Häämatkalaisten muisteluita V

Päivä 12: Teimme retken Mautourcon matkassa Mauritiuksen eteläosiin, jossa vierailimme hindutemppelissä, tulivuorella, parillekin näköalapaikalle sekä rommitehtaalle. Tämä retki oli oikein kiva, sillä meillä oli pikkuinen ryhmä, jossa oli meidän lisäksemme italialainen pariskunta ja kanadalainen pariskunta. Opas oli oikein mukava ja yhteisenä kielenä oli englanti, joten emme jääneet lainkaan niin ulkopuolisiksi kuin saksalaisryhmässä edellisviikolla. Vaikka käyntikohteita oli monta, retken tahti oli leppoisa. Tulivuori oli enää vain umpeen kasvanut monttu eikä ihme, ettei siitä ole kuvaa ainoassakaan Mauritiuksen esitteessä. Rommitehdas oli kiva. Meillä oli siellä tasting ja lounas. Pienessä ryhmässä tutustui kivasti muihin ja siksi saimme kuulla millaista on arki Mauritiuksella, Italiassa ja Kanadassa. On jotenkin hauskaa, miten suuren vaikutuksen häämatkalla kohtaamamme ihmiset tekivät meihin, vaikka matkan päätarkoitus olikin olla kahden!

Päivä 13: Retkipäivän jälkeen vietimme lomamme viimeisen kokonaisen päivän hotellialueella rentoutuen. Mies kävi snorklaamassa ja minä en uimataidottomana uskaltanut lähteä sinne mukaan, vaan jäin aurinkotuoliin lukemaan. Iltapäivällä sade osui ensimmäistä kertaa koko lomamme aikana hotellimme ylle. Loikoilimme varjon alla ja minä nukahdin sateen ropistessa rentouttavasti varjoon. Illalla kävimme buffetissa syömässä, jonka jälkeen saimme ravintolasta jälkiruuan, coolerin ja lasit mukaamme ja suuntasimme kahden tähtitaivaan alle meren rantaan juhlistamaan häämatkamme viimeistä iltaa. Tämä oli muuten ainoa ilta, kun jatkoimme illanviettoa jopa hotellin yökerhoon! Kerrassaan railakasta!

Päivä 14: Voi haikeus! Lähtöpäivänä lento lähti vasta illalla, joten oleskelimme rannalla, kävimme syömässä ja mies kävi jousiammunnassa. Silti enää ei osannut ihan samanlailla rentoutua, kun tiesi, että laukkujen pakkaus ja pitkä kotimatka odotti. Monet hotellin henkilökunnan ihmiset tulivat moikkaamaan meitä, koska olimmehan tulleet jo keskenämme aika tutuiksi parin viikon aikana. Meidät toivotettiin tervetulleeksi uudelleen ja "silloin teitä on täällä kolme" - arvatkaa vain nousiko minulla kyynel silmäkulmaan, johon oli sekoittunut iloa ja lähdönhetken haikeutta! Koko matkan hotellilta lentokentälle satoi vettä, mikä tuntui ihmeelliseltä kaksi viikkoa kestäneen auringon jälkeen. Sanoin miehelleni dramaattisesti, että koko Mauritius itkee lähtömme vuoksi. 

Kotiinpaluu: Lentomatka sujui ihan hyvin, mutta vaihto Pariisissa väsyneenä yölennon jäljiltä tuntui hankalalta. Suomessa oli talven ainoat pakkaskelit juuri matkamme aikana, joten automme ei lähtenyt Lentoparkissa käyntiin, vaikka kaikki temput yritettiin. Niinpä jouduimme jäämään vielä yhdeksi yöksi Vantaalle hotelliin, koska auton kanssa otettiin seuraavana päivänä järeämmät keinot käyttöön. Arvatkaa tuntuiko suomalainen hotelli ankealta! Voi apua! Henkilökunnan vähyys, palvelun pohjoismaalaisuus ja koko rakennuksen ankeus korostui ihan liikaa mauritiuslaisen paratiisin jälkeen, vaikka kyse olikin aivan tuikitavallisesta suomalaisesta hotellista. Lisäksi olimme yölennon ja auton kanssa taistelun jäljiltä ihan poikki, mikä korosti ankeaa fiilistä ja sai ikävöimään kovasti takaisin Mauritiukselle. Onneksi seuraavana päivänä auto pärähti lämmityksen jälkeen käyntiin ja me pääsimme vihdoin kotiin. Oli ihanaa nostaa matkalaukut kotiovesta sisään lähes kaksi vuorokautta kestäneen matkanteon jälkeen.

Mauritius häämatkakohteena oli yhdellä sanalla sanoen IHANA. Se on oikea paratiisi, jossa elämänrytmi on rento, ihmiset ystävällisiä ja saari lämmin, vehreä ja tolkuttoman kaunis. Matkan jälkeen ajatuksemme ovat lentäneet usein kauas Päiväntasaajan tuolle puolen ja matka oli meille todellinen elämys ja sellainen kokemus, ettei kaukomatkat varmastikaan tämän tiimin kohdalla jääneet tähän. Mark Twain on todennut, että "Mauritius was made first and then heaven; and heaven was copied after Mauritius". Hän oli aivan oikeassa.

kuvat Seida

Häämatkalaisten muisteluita IV

(Pahoittelen hidasta päivitystahtia! Työt pitävät kiireisenä!)

Päivä 10: Voiko sunnuntaita ihanammin viettää kuin rennosti katamaraanin kannella? Osallistuimme Mautourcon järjestämälle katamaraaniretkelle, joka kesti koko päivän. Retkiseurue oli kansainvälinen ja katamaraani niin suuri, että siellä pystyi oleilemaan omissa oloissaan tai sitten tutustumaan muihin matkailijoihin. Me tartuimme jälkimmäiseen mahdollisuuteen ja tutustuimme Mauritiuksen naapurisaarelta Réunionilta lomailemaan saapuneeseen perheeseen, jotka kutsuivat meidät kyläilemään joskus luonaan. Hyvin houkutteleva tarjous varsinkin siinä vaiheessa, kun olimme jälleen talvisessa Suomessa! Katamaraani keinui valtameren aaltoja pitkin Ile Gabriel -saarelle, jossa sai ottaa aurinkoa ja uida. Katamaraanilla grillattiin, nautiskeltiin drinkkejä ja vain vietettiin leppoisaa päivää. Matkassa oli mukana ammattivalokuvaaja, jolta sai halutessaan ostaa valokuvauksen. Me päätimme tarttua tilaisuuteen ja saimme kivoja häämatkakuvia katamaraanin kannelta, vaikka kieltämättä se tuntui vähintään kornilta, koska me emme todellakaan ole mikään kameran edessä luontevasti poseeraava pariskunta. Ja vielä vähemmän, jos moinen on tarkoitus toteuttaa uima-asuissa. Katamaraaniretki oli lomamme yksi kohokohta. Tunnelma oli niin kiva ja leppoisa, että suosittelemme tällaista reissua kaikille Mauritiukselle suuntaaville. Ja juokaa vettä paljon enemmän kuin minä! Reissua seuraavana yönä olin horkassa ja pelkäsin saavani saman taudin, joka miehelläni oli ollut alkuviikosta, mutta ilmeisesti sain auringonpistoksen, sillä aurinko pääsi porottamaan laivan kannelle tietenkin täydellä teholla.

Päivä 11: Aamiaisen jälkeen lähdimme kävelyretkelle läheiselle Mon Choisyn hiekkarannalle. Ranta on saanut kahdesti maailman parhaan hiekkarannan tittelin emmekä ihmettele sitä lainkaan. Hiekka oli samettisen pehmeää, niin taivaallisen ihanaa, että iho muistaa sen tunteen edelleen. Ranta oli paljon parempi kuin hotellimme oma ranta, jossa oli aika paljon korallia, mutta on ehdottoman oikein, että kaunis hienohiekkainen ranta on avoin ihan kaikille eikä se kuulu minkään hotellin yksityisomistukseen. Etsimme rannan lähelle piilotetun geokätkön. Iltapäivällä kävimme hotellin spassa hieronnassa. Spa on rakennettu bambumajoihin, joka loi rauhallisen ja tunnelmallisen miljöön. Ihana rentouttava maanantai siis!

kuvat Seida

Häämatkalaisten muisteluita III

Päivä 7: Lähdimme Mautourcon retkelle, jossa ensimmäinen pysähdys oli Pamplemoussesin puutarha, johon on koottu erilaisia trooppisia kasveja. Totesimme jo puutarhaan mennessämme, ettei tämän retken opas ollut ihan meidän mieleemme, joten kiertelimme puutarhaa kahdestaan ja löysimme siellä lymyilevä geokätkönkin. Ja mikäkö opastuksessa mätti? Meidät oli laitettu ryhmään, jossa oli lähes kymmenkunta saksalaista ja sitten me kaksi. Saksankielentaitoinen opas puhui tietenkin etupäässä saksaa ja me saimme kaikesta infosta lyhennetyt versiot, koska olimme ainoat, joille hän joutui puhumaan englantia. Oppaalla oli muutenkin hieman puujalkatason huumorintaju, jolle ainoastaan vanha saksalaismies nauroi ja ilmeisesti kohteliaisuudesta. Puutarhasta matka jatkui sokeritehtaaseen rakennettuun museoon ja lopulta Mauritiuksen pääkaupunkiin Port Louisiin, jossa kukin kierteli vapaasti oman kiinnostuksensa mukaan. Retki oli ihan kiva, mutta miesparkani oli edelleen vatsanväänteiden kourissa, ettei retki meiltä mitään suurta suitsutusta saanut osakseen. Kun menimme takaisin hotelliin, mies sai infon kautta yhteyden lääkäriin ja jo samana iltana hän sai paremmat lääkkeet, joista oli oikeasti apua. Meille itse asiassa jäi mysteeriksi, mitä nappeja miehelle loppujen lopuksi syötettiin, koska lääkeselostukset olivat vain ranskaksi, mutta niin vain vaivat hävisivät, joten toimivia rohtoja ne olivat joka tapauksessa.

Päivä 8: Retken jälkeisen päivän olimme hotellilla. Viihdyimme hotellialueella paljon paremmin kuin mitä ennen reissua kuvittelimme. Nyt olimme ensin rannalla lukemassa ja palvomassa aurinkoa. Sitten menimme kokeilemaan polkuveneitä. Iltapäivällä minä viihdyin jälleen rannalla ja mies puolestaan lähti ampumaan jousipyssyillä. Illalla söimme ihanassa Navigator-ravintolassa meren rannalla. Kaiken kaikkiaan siis rento löhöpäivä! Huonepalvelu hotellissa oli mainio. Huone siivottiin joka päivä, mikä tuntui ensimmäisten päivien aikaan vähän turhalta, mutta turhuus unohtui jo ensimmäisten rannalla nautiskeltujen hetkien jälkeen, kun huomasin miten paljon hiekkaa ajautui sänkyyn jalkojen mukana. Oli hauska mennä iltapäivällä aina takaisin huoneeseen, kun mitä vain saattoi olla vastassa. Yöpukuni ei ole varmaan koskaan näyttänyt niin viehkeältä kuin Le Canonnier -hotellin siivojien jäljiltä!

Päivä 9: Otimme heti aamiaisen jällkeen taksin ja lähdimme kahdestaan retkelle saaren eteläosaan La Vanille -eläintarhaan. Paikka oli ehdottomasti vierailun arvoinen! Puisto oli tehty ihastuttavan viidakkomaiseksi ja nähtävää riitti apinoissa, krokotiileissä, kaloissa ja ennen kaikkea lukuisissa kilpikonnissa, joista vanhimmat olivat valtavia. Olimme edellispäivänä paahtaneet itseämme auringossa hieman liikaa, joten kävely puiden varjossa tuli juuri sopivaan saumaan. Eläintarhan jälkeen kävimme katsomassa hinduyhteisön temppeliä, joka oli kiinnostava ja suitsukkeelta tuoksuva joskin hieman turistirysämäinen. Iltapäivällä palasimme jo hotellille ja ehdimme vielä rannalle. Illalla söimme jälleen meren rannassa Navigator-ravintolassa ja juttelimme suunnilleen meidän ikäisen miestarjoilijan kanssa. Oli tosi kiva, kun loman aikana hotellin henkilökunta rupesi olemaan tuttua ja muutamien kanssa juttelimme aika paljon. Meistä oli tosi kiinnostavaa kuulla miten he asuivat ja elivät Mauritiuksella ja lähtöpäivänä tuumimme mieheni kanssa, että vaikka miten olimme häämatkalla nauttiaksemme vain toistemme seurasta, niin loppujen lopuksi suurimman vaikutuksen meihin taisi tehdä kaikki ne ihmiset, joihin matkamme aikana tutustuimme!

kuvat Seida

Häämatkalaisten muisteluita II

Päivä 3: Tämä oli ensimmäinen kokonainen päivämme Mauritiuksella. Aamupäivällä runsaan buffet-aamiaisen jälkee teimme retkivarauksia Mautourcon kautta. Varasimme yhden kaupunki- ja museoretken, yhden katamaraaniretken sekä yhden luontoretken. Sunnuntaina menimme rannalle ottamaan aurinkoa ja lukemaan kirjoja. Tuntui ihmeelliseltä mennä mereen uimaan, jossa vesi oli ihan oikeasti lämmintä. Illalla söimme Le Navigator -ravintolassa, jonka suurelta terassilta on näkymä merelle. Illan pimetessä taivaalla lensi liioittelematta lokin kokoisia lepakoita! Lisäksi lähes joka ilta kauempana ammuttiin ilotulitusraketteja. Ravintolan jälkeen istuimme rannalla katselemassa ilotulitusta ja tähtiä ja mietimme, että tämä se vasta on ihanaa: on sunnuntai-ilta ja me emme ole valmistautumassa alkavaan työviikkoon, vaan olemme täällä, lämpimässä tropiikin yössä!

Päivä 4: Tuuli kääntyi paratiisissa. Päivän vietimme rannalla ja kävimme lounaalla, mutta illalla miehelleni iski paha ripuli. Koska tunnen mieheni mahaansa myöten, olin arvannut, että jos jommalle kummalle meistä ripuli iskee, niin hänelle. Olin ostanut lääkkeitä mukaan reissuun ja ne onneksi vähän huojensivat siipan oloa.

Päivä 5: Mies-parka vietti päivän hotellihuoneessa. Huonepalvelu toimitti hänelle kivasti kevyttä aamiaista huoneeseen, mutta ruoka maistui heikosti. Itse olin rannalla ja osallistuin iltapäivällä historiakävelylle, mutta se oli kohtalaisen tylsä oppaan kertoessa vain vuosilukuja. (Työskentelen kulttuurihistorian parissa, joten odotin ohjelmalta vähän enemmän.) Illalla menimme syömään vähän jotain ja kävimme katselemassa miltä näyttää auringonlasku tältä puolen palloa. Vuorovesi laski joka ilta nostaen kivet ja karikot esiin. Viidennen matkapäivän iltana maisema oli erityisen hieno, sillä taivaalla paistoi kirkas täysikuu.

Päivä 6: Mies oli taas oma itsensä! Aamu aukeni pilvettömänä ja me heräsimme aikaisin ilman herätyskelloa. Kävimme aamu-uinnilla uima-altaalla ennen aamiaista. Koska all inclusive kattoi ruuan ja juoman lisäksi monenlaisia aktiviteetteja, kävimme lasipohjaveneellä katselemassa miltä merenalainen maailma näyttääkään ja näimme kirjavia kaloja. Lisäksi kävimme kokeilemassa jousiammuntaa, josta mieheni innostui kovasti ja kävikin loman aikana useaan otteeseen ammuskelemassa. Muuten vietimme kuudennen lomapäivän rannalla lämmöstä nauttien. Rannoilla oli jonkin verran korallia, jonka vuoksi suositeltiin uimakenkiä. Koska me lähinnä vain vilvoittelimme meressä, emme hankkineet uimakenkiä. Korallin hyvä puoli saattoi olla se, että lapsiperheet jäivät uima-altaalle ja hotellin kolmeen ilmansuuntaan avautuvat rannat olivat hyvin rauhallisia. Mies aloitti kuudentena päivänä uuden Reijo Mäen Vares-kirjan saatuaan edellisen Vareksen loppuun ja minä puolestani luin Finlandian voittanutta Riikka Pelon Jokapäiväistä elämää. Toisen maailmansodan kynnykselle ja osin Neuvostoliittoon sijoittuva tarina ei ollut todellakaan leppoista lomalukemista ja siksi aina välillä täytyi laittaa kirja sivuun, upottaa jalat syvemmälle lämpimään hiekkaan ja antaa katseen liukua yli Intian valtameren. Muistaa, missä sitä juuri onkaan ja hengittää tätä hetkeä.

kuvat Seida

Tarina häämatkasta alkaa!

Hei kaikille! Palasimme perjantaina tavattoman ihanalta häämatkalta! Mauritius lumosi meidät täysin ja siksi saatte nyt pitkän häämatkakertomuksen, koska en voi olla fiilistelemättä matkalla koettuja hetkiä vielä kunnolla uudelleen. Koska olen huomattavasti enemmän kirjoittaja kuin kuvaaja, on myös kertomus luonnollisesti tekstipainoitteinen. Lukuiloa siis kaikille ja tervetuloa matkalle mukaan:

Päivä 1: Suomessa satoi räntää. Oli harmaata. Asfaltti kimmelsi. Kannoimme lyhyen työpäivän jälkeen matkalaukut autoon ja totesimme mieheni kanssa, ettei voisi olla parempaa säätä lähteä reissuun kauas Päiväntasaajan tuolle puolen. Jätimme auton Lentoparkkiin ja lentokenttärutiinien jälkeen otimme kuohuviiniä lähteviä koneita katsellen. Meillä alkaa nyt häämatka! Koko kuluneen talven odotettu matka! Ensin lensimme Finnairin koneella Pariisiin ja sieltä vaihdoimme Air Francen koneeseen. Jännitimme etukäteen kuinka koneen vaihto tulisi sujumaan, sillä Pariisin Charles de Gaullen lentokenttä on valtava eikä kumpikaan meistä ole koskaan lentänyt minnekään niin, että pitäisi vaihtaa konetta matkan varrella. Finnairin koneen laskeuduttua Pariisiin törmäsimme kuitenkin pariin muuhunkin Mauritiukselle matkustavaan suomalaiseen ja niinpä pääsimme vaivattomasti porukassa oikealle portille ja lopulta oikeaan koneeseen. Air Francen kone oli suuri ja täpötäysi. Murehdin pitkän mieheni puolesta, kun hänen piti tunkea jalkansa niin onnettoman pieneen tilaan, mutta murheeni oli täysin turha: mies lensi paljon helpommin Mauritiukselle kuin minä! Hän sai nukuttua paremmin ja totesi matkan jälkeen, että yölennot olivat täysin vaivattomat. Jo tässä vaiheessa matkakertomusta voin siis todeta, että kyllä vain, tämä tuskin jää viimeiseksi kaukomatkaksemme! Air Francen koneessa tarjoiltiin reissumme lentomatkojen parhaat ruuat ja ilmeisesti ranskalaiseen tapaan automaattisesti myös viiniä kaikille. Se tuntui meistä suomalaiseen tiukkaan alkoholisuhtautumiseen tottuneista aika mukavan mutkattomalta meiningiltä. 

Päivä 2: Puolen päivän jälkeen paikallista aikaa kone laskeutui Mauritiukselle. Lentokoneen ovella meitä vastaan tuulahti lämmin ilma ja auringonpaiste, mikä tuntui uskomattomalta pimeän ja harmaan Suomen jälkeen. Lentokenttämuodollisuudet sujuivat Mauritiuksen kentällä kätevästi, sillä siellä oli hyvät ohjeistukset. Matkalaukut tulivat viimeisten laukkujen joukossa - ilmeisesti ne oli viskattu suoraan Finnairin koneesta ensimmäisinä lentokoneen ruuman perimmäiseen nurkkaan. Koska matkamme oli Helin Matkojen kautta ostettu valmispaketti, meitä oltiin lentokentällä vastassa Helin Matkojen yhteistyökumppanin Mautourcon toimesta. Laukut lastattiin yölennon jäljiltä riutuneiden matkaajien mukana autoon ja matka saaren halki kohti pohjoisessa sijaitsevaa Le Canonnier -hotellia saattoi alkaa. Hotellissa meidät otettiin virvoitusjuomien kanssa vastaan, laukkupojat kiikuttivat laukut huoneeseen ja pian olimme all inclusive -rannekkeet käsissämme huoneessa, joka oli hotellin toimesta muutettu häämatkamme kunniaksi puutarhaan antavan huoneen sijasta merinäköalalla varustettuun huoneeseen. Huoneesta löytyi shampanjaa ja naposteltavaa ja kun viimein saimme potkaistua kengät jalasta, poksautettua shampanjan auki ja istuimme katselemassa Intian valtamerta huoneemme terassilta, totesi rakkaani: "Nyt alkoi loma!"

Tarina jatkuu!

kuvat Seida

Enää kaksi yötä hunajakuuhun

Täällä ollaan täpinöissään! Matkalaukkuja pakataan ja perhoset pyörivät vatsan pohjalla, sillä ylihuomenna tähän aikaan lentokone nousee Helsinki-Vantaan lentokentältä ensin kohti Pariisia ja siellä nopean vaihdon jälkeen matka jatkuu yön yli Mauritiukselle. Matkustaminen on aina kiehtovaa ja jännittävää, mutta voitte kuvitella sen jännityksen ja innostuksen määrän, kun pääsemme molemmat ensimmäistä kertaa ikinä tropiikkiin päiväntasaajan tuolle puolen. Näin tolkuttoman pimeänä tammikuuna odotan ennen kaikkea valoa, lämpöä, merta ja tropiikin lintujen laulua. Ja kun kyseessä on häämatka, halusin jotain pientä ekstraa matkavalmisteluihin. Niinpä serkkuni kihlattu taikoi minulle jälleen ihanan kaarevat ripset, kuten teki polttareissanikin suureksi yllätyksekseni. Ei tarvitse pelata ripsivärien kanssa ja tuskailla meren tyrskyjä tai otsalle kohoavia hikikarpaloita, vaan rouva näyttää (todennäköisemmin) laitetulta jopa yölennon jälkeen. 

Instagram-kuvan laatu ei ole hulppea, mutta ajakoon asiansa. Meillä ei ole häämatkalle minkäänlaisia suunnitelmia etukäteen. Tarkoitus on rentoutua, karistaa arki ja talvi kannoilta pariksi viikoksi ja vain nauttia toistemme seurasta ja paratiisista. Kahden viikon aikana ehtii kiertää pikkuisen Mauritiuksen nähtävyyksiä ilman sen kummempia etukäteissuunnitelmia, joten tartutaan kiinni paikalliseen letkeään ilmapiiriin ja soljutaan sen mukana. Sääennustuksia ei kannata liikaa tuijotella trooppisen kohteen olleessa kyseessä, mutta lämpöä riittää varmasti ja just nyt kuvakaappaus Forecan sivulta näyttää kyllä oikein hyvältä!

Nyt jatkan pakkailua! Palaan matkakertomusten merkeissä parin viikon kuluttua, ihanaa!

Jk. Fuksianpunaisia häähaaveita -blogin Hanna kirjoitti hyvän postauksen Mauritiuksesta. Käykääpä katsomassa millaisissa maisemissa mekin ihan kohta olemme, klik!

Häämatka lähestyy

Iloa alkaneeseen vuoteen teille kaikille! Meille tämä vuosi alkaa jännittävissä merkeissä: ensi viikolla lähtee lento kohti Mauritiusta ja kahden viikon pituista häämatkaa! Emme ole koskaan käyneet niin kaukana, joten jo pitkä lentomatka jännittää. Kuitenkin jännitys on ennen kaikkea iloista ja odottavaa, sillä kaksi viikkoa ihan kahdestaan kaukana arjesta on melkoista luksusta. Eniten jännittää Mauritiuksen sää, koska tammikuussa saattaa tulla sateita, vaikka lämpötilat huitelevat päivittäin kolmenkymmenen hujakoilla. Kuitenkin olen lukenut, ettei Mauritiuksen matkailijoiden kannata tuijotella liikaa sääkarttoja, koska trooppiset sateet tulevat ja menevät, kestävät hetken ja sitten taas aurinko paistaa. Toivottavasti tämä pitää paikkansa. Ja tuskinpa meitä mahdollisista sateista huolimatta kuitenkaan mikään Suomen kesä odottaa. Monet tammi-helmikuussa Mauritiuksella reissanneet ovat kuitenkin kohdetta kehuneet eikä sää ole saanut moitteita, ja niinpä me odotamme häämatkaamme innolla. Yhteinen aikahan on kuitenkin se pääasia ja jos sadetta saadaan, niin silloin on hyvä hetki rentoutua Le Canonnier -hotellimme spassa. 

kuva www.beachcomber-hotels.com/hotel/le-canonnier.html