisen sydämen läpättämään.

Olen katsellut paljon lyhyitä morsiuspukuja, koska sekään ei olisi hullumpi. Suurin osa lyhyistä morsiuspuvuista ovat kuitenkin oikeasti lyhyitä ja jäävät polven yläpuolelle elleivät jopa juuri ja juuri vesirajaan. Sellaisessa en itse ainakaan papin eteen marssisi, koska vaikka nykyajan morsiamet painivat aivan eri sarjassa kuin sisarensa kymmenien vuosien takaa, niin silti morsiuspuku edustaa jollain tapaa yhä niitä säädyllisyyden elementtejä kuten entisaikaankin. Lyhyistä puvuista suosikikseni ovat nousseet nuo 1950-luvun helmanpituutta edustavat yksinkertaiset kaunottaret ja ainakin tällä hetkellä sellainen tulee olemaan oma pukunikin ensi elokuussa.








Kuvat 
http://pics4up.com/2012/06/08/vintage-wedding-dresses-designs/
http://www.as-uniikki.fi/
http://www.appycouple.com/blog/feature/short-wedding-gowns-long-on-style/

8.10.2012

Viskottavaa

Sydänriisi 2240 

Jos suunnitelmat onnistuu, niin meidät vihitään museosillalla ulkosalla. Riisin sijaan saippuakuplat saattaisivat sopia tunnelmaan hyvin ja ne näyttäisivät valokuvissakin kivoilta. Saippuakuplista lisää myöhemmin, mutta katsokaa mitä löysin! Sydämenmuotoista riisiä! Kaikkea kanssa.

Ehkä tämäkin innovaatio on kehitetty joskus todella kipeään tarpeeseen.

(Ja jos nyt joku tahtoo ihan oikeasti tilata sydämenmuotoista riisiä, niin sitä löytyy täältä.)

4.10.2012

A Midsummer Night's Dream

Hääpaikkamme on vanha paksuista hirsistä rakennettu seuratalo, jossa on rakennukselle tyypilliseen tapaan kahvio, suuri sali ja salin perällä näyttämö. Sali itsessään on aika koruton, vaikka vanhat hirsiseinät luovat perinteistä tunnelmaa. Suunnitelmamme on luoda häät Shapespearen A Midsummer Night's Dream -näytelmän tunnelmaa mukaillen. Elokuun loppukesän tunnelma ja hämy antaa hyvän pohjan ja sitä avitetaan kynttilöin ja kukin. Poimin internetin kätköistä muutaman inspiraatiokuvan, jotka tavoittelevat yhtä lailla kesäyön unelmaa:



 

 

 




Kuvat:
sogettingmarried.blogspot.fi
sweetdreamevents.co.uk
daughterofdesign.blogspot.fi

3.10.2012

Vihkisormus


Kun kihlauduimme yli vuosi sitten, hankimme samanlaiset ehkä n. 5 mm leveät titaanisormukset. Meitä kiehtoi kestävä materiaali sitoutumisen symbolina: titaanisormus säilyttää täydellisen pyöreän muotonsa, vaikka se on jokapäiväisessä käytössä ja arjen askareissa tiukasti mukana.

Vihkisormusasia on vielä pohdinnan alla kauttaaltaan. Hankimmeko molemmille vihkisormukset vai ainoastaan minulle? Ja itse mietin lähinnä sitä, että ottaisinko pelkän vihkisormuksen ja siirtäisin kihlasormuksen korurasiaan? Käteni ovat aika isot ja siksi yksi sormus kahden sijaan voisi olla hyvä juttu. Ihannesormus olisi persoonallinen ja siinä olisi ripaus suomalaisuutta ja käsityöläisyyttä.

Internet on pullollaan kivoja ideoita sormuksista. Tässä muutama: ylimmäisessä kuvassa on puolisoiden ääniraita sanoista "I do". Kaunis sormus, jossa on roimasti sisältöä! Toiseksi ylimmäisessä kuvassa on sen sijaan puolison vasemman nimettömän sormenjälki, joka taatusti on kuviona uniikki.



Custom made wedding bands with waveform of the couple’s own voices. ”I do”. - Imgur
 

Alla oleva kivellinen sormus henkii vanhaa aikaa, perinteitä ja naisellisuutta. Mikäli sormus tehdään hyvistä materiaaleista ja taidolla, se varmasti kestää arjen askareissa mukana.




Oi, Kalevala koru, suosikkini! Yksi vaihtoehto vihkisormukseksi olisi 11 mm paksu Karjaan sormus. Pidän siitä, että juuri tässä sormuksessa näkyy selkeästi menneen ajan koruille tyypillinen muoto ja ornamentiikka. Toisaalta tätä Karjaan sormusta saa vain hopeisena ja mietin, onko hopea riittävän vahva materiaali, kun sormuksen pitäisi kestää kunnolla aikaa ja kulutusta? 


 


kuvat 
weheartit.com 
kalevalakoru.fi

Hahmotelmia

Meille naimisiin meno tarkoittaa ensisijaisesti sitoutumista ja perheen perustamista. Ei sillä, ettäkö tässä olisi odoteltu muurahaiset munissa kihisten kuluneet yhteiset vuodet, vaan olemme sillä tavalla vanhanaikaisia, että haluamme lasten syntyvän avioitumisen jälkeen. Jos niitä silloin suodaan, tietenkin.

Kun ajatus hääpäivästä rupesi viime keväänä hahmottumaan ja sai varsinaisen sinettinsä loppukesästä, kun hääpaikka varattiin, alkoi mielessä rullata monenlaisia naimisiinmenoon ja häihin liittyviä asioita. Päädyin nettisurffailussa keskusteluketjuihin, joissa keskusteltiin siitä, mitä kaikkea kesällä 2013 naimisiin menevillä on jo varattuna tai muutoin valmiina. Ällistyin. Monilla oli jo puvut, sormukset, kirkot, hääpaikat, bändit ja kaikki valmiina ja enää puuttui suunnilleen sulhasen kengät ja niihin sukat.

Entäs me? No, hääpaikka on nyt varattu. Juhlimme kotipaikkakunnallani vanhassa seuratalossa, jossa on hirsiseinät ja johon aiotaan taikoa valojen avulla oikeanlainen tunnelma. Papin puheille pääsemme aikaisintaan myöhemmin talvella, koska näin aikaisin seurakunta ei ota varauksia. Sen sijaan pitopalvelu voisi olla varauslistalla seuraavaksi. Ja samaten poikkeaminen kultasepän luona, koska haaveena olisi saada uniikki vihkisormus (jos se vain budjettiin mahtuu). Sormuksista taidan pakista seuraavaksi.

Tervetuloa!

Olin aina ajatellut, että hääblogit ovat turhaa hömpötystä, juuri sellainen kanava, jossa pikkutytöstä saakka häistään haaveilleet morsiamet pääsevät irti ja pohtivat monen postauksen verran sukkanauhojen värejä. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan. Ilmeisesti elämässä ei pitäisi tuomita etukäteen mitään, koska jossain vaiheessa pilkka kalskahtaa reilulla otteella omaan nilkkaan.

Aloitan hääblogin, koska haluan tallentaa tänne omia ajatuksiani ja suunnitelmiani siitä, mitä ensi elokuussa koittava H-hetki voisi pitää sisällään. Haluan itselleni muiston siitä, millaista häitä edeltävä aika oli. Haluan nähdä kirjoitettuna tekstinä, kuinka omat suurpiirteiset ääriviivat rupeavat muodostumaan konkreettisiksi asioiksi. 

Tervetuloa mukaan!