2.8.2013

Vakava tapaaminen häähumun pyörteissä

Eilen oltiin synkkien aiheiden äärellä ja tavattiin asianajaja avioehdon räätälöinnin vuoksi. Olen kirjoittanut tästä blogiini ennenkin. Meillä on siis molemmilla omat omistusasunnot: asumme sulhon omistamassa rivitalokolmiossa ja minun pieni yksiöni on vuokralla. Näin ollen meillä on myös omat asuntolainatkin. Siksi tuntui alusta asti järkevältä, että tekisimme avioehdon avioerotilannetta varten ja eilen työpäivän jälkeen suuntasimme asianajotoimistoon. Lakipykälät ovat sen verran monimutkaisia, ettemme uskaltaneet ruveta tekemään niin tärkeää paperia itse, vaan halusimme oikeasti päästä ammattilaisen puheille tuumimaan millaista sopimusta olemme tässä laatimassa. Toki lopullinen paperi olisi ollut tosi simppeli ja sen olisi voinut tehdä ihan hyvin itsekin - nytkin asianajaja otti tietokoneeltaan toisen pariskunnan valmiin pohjan ja muutti sen vain meidän tiedoille! Tyyristäkin se oli ja haukkaa palasen hääbudjetista. Silti meidän mielestämme oli hyvä tehdä tärkeä sopimus osaavissa käsissä ja muutenkin kiva päästä kysymään kaikki mieltä askartavat kysymykset meitä viisaammalta. Tapaamisen jälkeen sanoin sulholle, että tuntui siltä kuin olisin kysellyt pelkkiä tyhmiä kysymyksiä, mutta sulho totesi, ettei hän olisi edes keksinyt niin montaa kysymystä kuin minä. Ja silti meiltä meni edelleen puolet asianajajan puheista yli hilseen! Sanoin tapaamisessa asianajajalle ja sulholle, että nämä lakipykälät tuntuvat yllättävän monimutkaisilta varmaan aika monen mielestä, mikä on hurjaa, kun ottaa huomioon sen, että ne ovat kuitenkin ihan jokaista koskevia asioita vähän niin kuin verotuskin.
 
Tapaaminen oli hyödyllinen ja tunnelmaltaankin yllättävän leppoisa, mikä johtui eniten huumorintajuisesta asianajajasta. Kun hän oli lähes tunnin verran selittänyt meille avioehdoista, testamenteista, avioeroista ja kuolemista, hän totesi loppuun, että "En mä halua teitä nyt kuitenkaan masentaa, kyllä te voitte edelleen mennä naimisiin!". Siinä vaiheessa me repesimme nauramaan ja sanoimme, että tämä on kyllä ihan hyvää vastapainoa vaaleanpunaiselle häähömpälle. Meille avioehto on vähän kuin vakuutus, joka on hyvä olla, vaikkei sitä toivottavasti ikinä tarvitsisikaan. Sulho filosofoi ihanasti myöhemmin kotona, että ehkä asia menee niin, että nyt avioehtoa ei nimenomaan tule koskaan käytettyä, kun se on tehty, mutta sitten on paljon tilanteita, joissa päädytään riitaisaan eroon ja jälkiviisaasti mietitään, että olisi pitänyt aikanaan järjestää avioehto.
 
Kun homma oli ohi ja paperit matkalla maistraattiin, ostimme Arnold'sin donitsit tekemään loppupäivästä hieman makeamman. Vaikka tapaaminen oli hyödyllinen, niin ankeahan se oli, koska kuluneet päivät ovat muuten sujuneet niin iloisten aiheiden parissa. Silti puhuimme sulhon kanssa siitä, että tässähän se nähdään, miten isosta asiasta avioliitossa on kyse. Ja miten kamalaa olisi, jos näitä asioita ei pystyisi puhumaan toisen kanssa tai uskaltaisi ottaa esille. Papin eteen kävelemisen hetkellä täytyy olla kristallinkirkkaasti selvillä kaikki tällaiset suuret linjat olipa ne sitten arvoihin, talouteen, avioehtoihin tai mihin tahansa liittyviä. Realismia ja järkeä ei saa unohtaa, vaikka vaaleanpunaiset linssit olisivatkin nenällä.
 
 
 
 
 
kuva weheartit.com

6 kommenttia:

  1. Tosi hyvä ja ajankohtainen teksti! Mekin tehdään avioehto ja olikin kiva kuulla kokemuksia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, lakimies sanoikin, että hänen mielestään jokaisen parin olisi hyvä tehdä nykypäivänä avioehto, sillä se on ainoastaan järkevää. Itse olen sitä mieltä, että jokaisen parin on hyvä ainakin puhua siitä, koska avioliitto on niin iso ja juridinen asia, että jos keskitytään vain juhlajärjestelyihin ja suljetaan silmät ja korvat tällaisilta asioilta, niin silloin minusta hälytyskellot soivat jo. :)

      Poista
  2. Hienoa, että osaatte keskustella vakavistakin asioista. Mielestäni se on terveen ja hyvän liiton merkki, jos mikä. Avioerolapsena otan kaiken tällaisen todella harkiten. Tälläkin hetkellä meillä on nuoresta iästä huolimatta testamentit toistemme hyväksi, jos toinen kaikkien suureksi suruksi kuolisi ennen häitä. Niin hirveän tapahtuman keskellä ei halua yhtään ylimääräisiä kommervenkkejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, me ajattelimme ihan samaa, että nämä asiat on hyvä hoitaa niin, että jos niitä valitettavasti joskus tarvitsisi, sujuu käytännön seikat silloin helpommin. Minusta siis täysin vakuutukseen verrattava juttu, sillä vakuutusten maksaminen tuntuu hyvinä ja tasaisina aikoina lähes turhilta menoeriltä, mutta jos niitä joskus tarvitsisi, olisivat ne kuin pelastusrengas myrskyn keskellä.

      Poista
  3. Hieno juttu kaikessa "ankeudessaan" :) Paras tuo sulhon pohdinta :D Näin se varmasti juurikin menee. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toivotaan näin! Liian ruusunpunaisesti näin isoja asioita ei saa ajatella. :)

      Poista

Ajatuksia, ideoita, fiilistelyä...