28.10.2013

Photoboothin kuvasaalis

 
 
Olen aiemminkin kirjoittanut häidemme photoboothista. Se siis käsitti vanhat pelkistetyt kehykset ja narun päähän viritetyn vanhan digikameran. Molemmat olimme laittaneet ulos katoksen yhteyteen käytettäväksi. Digikamera oli äitini vanha, jonka muistin napata lapsuuskodistani mukaan vasta nyt lokakuussa (Ai hiemanko ollut jo muuta ohjelmaa häiden jälkeen?). Viikonloppuna siirsin kuvat tietokoneellemme ja niitä oli valtavasti! Ihania, iloisia ihmisiä juhlafiiliksissä ja poseeraamassa kehysten kanssa! Ja mitä pidemmälle juhlailta eteni, sen rennompi meininki photoboothissa oli. Häitä suunnitellessamme en oikein photoboothista meinannut innostua, mutta nyt kyllä suosittelen sitä ehdottomasti. Kuvasaalis oli kerrassaan mainio, vaikka vanhalla pokkarilla ei erityisen hyvälaatuisia kuvia tietenkään saa. Toisaalta sinnepäin oleva kuvanlaatukin sopii hyvin yhteen photoboothin huolettoman meiningin kanssa.
 
Meidän viralliset kiitoskortit ovat vielä työn alla, mutta lähetin sähköisesti kaikille niille omat otokset, ketkä löytyivät kuvista ja sain ilahtuneita viestejä takaisin. Lisäksi tein meille muistoksi kokonaan oman erilisen kuvakirjan näistä photobooth-kuvista, jonka sain eilen valmiiksi ja pistin samantien tilaukseen. Siitä tulee hauska kokonaisuus! Kuvateksteihin kirjoitin kaikkien kokonimet ja vähän taustoja siitä, mitä kautta kukakin on tuttu. Näin siitä jää hyvät muistot myös jälkipolville!
 
kuva Seida

24.10.2013

Kaason tärkeä tehtävä

Muuttuessani morsiamesta vaimoksi muutuin pian myös morsiamesta kaasoksi, sillä hyvä ystäväni menee naimisiin ensi toukokuussa. Hääjärjestelyt ovat vielä alussa, mutta tiedossa on jo polttarisuunnitelmia, askarteluiltamia ja häämessuja ja ensi vuoden alussa vauhti luonnollisesti kiihtyy. Kaason tehtävä on aina kunnia-asia, johon pyydetään vain hyviä, luotettuja ystäviä. Siksi parhaimmillaan kaaso suhtautuu tehtäväänsä sen mukaisesti eli ilolla, avuliaisuudella ja myös kiitoksella siitä, että morsian tahtoi valita ainutlaatuiseen tehtävään juuri hänet.
 
 
 
 
 Oma kaasoni oli verraton. Olemme olleet ystäviä jo 21 vuotta, johon mahtuu valtavasti kaikkea lapsuuden, teini-iän ja aikuisuuden ajalta. Vuosien myötä ystävyys on syventynyt. Neljä vuotta sitten minusta tuli hänen esikoisensa kummitäti ja kun rupesimme suunnittelemaan sulhoni kanssa häitä, oli oitis selvää, kenet pyytäisin kaasokseni. Kaasoni oli fiiliksissä ja järjestelyissä mukana koko ajan hääsuunnitelmien hentoisista ääriviivoista aina häiden jälkeiseen haikeuteen asti. Vaikka hänelle työt ja pienten lasten perheen pyörittäminen vie paljon aikaa, sain silti kokea meidän häidemme olevan kaasolleni tärkeä asia, jonka pikkuseikkojen pohtiminenkin sai aina tilaa ja vastakaikua keskusteluissa. Näin morsiamen näkökulmasta se tuntui tietenkin oikein ihanalta! Hääjärjestelyjen lisäksi sain tuntea oloni hyvin pidetyksi polttareissani, josta suuri kiitos kuuluu kaasolleni ja toki myös koko muulle ystäväjoukolleni. Sellaiset fiilikset eivät ole lainkaan toissijaisia, vaan jättävät lämpimän jäljen sydämeen.

 


Kun nyt olen itse kaaso, on suurin toiveeni, että ystäväni kokisi olonsa morsiamena samanlaiseksi kuin itse sain kokea. Siksi haluan elää fiiliksissä mukana, auttaa käytännön järjestelyissä ja järjestää tietenkin hauskat polttarit yhdessä morsiamen muiden ystävien kanssa. Lisäksi hyvä plussa on se, että kaasona voi tietenkin elää ihanissa tunnelmissa mukana, nauttia täysin ja kuitenkaan ei tarvitse (ehkä?) jännittää ihan niin paljon kuin omien häiden alla. Jos siis päätän käyttää hiuspidennyksiä ensi toukokuussa, ne ei välttämättä okseta tällä kertaa! ;)
 
 


Kuka toimi(i) teidän kaasonanne? Mitkä ovat mielestänne kaason tärkeimmät tehtävät tai ominaisuudet? 

kuvat weheartit.com

11.10.2013

Nimi vaihtuu, ajokortin voimassaoloaika lyhenee?

En ehtinyt soittamaan poliisille tänään, joten asian selvitys siirtyy maanantaille. Siksi käännyn teidän jo rouviintuneiden blogituttavieni puoleen. Naimisiin mennessäni otin käyttöön yhdistelmänimen ja siksi siis minun oli uusittava passi ja ajokortti. Sain ajokortin postissa kotiini ja yllätys oli melkoinen huomatessani, että vanha ajokorttini oli voimassa vuoteen 2055, mutta tämä uusi vain vuoteen 2033. Kahdessakymmenessä vuodessa ehtii toki ajaa autoa vaikka kuinka, mutta yllätyin kovasti, sillä poliisiasemalla vieraillessani täti tiskin takana sanoi merkitsevänsä papereihin, ettei mitkään muut tiedot muutu paitsi ainoastaan nimi. Ajokortin voimassaoloajan muuttumista en tullut edes ajatelleeksi saati että olisin ymmärtänyt kysyä siitä. Sukunimen vaihtamiseen liittyvät kysymykset ovat toki paljon suuremmat kuin kortteihin liittyvät seikat, mutta kyllä tuli vähän hassu olo ajatellessani, että jos olisin pitänyt vanhan nimeni, minulla olisi nyt ajokortti voimassa parikymmentä vuotta pidempään.
 
Pikkujuttuja pitkässä juoksussa ja kokonaiskuvaa katsellessa, mutta kertokaahan, hyvät rouvat, menikö homma teilläkin näin?
 
 

kuva weheartit.com
 

10.10.2013

Kosinnan suorittaminen

Otsikossa piileskelee ironiaa. Niin, kuten valitettavan moni asia nykyään, myös kosinta tulee suorittaa. Se on oltava varmasti ikimuistoinen, yllätyksellinen ja persoonallinen. Olen aina kummastellut sitä, miten osa nykyajan moderneista naisista vaatii tasa-arvoa miesten rinnalla kaikessa muussa, mutta kosintaa halutaan odottaa omassa Tähkäpään tornissa letti ikkunasta roikkuen. Ja sitten surkutellaan, kun mies ei tajua kosia, vaikka odoteltu on jo kuinka kauan.
 
Rouva X:n blogissa on erinomainen kirjoitus kosinnan anatomiasta. Käykääpä lukemassa! Teksti syventää aihetta hienosti ja sai minulta täydet kymmenen pistettä. Me kihlauduimme rakkaani kanssa yhteistuumin. Ei spektaakkeleja, kamerakin unohtui kotiin, vain hiljainen metsä, shampanjapullo ja kaksi rakastunutta. Mielestäni kosinta ei todellakaan ole se juttu, vaan kihlautumisen merkitys lupauksena avioliitosta. Ja mitä kosintoihin tulee, niin minulla on suuri ilo toimia ensi toukokuussa erään hyvän ystäväni kaasona. Hän otti viime karkauspäivänä ohjat omiin käsiinsä, piilotti miehensä eväsrasiaan kirjelapun eikä saanut hamekangasta.
 
 
 
 
kuva weheartit.com

8.10.2013

Hunajakuun odottamista

Kaikkea sitä R-kioskilta saakin. Tänään hain sieltä uuden passini ja H&M:n nettipuodin kesäalesta bongaamani lierihatun. Ulkona on pimeä lokakuun ilta, mutta tämän rouvan ajatukset karkaavat tammikuuhun ja Mauritiuksen lämpöön. Onneksi päätimme viettää hunajakuun vasta keskitalvella, sillä syksyn pimeys kevenee iloisesta odottamisesta kilokaupalla!
 


Kuva Seida 

3.10.2013

Milloinkas teille tulee lapsia?

Heti häiden jälkeen jotkut rupesivat utelemaan lapsiasioista. Ei vielä ainakaan, on meidän vastauksemme. Lapset nähdään usein hyvin selkeänä jatkumona häiden jälkeen ja niinhän se useilla meneekin. Minulla oli ennen häitä aika kovakin vauvakuume, mikä ehkä liittyi enemmän naimisiinmenoon ja sitoutumiseen, sillä se hävisi heti, kun häät olivat ohitse. Jotenkin tuntui niin hyvältä palata arkeen, jossa ei tarvitse suunnitella mitään suurta, että tuli sellainen olo, ettei tähän tarvita nyt mitään isoa muutosta. En osaa nähdä vauvoja ja vauva-arkea kovin ruusunpunaisena asiana, mikä varmasti tekee perheenperustamiseen liittyvistä asioista minulle ehkä hieman liiankin realistisia (?) ja toimii vahvana jarruna. Meillä on lisäksi tämä ensimmäinen avioliittovuosi ikään kuin juhlavuosi, johon kuuluu vähän enemmän matkustelua kuin normaalisti, joten lapsi ei ole suunnitelmissa ykkössijalla. Ihmettelen toisinaan sitä, miten rohkeasti ihmiset kysyvät lapsiasioista. Saahan sitä kysyä, mutta koskaan kysyjä ei voi tietää mitä asioita taustalla on, sillä toisilla pariskunnilla saattaa kulua pitkiä surullisia aikoja ennen kuin lapsi ilmoittaa tulostaan ja silloin jokainen no milloinkas teille -utelu voi tuntua hyvin raskaalta.
 
 
 
 
Sitten hieman muuta:
 
Hääblogini rupeaa olemaan loppusuoralla, joten kysynpä teiltä mitä haluaisitte vielä kuulla meidän häistämme?
 
Muu arki sen sijaan jatkuu ja siitä voi lukea pieniä tekstinpätkiä toisesta blogistani. Tervetuloa!

kuva weheartit.com