Noin vuosi ennen häitä alkoi vimmattu otsatukan kasvattaminen. Minulla oli ollut otsatukka jo vuosia, mutta en halunnut, että se sanelisi liikaa hääkampaustani. Kuten siis monet muutkin morsiamet, myös minä kasvatin hiukset kauttaaltaan pitkiksi. Se on sitten epätoivoista touhua. Otsatukassa nähtiin ties minkälaisia pinnivirityksiä ja usein piti sinnitellä, etten vain pätkäisisi typerää reuhkaa hetkessä lyhyeksi. Otin vanhat kansanviisaudetkin käyttöön, koska ajattelin, ettei siinä ainakaan mitään häviä ja niinpä kävin hiustenlatvoja tasaamassa parturin tykönä aina vain yläkuun aikaan. Uskomuksen mukaan silloin leikattu tukka kasvaa nopeammin. Ja niinhän nuo kasvoivat ja kun vielä sain ne yökötystä aiheuttaneet hiuslisäkkeet, niin kuontalo taiottiin hääpäivän aamuna kauniiksi lettikampaukseksi.
Rouvaselo alkoi ja syksyn koittaessa häähuuma tasaantui arjeksi, joka tuntui ihanalta ja huojentavalta kesän jännityksen ja vauhdikkuuden jälkeen. Ensin ajattelin, etten kyllä rupea tekemään hiuksilleni mitään, koska hetkessä talvi kääntyy toukokuuksi, jolloin toimin ystäväni kaasona ja silloin hiukset täytyy olla taas erityisen kauniissa kuosissa. Syksyn edetessä hiukset tuntuivat tylsiltä ja kaipasivat jotain piristystä. Rupesin jälleen kaipaamaan otsatukkaa. Koska toukokuun morsiamen häissä on huikeana teemana 1950-luku ja rockabilly, hoksasin, että fiftarityyliin kuuluu otsatukat! Se sinetöi päätöksen ja rouvatukka on siis täällä! Itse en tykkää sanasta "rouvatukka" tippaakaan, koska se tuntuu olevan jo hieman liikaakin häihin olennaisesti kuuluva juttu ja ylipäätään sanana kamalan kuuloinen, mutta pointti on selkeä varsinkin meillä, jotka emme ole aikoihin tehneet hiuksillemme mitään suurempaa hääkampaus mielessämme. Vähemmästäkin kaipaa jo uutta ilmettä kuontaloonsa.
Raidat ja otsatukka eivät vielä kovin radikaalia rouvatukkaa tee, mutta jotain kuitenkin!
kuvat Seida
Oi, näyttää tosi hyvältä!
VastaaPoistaKiitos! :)
Poista