28.4.2013

New Blog Love

Tuulia ja Marika antoivat blogilleni tunnustuksen. Suuri kiitos! 


Tämä tunnustus on kiertänyt blogeissa jo kovasti, mutta heitän sen silti eteenpäin. Ideana on antaa tunnustus sellaisille blogeille, joilla on alle 200 lukijaa. Minuun iskee eniten blogit, joiden postaukset on kivasti kirjoitettuja ja siksi tämä tunnustus menee näille kolmelle:

Fuksianpunaisia Häähaaveita
Elämäni päivä
Keittäjän matka neidistä rouvaksi

Olkaapa hyvät!

27.4.2013

Vinkkejä musiikkivalintoihin

Sain eiliseen postaukseen kommentin, jonka kirjoittaja sanoi ottavansa mielellään lisää kappalevinkkejä vastaan. Nyt blogistani löytyy uusi välilehti nimeltään Musiikkia vintage-häihin, johon on koottu osa niistä artisteista ja kappaleista, jotka meidän häissämme soivat taustamusiikkina. Olen pitänyt aina jazzista, bluesista ja entisajan ikivihreistä. Siksi tällaisen listan kokoaminen oli helppoa ja miellyttävää. Jos kuitenkin jollain yleensä pop-musiikkia kuuntelevalla on haaveita koota häihin toisenlainen soittolista eikä kappaleita ole helppo löytää, jaan mielelläni muutaman meillä käytettävän vinkin. Minun suunnastani ei yleensä lentele minkäänlaisia omia innovaatioita ja DIY-vinkkejä, mutta tällä kertaa löytyy neuvoja myös elokuun auringon alta. Olkaapas hyvät!



kuva weheartit.com

26.4.2013

Vintagea kaiuttimista

Eilen illalla aloin väsätä Spotifyn kautta listaa, joka on tarkoitus pyöräyttää soimaan heti, kun juhlapaikalle saavutaan. Rauhallinen vintage- ja lounge-tunnelmaa tarjoava lista soi taustalla aina siihen saakka, kun bändi astuu lauteille. Jatkoilla nostetaan sitten tahtia ja desibelejä vielä hieman lisää ja toivotaan, että tanssijalat kuluttavat lattiaa urakalla. 

Laitoimme sulhon kanssa DJ:lle viestiä ja kyselimme hieman lisää kuinka häiden äänentoisto onnistuisi. Hienointa olisi, jos tämä taustamusiikin lista soisi hiljalleen juhlasalin lisäksi myös kahvilan puolella ja ulkonakin telttakatoksen luona, jos on oikein hyvä ilma. En tiedä, onnistuuko moinen eikä se ole tietenkään välttämätöntä, mutta katsotaan kuinka käy!

Minulle musiikki on ollut aina tärkeää. Siksi esimerkiksi valitsemamme häävalssi edustaa asioita, joita me haluamme yhteiseltä elämältä: rakkautta, rauhaa, hyvää oloa ja harmoniaa. Myös eilen tekemäni lista on sellainen, jossa halusin yhdistää rentoutta, entisajan charmia, tyylikkyyttä ja vintagea. Laitan tähän pari esimerkkiä kappaleista, jotka llistalta löytyvät:

Helena Siltala: Ranskalaiset korot
Frank Sinatra: Come Fly With Me
Olavi Virta: Ikkunaprinssi
New York Jazz Lounge: Worksong
Edith Piaf: La vie en rose
Laila Kinnunen: Kaikkialla 

Näen mielessäni jo juhlatilan tunnelman, kun tämä kappale soi hiljaa taustalla ja salin täyttää iloinen puheensorina ja astioiden kilinä. Kuin olisimme vanhan maamiesseuran talon sijaan ravintolassa.


PS. Entisajan musiikkivideot ovat aika huippuja!

25.4.2013

Pitsikenkien viemänä kohti alttaria

Nyt asiaa hääkengistä. Minähän mietin, että säästän rahoja Minna Parikan kenkiä varten. Ne olisivat olleet erityisen mainiot sen 1950-lukulaisen kellohelmamekon kanssa. Puvuksi valikoitui kuitenkin pitkä puku ja mietin, että kengät näkyvät pitkän helman alta hyvin vähän, joten miksi laittaa niihin rahaa ihan hirvittävästi? Muistoja varten, jatkokäyttöä varten, juu, mutta samalla rahalla saisin hankittua kenkien lisäksi myös muuta häihin tarvittavaa. 

Tänään pyörähdin kaupungilla ja kävin katselemassa valkoisten kenkien valikoimaa. Haluan ensisijaisesti kengät, joissa on varma olo ja joissa jaksaa juhlia ja tanssia pitkään. Siksi etsin pääsääntöisesti hieman paksumpia korkoja ja kiilakorkoja. Ne eivät ole siroimpia ja naisellisimpia kenkiä, mutta ajavat asiansa tukevina kenkinä pitkän helman alla.

En halua hankkia hääkenkiä sillä ajatuksella, että häiden jälkeen ne nostetaan erityiselle lähes jumalalliselle korokkeelle, vaan kyllä kenkien pitää palvella kävelemisessä (ja tanssimisessa!) jatkossakin. Oma äitini hankki aikoinaan niin hyvät hääkengät, että ollessaan raskaana suht pian häiden jälkeen hän käytti yksinomaan hääkenkiään, koska ne olivat niin hyvät jalassa. Siinä mainio esimerkki onnistuneista hääkenkäkaupoista!

Minulla on huomiseen asti varauksessa Tamariksen ihanat kiilapohjaiset kengät. Halusin miettiä vielä hetken ennen ostopäätöstä, mutta nämä olivat kyllä tosi hyvät jalassa, kohtuuhintaiset ja niille olisi paljon käyttöä myös häiden jälkeen. Kaiken lisäksi häidemme teemana on pitsi, joten kengät palvelisivat teemaa täydellisesti. Sirothan nuo kiilakorot eivät ole kapeisiin korkoihin verrattuna, mutta varmat askeleet ja helppous menevät kyllä sirojen korkojen edelle ja siksi kai myyjäkin totesi, että pitkän helman kanssa voi olla vaikka lenkkarit! Hah!

Huomiseen asti on tuumausaikaa, joten auttakaa naista mäessä ja kertokaa oma  mielipiteenne näistä kopsottimista. 

kuva kookenka.fi

24.4.2013

Kaunista & kestävää -ekohäämessut Porvoossa

Vierailimme Porvoossa Ekohäämessuilla. Jos olisimme tienneet etukäteen, millainen tapahtuma on, olisi reissu jäänyt tekemättä. Onneksi Porvoo ei ole koskaan huono käyntikohde, joten aurinkoinen kevätpäivä vanhassa kaupungissa osoittautui reissun arvoiseksi. Pahoittelen jo etukäteen tämän tekstin kriittistä sävyä, mutta pistetään tämä nyt sen "hääblogien ei tarvitse olla pelkkää vaaleanpunaista höttöä" -ajatuksen piikkiin. 

Ekohäämessuissa itsessään on ideaa, koska ekologisuus on nykyään monessa asiassa pinnalla, joten miksei myös häissä? Esimerkiksi meidän häissämme hyödynnetään koristeluissa aika paljon jo valmiina olevia asioita ja pyritään siihen, että niille tavaroille löytyy käyttöä myös häiden jälkeen, jotka nyt ostetaan uutena. Lisäksi minä ja sulho vuokraamme puvut, koska ei hääpukua ja sakettia tule käytettyä hääpäivän jälkeen ja näin säästyy asujen myyntirumbalta. Ekologista ehkä siis sekin. 

Parhaimmillaan ekologiset häämessut voisivat antaa vinkkejä luonnontuotteiden käytöstä koristeina ja jokamiehen oikeuksista, ekologisista kauneudenhoitotuotteista, kierrätysmateriaalin käytöstä niin vaatteissa, koruissa kuin somisteinakin ja esimerkiksi polttariohjeita suomalaisen vanhan morsiussaunan järjestäjille ja siellä käytettäville yrttihoidoille sun muille. 




Porvoon Ekohäämessuilla näytteilleasettajat olivat käsityöläisiä, jotka valmistavat tuotteita kierrätysmateriaaleista. Messuilla oli myös muotinäytös, jossa oli vanhoista lakanoista ja verhoista muokattu hienoja asuja. Kampauksiin ja meikkeihin oli käytetty vain luontaistuotteita. Tunnelmaa toivat sellisti ja trubaduuri. Aineksia oli siis vaikka kuinka jo nyt, mutta toteutuksen hiominen taisi jäädä puoleen tiehen.

Ensinnäkin messut luo sanana mielikuvan tapahtumasta, jossa on useampi näytteilleasettaja. Näillä messuilla näytteilleasettajat mahtuivat meidän makuuhuoneen kokoiseen tilaan ja kun siskoni kysyi eräältä henkilökunnan jäseneltä, jatkuvatko tilat tästä eteenpäin, hän vastasi lähes anteeksipyytäen, että "Nämä nyt vain ovat tällaiset pienet tilat!" sen sijaan, että olisi vaikka ohjannut meidät eteenpäin kahvilaan. Jotta pienten tilojen selittelyltä vältyttäisiin, olisi ehkä tapahtuma sanana kuvannut tilaisuutta paremmin.

Kun näytteilleasettajien tuotteet oli kierretty hetkessä, istuuduimme isompaan saliin odottamaan muotinäytöksen alkua. Anteeksi nyt vain, mutta tunnelma oli vähintäänkin vaivaannuttava, kun messujen juontaja rupesi esittelemään mikrofoniin messuja ja henkilökuntaa vajaan kahden metrin päässä yleisöstä ja meitä istui penkkirivillä neljä. Kaiken lisäksi hän halusi saada porukan keskustelemaan ja pohtimaan mitä on kauneus. Tietenkin oikea vastaus tuntui olevan, että vain vanha ja käytetty on kaunista ja siinä vaiheessa minun piti avata suuni ja todeta, että kyllä se kauneus on myös katsojan silmissä ja aina siis subjektiivista. 

Keskustelu päättyi muotinäytökseen ja ihmisiä kertyi onneksi huone täyteen. Muotinäytös oli hyvä. Vaatteet oli muokattu kirpputoreilta löydetyistä materiaaleista ja ilokseni näin malleilla sellaisia kukilla koristeltuja lettikampauksia, joita olen ajatellut omaan hääkampaukseeni. Muotinäytöksen toteutus ei vain toiminut. Juontaja oli hyvin usein hukassa siitä, mitä kenelläkin oli päällä ja joutui tarkastamaan asioita jatkuvasti malleilta. Ikävänä pisteenä i:n päällä oli se, että kun eräs vanhempi sulhasmies oli tehnyt osuutensa muotinäytöksessä, hän lopetti hommat, haki viereisestä huoneesta lounasta ja tuli syömään koko yleisön eteen muotinäytöksen ollessa vielä kesken! Jos kyse olisi ollut lapsesta, se olisi vielä mennyt, mutta nyt aikuisen miehen kohdalla se tuntui vain erittäin tökeröltä, koska ruokailutilaa olisi ollut myös rakennuksen toisessa päässä, jonne muotinäytös ei ylettynyt. Ja jos mies halusi samalla seurata muotinäytöksen loppuun, niin kyllä silloin pitäisi malttaa odottaa se viimeinen kymmenisen minuuttia syömättäkin. Tämä oli pieni yksityiskohta, mutta olen tarkka asiakaspalvelusta ja siksi juontajan kömmähdykset muotinäytöksessä olisivat vielä menneet kiireen tai jännityksen piikkiin, mutta ruokailu koko yleisön edessä (ja ainoana koko yleisöstä) tuntui jopa yleisöä ja tapahtumaa vähättelevältä ja tottakai se tartuttaa saman fiiliksen yleisöönkin. Ai näin vähän tätä tilaisuutta arvostetaan järjestäjien toimesta?

Parasta tapahtumassa oli sellomusiikki ja kaunis vanha miljöö, joka suorastaan kylpi kevätauringossa. Toivon kuitenkin, että ekologisuus tulee osaksi suomalaisia häätapahtumia tai sitten saa aivan oman, hieman toisenlailla organisoidun tapahtuman. Koska kuten sanottua, aineksia tällaiseen tapahtumaan todella olisi.





kuvat Kaunista & kestävää -messujen Facebook-tapahtuma

19.4.2013

Rahaa lahjaksi - kyllä vai ei?

Meillä kutsujen teko etenee. Suunnittelemme tekstit yhdessä sulhon kanssa ja siskollani puolestaan on päävastuu visuaalisesta ilmeestä. Hän on siinä hommassa suorastaan nero ja haluaisin niin laittaa tänne kuvan kutsuistamme, mutta nyt kyllä maltan mieleni ja odotan, että kutsut saavuttavat ensin vieraat toukokuussa.

Kuten otsikko kertoo ja kuten olen itsekin tänne jo aiemmin kertonut, yhteinen suuri toiveemme olisi saada häämatkakassaan avustusta. Näin siksi, että lähes kolmekymppiset ihmiset ovat asuneet jo sen verran kauan omillaan, että tavaraa on kertynyt vähintään riittävästi ja liikaakin. Yhteen muuttaessamme meillä oli kodinkoneita aina kaksi, astioita paljon enemmän ja siinä vaiheessa vasta omilleen muuttavat molempien pikkuveljet kyllä hyötyivät tilanteesta kovasti. 

Hääinfoon laitoimme toiveemme häämatkasta, jotta lahjapöytä ei notkuisi poppanatöistä, tyynyliinoista ja sähkövatkaimista. Mutta voi jestas, tämän toiveen muotoileminen oli hääinfon vaikein osuus! Usein juhlissa on aina myös niitä perinteitä kannattavia vieraita, joiden mielestä rahan antaminen lahjaksi ei tunnu kivalta. Se on ymmärrettävää ja siksi infotekstin lähtökohtana oli se, että rahalla olisi selkeä kohde tiedossa. Näin lahjan antaja tietää oikeasti, mihin lahja aiotaan käyttää. Seuraavaksi teksti piti muokata niin, että lukijasta rahalahja tuntuu järkevältä vaihtoehdolta. Infoon teksti menee siis tällaisena:

Meille mieluisin lahja on juhlaväen iloinen, hilpeä ja hymyilevä osallistuminen hääjuhlaamme. Lennämme tulevana talvena häämatkalle aavan meren tuolle puolen ja voitte halutessanne olla mukana toteuttamassa suurta unelmaamme: (tilinumero). Muista lahjatoiveista voi tiedustella morsiamen äidiltä: (yhteystiedot).

Ja siis oikeasti: me toivomme ensisijaisesti, että ihmiset osallistuvat häihimme! Olisi sääli järjestää juhlat, joihin ihmiset jättäisivät tulematta, koska näitä kyseisiä häitä tanssitaan vain yhden kerran. Hääinfossa annettiin tavaralahjoillekin mahdollisuus, kuten näkyy, vaikka häämatkalle me haluaisimme - onhan sekin häiden rinnalla ainutkertaista. 

Rahalahjaa pidetään yleisesti persoonattomana ja ikävänä, mutta myös rahan pystyy halutessaan antamaan persoonallisella tavalla. Kun pääsin aikoinaan ripille, sain eräältä erilaisia käsitöitä harrastavalta tuttavalta lahjaksi kuivakukkakimpun, jonka kukkiin oli taiteltu seteleistä perhosia. Kerran häissä hääpari puolestaan sai ystäviltään pitkän pätkän puutarhaletkua, jonka sisään oli pujotettu kolikoita. Vain mielikuvitus on rajana!

Mitä siihen kovasti unelmoituun häämatkaan tulee, saimme eilen hurjaa kuolaneritystä aiheuttavan matkatarjouksen häämatkasta, joka suuntautuisi näihin maisemiin:



kuva flameofafrica.com 

18.4.2013

Vieraskirja häihin

Olen miettinyt, että olisi hauskaa keksiä vieraskirjaksi jokin helppo ja kiva vaihtoehto perinteiselle kirjalle, joka ei välttämättä täyty edes puolilleen ja jää siksi jotenkin tyngäksi. Ihania ideoitahan vieraskirjaksi on vaikka kuinka, mutta toteutuksen pitäisi olla monelta kantilta toimiva eli helppo häissä ja näppärä myös häiden jälkeen.

Monet laittavat pöytiin pieniä lappuja, kysymyksiä tai lauseentäydennyskortteja, jotka voi sitten virittää puuhun tai pudottaa koriin. Idea on kiva, mutta lapuista ei saa oikein koottua mitään selkeää kokonaisuutta myöhempää selailua varten. Tokihan ne voi liimata tyhjään kirjaan, mutta onko siinä mitään tolkkua, kun yhtä hyvin voisi jättää pelkän vieraskirjan esille? Jos laput virittää puuhun, voi niistä saada kivan sisustuselementin omaan kotiin - näin sanotaan, mutta se ei kyllä myöskään minun mieltäni viehätä.






Photobooth yhdistettynä vieraskirjaan on tosi kiva idea. Rupesimme kuitenkin sulhon kanssa epäröimään sen näppäryyttä, koska meille on tulossa häihin aika iso vierasjoukko ja siksi photobooth veisi valokuvaajan ajasta hieman turhan ison siivun. 






Palapelipuusta sain vinkin siskoltani jo ennen kuin häitä ruvettiin edes suunnittelemaan. Idea on ihana ja palat voisi laittaa pöytiin jokaisen kohdalle valmiiksi, mutta jälleen vierasmäärä tulee esteeksi, sillä riittävän monen palan puu maksaa mansikoita, joten ideasta luovuttiin samantien. Ennemmin näemme juhlissa kaikki ne ihmiset, jotka vieraslistalta löytyvät kuin panostamme arvokkaisiin yksityiskohtiin vierasmäärästä karsien!



Sitten yhtäkkiä vastaan tuli idea, joka osui ja upposi! Vanha kirjoituskone! Vanhoja esineitä rakastavilta vanhemmiltani löytyy täysin toimiva, oikeasti vanha kirjoituskone, johon rupesin nyt etsimään netin uumenista uutta mustenauhaa. Toivottavasti sopiva mustenauha löytyy, sillä silloin voisimme hankkia kaunista paperia ja laittaa kirjoituskoneen kivasti esille juhlapaikalle vieraskirjan virkaa toimittamaan. Kirjoituskone sopii täydellisesti vintage-häihin ja papereista saisi myöhemmin koottua kauniin kokonaisuuden meille muistoksi. 




Voi hitsi, olen tästä ideasta aivan tolkuttoman innoissani! Mitä tuumaatte? Saisiko kirjoituskone vieraiden runosuonen puhkeamaan?

kuvat
pinterest.com

17.4.2013

Kirjekuoria kakkupaperista

Kun häiden yhtenä teemana on pitsi, on hauskaa, että se näkyy jo kutsuissa. Ostin tänään pyöreitä ja suorakulmaisia kakkupapereita, koska halusin testata kirjekuorien taittelua. Olen tosi antidiy-ihminen ja siksi valmiit kuoret ovat yhä erittäin hyvä mahdollisuus, mutta kaupan leivontatarvikehylly tarjoaa yllättävänkin romanttisia tykötarpeita kutsuihin kakkupaperien muodossa.

Kakkupaperit eivät ole uusi juttu täällä blogimaailmassa. Itse bongasin inspiroivan ideasivun Sinun ikuisesti -blogista, jossa on hyödynnetty kakkupaperia monin tavoin. Palomiehen morsian käytti myös kakkupapereita hääkutsujen kirjekuorissa hyvin hurmaavalla tavalla. 

Testasin kutsujen taittelua Pirkka-kakkupapereilla, jotka ovat kovin ohuita, mutta toisaalta niin liimaantuneita toisiinsa, että aluksi taittelin kuoria useammasta paperista kerralla ja huomasin päällekkäisyydet vasta kuorien ollessa valmiit, hups.

Ylempi kuori on taiteltu pyöreästä kakkupaperista ja alempi puolestaan suorakulmaisesta. Mielestäni molemmista tuli kivat, mutta pyöreästä taidan pitää vähän enemmän. 





kuva Seida

16.4.2013

Letti hääkampauksena

Tänään varasin hääpäiväksi meikkaajan ja kampaajan. En tiedä, ovatko nämä nyt pienen kylän etuja, mutta meikkaaja sanoi, ettei ota samalla lauantaille muita töitä eli hän on meidän käytettävissämme silloin ja siksi siis myös muu naisväki saa halutessaan kasvonsa kuosiin samalla kertaa. Kampaaja on puolestaan äidin ystävä ja tulee meille kotiin laittamaan kuontalot ojennukseen. Tapaan kampaajan suunnittelun merkeissä noin kuukautta ennen häitä ja nyt siis täytyy kerätä inspiraatiokuvia kasaan. Koska hääpuku on nyt suurta päivää odottamassa, on helpompi miettiä kampaustakin. Yksinkertaisen, olkaimettoman ja vintage-henkisen puvun kanssa olen miettinyt lettiä, jossa olisi kukkia tai pitsinauha koristeena. Toinen vaihtoehto olisi löysä nuttura sivussa tai niskassa, mutta jotenkin vähän tuo letti kiehtoo erilaisuudellaan. Se olisi myös hyvin perinteinen vaihtoehto siinä mielessä, että entisaikaan morsiamen hiukset letitettiin morsiussaunan jälkeen sen merkiksi, että nyt neito muuttuu vaimoksi ja silloin ei sovi hiusten olla enää auki. Letti toimisi siis symboliikaltaan hyvin hääkampauksena.









kuvat
lover.ly
brides.com
onewed.com
ido-dreams.tumbrl.com
bellethemagazine.com
marketplazeweddings.com

15.4.2013

Rasia hääkarkeille helposti ja hauskasti

Toukokuussa järjestän askartelutalkoot ystävien kesken. Tarkoituksena on askarrella pompomeja ja pitsipalloja, viimeistellä kutsut, näperrellä hääkarkkilaatikot ja nauttia siinä samalla kuohuviinistä ja hyvästä seurasta. Sisko löysi niin helpon ja hauskan hääkarkkeihin sopivan idean, etten voi olla jakamatta sitä täällä, jos siitä olisi iloa vaikka muillekin askartelijoille.

Kas näin pikkuinen boksi syntyy pahvimukista!




Testasimme purnukan leikkelyä ja taittelua jo valkoisesta pahvimukista ja kyllä, se oli juuri niin näppärä ja helppo kuin miltä se vaikuttaa. Ideoimme, että meillä purkki olisi valkoinen ja sen sisään pistettäisiin häiden teemavärin mukaisesti oranssia silkkipaperia karkkien alle. Purkin kylkeen voisi liimata tarrapaperille tulostetun mietelauseen.








kuvat
pinterest.com

14.4.2013

Häämuotia elokuun auringon alla

Eilen vietimme ihanan iltapäivän pukuvuokraamossa sulhon, kaason ja morsiusneidon kanssa. Oma morsiuspukuni on vuokrattu samasta liikkeestä, joten oli viisasta lähteä katsomaan myös sulholle vaatetusta sieltä, niin häiden jälkeen on helppo palauttaa kaikki vaatteet samaan paikkaan. Olimme varanneet sovitusajan nimenomaan sulhon vaatetusta ajatellen, mutta liikkeessä ei ollut muita asiakkaita meidän lisäksemme, joten pystyimme samalla hyvin mallailemaan mekkoja morsiusneidon ja kaasonkin ylle. 

Tässä siis virtuaalinen muotinäytös, olkaa hyvä!

Jotain uutta.... 

Elokuussa neljävuotias morsiusneito pyörähtelee valkoisessa, hieman polven alle yltävässä satiinisessa yksinkertaisessa mekossa. Selkäpuolelta löytyvät valkoiset ruusukoristeet, mutta tarvittaessa vyönauhan pystyy vaihtamaan värilliseksi häiden teemavärin mukaan. Mekko oli hyvässä alennuksessa, joten tämä kummitäti kustansi sen muistoksi pienelle tytölle suuresta tehtävästään. 



Jotain sinistä...

Vaikka häidemme somistuksessa näkyy pienenä vivahteena oranssi tai todennäköisesti murrettu oranssi, koralli tai persikka, emme halunneet sen väristä mekkoa kaasolle. Osittain siksi, että meille tuli niin vaaleista väreistä mieleen ylioppilasmekot ja nyt morsiamen ja kaason kohdalla on kyse kuitenkin kymmenen vuotta vanhemmista naisista. Siksi myyjä ehdotti hieman petroliin vivahtavaa tummaa, murrettua sinistä, joka sopi kaasolleni erittäin kauniisti. Tumma puku antoi hyvin juhlavan ja naisellisen vaikutelman ja jos rannekukkaan tulee valkoista ja pikkuinen ripaus vaaleaa oranssia, sekin tuo vastavärinä kivan silauksen kokonaisuuteen.



Jotain vanhaa, jotain lainattua...

Sulho nappasi sovitukseen mukaan oman tumman pukunsa, koska tarkoitus oli sovittaa sen kanssa liiviä ja plastronia. Ajatuksena oli myös kokeilla sakettia, mutta kuvittelin, että sulhoni kokisi sen vieraaksi ja valitsisi ennemmin tutun ja turvallisen tumman puvun. Sulho pyörähteli erilaisissa kokonaisuuksissa naisraadin edessä ja aluksi tyrmäsikin saketin, mutta mitä pidempään hän mallaili eri vaihtoehtoja, rupesi saketti tuntumaan sittenkin hyvältä. Sulho mietti, että omat häät on niin hieno ja ainutkertainen tilaisuus laittaa jotain muuta ylleen kuin tumman puvun, joten lopulliseen sulhasasuun valikoitui omat puvunhousut ja niiden kanssa vuokralle saketti-takki, smokkipaita, liivi ja plastron. Ja minä ajattelin miestäni katsoessani, että kyllä on ilo seistä elokuun kymmenentenä noin komean pitkän miehen rinnalla!





kuvat Seida

9.4.2013

Parkuva morsian

Välillä tulee niitä hetkiä, kun ajattelee papin eteen marssimista sulhon käsipuolessa maailman helpoimpana hommana. Ja sitten välillä tulee hetkiä, kun pelkkä ajatus kipristää mahaa ja tulee sellainen olo, että apua, miten siitä tilanteesta selviää! Tekisi mieli karata sulhon kanssa maistraattiin ja sieltä avioparina tropiikin lämpöön. 

Kuinka siis lievittää jännitystä ennen H-hetkeä? 


Meillä tämä jännityksen lievittäminen ratkaistiin jo vihkipaikan valinnalla, jonka äänimaisemaan kuuluvat pauhaavien urkujen ja seinissä kaikuvan äänen sijaan soliseva koski ja lintujen laulu. Lisäksi hääkuvat aiotaan ottaa jo ennen vihkimistä, koska sulhon näkeminen ja vankkaan, tuttuun käteen tarttuminen hyvissä ajoin ennen papin eteen marssimista varmasti lieventää jännittämistä.

Haluan myös ottaa kuohuviiniä aamulla ja pienen rohkaisevan ennen vihkimistä. Joku nyt ehkä ajattelee, että kamalaa viinan läträämistä ennen naimisiin menoa, hyi! Tarkoitus ei ole hoiperrella alttarille, vaan ajattelen, että kuohuviini tekee kaason, siskon ja muun naisväen kanssa vietettävästä aamupäivästä juhlavan ja iloisen ja pieni rohkaisu ennen vihkimistä rentouttaa.

Mikä sitten häissä jännittää eniten? Kuten olen joskus tänne aiemminkin kirjoittanut, jännitän eniten sitä, että itken ryystämällä, naama turvoksissa ja meikit poskillla. 






Osaisinpa herkistyä kuin naiset Suomi-Filmeissä: kyynel vain vierii kauniisti poskea pitkin ja muuten ilme ei värähdäkään. Useat samaa pelänneet morsiamet eivät kuitenkaan ole häissään itkeneet, vaan onnen tunne on ollut niin valtava, että sitä on ollut yhtä hymyä koko päivän. Se on aika lohduttavaa.

Tätini asteli aikoinaan alttarille diapamin voimalla. Hän parkui vihkiharjoituksissa naama punaisena kaksinkerroin kirkon penkissä ja voitte kuvitella kuinka sen jälkeen varsinaiset häät jännittivät! Niinpä täti meni lääkäriin, josta hänelle suositeltiin diapamia. Kun hääpäivä koitti, täti asteli tyynenä ja onnellisesti hymyillen alttarille eikä ollut tietoakaan siitä naisesta, joka tyrski kirkkosalissa räkä valuen paria viikkoa aiemmin. Tätini kertoi olleensa täysillä mukana vihkimisessä, mutta pystyi silti hymyilemään rauhallisesti nenäliinoihinsa tyristäville vieraille. Hänen kohdallaan napin vaikutus oli niin lyhytaikainen, että illalla pystyi juhlimaan ihan tavalliseen tyyliin. En tiedä onko tämä hyvä esimerkki saati vaihtoehto, mutta ainakin yhdenlainen kokemus.

Sulhoni on tottunut siihen, että minä saatan itkeä ihan hölmöistäkin jutuista - ja tietenkin sulho on se ensimmäinen, kenelle hupsuimmatkin itkunaiheet tulee purettua. Hän on vakaasti sitä mieltä, etten tule selviämään häistämme kuivin silmin ja toisaalta mitä jännitettävää siinä edes on, kun vierellä on mies, joka on nähnyt kaikki ne hölmöimmätkin itkuntiherrykset eikä varmasti ole moksiskaan? Itkuherkkyydestäni huolimatta en silti pidä siitä fiiliksestä, kun itkee kaikkien edessä. En edes ajattele sitä nolona asiana, koska häät herkistävät aina ja morsiammen melkein odotetaan kyynelehtivän omissa häissään, mutta lähinnä pelkään itkun aiheuttavan apeaa mieltä, josta ei noin vain noustakaan takaisin ilonpidon ylimmille portaille, mitä kuitenkin odotan eniten hääpäivältämme. Pelkäänköhän turhaan? 

Naimisiin.info-sivustolla on pitkä viestiketju aiheesta Kuinka selvitä itkemättä, josta löytyy paljon hyviä vinkkejä ja kokemuksia herkille morsiamille. Typerää, mutta nyt täytyy myöntää, että minua rupesi itkettämään tuota viestiketjua lukiessani. Jestas.



kuvat weheartit.com

Valoa kansalle

Juhlapaikkaamme kuuluu suuri sali, jonka perällä on näyttämö. Saliin kuljetaan kahvion läpi, jossa on baaritiski ja johon pitopalvelu kattaa buffet-pöydän. Paikka itsessään ei ole suoraan sanottuna kovin kummoinen, vaan tuikitavallinen seuratalo, mutta ehostuksella siitä saadaan varmasti kaunis ja juhlava tila. Me panostamme paljon valaistukseen, koska sillä luodaan iso osa tunnelmasta suhteellisen helposti. Yritämme toteuttaa ideat talkoovoimin, pienillä investoinneilla ja mahdollisimman paljon jo valmiina olevia tavaroita hyödyntäen. Saa nähdä kuinka tässä onnistutaan, mutta nyt kirjaan tähän alustavan, tämänhetkisen vision:

Salin kattoon on tarkoitus ivirittää valkoisia kankaita ja niiden sekaan valosarjoja, joita ostin joulun jälkeen alennusmyynneistä. Lisäksi pöytiin laitetaan kynttilöitä, tietenkin. Ystävämme toimii jatkoilla DJ:n hommassa ja hän sanoi järjestävänsä DJ-laitteiden lisäksi häihin myös valot ja savukoneen, joten täytyy suunnitella kuinka niitä valoja voisi hyödyntää myös juhlatilan somistuksessa ennen varsinaista discoilua. 







Kahvion puolelle kehitetään myös tunnelmavaloja. Yksi idea olisi laittaa suuri puunoksa roikkumaan buffet-pöydän yläpuolelle ja siihen valosarja. Toinen vaihtoehto olisi myös koristella kahviota pompomeilla tai pitsipalloilla, jos jälkimmäisiin kehittäisi myös jonkin valaisusysteemin. Kahvion nurkkaan voisi laittaa vintage-henkisesti vanhan kauniin jalkalampun, jollainen löytyisi jo vanhempieni luota. Siskollani puolestaan on kaksi lamppusarjaa Clas Ohlsonilta, joista voisi saada hauskan valaisinketjun baaritiskin yläpuolelle.







Ulos tulee katos, jonka liepeillä on pieni peräkonttibaari - olemmehan vanhalla tanssilavalla! Katoksesta tehdään viihtyisä valojen avulla ja pihaa koristellaan muutenkin ulkotulilla. Ennen jatkoja elokuista yötä valaisee ilotulitus.







kuvat
naimisiin.info
boards.weddingbee.com
clasohlson.com
jeanierhoades.com
glitterweddings.com
practicalenrichment.wordpress.com
thefireworksdisplayteam.co.uk

8.4.2013

Häiden teema vihdoin päätetty

Häihin on ylihuomenna enää tasan neljä kuukautta ja arvatkaa mitä, meillä on vihdoin oikea, konkreettinen teema! Tähän tarvittiin aivoriihi, jonka myötä rupesi konkreettisia asioita hahmottumaan. Olemmehan ajatelleet jo aiemmin, että häät syntyvät kesäyön unelman, vintagen ja maanläheisyyden teemojen ympärille, mutta varsinainen toteutus on vielä aika kaukana noista mielikuvista.  Nyt on mietitty paljon koristeita ja somisteita. Meillä on tilattu jo runsaasti valkoista kangasta juhlasalin kattoon ja muut koristeet tehdään todennäköisesti pitsistä tai kakkupapereista, joista saadaan kivasti vintagen fiilistä mukaan. Tehosteväriä käytetään kohtuudella ja se löytyi luonnollisesti hääauton väristä, joka on oranssi kuplavolkkari.


Pitsiä, valkoista ja oranssia








kuvat
uniquefallwedding.com
wflowersottawa.com
pinterest.com

7.4.2013

Karkkibuffet sittenkin?

En ollut innostunut häiden muoti-ilmiöstä karkkibuffetista ennen eilistä. En edes tiedä, miksi karkkibuffet ei uponnut minuun, vaikka olen tosi perso makealle ja luulisi, että karkkibuffet jos mikä olisi tällaisen suklaasiepon taivas. Olin jotenkin ajatellut sen ylimääräiseksi menoeräksi ja siksi tuntui, että jos jonkin kohdalla kukkaronnyörit vedetään kokonaan solmuun, niin karkkibuffetin.

Sitten suunniteltiin häiden koristeita ja somisteita äitini kanssa. Äiti on tosi kekseliäs ja näppärä ja hän rakastaa juhlien suunnittelua, joten välillä tuntuu kuin minulla olisi hääsuunnittelija ihan omasta takaa. Tänä keväänä äiti on tehnyt monta kerrostarjotinta vanhoista posliinilautasista ja niinpä hän oli suunnittellut, että hääjuhlamme kahvipöytään tulisi - kuinkas ollakaan - karkkibuffet!

Ideana olisi laittaa tarjolle erilaisia suklaamakeisia useammalle kerrostarjottimelle. Koska meidän häissämme on paljon vintage-somistusta, sopivat vanhat lautaset tarjoiluastioiksi täydellisesti. Säästöä saadaan siitä, kun tarjoiluastiat ovat jo nyt valmiina ja äiti keksi, että suklaat haetaan makeistehtaalta, jolloin niiden hinta putoaa - ja varsinkin, jos haaviimme sattuu jokin herkullinen sekundaerä.

Tässä vielä kuva äitini taidonnäytteistä, meidän karkkibuffetin tarjottimista:



kuva Seidan äiti

5.4.2013

Inspistä televisiosarjasta




Olen miettinyt usein vihkimisen kulkua, joka meillä tulee olemaan erilainen miljöön vuoksi. Sitten katselin  Greyn anatomiaa DVD:ltä ja siellä vietettiin Cristina Yangin ja Owen Huntin häitä. Ajattelin heti, että hei, jotain tällaista! Yksinkertaista, kaunista, maanläheistä. Tosin meillä ollaan ulkona eikä kenenkään olohuoneessa... :)

4.4.2013

Jotain vanhaa, jotain uutta

Vein eilen äidin rippisormuksen ja isän kihlasormuksen kultasepälle, joka taikoo niistä juuri sellaisen sormuksen kuin ajattelinkin: isän sormus tulee keskelle ja sen molemmin puolin tulee valkokultaa ja keskelle upotetaan äidin vanhan sormuksen kivi. Sormuksesta tulee aika leveä, mikä on minun mieleeni erityisesti, koska halusin alun alkaenkin leveän sormuksen suuriin käsiini. Alun perin en halunnut keltakultaa sormukseeni, mutta kun on mahdollisuus saada uniikki sormus omassa perheessä kulkeneista koruista, menee se mahdollisuus heittämällä värin ohitse. Tunnearvoa nimittäin tällä sormuksella tulee olemaan valtavasti jo vihkisormuksen statuksen vuoksi ja myös siksi, että isän sormusta ei tarvitse sulattaa, vaan se saadaan osaksi sormusta ihan sellaisenaan, jokaikinen kuluma ja kolhu mukanaan. Kultasepän mielestä oli kiva ajatus, että vihkisormukseeni tulee molempien vanhempieni koruja. Minua viehättää se, miten historia saa nyt jatkoa ja vanhat, tärkeät korut pääsevät uuteen tärkeään tehtävään.

Sormus on valmis kesäkuun lopussa ja lopputulos tulee olemaan jotain tällaista: 





kuvat
wedding-special.onsugar.com
irishshop.com
3caratengagementring.net

3.4.2013

Kutsukorttitarpeita

Tässä on pieni silaus Tarun ottamia jalkakuvia häiden kutsuja varten. Ylin kuva on muokkaamaton ja kaksi alinta on jo muokattu. Taru sanoi, että taustojen muokkaaminen oli aika hankala juttu. Kuitenkin keskimmäinen kuva nousi koko raadin suosikiksi. Nämä ovat nyt lähtökohdat kutsuja varten ja tarkoitus on lisätä graafisin menetelmin tekstiä vanhalla aikakauslehtien tyylillä ja muokata kuvan pintaa vielä hieman kuluneemmaksi.



 


kuvat Taru Sairanen

2.4.2013

Uutta ja vanhaa vihkisormusrintamalla



Vasemmalla on sormus, jonka äitini sai rippilahjaksi ja oikealla on isäni kihlasormus, joka on pian 30 vuotta kestäneen avioliiton aikana vaihdettu myöhemmin uuteen sormukseen. Näistä kuvassa olevista kahdesta sormuksesta muokataan oma vihkisormukseni. Saa nähdä kuinka kultaseppä aikoo projektin toteuttaa, mutta oma ajatukseni olisi sellainen, että isän kihlasormuksen molemmin puolin tulisi valkokultaa ja äidin rippisormuksen kivi istutettaisiin uuteen sormukseen. Toivoisin myös, että isän sormus voitaisiin käyttää sellaisenaan, jotta sormuksen kulunut pinta ja vanhat kaiverrukset säilyisivät. 

kuva Seida