Tarina häämatkasta alkaa!

Hei kaikille! Palasimme perjantaina tavattoman ihanalta häämatkalta! Mauritius lumosi meidät täysin ja siksi saatte nyt pitkän häämatkakertomuksen, koska en voi olla fiilistelemättä matkalla koettuja hetkiä vielä kunnolla uudelleen. Koska olen huomattavasti enemmän kirjoittaja kuin kuvaaja, on myös kertomus luonnollisesti tekstipainoitteinen. Lukuiloa siis kaikille ja tervetuloa matkalle mukaan:

Päivä 1: Suomessa satoi räntää. Oli harmaata. Asfaltti kimmelsi. Kannoimme lyhyen työpäivän jälkeen matkalaukut autoon ja totesimme mieheni kanssa, ettei voisi olla parempaa säätä lähteä reissuun kauas Päiväntasaajan tuolle puolen. Jätimme auton Lentoparkkiin ja lentokenttärutiinien jälkeen otimme kuohuviiniä lähteviä koneita katsellen. Meillä alkaa nyt häämatka! Koko kuluneen talven odotettu matka! Ensin lensimme Finnairin koneella Pariisiin ja sieltä vaihdoimme Air Francen koneeseen. Jännitimme etukäteen kuinka koneen vaihto tulisi sujumaan, sillä Pariisin Charles de Gaullen lentokenttä on valtava eikä kumpikaan meistä ole koskaan lentänyt minnekään niin, että pitäisi vaihtaa konetta matkan varrella. Finnairin koneen laskeuduttua Pariisiin törmäsimme kuitenkin pariin muuhunkin Mauritiukselle matkustavaan suomalaiseen ja niinpä pääsimme vaivattomasti porukassa oikealle portille ja lopulta oikeaan koneeseen. Air Francen kone oli suuri ja täpötäysi. Murehdin pitkän mieheni puolesta, kun hänen piti tunkea jalkansa niin onnettoman pieneen tilaan, mutta murheeni oli täysin turha: mies lensi paljon helpommin Mauritiukselle kuin minä! Hän sai nukuttua paremmin ja totesi matkan jälkeen, että yölennot olivat täysin vaivattomat. Jo tässä vaiheessa matkakertomusta voin siis todeta, että kyllä vain, tämä tuskin jää viimeiseksi kaukomatkaksemme! Air Francen koneessa tarjoiltiin reissumme lentomatkojen parhaat ruuat ja ilmeisesti ranskalaiseen tapaan automaattisesti myös viiniä kaikille. Se tuntui meistä suomalaiseen tiukkaan alkoholisuhtautumiseen tottuneista aika mukavan mutkattomalta meiningiltä. 

Päivä 2: Puolen päivän jälkeen paikallista aikaa kone laskeutui Mauritiukselle. Lentokoneen ovella meitä vastaan tuulahti lämmin ilma ja auringonpaiste, mikä tuntui uskomattomalta pimeän ja harmaan Suomen jälkeen. Lentokenttämuodollisuudet sujuivat Mauritiuksen kentällä kätevästi, sillä siellä oli hyvät ohjeistukset. Matkalaukut tulivat viimeisten laukkujen joukossa - ilmeisesti ne oli viskattu suoraan Finnairin koneesta ensimmäisinä lentokoneen ruuman perimmäiseen nurkkaan. Koska matkamme oli Helin Matkojen kautta ostettu valmispaketti, meitä oltiin lentokentällä vastassa Helin Matkojen yhteistyökumppanin Mautourcon toimesta. Laukut lastattiin yölennon jäljiltä riutuneiden matkaajien mukana autoon ja matka saaren halki kohti pohjoisessa sijaitsevaa Le Canonnier -hotellia saattoi alkaa. Hotellissa meidät otettiin virvoitusjuomien kanssa vastaan, laukkupojat kiikuttivat laukut huoneeseen ja pian olimme all inclusive -rannekkeet käsissämme huoneessa, joka oli hotellin toimesta muutettu häämatkamme kunniaksi puutarhaan antavan huoneen sijasta merinäköalalla varustettuun huoneeseen. Huoneesta löytyi shampanjaa ja naposteltavaa ja kun viimein saimme potkaistua kengät jalasta, poksautettua shampanjan auki ja istuimme katselemassa Intian valtamerta huoneemme terassilta, totesi rakkaani: "Nyt alkoi loma!"

Tarina jatkuu!

kuvat Seida

Enää kaksi yötä hunajakuuhun

Täällä ollaan täpinöissään! Matkalaukkuja pakataan ja perhoset pyörivät vatsan pohjalla, sillä ylihuomenna tähän aikaan lentokone nousee Helsinki-Vantaan lentokentältä ensin kohti Pariisia ja siellä nopean vaihdon jälkeen matka jatkuu yön yli Mauritiukselle. Matkustaminen on aina kiehtovaa ja jännittävää, mutta voitte kuvitella sen jännityksen ja innostuksen määrän, kun pääsemme molemmat ensimmäistä kertaa ikinä tropiikkiin päiväntasaajan tuolle puolen. Näin tolkuttoman pimeänä tammikuuna odotan ennen kaikkea valoa, lämpöä, merta ja tropiikin lintujen laulua. Ja kun kyseessä on häämatka, halusin jotain pientä ekstraa matkavalmisteluihin. Niinpä serkkuni kihlattu taikoi minulle jälleen ihanan kaarevat ripset, kuten teki polttareissanikin suureksi yllätyksekseni. Ei tarvitse pelata ripsivärien kanssa ja tuskailla meren tyrskyjä tai otsalle kohoavia hikikarpaloita, vaan rouva näyttää (todennäköisemmin) laitetulta jopa yölennon jälkeen. 

Instagram-kuvan laatu ei ole hulppea, mutta ajakoon asiansa. Meillä ei ole häämatkalle minkäänlaisia suunnitelmia etukäteen. Tarkoitus on rentoutua, karistaa arki ja talvi kannoilta pariksi viikoksi ja vain nauttia toistemme seurasta ja paratiisista. Kahden viikon aikana ehtii kiertää pikkuisen Mauritiuksen nähtävyyksiä ilman sen kummempia etukäteissuunnitelmia, joten tartutaan kiinni paikalliseen letkeään ilmapiiriin ja soljutaan sen mukana. Sääennustuksia ei kannata liikaa tuijotella trooppisen kohteen olleessa kyseessä, mutta lämpöä riittää varmasti ja just nyt kuvakaappaus Forecan sivulta näyttää kyllä oikein hyvältä!

Nyt jatkan pakkailua! Palaan matkakertomusten merkeissä parin viikon kuluttua, ihanaa!

Jk. Fuksianpunaisia häähaaveita -blogin Hanna kirjoitti hyvän postauksen Mauritiuksesta. Käykääpä katsomassa millaisissa maisemissa mekin ihan kohta olemme, klik!

Häämatka lähestyy

Iloa alkaneeseen vuoteen teille kaikille! Meille tämä vuosi alkaa jännittävissä merkeissä: ensi viikolla lähtee lento kohti Mauritiusta ja kahden viikon pituista häämatkaa! Emme ole koskaan käyneet niin kaukana, joten jo pitkä lentomatka jännittää. Kuitenkin jännitys on ennen kaikkea iloista ja odottavaa, sillä kaksi viikkoa ihan kahdestaan kaukana arjesta on melkoista luksusta. Eniten jännittää Mauritiuksen sää, koska tammikuussa saattaa tulla sateita, vaikka lämpötilat huitelevat päivittäin kolmenkymmenen hujakoilla. Kuitenkin olen lukenut, ettei Mauritiuksen matkailijoiden kannata tuijotella liikaa sääkarttoja, koska trooppiset sateet tulevat ja menevät, kestävät hetken ja sitten taas aurinko paistaa. Toivottavasti tämä pitää paikkansa. Ja tuskinpa meitä mahdollisista sateista huolimatta kuitenkaan mikään Suomen kesä odottaa. Monet tammi-helmikuussa Mauritiuksella reissanneet ovat kuitenkin kohdetta kehuneet eikä sää ole saanut moitteita, ja niinpä me odotamme häämatkaamme innolla. Yhteinen aikahan on kuitenkin se pääasia ja jos sadetta saadaan, niin silloin on hyvä hetki rentoutua Le Canonnier -hotellimme spassa. 

kuva www.beachcomber-hotels.com/hotel/le-canonnier.html

Vuosi 2013

Kulunut vuosi on ollut yksi elämäni hienoimmista.

 

Sain solmia avioliiton miehen kanssa, jonka rinnalla minulla on hyvä, turvallinen ja rakastettu olo.

 

Sain tuntea itseni rakastetummaksi kuin ehkä koskaan aiemmin elämässäni, kun ystäväni kaappasivat minut huikeisiin polttareihin, joita he olivat suunnitelleet lämmöllä ja tarkkuudella - ja joissa silminnähden kaikki viihtyivät minun lisäkseni.

 

Sain viettää mieheni ja ison ystävien ja läheisten piirin kanssa ikimuistoisen hääpäivän, joka jää mieleen tunnelmallisena ja hyvin iloisena ja onnellisena. Kuinka monta hetkeä ja tunnetta saan yhä iholleni tuosta päivästä aina aamun ensimmäisistä onnen ja jännityksen kyynelistä aina siihen aamuyön hetkeen, kun taksi vei meidät hääyöpaikkaan ja koko pitkän päivän jälkeen oli yhtäkkiä hämärää, hiljaista ja rauhallista, vain pienet järven aallot liplattivat rannassa.

 

Vuoteen sisältyi myös paljon jännitystä ja stressiä niin häiden kuin arkisempienkin asioiden vuoksi. Häät tuottivat iloa, mutta yhtä paljon myös herkistymisen kyyneleitä ja jännitystäkin. Itkin kesän aikana sen vuoksi varmaan enemmän kuin aikoihin, vaikka miten olikin iloisesta asiasta kyse. Henkisesti vuosi oli äärettömän rikas mutta myös voimia vievä. Sitä ei ole vielä aika kullannut ja siksi vaalin ajatuksissani häiden rinnalla lähes yhtä paljon heti häiden jälkeen Ahvenanmaalla vietettyjä rauhallisia päiviä, joina nukuttiin paljon ja ajelehdittiin paikasta toiseen ilman sen kummempia suunnitelmia.

 

Tämä vuosi oli suurten hetkien ja muistojen vuosi, jonka haluan säilyttää mielessäni erityisellä rakkaudella. Hyvästelen vuoden suurella lämmöllä ja kiitollisuudella, myös helpotuksella siitä, että kaikki sujui hyvin jännityksestä huolimatta. Ensi vuosi alkaa häämatkalla, rentoutumisella ja rakkaimmassa seurassa lomailemalla.  Toivon sen olevan lähtölaukaus harmoniselle vuodelle, jossa on enemmän maanläheisyyttä ja vähemmän jännitystä, sillä niin onnistunut ja upea kuin hääpäivä olikin, olen yhä onnellinen siitä, että nyt sulhanen on aviomies ja tämä vaimo saa keskittyä ensi vuonna kaason tehtäviin.

 

Lempeää joulua jokaiselle ja erityisen onnellista uutta vuotta kaikille ensi vuonna häitään viettäville! Nautitaan joka hetkestä!

 

 

 

 

 

kuva Taru Sairanen

 

 

 

 

 

No se rouvatukka

Noin vuosi ennen häitä alkoi vimmattu otsatukan kasvattaminen. Minulla oli ollut otsatukka jo vuosia, mutta en halunnut, että se sanelisi liikaa hääkampaustani. Kuten siis monet muutkin morsiamet, myös minä kasvatin hiukset kauttaaltaan pitkiksi. Se on sitten epätoivoista touhua. Otsatukassa nähtiin ties minkälaisia pinnivirityksiä ja usein piti sinnitellä, etten vain pätkäisisi typerää reuhkaa hetkessä lyhyeksi. Otin vanhat kansanviisaudetkin käyttöön, koska ajattelin, ettei siinä ainakaan mitään häviä ja niinpä kävin hiustenlatvoja tasaamassa parturin tykönä aina vain yläkuun aikaan. Uskomuksen mukaan silloin leikattu tukka kasvaa nopeammin. Ja niinhän nuo kasvoivat ja kun vielä sain ne yökötystä aiheuttaneet hiuslisäkkeet, niin kuontalo taiottiin hääpäivän aamuna kauniiksi lettikampaukseksi.

 

Rouvaselo alkoi ja syksyn koittaessa häähuuma tasaantui arjeksi, joka tuntui ihanalta ja huojentavalta kesän jännityksen ja vauhdikkuuden jälkeen. Ensin ajattelin, etten kyllä rupea tekemään hiuksilleni mitään, koska hetkessä talvi kääntyy toukokuuksi, jolloin toimin ystäväni kaasona ja silloin hiukset täytyy olla taas erityisen kauniissa kuosissa. Syksyn edetessä hiukset tuntuivat tylsiltä ja kaipasivat jotain piristystä. Rupesin jälleen kaipaamaan otsatukkaa. Koska toukokuun morsiamen häissä on huikeana teemana 1950-luku ja rockabilly, hoksasin, että fiftarityyliin kuuluu otsatukat! Se sinetöi päätöksen ja rouvatukka on siis täällä! Itse en tykkää sanasta "rouvatukka" tippaakaan, koska se tuntuu olevan jo hieman liikaakin häihin olennaisesti kuuluva juttu ja ylipäätään sanana kamalan kuuloinen, mutta pointti on selkeä varsinkin meillä, jotka emme ole aikoihin tehneet hiuksillemme mitään suurempaa hääkampaus mielessämme. Vähemmästäkin kaipaa jo uutta ilmettä kuontaloonsa.

Raidat ja otsatukka eivät vielä kovin radikaalia rouvatukkaa tee, mutta jotain kuitenkin! 

kuvat Seida

Muutaman kuukauden kuluttua on taas häät!

Kun vuosi vaihtuu, alkaa häähuuma kohota taas tositarkoituksella. Rakas ystäväni tahtoo kihlattunsa kanssa toukokuussa ja saan toimia kaasona. Meitä on kaksi jakamassa kaason tärkeää tehtävää ja olemme molemmat tunteneet morsiamen jo vuosia, joten mikä onkaan ihanampaa kuin fiilistellä yhtä elämän kauneinta, tärkeintä ja mieleenpainuvinta päivää hyvän ystävän kanssa?

Nämä toukokuun häät järjestetään rockabilly- ja fiftari-teemalla, joten kellohameet heiluvat vaaleassa kevätyössä tanssin tahtiin. Fiiliksiin pääsette klikkaamalla itsenne fiftarimorsiamen omaan vastaperustettuun blogiin täältä:

Fanny Von Trap

kuvat weheartit.com

Avioelämää

Miltä avioliitto näyttää nyt, kun H-hetkestä on kulunut pian neljä kuukautta? Hääpäivä tuntuu unenomaiselta ja valtavan onnelliselta. Sekalaisilta Spotify-listoiltani on työmatkalla pämähtänyt pari kertaa soimaan Ol' kaunis kesäilta, siis sama kansanlaulu, jonka tahdissa kuljimme alttarille. Samoin eilen työmatkalla rupesi soimaan Jari Sillanpään Liekeissä, joka oli polttareideni tunnuskappale. Kappaleet ovat täysin erilaiset, mutta molempiin liitän niin valtavan kokoista välittämistä, rakkautta, ystävyyttä ja täydellisiä muistoja, että poskelle vierähti kyynel ihan vain silkasta onnesta.

 

Syksy on ollut kiireinen, valokuvat ovat järjestämättä, kiitoskortit lähettämättä ja siihen vielä työn etsimiset ja niitä mahdollisesti seuraavat muutot ja uusi kotikaupunki päälle. Stressiä siis riittää ja se tekee elämän kauneimmasta ja onnellisimmasta kesästä vielä tärkeämmän, kauniimman ja onnellisemman jos mahdollista. Kun eilen itkeskelin miehelleni sitä, miten ankeaa tämä pätkätyöläisen elämä on juuri nyt, kun ei yhtään tiedä mitä tuleman pitää, totesi rakkaani, että "Muista E, me ollaan kuitenkin yhdessä ja se on kaikkein tärkeintä". Niin totta, niin valtavan totta. Kun kotona asiat ovat hyvin, se riittää pitkälle.

 

Ja hei, häähumu saa pian luvan kaivautua esiin syyssateiden huuhtomasta naftaliinista, sillä häämatka lähestyy viikko viikolta. Odotan sitä paljon enemmän kuin joulua ja juuri nyt ihastelin Fuksianpunaisia Häähaaveita -blogin ensimmäistä häämatkapostausta, sillä he viettivät hunajakuunsa osaksi myös Mauritiuksella, jonka hiekkarannoilla me taivallamme tammikuussa.

 

 

kuva weheartit.com