30.1.2013

Helmoja, helmoja



Kas tässä kaksi päätöntä pönötyskuvaa sovituskoppien edestä. Mustat sukkahousut eivät kuulu kokonaisuuteen. Morsiuspuvun hankinta on sitten vaikeampi rasti kuin kuvittelinkaan. Pitkiä pukuja on vaikka kuinka paljon tarjolla, mutta lyhyitä vain muutamia. Minulla on malli ja mielikuva kyllä olemassa erittäinkin vahvana, mutta sen toteutus ei sitten meinaa onnistua millään. Näistä kuvista ensimmäinen on charleston-mallinen puku. Minusta se näyttäisi ehkä enemmän charleston-puvulta pitkän, hoikan naisen päällä eikä tällaisen tantan, jonka polvet alkavat heti nilkoista, mutta puvussa on uskomattoman kaunis kaulus, joka jäi mieleen. Toinen kuva on enemmän 1950-luvun mallia, mutta en tiedä tuntisinko oloani yhtään kotoisaksi noiden kaikkien röyhelöiden kanssa. Kaiken lisäksi röyhelömekon liikkeessä todettiin, että he eivät edes vuokraa lyhyitä pukuja. Sen sijaan puvun teettäminen heillä puolestaan on selkeästi edullisempaa kuin puvun ostaminen ja jäisi jopa erittäinkin suotuisasti sen budjetin rajoihin, johon pukuani kaavailin.

Mitä siis tehdä? Ajattelin puvun vuokraamista siksi, että hääpukua käytetään vain kerran. Olisi sääli ostaa se pussiin vaatekomeron perälle tai aloittaa myyntityö heti häiden jälkeen ja toisaalta en haluaisi sitä kyllä asettaa kotiin esillekään häiden jälkeen - niin paljon en valkoisia helmoja fanita. Monet muokkaavat hääpuvusta jotain myöhemmin kuten kastemekkoja tai tyynyjä, mutta olisiko sekään paras vaihtoehto? Äh, en tiedä!

On selkeämpää miettiä hääkenkiä kuin itse pukua! Bongasin jostain kuvan valkoisista satiinitennareista ja mietin heti, että ne sopisivat täydellisesti keinuvien fiftarihelmojen kanssa sitten, kun elokuun ilta hämärtyy ja tanssilattialla jammailu saa morsiamen potkaisemaan korkokenkänsä pöydän alle.

29.1.2013

Häämatkalle kohteeseen X

Haluamme häälahjaksi häämatkan, koska meillä on jo koti täynnä tavaraa, mutta emme ole matkustelleet koskaan ihan oikeasti kaukomailla Euroopan ulkopuolella. Mikäpä silloin olisi hienompi sauma matkustaa maailman ääriin kuin vasta-alkanut avioliitto? Tosin voi olla, että maailman ääret löytyvät jo Italiasta (vai Tallinnasta?!), mikäli häämatkakassaan ei kerrykään mitään. Mutta jos kertyy, niin sitten palmuja, polttavaa hiekkaa, turkoosia merta, drinkkejä uima-altaalla ja yhteistä laatuaikaa pitkän lentomatkan päässä!

Jälleen kerran häälehdistä inspiroituneena surffailu vei Mr Travelin sivuille ja sieltä löytyi mahdollisuus häämatkatiliin ja mysteerimatkaan. Mysteerimatka on siis juuri sellainen kuin miltä se kuulostaakin: hääpari ilmoittaa matkatoimistolle neljä kohdetta, johon voisivat mennä häämatkalle, muut haluamansa palvelut sekä maksimihinnan. Mr Travel järjestää matkan ja ilmoittaa kohteen sitten, kun hääpari haluaa tai tietenkin viimeistään pikkuista ennen sovittua lähtöpäivää. Mysteerimatkan voi myös yhdistää häämatkatiliin, mikä olisi melkoisen hauska paketti.

Mysteerimatka toimisi hyvin varsinkin silloin, kun kaikki kaukokohteet ja hiekkarannat tuntuvat yhtä eksoottisilta. Mysteerimatka toisi myös kivan mausteen häälahjatoiveeseen. Kutsun mukana hääinfossa voisi kertoa jotenkin hauskasti ja lyhyesti mysteerimatkan ideasta ja myöhemmin kiitoskorttien yhteydessä paljastaa kuinka mysteeri ratkesi.

Voisitko sinä valita häämatkaksi mysteerimatkan?



kuva www.plaza.fi

28.1.2013

Ilmapalloja?

Kun häistä ruvettiin puhumaan hieman vajaa vuosi sitten, siskoni heitti ilmaan ajatuksen suurista ilmapalloista. Tänään selailin Something Old -blogia, jossa oli postaus ilmapalloista. Mietin, että hei, suuret ilmapallot eivät varmaan näyttäisi yhtään hullummilta. Vanhanaikaiset, suuret ja hillityn väriset pallot voisivat sopivat kivasti yhteen lyhyen kellohelman, svengaavan musiikin ja kuplavolkkarin kanssa. Niin vintage! Näin hääblogit inspiroivat lukijaa parhaimmillaan! Erityisesti tämä kuva iski minuun kakkosnelosen voimalla:





kuva somethingoldblog.blogspot.com

27.1.2013

Minkä ikäisenä on riittävän kypsä?

No niin. Jotta blogi ei jäisi vain servettien värin tasolle, kirjoitanpa hieman iästä, vuosista ja naimisiinmenosta. Nyt-liitteessä oli nimittäin artikkeli, jossa kerrottiin 17-vuotiaasta erikoisluvalla avioituneesta tytöstä ja ainoa syy oikeusministeriöön lähetettyyn anomukseen oli malttamattomuus: 17-vuotiaana kun aika kuluu niin hitaasti, ettei viitsi täysi-ikäisyyttä odottaa.Ymmärrän sen, että monet avioituvat nopeasti uskonnollisen vakaumuksen takia tai siksi, että vauva tekee tuloaan ja halutaan nopeasti naimisiin ennen kuin jälkikasvu putkahtaa maailmaan. Mutta siihen se ymmärrys sitten jääkin.




Jep, myönnän. Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka kauhistelevat, kun jotkut ryntäävät tosi nuorena naimisiin ja etenkin lyhyen seurusteluajan jälkeen. Jos olisin poliittisessa vallankahvassa, määräisin jokaiselle 18-vuotiaalle muutaman vuoden yksinasumista ihan vain itsenäistymisen, pärjäämisen tunteen ja itsetunnon vahvistumisen takia. Kuusi itsekseen elettyä vuotta oli parhaimpia kouluja, jonka kävin ja samaa totean myös miehestäni. Yhteisen elämän jakaminenkaan ei ole meidän kohdallamme saanut aiempina vuosina kerrytettyä itsenäisyyttä karistettua pois, vaan se näkyy positiivisesti monessa asiassa aina taloudenhoidosta kodinhoitoon. Ja koska nykypäivänä avoliitto ennen avioliittoa on suvaittua ja jopa suotavaa, voisi naimisiinmenon ikärajaa nostaa reilusti. Tietenkään avioerotilastot eivät johdu yksinomaan nuorista pareista, koska tilastokeskuksen mukaan ensimmäisen avioliiton solmineiden keski-ikä on 30 ikävuoden hujakoilla. Sen sijaan erosyinä nähdään maallistuminen ja yksilökeskeisyys, mikä on puolestaan ihan oma aiheensa. Nyt-liitteen artikkeliin oli kommentoitu maallistumisen hengessä, että mitä väliä, ainahan voi erota. No kyllä, mutta tuskin naimisiin sillä ajatuksella kannattaa mennä. 

Maailma ei siis ole mustavalkoinen, mutta silti parinkympin tienoilla moni asia omassa itsessä on vasta muotoutumassa eikä oma suunta välttämättä ole vielä ihan selvä. Myöhemmin iän ja kokemuksen karttuessa voi nuorena solmitussa avioliitossa tulla eteen se tilanne, jonka tutkijat sitten laittavat yksilökeskeisyyden piikkiin, vaikka kyse ei välttämättä edes ole siitä, vaan lopulta kenties pelkästään kypsymisestä. Me olemme sulhon kanssa pikkuista vaille 30-vuotiaita sanoessamme toisillemme "tahdon" ensi elokuussa. Avioliitto jännittää meitäkin ja siksi Nyt-liitteen artikkeli tuntuu tosi hurjalta, koska kyseinen morsian on minua yli kymmenen vuotta nuorempi. Ja kuinka paljon kymmenessä vuodessa ehtiikään tapahtua! Itse ainakin olen siinä ajassa löytänyt oman tyylini olla minä, roppakaupalla itsetuntoa ja varmuutta, ammatin ja paikkani maailmassa - ja kaikki ne seikat olivat aivan levällään vielä alle 20-vuotiaana. 




Nuorten solmimien avioliittojen lisäksi minulla ei riitä ymmärrystä ikätavoitteisiin. Tiedän parikymppisiä, jotka ovat täysin sitä mieltä, että omakotitalo ja lapset on oltava ennen kuin 25 vuotta tärähtää lasiin. 30 vuotta on sitten se vihoviimeinen takaseinä, jota ennen homma pitää olla kasassa. Ei 25-vuotias ole ollenkaan niin vanha kuin mitä se viisi vuotta nuoremmasta tuntuu ja elämä ei suinkaan lopu siihen 30 ikävuoteenkaan. Entäs sitten, jos laatii itselleen tiukat ikään sidotut tavoitteet eikä niitä saavutakaan? Todennäköisesti ne nimittäin jäävät saavuttamatta, koska vanha vertauskin muistuttaa, että onni on kuin perhonen: mitä enemmän sitä yrität saavuttaa, sen nopeammin se lentää karkuun, mutta jos olet aivan hiljaa aloillasi, silloin se tulee ja istahtaa olallesi.

Tietenkään loppujen lopuksi naimisiinmenolle ei ole yhtä oikeaa ikää, on vain sopiva aika. Toisille se oikea aika koittaa aiemmin ja toisille myöhemmin. Ikinä ei varmaan ole niin kypsä, että pystyisi ottamaan isot elämänmuutokset täydellisen rennolla otteella vastaan. Joka tapauksessa avioliitto ja perheen perustaminen on valtavan suuri asia ja vaatii paljon varmuutta ja vakautta niin henkilökohtaisella tasolla kuin parisuhteeltakin. Mitä kautta sitä paremmin löytäisi kuin antamalla ajan kulua?





kuvat weheartit.com

Valkoista, pellavaa, oranssia...

Sofia vinkkasi blogissaan sivustosta Design Seeds, joka on hyvä värien käytön apuväline niin pukeutumiseen, sisustamiseen kuin häiden somistukseenkin. Itse olen aika surkea teeman miettijä ja onneksi meillä on osaavia, visuaalisia ihmisiä ympärillä, jotka osaavat luoda juhlavan ja tunnelmallisen somistuksen vaikka ABC-asemalle, jos sitä tarvittaisiin. Varsinaista väriteemaa meille tuskin tulee, vaan juhlatilaan tulee valkoiset pöytäliinat, valkoiset kynttilät sekä kangasta ja valosarjoja kattoon. Somistuksen linja on samaan aikaan juhlava ja rustiikki, vintage ja maanläheinen. Minulle tärkeintä on helppo toteutus, koska en ole ollenkaan näpertäjä ja askartelun ystävä. Tai sitten luotan delegoinnin taitoihin ja pistän muiden sormet näpertämään.



 









kuvat www.design-seeds.com

26.1.2013

Sormusten metsästys alkanut

Kävimme tänään sulhon kanssa katselemassa vihkisormuksia. Häihin on vielä noin puoli vuotta aikaa, mutta silti tuntuu fiksulta aloittaa tämä homma hyvissä ajoin, koska tarjontaa on valtavasti. Sormuksista on ollut vaikka minkälaisia suunnitelmia, mutta silti muuta selkeyttä ei ole vielä saavutettu paitsi se, että haluan vain yhden sormuksen enkä rivitimanttisormusta. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, en ole mikään bling bling -tyttö, vaan otan sormukseeni ennemmin vain yhden kiven tai en kiveä ollenkaan. Muutenkin tyttömäisten sormusten sijaan haluaisin ennemmin kokoa, rosoisuutta ja kantikkuutta.

Sulho puolestaan haluaisi tuunata nykyisen titaanisormuksensa lisäämällä siihen kultaisen pannan keskelle. Kuitenkin koruliikkeistä todettiin, ettei sellainen tuunaus onnistu ihan noin vain jos laisinkaan. Siksi sulho katseli mielenkiinnosta sormusta myös itselleen ja omaksi yllätyksekseenkin ihastui Kalevala korun Muistojen sormukseen, joka olisi tyylikäs vihkisormus ja hääpäiväkin säilyisi aina kirjaimellisesti käden ulottuvilla:
Entäs sitten minä? Yksi vaihtoehto olisi samanlainen Muistojen sormus kuin sulholla, mutta pienen kiven kanssa - mikäli sulho tähän sormukseen päätyy. Toinen vaihtoehto olisi se, että minulla olisi ehkä mahdollisuus saada kahden sukulaiseni vanha vihki- ja kihlasormus, joiden ympärille tehtäisiin uusi sormus. Olisi ihanaa, jos sormuksessa olisi mukana hyvää historiaa, sillä molemmat sormukset ovat olleet sellaisilla ihmisillä, jotka ovat eläneet pitkissä hyvissä avioliitoissa ja sitten kuitenkin niistä tehtäisiin uusi sormus juuri minua ja meidän avioliittoamme varten. Jotain uutta, jotain vanhaa! Kuitenkin tässä suunnitelmassa on vielä monta mutkaa polun varrella, koska en halua, että sormuksia sulatetaan, vaan haluaisin, että niiden vanhat kaiverrukset sun muut säilyisivät mukana ja siksi sormusten pitäisi mahtua nakkisormiini hyvin tai vaatia suurennosta vain inauksen verran. Ei ole kuulkaa helppoa olla isokätinen nainen! 

Sormusten miettiminen on varmaan ihan viisasta aloittaa hyvissä ajoin, koska se on mielestäni hääjärjestelyjen vaikein rasti. Hääpäivä kestää kuitenkin vain yhden päivän, mutta sormus jää avioliiton merkiksi ja kulkee arjessa mukana joka päivä aivan kuten ihana aviomieskin (eikä sitäkään ihan tuosta noin vain valita).

kuva www.kalevalakoru.fi

21.1.2013

Ensimmäiset häämessut koettu

Eilen olimme ystäväni kanssa Jyväskylän Hää- ja Juhlamessuilla. Olimme edellisiltana juhlineet pilkkuun asti ystäväni syntymäpäivää, joten messuille lähdettiin aika väsyneinä, mutta oli meillä niin kiva ilta, ettei väsymys haitannut kovinkaan. (Silti täytyy todeta, että tämä morsmaikku on ilmeisesti tullut vanhaksi, koska en ole aikoihin ollut baarissa niin myöhään ja nytkin olo tuntuu melkein yhtä höntiltä kuin eilen. Mitenhän monta päivää toipumiseen oikein meneekään?)

Olin samoilla messuilla säestämässä pianolla laulajia viisi vuotta sitten. Silloin emme olleet vielä tavanneet sulhon kanssa enkä lotkauttanut korvaanikaan hääjuttujen suuntaan. Enpä olisi arvannut, että viisi vuotta myöhemmin tulen messuille todella eri fiiliksellä, aika ihanasti tämä elämä siis kuljettaa! 

Ensin messuilla oli sellainen olo, että mistähän sitä nyt aloittaisi ja mitä täällä pitää oikein katsella. Olin saanut sulholta toimeksiannon etsiä Suomen Ilotulitus Oy:n osasto ja saimme heiltä messutarjouksen ilotulitusnäytöstä varten ja vinkkejä miten sulhon unelma kannattaisi toteuttaa. Sormusosastot olivat todella samanlaisia toistensa kanssa. Minä en innostu rivitimanttisormuksista ollenkaan ja ne tuntuivat toistuvan kaikkialla kunnes jalat veivät Kultasepänliike Qivan osastolle. Sieltä löytyi sellaista persoonallisuutta, jota minä vihkisormukselta haluaisin, vaikka edelleen on täysin auki millaisen rinkulan tahtoisin. Kuten olen kirjoittanut, haluaisin vain yhden sormuksen enkä perinteistä kahta ja siksi se antaa huomattavasti enemmän vapautta vihkisormuksen mallille. 

Eniten aikaa kului Jotain käytettyä -osastolla, jossa oli myynnissä kauniita käytettyjä hääpukuja. Sovitin muutamaa lyhyttä pukua ja mieleen jäi eniten Charleston-tyylinen puku, jossa oli ihana pitsikoriste rintakehältä kaulan ympärille. 1920-luvun tyyliä muistuttava puku ei ollut alunperin ollenkaan sellainen, jota olin ajatellut, mutta tämä kyseinen puku oli niin kaunis ja istuva, ettei sekään olisi hullumpi vaihtoehto ballerinahelmoille. Koska kuvia ei messuilta juurikaan tullut, kuvitan tätä postausta 1920-luvun hääfiiliksellä, olkaapa hyvät!

Oliko lukijoista kukaan Jyväskylän messuilla? Mitä piditte?






kuvat weheartit.com

11.1.2013

Lintuhäkki päähän ja kohti alttaria!

Olimme eilen katsomassa Lahden hääpukutarjontaa ystäväni kanssa ja sehän vain kirvoittaa postaamaan jälleen. Huomaankin, että alkuvuosi on ollut yllättävänkin vilkas täällä elokuun auringon alla, mutta se ei varmaan haitanne mitään. Sovitukseen pääsi eilen myös ensimmäinen pitkä puku. Kyseinen puku oli ollut näytöspukuna ja sen jälkeen pestävänä, joten hinta oli edullinen verrattuna puvun alkuperäiseen hintaan. Puvussa oli korsettimainen yläosa ja kovin muhkea helma laahuksineen. Puku oli todella kaunis, mutta silti kallistun edelleen niiden lyhythelmaisten pukujen suuntaan. Testailin muutamaa kaunista lyhyttä pukua ja varasin sovitusajan muutaman viikon päähän, jolloin kaaso ja sisko saavat toimia makutuomareina. Lyhyen puvun kanssa olen ajatellut vintage-tyyliä mukaillen birdcage-huntua. Olen tummahiuksinen, joten valkoinen lintuhäkki korostuisi edukseen.





kuvat 
http://boards.weddingbee.com/topic/bubble-veil
http://www.birdcageveils.com/photo_gallery_birdcage_ashleyk.htm

10.1.2013

Haaste, jossa kahdet vastaukset

Elämäni päivä -blogista tipahti minulle haaste, kiitos Medar! Haaste on kiertänyt blogeissa niin paljon, etten taida enää jatkaa sitä ja omallakin kohdalla muutan hieman kuviota. Koska sulho on tässä kuulo- ja puhe-etäisyydellä, vastasin itse hiljaa kirjoitellen ja sulho saneli omat vastauksensa. Kuin hääleikki konsanaan ja tulos on sen mukainen, joten lukuiloa!

1. Onko häillänne jokin teema? 

Morsian: Teema on edelleen hieman hakusessa. Se voisi olla oranssia, koska hääauto on oranssi. Se voisi olla 1950-luku, koska hääpuku on todennäköisesti 1950-lukulainen tyyliltään ja hääautokin on kuplavolkkari. Se voisi olla yleisesti vintage tai sitten maalaistunnelmaa tai sitten vintagea maalaistunnelmaa oranssilla höystettynä. Aika suurpiirteistä siis vielä.

Sulhanen: On.

(Ja kun morsian esitti tässä vaiheessa jatkokysymyksen, että mikä teema, niin sulhanen vastasi, että sellainen vähän retro.) 

2. Kuinka suuret häänne ovat vierasmäärältä? 

Morsian: Alun perin halusimme pienet häät, mutta kun rupesimme listaamaan vieraita sen suuremmin miettimättä, tuli listalle noin 110 nimeä, joista emme osaa liiemmin enää karsia. 

Sulhanen: Noin 120.

 (Morsian ihmetteli, mistä tuli kymmenen nimeä lisää.) 

3. Tuleeko häihinne hääleikkejä? 

Morsian: Todennäköisesti tulee ja saa tullakin, koska kaaso, bestman ja muut apujoukot saavat kyllä vapaat kädet ohjelman hoitamisessa.

Sulhanen: Oletettavasti, mutta en ole niistä niin kamalan innoissani.

4. Kuinka kauan olette varanneet hääsuunnittelulle aikaa? 

Morsian: Aikaa ei ole varattu mitenkään tietoisesti, vaan vuosi sitten keväällä rupesimme miettimään häitä vuodelle 2013 ja siitä sitten suunnitelmat ovat hiljalleen konkretisoituneet. 

Sulhanen: Vuosi ja se tuntuu juuri sopivalta ajalta.

5. Ahmitko hääaiheisia ohjelmia? 

Morsian: Enpä juuri. Satuhäitä katson joskus Yle Areenan kautta.

Sulhanen: No en! (Ja naurua päälle)

6. Kuinka paljon ennen hääpäivää aiot käydä hääpukuostoksilla?

Morsian: Sovitin viime perjantaina hääpukua ensimmäistä kertaa ikinä, joten nyt puvun etsintä on virallisesti aloitettu ja häihin on tänään tasan seitsemän kuukautta.

Sulhanen: En tiedä, ei ole stressiä. Tumma puku on jo valmiina ja vain pienet yksityiskohdat puuttuvat.

7. Mitä odotat eniten häiltänne?

Morsian: Iloista, ikimuistoista ja ihanaa juhlaa, jossa on kaikki ne elementit, jotka olemme omiin häihimme toivoneet ja joissa kaikki vieraat viihtyvät hyvin.

Sulhanen: Hyvää meininkiä ja tulevaa rouvaa!

8. Minkä mainitsisit hääsuunnittelunne erikoispiirteeksi?

Morsian: Häissä näkyy enemmän maanläheisyys ja vintage kuin glitterit ja glamour. Sama meininki on mukana myös hääsuunnittelussa eli paljon yritetään käyttää jo valmiina olevia juttuja uuden ostamisen sijaan ja päätettiin jo alussa, mihin halutaan panostaa budjetissamme. Toisin sanoen ilma on tulvillaan ihanaa häähuumaa järjen ääntä kuitenkaan unohtamatta.

Sulhanen: Helppous. Minulla ei ainakaan ole ollut mitään vaikeuksia, paitsi tietty budjetin miettimisessä.

9. Montako tuntia päivästä hengaat netissä hääaiheisilla sivustoilla?

Morsian: Olen jäänyt pahasti koukkuun hääblogeihin, joten käyn kyllä melkein päivittäin tarkastamassa oman blogilistani, josko sinne olisi tullut jotain uutta. Myös tämä oman blogin kirjoittaminen on koukuttanut aikalailla.

Sulhanen. No nolla!

10. Oletteko joutuneet tekemään kompromisseja joissakin hääsuunnitteluihin liittyvissä asioissa?

Morsian: Eipä oikeastaan, koska meillä oli alusta asti aika selkeää se, mitä haluamme tosi paljon häihimme ja mistä taas voi vähän karsia ja niissä jutuissa ei ole ilmennyt ristiriitoja. Toki tässä on se seitsemän kuukautta vielä aikaa…

Sulhanen: Ei olla jouduttu tekemään kompromisseja.

11. Tuleeko teille photo booth?

Morsian: Saattaa tulla ja valokuvaaja oli siitä ideasta innostunut, mutta katsotaan nyt vielä miten suunnitelmat etenee.

Sulhanen: Mikä?



kuva weheartit.com

8.1.2013

Juhlitaanko auringonnousuun?

Hääyö on jokaiselle hääparille varmasti erityinen, johon haluaa panostaa. Onhan se ensimmäinen yö miehenä ja vaimona ja siksi siinä on oma taikansa ja tunnelmansa, samanlailla kuin ensimmäisessä yössä uudessa kodissakin. Tosiasiahan on kuitenkin se, että kun on elänyt avoliitossa jo ennen naimisiinmenoa, ei hääyöllä ole samanlaista suurta merkitystä kuin entisaikaan, jolloin se on ollut oikeasti parin ensimmäinen yhteinen yö. Häälehdet neuvovat käyttämään vähän alkoholia ja poistumaan juhlista aikaisin taatakseen unelmien hääyön, koska muuten ikimuistoiseksi tarkoitetusta yöstä tulee pelkkä suutari. Toisaalta realistiset tuoreet avioparit tuskin odottavat hääyöltä muutenkaan ihmeitä, kun takana on pitkä ja jännittävä päivä.

Me mietimme ensin, että haluaisimme hotelliin viettämään hääyötä. Lähimpiin kaupunkeihin on matkaa hääpaikastamme, mutta suht läheltä hääpaikkaamme löytyisi ainakin kaksi sellaista hotellia, joita voisi harkita. Kuitenkin hotelliyötä monin verroin tärkeämmäksi koemme sen, että juhlimme ystävien parissa niin kauan kuin siltä vain tuntuu kiirehtimättä hääyön viettoon ja mikäli juhlatuulta riittää pitkälle aamuyöhön, tuntuisi turhalta matkustaa pitkää matkaa hotelliin. Kahden keskisestä oleilusta, hemmottelusta ja hotelliöistä nautitaan ennemmin sitten häämatkalla.

Ehkä siis vinkkaamme kaasolle ja muulle avustajajoukolle siitä, että haluaisimme tunnelmallisen, kotoisan ja kivan paikan hääyöksi ja lopputulos saa sitten olla mitä tahansa. Onhan elokuussa vielä kesäyö lämmin, jos mitään yösijaa ei löydykään, heh. Esimerkiksi pohojalaasissa tanssihäissä morsiamen isä ja sisko yllättivät hääparin toteuttamalla hääsviitin näin romanttisesti:



kuva www.haat.fi/blogit/vuoden-haaalbumi-2012/pohojalaaset-tanssihaat-annamari-pasi

7.1.2013

Virallisuuksien jälkeen

Kun kakku on leikattu ja nautittu, on aika siirtää pöydät syrjään ja tanssia. Olen täällä joskus kertonut siitä, että meillä sulhon kanssa on molemmilla omat hääunelmamme, jotka haluamme toteuttaa. Sulho haaveilee ilotulituksesta ja minä svengistä ja niinpä päätimme, että nämähän me toteutamme ja sitten muista jutuista nipistämme. Sulhon veli on lupautunut jo ilotulitusvastaavaksi ja hääbändinä meillä toimii heti ensisäveleistä lähtien minut ihastuttanut Lime Hill Quartet. Varsinaisia jazzfaneja häissämme taitaa olla vain muutama, mutta groove vetää takuulla kaikenlaisia ihmisiä tanssilavalle ja muuttaa toivottavasti tönköimmätkin jalat makaroniksi. Lime Hill Quartet soittaa ensin hieman perinteisempää tanssimusiikkia ja sitten meno riehaantuu bilemusiikin puolelle. Ohjelma on näillä näkymin sellainen, että bändi lopettaa puolilta öin, jota seuraa ilotulitus ja sen jälkeen joko Spotifyn tai DJ-ystävämme tahdittamat jatkot. Hääpaikkamme sijainti ei ole kovin keskeinen, joten juhlat saavat jatkua aamuun asti ja tila on muutenkin koko viikonlopun käytössämme. Siksi haluammekin, ettei ihmisille tule ilotulituksen jälkeen sellainen olo, että tässäkös tämä nyt oli, vaan tanssijaloille on käyttöä pikkutunneillakin. 


 kuva weheartit.com

6.1.2013

Pitsiä ja valkoisia helmoja

Hyvä ystäväni on menossa naimisiin avomiehensä kanssa noin kuukausi ennen meitä. Mikä onkaan mukavampaa kuin lyöttäytyä toisen morsiamen kanssa yksiin ja viettää talvinen iltapäivä morsiuspukuliikkeitä kierrellen? Niinpä sovimme treffit Helsinkiin ja ihastelimme pukuja useassa eri liikkeessä, kunnes pitsit ja glitterit rupesivat viimein vilisemään silmissä. Emme tienneet, että sovitusajat täytyisi varata etukäteen, joten toisissa putiikeissa meininki jäi katselun ja hypistelyn tasolle, mutta koska olimme jo puolen päivän jälkeen liikkeellä, pääsimme parissa putiikissa myös sovittelemaan hääpukuja. Jännittävää!

Tarkoitukseni ei ollut löytää tältä reissulta pukua, vaan ainoastaan kokeilla niitä 1950-luvun tyylisiä pukuja ja parhaassa tapauksessa varmistua siitä, ettei lyhyt morsiuspuku ole kiva ainoastaan ajatuksena, vaan myös ihan oikeasti. Ja näin siinä kävikin: lyhyt, polven alapuolelle ylttävä hieman balettipuvun tyylinen helma on juuri niin ihana, sopiva, kevyt ja vintage kuin ajattelinkin! Kun pukumalli muuttui ajatuksista konkreettiseksi kokeiluksi ja näytti sopivan mainiosti, tulin vakuuttuneeksi myös siitä, että ehkä tämänmallinen puku ei lyhennäkään minua entisestään pitkän mieheni rinnalla. Pitkän puvun kanssa voisi näyttää siltä, että sulhanen kohoaa korkeuksiin ja morsian matelee maata pitkin, mutta lyhyempi puku tasapainottaa kokonaisuutta toisenlailla. Ja plussaa tietty siitä, että ulkovihkimisessä lyhyt helma ei kerää männynkäpyjä, neulasia, risuja sun muita luonnon antimia mukaansa. 

Bongasimme sulhon kanssa häälehden sivuilta hääparin lookin, joka oli kuin suoraan meidän ajatuksistamme. Minulle lyhyt kellohelmainen puku, sulholle hieman Bond-fiilistä. Mutta hoi siellä ruudun toisella puolella! Tiedättekö mitä etiketti tuumaa rusetin käytöstä tumman puvun kanssa? Saako rusettia käyttää tavallisen tumman puvun kanssa vai ainoastaan smokin kanssa? Internetin uumenista löytyy tästä ristiriitaista tietoa ja haluaisimme kuitenkin noudattaa etikettiä oikein. 




 Kuvan nappasi kamerallaan Seida lehdestä Häät 2/2010 sivulta 85.

Hääblogeissa arvotaan

Häät Horisontissa -nimisessä blogissa on kiva arvonta, jossa voi voittaa itselleen häälehden. Palkinto houkuttelee osallistumaan, sillä kotoani löytyy se häälehtien kiertopalkintopino, joka on koukuttanut meikäläisen aika pahasti...

3.1.2013

Morsiuspuku pellavasta

Olen ollut koko ajan sen 1950-luvun tyylisen lyhythelmaisen morsiuspuvun kannalla. Sitten päädyin surffailemaan Morsiusgallerian nettisivuille, mistä löytyi kokoelma pellavapukuja. Ihastuin! Pellava olisi materiaalina ekologinen ja perinteinen ja näissä puvuissa yhdistyy kauniisti linnanneitomaisuus ja kansanomaisuus. Näkisin itselläni helposti juuri tällaisen puvun, koska olen aina ollut perinteisiin ja historiaan kallellaan ja pitänyt enemmän kirjailuista kuin glittereistä. Veikkaan, että pukuvalinta kallistuu silti sinne alkuperäisten ideoiden suuntaan, mutta nämä folkhenkiset puvut ovat ehdottomasti esittelemisen arvoisia:








kuvat www.morsiusgalleria.com/mgcollection

2.1.2013

Kauneinta uutta vuotta 2013!

Pitkät joulun pyhät ja uusi vuosi vei kauaksi tästä blogimaailmasta ja tietokoneelta. Sen sijaan oli paljon hyviä hetkiä rakkaiden ihmisten kanssa, ulkoilua ja oleilua. Hyvä niin. Uuden vuoden yönä ilotulitusrakettien paukkeessa suutelimme sulhon kanssa ja meitä nauratti: tänä vuonna me mennään naimisiin! Tuntui kuin yhdessä hetkessä hääpäivä olisi harpannut lähemmäksi. 

Hääsuunnitelmissa rupeaa olemaan koko ajan konkreettisempia juttuja. Tässä kuussa on tarkoitus vihdoin lähteä katsomaan hääpukua. Suunnitelmissani on edelleen se 1950-luvun tyylinen mekko, mutta toki riennän mekkokauppoihin avoimin mielin, koska voihan se olla, että sitten koliseekin jonkun täysin toisenlaisen puvun kohdalla. Kalenteriin on merkitty jo 10.2., jolloin suuntaamme kaason ja siskoni kanssa Lahden Hää- ja juhlamessuille. Samana päivänä on muuten tasan puoli vuotta Suureen Päivään! Saatan myös pyörähtää Jyväskylän Hää- ja juhlamessuilla nyt tammikuun puolella Jyväskylässä asuvan ystäväni kanssa, saapi nähdä.

Myös kaapin kätköihin kulkeutuivat ensimmäiset hääpaikan koristeluun liittyvät hankinnat. Ostin alennusmyynneistä viisi pakettia tuikitavallisia valosarjoja. Tarkoitus on laittaa valosarjoja hääpaikan kattoon valkeiden kankaiden lomaan. Näin saadaan varmasti kaunista ja hämyistä tunnelmaa elokuiseen iltaan, vaikka miten paketin kyljessä lukeekin talvi. Hui, tästä se nyt sitten lähtee käyntiin, jännittävä alkuvuosi kohti elokuun kymmenettä!







Paljon onnellisia hetkiä, naurua, rakkautta ja hyvää oloa vuoteen 2013! 

kuvat Seida ja weheartit.com