Kertomus polttareista, osa 5

Kun morsiussauna oli ohitse, alkoi huikea yllätysten sarja, mitä ajatellessani rupeaa yhä naurattamaan. Ystäväni ovat mielettömiä ja he olivat valmistelleet polttarit huolella, ajatuksella ja tosi paljon huumorintajuuni luottaen! Toisaalta kirjoitin jo joskus aiemmin tänne blogiin, että polttarit syntyy juuri siitä, mitä ystävät morsiamesta ajattelevat ja miten he tämän tuntevat, joten kyllä nämä naiset ovat lukeneet minua ihan oikein!

Kun astuin saunan jälkeen mökin tupaan, oli sinne saapunut yllättäen serkkuni ja toisen serkkuni avovaimo. Tämä avovaimo on ammatiltaan kosmetologi ja sillä aikaa, kun muut söivät ja valmistautuivat illan rientoihin, minä sain ripsipidennykset! Siis vau! Olin juuri varannut tälle viikolle ajan ripsipidennyksiin, koska halusin testata hyvissä ajoin ennen häitä sopivatko ne edes minulle ja osaanko elää niiden kanssa, mutta maanantaina onnellinen räpsyripsi perui varatun ajan. Ripsien laitto oli samalla ihanan rentouttava hengähdystauko. Pötköttelin hiljaa hoitopöydällä, kuuntelin musiikkia ja ystävien puheensorinaa ja vaivuin välillä suloiseen horrokseen. Näin sai kerätä samalla energiaa iltamenoa varten. Ripsistä tuli ihanat, pitkät, kaarevat ja kauniit. Lahja oli tosi kiva, josta olen nauttinut joka päivä polttareiden jälkeen.

Ripsien laiton jälkeen söin ja pukeuduin iltatamineisiin. Minulle oli etukäteen sanottu, että mukaan täytyy ottaa bilevaatteet, mutta se olikin silkkaa vedätystä ja niinpä polttariporukan käskystä pukeuduin jälleen varikkotytön asusteisiin. Selkään kiinnitetystä hinnastosta yliviivattiin suukot ja pärinät, mutta halaukset tekivät kauppansa myös valoisan kesäillan tunteina. Juhlavuutta lisättiin ystäväni tekemällä ruutulippurusetilla, joka iskettiin nutturan kylkeen.

Ruokailun jälkeen mökissä alkoi kova touhu ja hälinä. Minulle pistettiin penkki keskelle tupaa ja ystävät nostivat maton esiripuksi. He olivat vitsailleet pitkin viikonloppua stripparista ja kun minut oli yllätetty ripsillä ja yllätysvierailla vasta paria tuntia aiemmin, ajattelin, että näiltä naisilta voi odottaa ihan mitä vain. Istuin siis penkillä maton takana ja maton toisella puolella hälistiin. "Laittakaa musiikkia kovemmalle!" kuului maton taakse ja taas alkoi Liekeissä soida. Sitten kuului ovikellon ääni ja naiset rupesivat huutamaan, hurraamaan ja kiljumaan! Minulla pyöri perhoset vatsassa ja äkkiä säikähdin, kun joku tarttui jalkaani kiinni. Esirippu laskettiin ja tuvan täytti mieletön naurun remakka: valtava kakku oli juuri saapunut sisään!

 

 

 

Kakku oli ystäväni huikea taidonnäyte. Se oli luonnollisesti suklaakakku ja pinta oli tehty marsipaanista. Minä kysyin nauraen, purskahtaako vaniljakreemeä tuolta housujen etumuksesta, kun siitä leikkaa kakkulapiolla. Kakku oli paras ja maistuvin strippari, mitä voi polttareihinsa saada ja tämän stripparin taiteilijanimi oli Turkka Kangasniemeltä. Herkullisen stripparin ohje löytyy ystäväni blogista Coffee and stuff, klik!

 

Kakun jälkeen valmistauduimme illanviettoon. Matkaan ei kuitenkaan lähdetty millään tavallisella kyydillä, vaan yllätyksekseni pihaan saapui traktori ja peräkärry, joka oli koristeltu koivuilla! Niinpä tyylikkäät naiset lastattiin ruutulippuineen traktorin lavalle ja tie vei romanttiselle Syvälahden tanssilavalle. Sisääntulo oli kerrassaan näyttävä: ruutuliput liehuivat, me lauloimme Liekeissä-kappaletta ja ihmiset tulivat ikkunoihin ja ulos katsomaan, mitä ihmettä nyt tapahtuu.

 

 

 

Syviksessä vietettiin koko ilta tanssien ja laulaen ja halauksia myyden! Meno oli mainio! Tarina kuitenkin jatkuu vielä...

 

 

kuvat Taru Sairanen, alin kuva Reijo Pynnönen

 

Kertomus polttareista, osa 4

Nouse lempi lieskumahan!

Polttaripäivänä kirkonkylän reissun jälkeen oli morsiussaunan vuoro. Koska polttariporukkaan kuului kulttuuri- ja museoalan ihmisiä, morsiussauna hoidettiin suorastaan ammattitaidolla. Miljöö puolestaan koivikkoineen, saunapolkuineen ja rantasaunoineen oli täydellinen perinteistä morsiussaunaa ajatellen. Niinpä tiemme vei koivikon poikki rantaan, kaikilla oli kelloja ja kattilankansia ja kiljuimme ja huusimme "Paha pois!", jotta pahat henget pysyisivät poissa morsianta saunottaessa. 

Sauna oli koristeltu etukäteen hyvin kauniisti. Laiturille johti kynttilöillä ja luonnonkukilla koristeltu polku ja myös saunassa oli kynttilöitä, kukkia ja koivunoksia. Lauteet oli peitetty valkeilla lakanoilla ja keskelle oli tehty kunniaistuin minulle, jossa oli siis koivuja, muutama havu muistuttamassa avioliiton ikävistä puolista sekä kuuluisia pillunpäreitä. Jos joku ryntäsi  istumaan morsiamen kunniaistuimelle tämän noustessa, tarttui lempi siihenkin. (Serkkuni ryntäili istuimelle erityisen aktiivisesti ja hänellä oli treffit heti polttareiden jälkeen. Pillunpäreet siis toimivat!)

Ensin minua vihdottiin pahalla vastalla, jossa oli koivun lisäksi myös havunoksia. Ystävät vihtoessaan muistuttivat kukin vuorollaan avioliiton huonoista puolista sekä asioista, joita ei kannattaisi avioliitossa tehdä. Uimatauolla tehtäväni oli hukuttaa paha vasta ja niinpä iskin sen kivien painon alle rantaan. Sitten saunaan palatessamme kiukaalle heitettiin olutta hedelmällisyyttä tuomaan ja sitä viskottiin myös minun päälleni. Samalla kuuntelimme kalevalaisen lemmennostatusloitsun. Nouse lempi lieskumahan!

Olin saanut ylleni miesten bokserit saunomista varten, sillä morsiussaunassa naisen lempi leiskuu erityisesti ja vanhan kansan mukaan se on hyvä ottaa talteen omaa sulhoa varten. Niinpä hikiset ja oluellakin kastellut kalsarit kiikkuivat polttareiden jälkeen kaason pyykkinarulla ja annan ne sellaisenaan sulholleni huomenlahjaksi! 

Tämän jälkeen oli hyvän vastan vuoro, jolloin ystävät antoivat ohjeita hyvään avioliittoon. Saunan jälkeen vasta heitettiin katolle ja mikäli se ei putoa, vaan jää katolle, se tietää hyvää avioliittoa. Ja jos vasta jää katolle varsi ylöspäin, se tietää poikalasta. Minun vastanheittoni meni kuin Strömsössä: vasta jäi katolle varsi ylöspäin!

Morsiussaunassa karkoitettiin tietenkin vanhat heilat ja tehtäväni oli juosta saunan ympäri ja joka kierroksella huutaa yksi entisen heilan nimi. Siinä saikin juosta monta kierrosta! Ja samalla kuunnella kuittailuja kavereilta, jos joku heila sattui olemaan erityisen nolo tai joku unohtui.

Saunomisen päätteeksi minut pestiin perusteellisesti. Ensin minut pestiin suolalla, jotta vanha suola ei janottaisi. Sitten sain päälleni jauhoja, jotta meillä riittäisi leipää pöydässä. Ja lopuksi vielä päähän rikottiin kananmuna varmistamaan hedelmällisyyttä. Viimeiseksi saunottajani sovelsivat perinteitä ja kuuman lemmen säilyttämiseksi kastoivat minut yltä päältä suklaalla. Suklaisesta morsiamesta räpsäistiin muutama ei julkiseen levitykseen tuleva kuva, jotka aion myös antaa rakkaalleni huomenlahjaksi. Aika hauska, eikö?

Saunan jälkeen putipuhdas morsian heitti vastan katolle ja kumarsi jokaiseen ilmansuuntaan ja pohjoiseen useamman kerran varmuuden vuoksi, jotta alkavaan avioliittoon puhaltaisivat lempeät, suotuisat tuulet. Morsiussauna oli ainoa toiveeni polttariohjelmaan ja se toteutettiin niin herkällä ja kauniilla tavalla, etten olisi ihanampaa kokemusta voinut odottaa. Saunan jälkeen olin autuaan tietämätön illan ohjelmasta ja sen yllätyksistä, jatkoa seuraa siis!

kuvat Taru Sairanen, ethän kopioi!

Kertomus polttareista, osa 3

Polttaripäivän aamu alkoi siis teemakappaleen jytkeellä. Sitten söimme rauhassa aamiaisen, jonka jälkeen minulle esitettiin mieheeni ja avioliittoon liittyviä kysymyksiä. Tämä tentti jatkui aina väliohjelmana sunnuntaiaamuun asti ja kyseessä oli siis morsiamen katsastus, josta sain tentin päätteeksi allekirjoituksilla varustetun katsastustodistuksen.

 

Sitten oli aika suunnata eteenpäin ja minulle paljastettiin päivän vaatetus. Varikkotytön punainen mekko kaivettiin esiin, tukka sidottiin nutturalle, karvanopat kaulaan ja selkään hinnasto: halaus 1 e, suukko 2 e ja pärinä 1 e. Kerkesin jo esittää vastalauseen, että nyt kyllä suukot lähtevät ihan liian halvalla, kunnes selvisi, että varustukseeni kuului vielä kylmälaukullinen Brunbergin suukkoja. Sitten koitti lähtö Kangasniemen torille. Jokaisella tytöllä kulki koko lauantain ajan itse tehty ruutulippu mukana ja niinpä kolmen auton kulkueesta muodostui oikein hieno, kun liput liehuivat jokaisesta ikkunasta ja autoissa pauhasi jatkuvalla soitolla tietenkin Liekeissä.

Torilla oli alkuun vaikea päästä myynnin makuun, mutta koska minulle oli annettu mukaan kanisteri, jonka kyljessä luki "löpöä" ja joka sisälsi todellisuudessa maistuvaa boolia, rupesi viimein kaupantekokin luistamaan. Tienasin pusuilla, halauksilla ja pärinällä kaiken kaikkiaan 80 euroa, jotka käytettiin illalla polttariporukan pääsylippuihin paikalliselle tanssilavalla. Lisäksi tein ansiokkaasti vaihtokauppaa torimyyjien kanssa ja kassaan kertyi mansikoita, perunoita, sukat, avioliitto-opas vuodelta 1947 sekä lonkero paikallisella terassille. Ei hullummin!

 

 

Palattuamme mökille oli ihastuttavan morsiussaunan vuoro. Kertomus siis jatkuu pian!

 

kuvat Taru Sairanen

 

Kertomus polttareista, osa 2

Niinpä niin, ruutulippujen liehuessa saavuin siis kohteeseen, suureen kangasniemeläiseen mökkiin. Polttariväkeä oli kaiken kaikkiaan 13 henkeä ja lauantaina minun yllätyksekseni mökillä poikkesi vielä pari tyyppiä lisää. Siitä enemmän myöhemmin. Porukkaan kuului sisko ja serkkuja sekä liuta ystäviä, jotka olen saanut elämääni lapsena, yläasteelta, lukiosta, yliopistosta ja sulhon kautta. Perjantai-illan ohjelma oli rento ja sillä virittäydyttiin viikonlopun polttaritunnelmiin.

Ystävät olivat tehneet minulle perjantai-illan yllätykseksi diaesityksen, jossa jokainen dia liittyi kunkin polttarivieraan ja minun yhteiseen historiaan. Kun esitys alkoi, minulta pääsi itku. Tunsin oloni niin hyväksi ja tuntui, että nämä rakkaat ihmiset todella halusivat viettää polttariviikonlopun kanssani ja ilahduttaa ja yllättää minut. Se on tavattoman onnellinen ja kiitollinen tunne.

Kun ensimmäiset itkut oli itketty, oli aika vaihtaa meininki hieman räväkämpään. Istuuduimme kaikki ison pöydän ympärille ja siskoni kysyi arvaisinko mitä seuraavaksi oli vuorossa. Koska olen perso suklaalle, ohjelmanumero liittyisi siihen. Eteeni iskettiin pipo ja hanskat eikä minulla sytyttänyt yhtään. Sitten pöydälle pistettiin haarukka ja veitsi. Vieläkään en arvannut. Viimeisenä tuli suklaalevy ja sitten repesin nauramaan! Vuorossa oli lapsuudenaikaisten synttärijuhlien hitti, suklaansyöntikisa! Siinä siis heitetään vuorotellen noppaa ja kun luvuksi tulee kuusi, täytyy kiskaista pipo päähän, hanskat käteen, tarttua haarukkaan ja veitseen ja yrittää syödä suklaata. Noppa jatkaa matkaansa ja vuoro vaihtuu kiireellä heti, kun joku muu heittää kuutosen. Peli on nopeatempoinen ja hälisevä ja päättyy, kunhan viimeisetkin suklaanmurut ovat hävinneet.

 

Perjantai-iltana mökki hiljeni puolenyön jälkeen. Nukuin levottomasti, koska mielessä pyöri kaikki päivän yllätykset. Levoton yö ei kuitenkaan menoa haitannut, vaan tämä morsion rupesi nauramaan peiton alla aamukahdeksalta, kun yhtäkkiä tuvan puolella oli käännetty soittimen nupit kaakkoon ja kaiuttimista pämähti taas torpan herätykseksi Jari Sillanpään Liekeissä soimaan. Mitä kaikkea uusi päivä toikaan mukanaan, siitä lisää myöhemmin!

 

kuva Taru Sairanen

Kertomus polttareista, osa 1

Kolme ystävääni rimputtivat siis ovikelloa ja yllättivät minut perjantaina. Olin niin äimänkäkenä, että kysyin fiksuna tyttönä lähtisimmekö todella nyt liikkeelle. Naiset nauroivat, että "Ei, kun me tultiin kuule vain pyörähtämään ja tullaan oikeasti huomenna! Nyt alat pakata!" ja niinpä minä sulloin tavaraa matkalaukkuun ohjeiden mukaan ja aina passia myöten. Banaanin haukkasin loppuun ja kaaso kirjoitti eteisen liitutaululle sulholle viestin:

 

Morsian kaapattu! Palautetaan viimeistään 10.8.2013!

 

Sitten lähdettiin liikkeelle. Ensin suuntasimme välietapille Mikkeliin, josta poimimme mukaan serkkuni ja sitten matka jatkui päätyen viimein Kangasniemelle ison mökin pihaan. Siellä seisoi suuri joukko ystäviäni. Kaikilla liehuivat ruutuliput käsissä, kuohuviinit oli kaadettu valmiiksi ja kaiuttimista tulvi polttareiden teemabiisi! Tästä se lähtee!

Ovikello soi!

Perjantaina vietimme ihanan iltapäivän kaason kanssa. Kävimme ostamassa alusvaatteet hääpuvun ja kaason mekon alle. Sitten jääteen voimalla suunnattiin pukuvuokraamoon, jossa elokuussa päälle kiskaistavat mekot mittailtiin kavennuksia ja lyhennyksiä varten. Hääpuku tuntui edelleen niin ihanalta, kauniilta ja naiselliselta! Se yllä on hyvä astella avioon.

 

Olin arvaillut etukäteen, että minut saatetaan kaapata hääpukusovituksesta polttareihin, mutta kaaso puhui koko ajan siitä, miten lähtisi kesäloman viettoon mökille miehensä ja lastensa kanssa. Kun sovitusaika oli ohitse, kaaso lähti mökille ja minä lähdin ajamaan 60 kilometrin päähän kotiin ja ajattelin, että veikkaukseni menivät pieleen, mutta onhan tässä aikaa vielä ennen häitä. Kävin kaupassa ostamassa grillitarpeet sulhon kanssa vietettävää rauhallista koti-iltaa varten ja juttelin isän kanssa puhelimessa kaikessa rauhassa. Sitten palasin kotiin ja ajattelin haukata jotain kevyttä, koska sulho saapuisi töistä vasta parin tunnin päästä ja sitten pistettäisiin grilli tirisemään.

 

Banaanista oli puolet syöty, kun yhtäkkiä ovikello soi!

 

Polttarit olivat mielettömät ja huikeat ja kestivät koko viikonlopun, joten taidan jakaa tarinaa useammalle postaukselle. Jatkoa siis seuraa, kunhan saan muutaman kuvan itselleni! Tässä kuitenkin hieman esimakua siitä, mitä viikonloppu piti sisällään.

 

 

 

 

kuva: Seidan serkku

 

Listat odottamisesta ja jännittämisestä

H-hetkeen on enää reilu kuukausi aikaa ja mielessä pyörii jos jonkinmoista ajatusta mahassa pyörivistä perhosista herkistelykyyneliin ja vitsailuista häämatkan haaveiluun. Listat toimivat aina, joten tässä siis muutama.

 

Mitä jännitän?

 

- Sitä, etten osaa rentoutua kaikesta jännittämisestä, jotta voisin nauttia juhlista ja ystävien seurasta leppoisasti

- Että itkeä pillitän pitkin päivää ja se jää päällimmäisenä mieleeni koko hääpäivästämme

- Että molemmat varaamani kengät hiertävät ja kävely saati tanssiminen on tukalaa (no, tästä kyllä selviää vaikka paljain jaloin tarvittaessa)

 

Mitä odotan ja toivon?

 

- Leppoisaa juhlaa, jossa vieraat ovat iloisella ja hulvattomalla mielellä mukana

- Hymyjä, paljon hymyjä ja naurua!

- Aurinkoista säätä, jotta ulkovihkiminen onnistuisi

- Asioiden ja tunnelman kulkua omalla painollaan