Päivä 7: Lähdimme Mautourcon retkelle, jossa ensimmäinen pysähdys oli Pamplemoussesin puutarha, johon on koottu erilaisia trooppisia kasveja. Totesimme jo puutarhaan mennessämme, ettei tämän retken opas ollut ihan meidän mieleemme, joten kiertelimme puutarhaa kahdestaan ja löysimme siellä lymyilevä geokätkönkin. Ja mikäkö opastuksessa mätti? Meidät oli laitettu ryhmään, jossa oli lähes kymmenkunta saksalaista ja sitten me kaksi. Saksankielentaitoinen opas puhui tietenkin etupäässä saksaa ja me saimme kaikesta infosta lyhennetyt versiot, koska olimme ainoat, joille hän joutui puhumaan englantia. Oppaalla oli muutenkin hieman puujalkatason huumorintaju, jolle ainoastaan vanha saksalaismies nauroi ja ilmeisesti kohteliaisuudesta. Puutarhasta matka jatkui sokeritehtaaseen rakennettuun museoon ja lopulta Mauritiuksen pääkaupunkiin Port Louisiin, jossa kukin kierteli vapaasti oman kiinnostuksensa mukaan. Retki oli ihan kiva, mutta miesparkani oli edelleen vatsanväänteiden kourissa, ettei retki meiltä mitään suurta suitsutusta saanut osakseen. Kun menimme takaisin hotelliin, mies sai infon kautta yhteyden lääkäriin ja jo samana iltana hän sai paremmat lääkkeet, joista oli oikeasti apua. Meille itse asiassa jäi mysteeriksi, mitä nappeja miehelle loppujen lopuksi syötettiin, koska lääkeselostukset olivat vain ranskaksi, mutta niin vain vaivat hävisivät, joten toimivia rohtoja ne olivat joka tapauksessa.
Päivä 8: Retken jälkeisen päivän olimme hotellilla. Viihdyimme hotellialueella paljon paremmin kuin mitä ennen reissua kuvittelimme. Nyt olimme ensin rannalla lukemassa ja palvomassa aurinkoa. Sitten menimme kokeilemaan polkuveneitä. Iltapäivällä minä viihdyin jälleen rannalla ja mies puolestaan lähti ampumaan jousipyssyillä. Illalla söimme ihanassa Navigator-ravintolassa meren rannalla. Kaiken kaikkiaan siis rento löhöpäivä! Huonepalvelu hotellissa oli mainio. Huone siivottiin joka päivä, mikä tuntui ensimmäisten päivien aikaan vähän turhalta, mutta turhuus unohtui jo ensimmäisten rannalla nautiskeltujen hetkien jälkeen, kun huomasin miten paljon hiekkaa ajautui sänkyyn jalkojen mukana. Oli hauska mennä iltapäivällä aina takaisin huoneeseen, kun mitä vain saattoi olla vastassa. Yöpukuni ei ole varmaan koskaan näyttänyt niin viehkeältä kuin Le Canonnier -hotellin siivojien jäljiltä!
Päivä 9: Otimme heti aamiaisen jällkeen taksin ja lähdimme kahdestaan retkelle saaren eteläosaan La Vanille -eläintarhaan. Paikka oli ehdottomasti vierailun arvoinen! Puisto oli tehty ihastuttavan viidakkomaiseksi ja nähtävää riitti apinoissa, krokotiileissä, kaloissa ja ennen kaikkea lukuisissa kilpikonnissa, joista vanhimmat olivat valtavia. Olimme edellispäivänä paahtaneet itseämme auringossa hieman liikaa, joten kävely puiden varjossa tuli juuri sopivaan saumaan. Eläintarhan jälkeen kävimme katsomassa hinduyhteisön temppeliä, joka oli kiinnostava ja suitsukkeelta tuoksuva joskin hieman turistirysämäinen. Iltapäivällä palasimme jo hotellille ja ehdimme vielä rannalle. Illalla söimme jälleen meren rannassa Navigator-ravintolassa ja juttelimme suunnilleen meidän ikäisen miestarjoilijan kanssa. Oli tosi kiva, kun loman aikana hotellin henkilökunta rupesi olemaan tuttua ja muutamien kanssa juttelimme aika paljon. Meistä oli tosi kiinnostavaa kuulla miten he asuivat ja elivät Mauritiuksella ja lähtöpäivänä tuumimme mieheni kanssa, että vaikka miten olimme häämatkalla nauttiaksemme vain toistemme seurasta, niin loppujen lopuksi suurimman vaikutuksen meihin taisi tehdä kaikki ne ihmiset, joihin matkamme aikana tutustuimme!
kuvat Seida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajatuksia, ideoita, fiilistelyä...