23.2.2014

Häämatkalaisten muisteluita IV

(Pahoittelen hidasta päivitystahtia! Työt pitävät kiireisenä!)

Päivä 10: Voiko sunnuntaita ihanammin viettää kuin rennosti katamaraanin kannella? Osallistuimme Mautourcon järjestämälle katamaraaniretkelle, joka kesti koko päivän. Retkiseurue oli kansainvälinen ja katamaraani niin suuri, että siellä pystyi oleilemaan omissa oloissaan tai sitten tutustumaan muihin matkailijoihin. Me tartuimme jälkimmäiseen mahdollisuuteen ja tutustuimme Mauritiuksen naapurisaarelta Réunionilta lomailemaan saapuneeseen perheeseen, jotka kutsuivat meidät kyläilemään joskus luonaan. Hyvin houkutteleva tarjous varsinkin siinä vaiheessa, kun olimme jälleen talvisessa Suomessa! Katamaraani keinui valtameren aaltoja pitkin Ile Gabriel -saarelle, jossa sai ottaa aurinkoa ja uida. Katamaraanilla grillattiin, nautiskeltiin drinkkejä ja vain vietettiin leppoisaa päivää. Matkassa oli mukana ammattivalokuvaaja, jolta sai halutessaan ostaa valokuvauksen. Me päätimme tarttua tilaisuuteen ja saimme kivoja häämatkakuvia katamaraanin kannelta, vaikka kieltämättä se tuntui vähintään kornilta, koska me emme todellakaan ole mikään kameran edessä luontevasti poseeraava pariskunta. Ja vielä vähemmän, jos moinen on tarkoitus toteuttaa uima-asuissa. Katamaraaniretki oli lomamme yksi kohokohta. Tunnelma oli niin kiva ja leppoisa, että suosittelemme tällaista reissua kaikille Mauritiukselle suuntaaville. Ja juokaa vettä paljon enemmän kuin minä! Reissua seuraavana yönä olin horkassa ja pelkäsin saavani saman taudin, joka miehelläni oli ollut alkuviikosta, mutta ilmeisesti sain auringonpistoksen, sillä aurinko pääsi porottamaan laivan kannelle tietenkin täydellä teholla.







Päivä 11: Aamiaisen jälkeen lähdimme kävelyretkelle läheiselle Mon Choisyn hiekkarannalle. Ranta on saanut kahdesti maailman parhaan hiekkarannan tittelin emmekä ihmettele sitä lainkaan. Hiekka oli samettisen pehmeää, niin taivaallisen ihanaa, että iho muistaa sen tunteen edelleen. Ranta oli paljon parempi kuin hotellimme oma ranta, jossa oli aika paljon korallia, mutta on ehdottoman oikein, että kaunis hienohiekkainen ranta on avoin ihan kaikille eikä se kuulu minkään hotellin yksityisomistukseen. Etsimme rannan lähelle piilotetun geokätkön. Iltapäivällä kävimme hotellin spassa hieronnassa. Spa on rakennettu bambumajoihin, joka loi rauhallisen ja tunnelmallisen miljöön. Ihana rentouttava maanantai siis!


kuvat Seida

5.2.2014

Häämatkalaisten muisteluita III

Päivä 7: Lähdimme Mautourcon retkelle, jossa ensimmäinen pysähdys oli Pamplemoussesin puutarha, johon on koottu erilaisia trooppisia kasveja. Totesimme jo puutarhaan mennessämme, ettei tämän retken opas ollut ihan meidän mieleemme, joten kiertelimme puutarhaa kahdestaan ja löysimme siellä lymyilevä geokätkönkin. Ja mikäkö opastuksessa mätti? Meidät oli laitettu ryhmään, jossa oli lähes kymmenkunta saksalaista ja sitten me kaksi. Saksankielentaitoinen opas puhui tietenkin etupäässä saksaa ja me saimme kaikesta infosta lyhennetyt versiot, koska olimme ainoat, joille hän joutui puhumaan englantia. Oppaalla oli muutenkin hieman puujalkatason huumorintaju, jolle ainoastaan vanha saksalaismies nauroi ja ilmeisesti kohteliaisuudesta. Puutarhasta matka jatkui sokeritehtaaseen rakennettuun museoon ja lopulta Mauritiuksen pääkaupunkiin Port Louisiin, jossa kukin kierteli vapaasti oman kiinnostuksensa mukaan. Retki oli ihan kiva, mutta miesparkani oli edelleen vatsanväänteiden kourissa, ettei retki meiltä mitään suurta suitsutusta saanut osakseen. Kun menimme takaisin hotelliin, mies sai infon kautta yhteyden lääkäriin ja jo samana iltana hän sai paremmat lääkkeet, joista oli oikeasti apua. Meille itse asiassa jäi mysteeriksi, mitä nappeja miehelle loppujen lopuksi syötettiin, koska lääkeselostukset olivat vain ranskaksi, mutta niin vain vaivat hävisivät, joten toimivia rohtoja ne olivat joka tapauksessa.





Päivä 8: Retken jälkeisen päivän olimme hotellilla. Viihdyimme hotellialueella paljon paremmin kuin mitä ennen reissua kuvittelimme. Nyt olimme ensin rannalla lukemassa ja palvomassa aurinkoa. Sitten menimme kokeilemaan polkuveneitä. Iltapäivällä minä viihdyin jälleen rannalla ja mies puolestaan lähti ampumaan jousipyssyillä. Illalla söimme ihanassa Navigator-ravintolassa meren rannalla. Kaiken kaikkiaan siis rento löhöpäivä! Huonepalvelu hotellissa oli mainio. Huone siivottiin joka päivä, mikä tuntui ensimmäisten päivien aikaan vähän turhalta, mutta turhuus unohtui jo ensimmäisten rannalla nautiskeltujen hetkien jälkeen, kun huomasin miten paljon hiekkaa ajautui sänkyyn jalkojen mukana. Oli hauska mennä iltapäivällä aina takaisin huoneeseen, kun mitä vain saattoi olla vastassa. Yöpukuni ei ole varmaan koskaan näyttänyt niin viehkeältä kuin Le Canonnier -hotellin siivojien jäljiltä!





Päivä 9: Otimme heti aamiaisen jällkeen taksin ja lähdimme kahdestaan retkelle saaren eteläosaan La Vanille -eläintarhaan. Paikka oli ehdottomasti vierailun arvoinen! Puisto oli tehty ihastuttavan viidakkomaiseksi ja nähtävää riitti apinoissa, krokotiileissä, kaloissa ja ennen kaikkea lukuisissa kilpikonnissa, joista vanhimmat olivat valtavia. Olimme edellispäivänä paahtaneet itseämme auringossa hieman liikaa, joten kävely puiden varjossa tuli juuri sopivaan saumaan. Eläintarhan jälkeen kävimme katsomassa hinduyhteisön temppeliä, joka oli kiinnostava ja suitsukkeelta tuoksuva joskin hieman turistirysämäinen. Iltapäivällä palasimme jo hotellille ja ehdimme vielä rannalle. Illalla söimme jälleen meren rannassa Navigator-ravintolassa ja juttelimme suunnilleen meidän ikäisen miestarjoilijan kanssa. Oli tosi kiva, kun loman aikana hotellin henkilökunta rupesi olemaan tuttua ja muutamien kanssa juttelimme aika paljon. Meistä oli tosi kiinnostavaa kuulla miten he asuivat ja elivät Mauritiuksella ja lähtöpäivänä tuumimme mieheni kanssa, että vaikka miten olimme häämatkalla nauttiaksemme vain toistemme seurasta, niin loppujen lopuksi suurimman vaikutuksen meihin taisi tehdä kaikki ne ihmiset, joihin matkamme aikana tutustuimme!






kuvat Seida

1.2.2014

Häämatkalaisten muisteluita II

Päivä 3: Tämä oli ensimmäinen kokonainen päivämme Mauritiuksella. Aamupäivällä runsaan buffet-aamiaisen jälkee teimme retkivarauksia Mautourcon kautta. Varasimme yhden kaupunki- ja museoretken, yhden katamaraaniretken sekä yhden luontoretken. Sunnuntaina menimme rannalle ottamaan aurinkoa ja lukemaan kirjoja. Tuntui ihmeelliseltä mennä mereen uimaan, jossa vesi oli ihan oikeasti lämmintä. Illalla söimme Le Navigator -ravintolassa, jonka suurelta terassilta on näkymä merelle. Illan pimetessä taivaalla lensi liioittelematta lokin kokoisia lepakoita! Lisäksi lähes joka ilta kauempana ammuttiin ilotulitusraketteja. Ravintolan jälkeen istuimme rannalla katselemassa ilotulitusta ja tähtiä ja mietimme, että tämä se vasta on ihanaa: on sunnuntai-ilta ja me emme ole valmistautumassa alkavaan työviikkoon, vaan olemme täällä, lämpimässä tropiikin yössä!

Päivä 4: Tuuli kääntyi paratiisissa. Päivän vietimme rannalla ja kävimme lounaalla, mutta illalla miehelleni iski paha ripuli. Koska tunnen mieheni mahaansa myöten, olin arvannut, että jos jommalle kummalle meistä ripuli iskee, niin hänelle. Olin ostanut lääkkeitä mukaan reissuun ja ne onneksi vähän huojensivat siipan oloa.




Päivä 5: Mies-parka vietti päivän hotellihuoneessa. Huonepalvelu toimitti hänelle kivasti kevyttä aamiaista huoneeseen, mutta ruoka maistui heikosti. Itse olin rannalla ja osallistuin iltapäivällä historiakävelylle, mutta se oli kohtalaisen tylsä oppaan kertoessa vain vuosilukuja. (Työskentelen kulttuurihistorian parissa, joten odotin ohjelmalta vähän enemmän.) Illalla menimme syömään vähän jotain ja kävimme katselemassa miltä näyttää auringonlasku tältä puolen palloa. Vuorovesi laski joka ilta nostaen kivet ja karikot esiin. Viidennen matkapäivän iltana maisema oli erityisen hieno, sillä taivaalla paistoi kirkas täysikuu.






Päivä 6: Mies oli taas oma itsensä! Aamu aukeni pilvettömänä ja me heräsimme aikaisin ilman herätyskelloa. Kävimme aamu-uinnilla uima-altaalla ennen aamiaista. Koska all inclusive kattoi ruuan ja juoman lisäksi monenlaisia aktiviteetteja, kävimme lasipohjaveneellä katselemassa miltä merenalainen maailma näyttääkään ja näimme kirjavia kaloja. Lisäksi kävimme kokeilemassa jousiammuntaa, josta mieheni innostui kovasti ja kävikin loman aikana useaan otteeseen ammuskelemassa. Muuten vietimme kuudennen lomapäivän rannalla lämmöstä nauttien. Rannoilla oli jonkin verran korallia, jonka vuoksi suositeltiin uimakenkiä. Koska me lähinnä vain vilvoittelimme meressä, emme hankkineet uimakenkiä. Korallin hyvä puoli saattoi olla se, että lapsiperheet jäivät uima-altaalle ja hotellin kolmeen ilmansuuntaan avautuvat rannat olivat hyvin rauhallisia. Mies aloitti kuudentena päivänä uuden Reijo Mäen Vares-kirjan saatuaan edellisen Vareksen loppuun ja minä puolestani luin Finlandian voittanutta Riikka Pelon Jokapäiväistä elämää. Toisen maailmansodan kynnykselle ja osin Neuvostoliittoon sijoittuva tarina ei ollut todellakaan leppoista lomalukemista ja siksi aina välillä täytyi laittaa kirja sivuun, upottaa jalat syvemmälle lämpimään hiekkaan ja antaa katseen liukua yli Intian valtameren. Muistaa, missä sitä juuri onkaan ja hengittää tätä hetkeä.




kuvat Seida