30.11.2012

Visioita sormuksesta

Olen aiemminkin kirjoittanut sormuksista ja siitä, että perinteisen kihla- ja vihkisormuksen sijaan haluaisin yhden leveän sormuksen, jossa yhdistyisi käsityöläisyys ja jokin juju. Olemme suunnitelleet, että miehen kihlasormus todennäköisesti tuunataan osittain kultaamalla ja minulle teetetään leveä vihkisormus titaanista tai teräksestä. Sormuksen kuvioinniksi tulisi laserilla kirjoitettua tekstiä niin pienellä, että se näyttää äkkiseltään pelkältä kuvioinnilta, mutta tarkemmin katsottuna sen pystyy lukemaan eli mahdollisesti paljon pienemmällä kuin näissä esimerkkikuvissa. En ole koskaan ollut diamonds are girl's best friend -tyttö, vaan koen tuollaisen kirjoitetun tekstin enemmän omaksi jutukseni. Tekstiksi tulee mahdolliseksi jokin läheiseltä tuntuva mietelause, jota voisi hyödyntää myös kutsuissa tai kiitoskortissa. Ja miksi näin? Ajatus syntyi oikeastaan bongattuamme Aito Helsinki -yrityksestä kertovan artikkelin ja toisaalta myös siitä, että yksi rakkaimpia korujani on äidiltä saamani ortodoksinen rukoussormus, jonka reunassa lukee "Jumala, suojele minua" venäjäksi pienillä kyrillisillä aakkosilla. Vielä tämä on vasta suunnittelun asteella, mutta toivottavasti visio kantaa toteutukseen asti.



kuvat pinterest.com ja Aito Helsinki -yrityksen Facebook-sivu.

29.11.2012

Yö vaikka saapuikin, niin yhä saattaisin vain jäädä tanssimaan...

Hääbändi aiheuttaa päänvaivaa. Hintahaitarit keikkuvat sen verran korkealla, etten todellakaan ole varma kuinka paljon raaskimme hääbändiin panostaa. DJ olisi edullisin, mutta meidän mielestämme hieman hengetön ja enemmän jatkojen juttu. Elävä musiikki on kuitenkin, no, elävää. Haaveilen jazzahtavasta ja svengaavasta musiikista, joka saisi tönköimmätkin jalat sulamaan ja salin täyttymään iloisesta, juhlavasta discoilusta klassikkobiisien tahtiin. Tällainen vaihtoehto olisi olemassa ja nyt on meneillään tiukka puntarointi budjetin kanssa. Toinen vaihtoehto on kaasoni ystävän bilebändi, joka soittaisi finnhits-puolen musiikkia ja tartuttaisi tanssifiiliksen varmasti juhlakansaan. Ja kolmas vaihtoehto on sitten perinteisempi iskelmäpainoitteinen bändi, joka olisi selkeästi edullisin, mutta koska suurin osa juhlavieraista ei tanssi paritansseja, pelkään bändin soittavan puolityhjälle salille, vaikka toki heiltäkin irtoaa jonkin verran menevämpää musiikkia. Toivon hartaasti, että jostain ilmaantuisi nyt esimerkiksi jokin valovoimainen, energinen trio, joka nappaisi bileet hetkessä haltuun, mutta keventäisi kukkaroa kohtuullisesti. Ratkaisevin juttu tässä on tietenkin raha. Tekisi hirmuisesti mieli laventaa budjettia bändin osalta, mutta koska sentit on tietenkin harkittava tarkkaan, pitäydymme todennäköisesti alkuperäisissä raameissa. Ja tehdään sitten vaikka boolista vahvempaa. ;)


 

kuva weheartit.com

28.11.2012

Morsian 1950-luvulta


 





Lähdemme talven aikana kaasoni kanssa katsomaan hääpukuja. Saa nähdä mitä löytyy. Olen koko ajan nähnyt mielessäni lyhyen 1950-luvun tyylisen mekon, joka sopisi keveydeltään kivasti yhteen maanläheisen ja rennon teeman kanssa. Sellaista keijumaista, kuten toinen ystäväni tyylin kuvaili osuvasti. Kuitenkin aion lähteä hääpuvun metsästykseen avoimin mielin, koska voihan se olla, että sittenkin valinta osuu ihan toisenlaiseen kauhtanaan. Eniten mietityttää se, että tekeekö tämän mallinen puku minusta entistä lyhyemmän, kun helma katkeaa polven alapuolelta? Toisaalta mieheni on minua reilusti pidempi, joten olipa minulla minkälainen puku tahansa näytän hänen rinnallaan joka tapauksessa kainalosauvalta.

kuvat fiftieswedding.com ja pinterest.com

26.11.2012

Tilannekatsaus marraskuun lopussa

Pitopalvelu on nyt tilattu ja hinnat saatu neuvoteltua kohdilleen. Uskaltauduimme tinkimään ja ehdottamaan menun muokkaamista meille hinnaltaan sopivammaksi ja se kannatti. Kaiken lisäksi pitopalveluksi valikoitui yritys, josta olemme kuulleet oikein hyvää palautetta, joten nyt voi jatkaa suunnitteluja kevyin mielin.

Teemaväri rupeaa hahmottumaan ja kyllä vain, lähtökohtana on se oranssi kuplavolkkari. Ja tulisiko sitten sen rinnalle beigeä, pellavaa ja luonnonvalkoista? Sitä kesäyön unelmaa.

Alkuvuonna lähdetään käymään häämessuilla naisporukalla. Aika jännittävää. Olen kerran esiintynyt pianon ääressä häämuotinäytöksessä mallien käyskennellessä catwalkille valkoisissaan, mutta siinä onkin kaikki tämäntyyppisiin tapahtumiin liittyvät kokemukset. Ehkä näytteilleasettajia ja muotinäytöksiä osaa nyt katsella aivan eri valossa.

Vihkisormusta on mietitty ja materiaaliksi valikoituu todennäköisesti moderni titaani tai damascus-teräs. Todennäköisesti otan käyttöön pelkän leveän vihkisormuksen. Sormuksesta tulee näillä näkymin siis aika miehekäs. Käteni ovat muuhun kokooni verraten aika suuret, joten suuri ja selkeä sormus sopii näihin nakkisormiin kivasti. Näitä lapioita ei voi lapasiinkaan jatkuvasti piilottaa, joten otetaan isojen sormien edut reippaasti käyttöön. 

Häälehdet rantautuvat yksi kerrallaan aamiaispöytään. Syön arkisin usein aamiaisen ennen miestäni, joten lehdet sopivat täydellisesti hiljaisiin aamuihin. Hauskinta tässä on se, että tullessani iltapäivällä kotiin huomaan avonaisen lehden kääntyneen yllättävänkin usein miehen paikan kohdalle. Enpä taida siis olla ainoa tässä taloudessa, joka hörppää aamukahvinsa häälehtiä selaillen. 



kuva weheartit.com

24.11.2012

Häälehtisadetta



Viikko sitten sain ystävältäni kolme häälehteä, jotka ahmaisivat heti mukaansa. Eilen istuin iltaa toisen ystäväni luona ja lähdin kotiin mukanani kaksi muovikassillista häälehtiä. Kyseessä on kiertopalkinto, joka on kulkenut ainakin neljän peräkkäisinä kesinä naimisiin menneen morsmaikun kautta. Niinpä kasseista paljastuu erilaisia häälehtiä aina vuodesta 2006 lähtien ja jokainen muistuttaa kooltaan läheisesti puhelinluetteloa. Ensiselaamalta tuntui, että joka numerossa on valkoisia helmoja, sormuksia ja miesten pukuja. Joukossa on myös tarinoita erilaisista hääjuhlista, hyviä vaihtoehtoja perinteisille häätavoille ja koristeille, ja itse bongasin ilokseni esimerkiksi artikkelin lyhythelmaisista morsiuspuvuista. Häälehdissä on varmasti jokaiselle morsiamelle jotain.

Inspiraation lähteitä siis riittää nyt mainiosti. Saa nähdä ehdinkö koluamaan koko lehtipinon läpi elokuuhun mennessä. Ja onhan tuollainen kiertopalkinto niin mainio, etten ainakaan raaski niitä lehtikeräykseen viedä, vaan toivon, että saan heivattua kassit suurella ilolla eteenpäin ensi vuonna.


kuva Seida

23.11.2012

Liukuhihnalta naimisiin?

Viime vuosina eri seurakunnissa on järjestetty vihkiyö-tapahtumia, joissa pareja vihitään avioliittoon joko useampi kerralla tai sitten monta peräkkäin saman illan ja yön aikana. Aivan ex tempore naimisiin ei voi mennä, mutta kunhan esteettömyystodistukset ovat kunnossa, voi vihkiyönä marssia kirkon ovelle ja saada seuraavan vapaana olevan vihkiajan. Ohjelmaan kuuluu keskustelu papin kanssa ja sitten siirrytään alttarille vihittäväksi. Ja tämän jälkeen on sitten seuraavan parin vuoro. 

Non stop -vihkimen kalskahtaa sanana korvaan antaessaan mielikuvan siitä, että tuoreita aviopareja pusketaan kirkon ovesta ulos kuin liukuhihnalta. Tosiasiassa pohjalla on paljon suurempi idea, jossa painotetaan oleelliseen eli avioliittoon vihkimiseen keskittymistä ja annetaan vaihtoehto yksinkertaiselle ja kauniille tavalle mennä naimisiin ilman suuria järjestelyjä, rahan menoa tai tavoitetta luoda jokaista hääkarkin nauhaa myöten täydellinen hääpäivä.

Meillä vihkiyö oli alunperin oikeasti erittäin mahdollinen vaihtoehto. Kun rupesimme suunnittelemaan sulhoni kanssa avioitumista, oli alusta asti selvä, että perinteistä kirkkovihkimistä meille ei ainakaan tule. Kumpaakin ahdisti ajatus pauhaavista uruista, kutsuvieraiden tuijotuksesta kirkon käytävän molemmin puolin ja pönöttävästä tunnelmasta. Kuitenkin halusimme juhlia avioliittoa ystävien kesken ja siksi piti vain löytää toisenlainen ratkaisu kirkkovihkimisen sijaan. Aluksi suunnittelimme, että menisimme maistraatissa naimisiin ja viettäisimme hääjuhlan erikseen. Silti meille kirkollinen vihkiminen ja avioliiton siunaus tuntui tärkeältä ja otimme jo selvää siitäkin, saisiko kirkollisen vihkimisen yhtä pieneksi ja intiimiksi kuin maistraattivihkimisenkin. Seuraavaksi mieleen nousi vihkiyö. Entä jos menisimmekin kahden kesken salaa naimisiin vihkiyönä, nauttisimme sen jälkeen hyvän ravintolaillallisen ja jäisimme hotelliin yöksi? Ja ensi kesänä hääjuhlassa ilmoittaisimme kaikille yllätyksenä, että olemme olleet jo yli puoli vuotta naimisissa!

Nyt meille on kuitenkin tulossa vihkiminen osaksi hääjuhlaa, koska mietimme, että vieraista saattaisi juhla tuntua enemmän nimenomaan hääjuhlalta, kun he pääsisivät seuraamaan myös vihkimistä. Silti alkuperäinen idea on pysynyt samana: haluamme vihkimisestä mahdollisimman yksinkertaisen ja kun vihkijänä on tuttu pappi, uskon asian järjestyvän oikein hyvin näin. 

Vihkiyö kyllä kuulostaa edelleen hyvältä vaihtoehdolta, johon tarttumista harkitsimme vakavasti. Vihille pääsisi vielä kätevästi 12.12.12, kunhan hoitaa avioliiton esteiden tutkimisen viimeistään joulukuun alussa. Kuulutukset haetaan oman kotikaupungin seurakunnasta, mutta vihille pääsee missä vain. Joulukuun 12. päivänä erilaisia vihkitapahtumia järjestävät muun muassa seuraavat seurakunnat:

Vantaan seurakunta

Jos nyt suunnittelisimme tarttumista tällaisen vihkiyön mahdollisuuteen, me todennäköisesti matkustaisimme Ouluun ja nauttisimme avioliiton ensiaskeleista pohjoisessa revontulien alla. Eipä kuulostaisi ollenkaan pöllömmältä.


Voisitko sinä mennä naimisiin vihkiyönä?

21.11.2012

Mikä teemaväri?

Häissä on usein väri, joka toistuu somisteissa, kukkasissa, kutsuissa ynnä muussa. Olen ollut vihreissä häissä, violeteissa häissä ja punertavissa häissä. Kutsuista pöytäkoristeisiin toistuva väriteema tekee hääjuhlasta yhtenäisen ja selkeän. 

Olen toitottanut täällä jo useaan otteeseen, että kesäyön unelman tunnelma aiotaan löytää valojen ja luonnonmateriaalin kautta. Nämä toimivat kyllä juhlatilan somisteina ilman sen kummempaa teemaväriä, mutta jokin yhtenäinen punainen lanka tarvittaisiin kutsuja sun muuta varten. Meillä ei ole vielä konkreettisesti selvillä, minkä väriset häistä oikein tulisi. Kummallakaan meistä ei ole mitään selkeästi muut värit voittavaa lempiväriä, joka antaisi edes jonkin suunnan suunnitelmille. Minua kiehtoo ajatus yhtä paljon raikkaan keltaisesta kuin syvän punaisestakin. Tai miten olisi turkoosi? Hääauto on todennäköisesti oranssi kuplavolkkari, lähdettäisiinkö siis oranssista? Entäpä sitten värin sijaan jokin toistuva kuvio kuten sanomalehdet tai nuottiviivastot? Vanhat kehykset? Pitsiliinat? 

Minkä värinen teidän hääjuhlastanne tulee?




kuvat amoriini.com

20.11.2012

Hääkassan ei tarvitse olla pohjaton

Sain ystävältäni vanhoja koukuttavia häälehtiä ja yhden artikkelin otsikko julisti hääkassan pohjan puolesta. Sen puolesta kyllä kannattaakin tehdä julistustyötä. Raha on luonnollisesti tärkein häiden suunnittelua ohjaava tekijä. Häihin saa takuulla uppoamaan rahaa halutessaan vaikka kuinka, mutta ainakin tällaisten tavan pulliaisten on mietittävä, mikä on tärkeää ja mistä säästetään. Pääkaupunkiseudulla häät ovat usein kalliimmat kuin muualla Suomessa, mikä johtuu kovemmasta kilpailusta. Kehäteiden ulkopuolella häiden budjetti pyörii tavallisesti noin 5000 euron hujakoilla. Häät pystyy kuitenkin halutessaan järjestämään vielä edullisemmin ja siksi onkin muistettava koko häätouhun punainen lanka: avioliittoon vihkiminen on ilmaista.

Naimisiin.info-sivuston kautta löytyy oppaat hääbudjetin suunnitteluun. Jos vertaa 100 ja 20-50 vieraan hääjuhlia varten tehtyjä budjetteja, on eroa noin 15 000 euron verran. Jestas, sillä rahalla saisi jo uuden auton tai käsirahan asuntoa varten! On kuitenkin huomattava listojen eroa eri rahareikien kohdalla, sillä esimerkiksi 100 vieraan listassa hääpuku on ostettu omaksi ja 20 vieraan listassa vuokrattu. Näin ollen isojenkin häiden budjettia saa halutessaan nipistettyä monestakin kohtaa.

Ymmärrän hyvin sen, että hääpäivä on ainutlaatuinen ja siihen halutaan panostaa. Naimisiin mennään vain kerran (tai tällä ajatuksella häitä ainakin suunnitellaan), joten tottakai hääpäivä on jotain sellaista, mitä ei enää toiste tule. Silti minussa ainakin realisti kohottelee auttamatta päätään ja muistuttaa, että hääpäivä kestää saman 24 tuntia kuten tämä tuikitavallinen tiistaipäiväkin. Monet hääparit puhuvat siitä, kuinka häitä suunniteltiin pitkään ja hartaasti ja sitten itse päivä olikin hetkessä jo ohitse. Uskon, että hääpäivä on aina mieleenpainuva olipa juhlat suuret tai pienet, näyttävät tai vaatimattomat tai jotain ihan muuta. Seuraavaksi esittelen meidän hääjuhlamme rakennuspalikat ja budjetin kulmakivet.

Pukeutuminen:
Näillä näkymin aion ostaa kengät ja vuokrata puvun. Mieheni oli viime kesänä ystäviemme häissä bestmanina ja osti silloin uuden tumman puvun sillä ajatuksella, että se yllä astellaan papin eteen ensi kesänä. Miehelle todennäköisesti vuokrataan puvun alle sulhasliivi. Kaasolleni annan vapauden pukeutua haluamallaan tavalla, mutta morsiusneidon kohdalla voidaan miettiä puvun vuokrausta. Lisäksi pukeutumiseen kuuluu kukkakoristeet minulle, miehelleni, bestmanille, kaasolle sekä vanhemmille ja morsiusneidolle. Mitä tämän morsiamen kaunistumiseen muuten tulee, aion käydä kampaajalla ja meikissä sekä hoitaa nämä lohkeilevat rumat kynteni kauniiksi.

Vihkiminen:
Kuten sanottua, avioon pääsee ilmaiseksi. Lisäksi vihkipaikkamme luonnon keskellä on ilmainen. Varsinaisen vihkimisen osalta rahaa menee saippuakuplapulloihin, esiintyjään ja mahdollisiin koristeisiin, mutta koska museosilta on kaunis jo sellaisenaan, ovat koristeet todennäköisesti aika vähäiset. Hääautona on näillä näkymin erään ystävämme kuplavolkkari ja auton perään laitettavat kolistimet kaivetaan nurkista.

Juhlapaikka:
Juhlapaikka maksaa 240 euroa eli se on edullinen suhteessa moneen esimerkiksi kaupunkien juhlapaikkoihin. Juhlapaikan koristeisiin menee rahaa jonkin verran, vaikka mahdollisimman paljon yritämme käyttää jo valmiina olevia juttuja sekä luonnosta saatavaa materiaalia. 

Ruokailu:
Olemme saaneet tarjouksia pitopalveluista ja nyt yksi on alustavasti varattu. Pitopalvelu on häiden suurin menoerä. Lisäksi rahaa menee Tallinnan reissuun, josta on tarkoitus tuoda tuliaisina kaikki häissä tarjottavat juomat. Omien alkoholijuomien mahdollisuus oli ensisijainen ehto juhlapaikkaa valitessamme.

Bändi:
Tämä on vielä auki lähes kokonaan. Tiedusteluja on lähetetty moneen suuntaan, mutta vielä ei ole lyöty lukkoon mitään. Elävää musiikkia tulee, mutta millaista ja millä budjetilla, se selviää toivottavasti pian.

Muut:
Hääbudjetissa on otettava meidän häissämme huomioon lisäksi hääkarkit, sillä tämä morsian rakastaa mietelauseita, joten hääkarkit tulevat tietenkin osaksi häähumua. Oma osuutensa menee myös kutsuihin ja kiitoskortteihin. Mieheni haaveilee lisäksi ilotulituksesta, jonka osuus selviää myös tässä pikkuhiljaa. Naimisiinmenon tärkein menoerä on sormukset, joihin liittyviä ajatuksia ja suunnitelmia on paljon ilmassa. Niihin palataan tällä foorumilla myöhemmin.

Yhteenveto:
Haluamme juhlia häitä ja avioliittoamme hyvällä meiningillä suuren ystäväporukan ympäröimänä. Siksi hääbudjetin tärkein osuus on ruualla ja juomalla. Haluamme visuaalisesti kauniit ja tunnelmalliset häät, mutta pääpaino on sillä, mikä tuntuu hyvältä emmekä usko, että sitä tunnetta löytyy suuren budjetin kautta, vaan sen tekee rakkaus, varmuus, juhlamieli ja ympärillä olevat ihmiset. 

Lähteet:
http://www.voice.fi/suhteet/haasuunnittelija-paljastaa-nain-suuri-on-suomalaisten-haabudjetti/4/34612
http://www.naimisiin.info/haaopas/budjetti100.html
http://www.naimisiin.info/haaopas/budjetti20.html

15.11.2012

Varo ampiaisia!

Edelliseen kampauspostaukseen kommentoitiin, että jos on kukkasia, on todennäköisesti myös ampiaisia. Kaasoni myönteli samaa asiaa ja kertoi, että hänen pikkusiskollaan ja pikkuserkullaan on ollut kesäjuhlissa kampaukset, joita on koristeltu aidoilla kukilla ja molemmat ovat joutuneet ottamaan säikähdyksissään kevyet spurtit ampiaisten takia. En tullut edes ajatelleeksi, että tietenkin kukat houkuttelevat ampiaisia. Meillä on vieläpä ulkovihkiminen, joten sepä olisikin tilanne, kun yrittäisi seistä viilipyttynä papin edessä ja samaan aikaan liiankin tietoisena siitä, että kampauksen kukkasissa äheltää parhaillaan ampiainen mettä keräten! Ehkä varmuuden vuoksi pidän silmät auki myös pitsisten ja vintagehenkisten hiuskoristeiden varalta...




 

kuvat 
makeaweddingblog.blogspot.fi
haat2012.vuodatus.net



13.11.2012

Kuontalon koristus

Kirjoitin aiemmin siitä, että haluaisin ehkä morsiuspuvun 1950-luvun helmanpituudella, joka siis yltäisi hieman polven alapuolelle. Eräällä ystävälläni oli tämäntyyppinen hääpuku ja hän sanoi puvun eduksi sen, että helmat pysyivät koko juhlapäivän ajan siisteinä. Tämä voisi toimia hyvin nimenomaan meidän ulkovihkimistä ajatellen.

Mutta entäs tukka? Aion mennä naimisiin omalla tukallani ilman lisäkkeitä. Tukkani on jo nyt pitkä muuten, mutta täällä on vimmattu etutukan kasvatus parhaillaan meneillään. Etutukan kasvatus on vähintään hermoja riipivää hommaa ja monet kerrat olen miettinyt, että kohta kyllä pätkäisen tämän perhanan liiskan, joka tulee vain ärsyttävästi silmille ja näyttääkin hölmöltä. Silti yritän vain malttaa elää tämän hitaasti kasvavan etutukan kanssa, koska haluan kauniin kampauksen hääpäivänäni kuten jokainen morsian. Pukua minulla ei vielä ole, mutta tyylini tuntien se tulee olemaan malliltaan ja koristuksiltaan aika yksinkertainen. Huntua en aio hankkia, vaan kampaus saisi toimia puvun kruununa ja hunnun sijaan kuontaloa voisi koristaa kukkaset tai jokin hieman vintage ja pitsinen hiuskoriste. Näistä alla olevista kuvista minua kiehtovat eritoten tuo letti ja alin kuva, jossa kampausta koristavat päivänkakkarat. Boheemia, maanläheistä ja erilaista!










kuvat weheartit.com ja etsy.com

9.11.2012

Sulhasen unelma


Mieheni haluaa hääjuhlassa keskiyön aikaan järjestää ilotulituksen suuren juhlan kunniaksi. Tarkoitus olisi saada hankittua valmis ilotulituspata, joka tosiaan näyttäisi joltain sen sijaan, että ammuttaisiin yksittäisiä keppejä ilmaan. Lisäksi tätä varten täytyy nimetä vastuuhenkilö hoitamaan ilotulitusta yöllä, kysyä paikalliselta paloasemalta lupa ja toivoa, ettei elokuussa ole metsäpalovaroitusta voimassa. Saa nähdä kuinka meillä elokuun yössä paukkuu!









kyllä vain, idylliä pursotettiin osoitteesta weheartit.com

8.11.2012

Valoja ja voimapaperia

Löysinpä upean, inspiroivan sivuston, Hey Look! Ihastuin ideaan, jossa juhlasomistuksessa oli käytetty arkista voimapaperia. Voimapaperi on vähän kuin roudarinteippi - aivan yhtä käytännöllinen joka tilanteeseen. Erityisesti tykästyin siihen, miten voimapaperia voi hyödyntää samaan aikaan pöytäliinana ja paikkamerkintöinä. Pitäisikö meille häihin sittenkin tulla plaseeraus ihan vain, koska nämä näyttävät niin kivoilta?



Samaiselta sivustolta löytyi myös mainioita valosommitelmia. Pidän aina näistä kuvista, joissa on paljon pieniä valoja eri puolilla juhlatilaa. Ehkä näin karukin tila muuttuu hetkessä juhlavaksi, tunnelmalliseksi ja jopa taianomaiseksi. Tähän vielä elokuinen ilta ympärille, oi!



kuvat heylook.fi

6.11.2012

"Ja mähän en häihin mene, kun siellä on ISTUMAJÄRJESTYS!"

Kas, tällaiseen positiiviseen ja innostavaan keskustelupläjäykseen törmäsin täällä. Hääjuhlissa kuten muissakin sellaisissa suurissa juhlissa, joihin kuuluu juhla-ateria, on vieraat usein sijoitettu pöytiin istumajärjestyksen mukaan. Plaseeraus voi aiheuttaa melkoista pään vaivaa pohdittaessa ketkä tulisivat kenenkin kanssa toimeen, ketkä eivät siedä alunperinkään toisiaan ja olisiko mukavaa, jos ihmiset tutustuisivat vähän paremmin toisiinsa eivätkä olisikaan samojen tyyppien seurassa kuten aina.

Olen ollut häissä, joissa istumajärjestys on koskenut koko hääväkeä, ja olen ollut myös sellaisissa häissä, joissa vain hääparin perheiden, kaason ja bestmanien sekä näiden perheiden ja avecien paikat on merkitty ennalta, mutta muut vieraat saavat istua haluamalleen paikalle. Plaseerauksen etuina on pöytiin siirtymisen helppous, kun paikat ovat ennalta järjestetty, mutta miinuspuolia ovat mielestäni suunnitteleminen ja toteutuksen onnistuminen. Hääjuhlahan järjestetään hääparille, mutta yhtä paljon myös vieraille, joten kuinka siis saada aikaan sellainen istumajärjestys, että kaikki varmasti viihtyvät? 

Olen ollut monissa sellaisissa akateemisissa illallisjuhlissa, joissa on ollut istumajärjestys valmiina ja plaseeraus on ollut melkoista venäläistä rulettia: yhtä suurella todennäköisyydellä pöytäseurue saattoi olla aivan mahtava tai sitten jotain mikä sai vain vilkuilemaan kelloa ja toivomaan, että illallinen olisi pian ohitse. Meidän hääjuhlassamme vieraat saavat hyvin todennäköisesti valita itse istumapaikkansa ja siten siis myös pöytäseuransa. Vaikka tämä johtaisikin siihen, että kaveriporukoita ylittäviä tutustumisia ei tapahtuisi ainakaan ohjatusti, niin ainakin vapaa istumajärjestys takaa todennäköisemmin vieraiden viihtymisen. 

Pöydät olisi kiva laittaa jotenkin yhteen pitkäksi letkaksi siten, että myös minä ja mieheni istuisimme vieraiden joukossa. Kirjoitin tästä jo aiemminkin ja totesin silloin, että vieraiden saattaa kuitenkin olla helpompi poiketa juttelemaan, jos me istumme kahdestaan omassa pöydässämme eikä muiden ympäröimänä. Kävipä suunnitelmien kanssa kuinka vain, löysin kivoja karttoja inspiroimaan erilaisia pöytäjärjestyksen mahdollisuuksia. Nämä kyllä näyttävät ja kuulostavat joltain fysiikan kaavoilta ja moottoripiirustuksilta, mutta silti kehämoduuli olisi ehkä lähimpänä sitä, mikä olisi hauska toteuttaa meidän häissä. Voi olla, ettei se kuitenkaan häätilaamme mahdu, mutta ainakin täytyy testata eri vaihtoehtoja.

 


 pöytämallit amoriini.com


5.11.2012

Eräs naimisiin menoon liittyvä ankea aihe

Avio-oikeus tarkoittaa sitä, että mikäli avioliitto päättyy eroon, kaikki omaisuus jaetaan puoliksi olipa se hankittu avioliiton aikana tai ennen avioliittoa tai olipa omistajaksi merkitty molemmat tai vain toinen puolisoista. Avioehdolla puolestaan voidaan säädellä avio-oikeutta siten, että esimerkiksi avioerotilanteessa puolisoilta voidaan evätä oikeus toisen omaisuuteen tai johonkin tiettyyn osaan omaisuudesta.

Tietenkin naimisiin mennään ehdottomasti sillä ajatuksella, että tässä todella ollaan maailman tappiin asti. Silti elämään saattaa mahtua yllätyksiä ja avioehdosta on syytä ainakin keskustella ennen papin amenta. Rakkaus on maailman tärkein asia, mutta järkeä se ei saa sumentaa niin paljon, etteikö uskaltaisi katsoa myös niitä vähemmän kivoja asioita silmiin. Rahaan liittyviä asioita ei mielestäni saisi muutenkaan sotkea tunteilla liikaa parisuhteessa ja jättää sellaisiksi tabuiksi, joista ei uskalla avata suutaan, vaikka mieli tekisi.

Erityisen tärkeää avioehdon miettiminen on silloin, kun toisella on selkeästi enemmän omaisuutta kuin toisella, kun kyseessä on uusperhe ja toisella tai molemmilla puolisoilla lapsia edellisistä liitoista tai kun molemmat ovat ehtineet hankkia omaisuutta tahoillaan jo sinkkuina. Avioehdon pystyy muotoilemaan aina avioparin tarpeiden mukaan ja sen pystyy myöhemmin kumoamaan kokonaan. Lisää tietoa avioehdosta esimerkiksi täältä.

Häät täyttyvät onnellisista ajatuksista, mahan pohjaa kutittavista suunnitelmista ja ihanista vaaleanpunaisista unelmista, joten jo pelkkä avioehdon ajatteleminen heittää synkän varjon koko häiden ylle. Monet ajattelevat, että avioehto on epäeettistä, sillä manataan avioeroa jo heti avioliiton alkutaipaleella ja elinikäisen avioliiton ajatus kariutuu samantien. Itse ajattelen asian niin, että jo pelkästään avioehdosta keskustelemisella testataan suhdetta ja sen pohjaa: pystymmekö me ylipäätään puhumaan tästä? Pystymmekö me puhumaan nämä asiat fiksusti halki samaan aikaan, kun varaamme vihkipaikkaa ja pappia? 

Nyt toivoisin keskustelua ja ajatuksia tästä aiheesta! Mitä sinä ajattelet avioehdosta? Tuomitaanko sillä todella alkava avioliitto päättymään eroon vai onko se varautumista pahan päivän varalle?

3.11.2012

Jälleen sillalla

Ulkona on sateinen ja harmaa marraskuun päivä, mutta siitä huolimatta päätimme käydä sulhasen kanssa katsomassa vihkipaikkaamme. Kävin yksin siellä aiemmin syksyllä, mutta sulho on nähnyt paikan vain ihan ohimennen. Minä menetin sydämeni kertaheitolla ajatukselle vihkimisestä  vanhalla sillalla ja tänä aamuna mieheni kasvoille levisi hymy atellesamme kohti puusiltaa: "Tää on tosi hyvä!" Mies tykästyi paikkaan niin paljon, että hänen mielestään ei tarvitse miettiä B-vihkipaikkaa sadepäivän varalle, vaan ennemmin kehotetaan kutsussa ihmisiä varautumaan tarvittaessa sateenvarjoilla, koska vihkiminen tulee kulkemaan meillä joka tapauksessa lyhyimmän mahdollisen kaavan mukaan. Ehkä se on niin selkeintä ja varsinkin jos sää on epävakainen ja sateet kuurottaisia. Jos sen sijaan hääpäiväämme osuu jotain Sandyn tapaista, niin sitten ei tietenkään seisoteta ketään ulkona. Tämä säävaraus on ulkosalla vihkimisen ainoa iso miinus, mutta kaikki vaihtoehdot täytyy vain suunnitella huolella, niin eiköhän tilaisuudesta silloin tule kaunis, vaikka taivaalta sataisi kissoja ja koiria.

2.11.2012

Herkkusuut juhlapöydässä

Nyt meillä on koossa seitsemän eri menu-vaihtoehtoa. Tarjoukset on annettu sen perusteella, mitä ruokailu maksaa yhtä aikuista henkilöä kohti. Näin ollen muutaman euron ero tekee jo oikeasti suuren eron loppulaskuun. Hinta ratkaisee paljon, mutta tottakai myös itse tarjoilulla on suuri merkitys. Eilen illalla sulhanen nappasi paperipinon eteensä ja teki niistä rangking-listan miehekkäästi liharuuan perusteella: marinoitu vasikanpaisti ja porsaanfileepihvit pääsivät kärkisijoille, karjalanpaisti ja broilerin rintafileet jäivät häntäpäähän. Ensimmäinen ateria ukkomiehenä täytyy olla tuhtia tavaraa! 

Tekstin herkulliseksi jälkipalaksi kakkukimara, olkaa hyvä:






kuvat weheartit.com

1.11.2012

Sananen pitopalvelusta ja palanen tunnelmaa

Olen saanut viikon sisällä sähköpostiini tarjouksia muutamilta pitopalveluilta. Menu-ehdotukset ovat nostattaneet veden kielelle ja hintahaarukka puolestaan kysymyksiä mieleen. Edullisesti saisi ihan hyvän, mutta tästä kyseisestä firmasta olen kuullut ennestään hieman negatiivisia asioita ja lisäksi jouduin odottamaan pitkään vastausta tarjouspyyntööni ja kyselemään sen perään uudelleen, mikä ei anna kovin luotettavaa kuvaa. Hieman kalliimpi firma puolestaan lähetti monta menu-ehdotusta ja lisäksi firma järjesti ystäviemme häiden pitopalvelun, joilta olemme kuulleet pelkästään kehuja. Täytyy illalla istua miehen kanssa alas ja lyödä viisaat päämme yhteen. Kuitenkin pitopalvelulta odottaa ensisijaisesti sitä, että ruokailun ja kaikki siihen liittyvät järjestelyt voisi jättää huoleti pitopalvelun henkilökunnan harteille ja itse voisimme keskittyä täysin nauttimaan suuresta juhlapäivästä.

Haaveilen, että hääjuhlassa kaikki juhlavieraat istuisivat samassa suuressa pöydässä eli käytännössä pöydät olisivat jotenkin pitkässä letkassa, kuten yhdessä noista alla olevista kuvissa näkyy. Voi olla, ettei moinen onnistu juhlapaikassamme, mutta joka tapauksessa voisi silti olla kiva istua sulhaseni kanssa muiden vieraiden joukossa ennemmin kuin kahdestaan omassa pöydässä. Kahdestaan istumme kuitenkin ruokapöydässä joka päivä! Toisaalta taas ehkä vieraiden on helpompi poiketa juttelemaan meille, kun istumme omassa pöydässä emmekä pöytäseurueen ympäröimänä. Tämä on nyt tällaista pilkunviilauspohdintaa, joten lopetanpa löpinän ja pistän tähän loppuun muutaman ihanan inspiraatiokuvan, jotka ovat lähellä  häidemme maanläheistä ja taianomaista teemaa. Oi, jotain tällaista meillekin!










kuvat weheartit.com