23.3.2014

Häämatkalaisten muisteluita V

Päivä 12: Teimme retken Mautourcon matkassa Mauritiuksen eteläosiin, jossa vierailimme hindutemppelissä, tulivuorella, parillekin näköalapaikalle sekä rommitehtaalle. Tämä retki oli oikein kiva, sillä meillä oli pikkuinen ryhmä, jossa oli meidän lisäksemme italialainen pariskunta ja kanadalainen pariskunta. Opas oli oikein mukava ja yhteisenä kielenä oli englanti, joten emme jääneet lainkaan niin ulkopuolisiksi kuin saksalaisryhmässä edellisviikolla. Vaikka käyntikohteita oli monta, retken tahti oli leppoisa. Tulivuori oli enää vain umpeen kasvanut monttu eikä ihme, ettei siitä ole kuvaa ainoassakaan Mauritiuksen esitteessä. Rommitehdas oli kiva. Meillä oli siellä tasting ja lounas. Pienessä ryhmässä tutustui kivasti muihin ja siksi saimme kuulla millaista on arki Mauritiuksella, Italiassa ja Kanadassa. On jotenkin hauskaa, miten suuren vaikutuksen häämatkalla kohtaamamme ihmiset tekivät meihin, vaikka matkan päätarkoitus olikin olla kahden!





Päivä 13: Retkipäivän jälkeen vietimme lomamme viimeisen kokonaisen päivän hotellialueella rentoutuen. Mies kävi snorklaamassa ja minä en uimataidottomana uskaltanut lähteä sinne mukaan, vaan jäin aurinkotuoliin lukemaan. Iltapäivällä sade osui ensimmäistä kertaa koko lomamme aikana hotellimme ylle. Loikoilimme varjon alla ja minä nukahdin sateen ropistessa rentouttavasti varjoon. Illalla kävimme buffetissa syömässä, jonka jälkeen saimme ravintolasta jälkiruuan, coolerin ja lasit mukaamme ja suuntasimme kahden tähtitaivaan alle meren rantaan juhlistamaan häämatkamme viimeistä iltaa. Tämä oli muuten ainoa ilta, kun jatkoimme illanviettoa jopa hotellin yökerhoon! Kerrassaan railakasta!




Päivä 14: Voi haikeus! Lähtöpäivänä lento lähti vasta illalla, joten oleskelimme rannalla, kävimme syömässä ja mies kävi jousiammunnassa. Silti enää ei osannut ihan samanlailla rentoutua, kun tiesi, että laukkujen pakkaus ja pitkä kotimatka odotti. Monet hotellin henkilökunnan ihmiset tulivat moikkaamaan meitä, koska olimmehan tulleet jo keskenämme aika tutuiksi parin viikon aikana. Meidät toivotettiin tervetulleeksi uudelleen ja "silloin teitä on täällä kolme" - arvatkaa vain nousiko minulla kyynel silmäkulmaan, johon oli sekoittunut iloa ja lähdönhetken haikeutta! Koko matkan hotellilta lentokentälle satoi vettä, mikä tuntui ihmeelliseltä kaksi viikkoa kestäneen auringon jälkeen. Sanoin miehelleni dramaattisesti, että koko Mauritius itkee lähtömme vuoksi. 

Kotiinpaluu: Lentomatka sujui ihan hyvin, mutta vaihto Pariisissa väsyneenä yölennon jäljiltä tuntui hankalalta. Suomessa oli talven ainoat pakkaskelit juuri matkamme aikana, joten automme ei lähtenyt Lentoparkissa käyntiin, vaikka kaikki temput yritettiin. Niinpä jouduimme jäämään vielä yhdeksi yöksi Vantaalle hotelliin, koska auton kanssa otettiin seuraavana päivänä järeämmät keinot käyttöön. Arvatkaa tuntuiko suomalainen hotelli ankealta! Voi apua! Henkilökunnan vähyys, palvelun pohjoismaalaisuus ja koko rakennuksen ankeus korostui ihan liikaa mauritiuslaisen paratiisin jälkeen, vaikka kyse olikin aivan tuikitavallisesta suomalaisesta hotellista. Lisäksi olimme yölennon ja auton kanssa taistelun jäljiltä ihan poikki, mikä korosti ankeaa fiilistä ja sai ikävöimään kovasti takaisin Mauritiukselle. Onneksi seuraavana päivänä auto pärähti lämmityksen jälkeen käyntiin ja me pääsimme vihdoin kotiin. Oli ihanaa nostaa matkalaukut kotiovesta sisään lähes kaksi vuorokautta kestäneen matkanteon jälkeen.

Mauritius häämatkakohteena oli yhdellä sanalla sanoen IHANA. Se on oikea paratiisi, jossa elämänrytmi on rento, ihmiset ystävällisiä ja saari lämmin, vehreä ja tolkuttoman kaunis. Matkan jälkeen ajatuksemme ovat lentäneet usein kauas Päiväntasaajan tuolle puolen ja matka oli meille todellinen elämys ja sellainen kokemus, ettei kaukomatkat varmastikaan tämän tiimin kohdalla jääneet tähän. Mark Twain on todennut, että "Mauritius was made first and then heaven; and heaven was copied after Mauritius". Hän oli aivan oikeassa.

kuvat Seida