Häämatkalaisten muisteluita IV

(Pahoittelen hidasta päivitystahtia! Työt pitävät kiireisenä!)

Päivä 10: Voiko sunnuntaita ihanammin viettää kuin rennosti katamaraanin kannella? Osallistuimme Mautourcon järjestämälle katamaraaniretkelle, joka kesti koko päivän. Retkiseurue oli kansainvälinen ja katamaraani niin suuri, että siellä pystyi oleilemaan omissa oloissaan tai sitten tutustumaan muihin matkailijoihin. Me tartuimme jälkimmäiseen mahdollisuuteen ja tutustuimme Mauritiuksen naapurisaarelta Réunionilta lomailemaan saapuneeseen perheeseen, jotka kutsuivat meidät kyläilemään joskus luonaan. Hyvin houkutteleva tarjous varsinkin siinä vaiheessa, kun olimme jälleen talvisessa Suomessa! Katamaraani keinui valtameren aaltoja pitkin Ile Gabriel -saarelle, jossa sai ottaa aurinkoa ja uida. Katamaraanilla grillattiin, nautiskeltiin drinkkejä ja vain vietettiin leppoisaa päivää. Matkassa oli mukana ammattivalokuvaaja, jolta sai halutessaan ostaa valokuvauksen. Me päätimme tarttua tilaisuuteen ja saimme kivoja häämatkakuvia katamaraanin kannelta, vaikka kieltämättä se tuntui vähintään kornilta, koska me emme todellakaan ole mikään kameran edessä luontevasti poseeraava pariskunta. Ja vielä vähemmän, jos moinen on tarkoitus toteuttaa uima-asuissa. Katamaraaniretki oli lomamme yksi kohokohta. Tunnelma oli niin kiva ja leppoisa, että suosittelemme tällaista reissua kaikille Mauritiukselle suuntaaville. Ja juokaa vettä paljon enemmän kuin minä! Reissua seuraavana yönä olin horkassa ja pelkäsin saavani saman taudin, joka miehelläni oli ollut alkuviikosta, mutta ilmeisesti sain auringonpistoksen, sillä aurinko pääsi porottamaan laivan kannelle tietenkin täydellä teholla.

Päivä 11: Aamiaisen jälkeen lähdimme kävelyretkelle läheiselle Mon Choisyn hiekkarannalle. Ranta on saanut kahdesti maailman parhaan hiekkarannan tittelin emmekä ihmettele sitä lainkaan. Hiekka oli samettisen pehmeää, niin taivaallisen ihanaa, että iho muistaa sen tunteen edelleen. Ranta oli paljon parempi kuin hotellimme oma ranta, jossa oli aika paljon korallia, mutta on ehdottoman oikein, että kaunis hienohiekkainen ranta on avoin ihan kaikille eikä se kuulu minkään hotellin yksityisomistukseen. Etsimme rannan lähelle piilotetun geokätkön. Iltapäivällä kävimme hotellin spassa hieronnassa. Spa on rakennettu bambumajoihin, joka loi rauhallisen ja tunnelmallisen miljöön. Ihana rentouttava maanantai siis!

kuvat Seida

Häämatkalaisten muisteluita III

Päivä 7: Lähdimme Mautourcon retkelle, jossa ensimmäinen pysähdys oli Pamplemoussesin puutarha, johon on koottu erilaisia trooppisia kasveja. Totesimme jo puutarhaan mennessämme, ettei tämän retken opas ollut ihan meidän mieleemme, joten kiertelimme puutarhaa kahdestaan ja löysimme siellä lymyilevä geokätkönkin. Ja mikäkö opastuksessa mätti? Meidät oli laitettu ryhmään, jossa oli lähes kymmenkunta saksalaista ja sitten me kaksi. Saksankielentaitoinen opas puhui tietenkin etupäässä saksaa ja me saimme kaikesta infosta lyhennetyt versiot, koska olimme ainoat, joille hän joutui puhumaan englantia. Oppaalla oli muutenkin hieman puujalkatason huumorintaju, jolle ainoastaan vanha saksalaismies nauroi ja ilmeisesti kohteliaisuudesta. Puutarhasta matka jatkui sokeritehtaaseen rakennettuun museoon ja lopulta Mauritiuksen pääkaupunkiin Port Louisiin, jossa kukin kierteli vapaasti oman kiinnostuksensa mukaan. Retki oli ihan kiva, mutta miesparkani oli edelleen vatsanväänteiden kourissa, ettei retki meiltä mitään suurta suitsutusta saanut osakseen. Kun menimme takaisin hotelliin, mies sai infon kautta yhteyden lääkäriin ja jo samana iltana hän sai paremmat lääkkeet, joista oli oikeasti apua. Meille itse asiassa jäi mysteeriksi, mitä nappeja miehelle loppujen lopuksi syötettiin, koska lääkeselostukset olivat vain ranskaksi, mutta niin vain vaivat hävisivät, joten toimivia rohtoja ne olivat joka tapauksessa.

Päivä 8: Retken jälkeisen päivän olimme hotellilla. Viihdyimme hotellialueella paljon paremmin kuin mitä ennen reissua kuvittelimme. Nyt olimme ensin rannalla lukemassa ja palvomassa aurinkoa. Sitten menimme kokeilemaan polkuveneitä. Iltapäivällä minä viihdyin jälleen rannalla ja mies puolestaan lähti ampumaan jousipyssyillä. Illalla söimme ihanassa Navigator-ravintolassa meren rannalla. Kaiken kaikkiaan siis rento löhöpäivä! Huonepalvelu hotellissa oli mainio. Huone siivottiin joka päivä, mikä tuntui ensimmäisten päivien aikaan vähän turhalta, mutta turhuus unohtui jo ensimmäisten rannalla nautiskeltujen hetkien jälkeen, kun huomasin miten paljon hiekkaa ajautui sänkyyn jalkojen mukana. Oli hauska mennä iltapäivällä aina takaisin huoneeseen, kun mitä vain saattoi olla vastassa. Yöpukuni ei ole varmaan koskaan näyttänyt niin viehkeältä kuin Le Canonnier -hotellin siivojien jäljiltä!

Päivä 9: Otimme heti aamiaisen jällkeen taksin ja lähdimme kahdestaan retkelle saaren eteläosaan La Vanille -eläintarhaan. Paikka oli ehdottomasti vierailun arvoinen! Puisto oli tehty ihastuttavan viidakkomaiseksi ja nähtävää riitti apinoissa, krokotiileissä, kaloissa ja ennen kaikkea lukuisissa kilpikonnissa, joista vanhimmat olivat valtavia. Olimme edellispäivänä paahtaneet itseämme auringossa hieman liikaa, joten kävely puiden varjossa tuli juuri sopivaan saumaan. Eläintarhan jälkeen kävimme katsomassa hinduyhteisön temppeliä, joka oli kiinnostava ja suitsukkeelta tuoksuva joskin hieman turistirysämäinen. Iltapäivällä palasimme jo hotellille ja ehdimme vielä rannalle. Illalla söimme jälleen meren rannassa Navigator-ravintolassa ja juttelimme suunnilleen meidän ikäisen miestarjoilijan kanssa. Oli tosi kiva, kun loman aikana hotellin henkilökunta rupesi olemaan tuttua ja muutamien kanssa juttelimme aika paljon. Meistä oli tosi kiinnostavaa kuulla miten he asuivat ja elivät Mauritiuksella ja lähtöpäivänä tuumimme mieheni kanssa, että vaikka miten olimme häämatkalla nauttiaksemme vain toistemme seurasta, niin loppujen lopuksi suurimman vaikutuksen meihin taisi tehdä kaikki ne ihmiset, joihin matkamme aikana tutustuimme!

kuvat Seida

Häämatkalaisten muisteluita II

Päivä 3: Tämä oli ensimmäinen kokonainen päivämme Mauritiuksella. Aamupäivällä runsaan buffet-aamiaisen jälkee teimme retkivarauksia Mautourcon kautta. Varasimme yhden kaupunki- ja museoretken, yhden katamaraaniretken sekä yhden luontoretken. Sunnuntaina menimme rannalle ottamaan aurinkoa ja lukemaan kirjoja. Tuntui ihmeelliseltä mennä mereen uimaan, jossa vesi oli ihan oikeasti lämmintä. Illalla söimme Le Navigator -ravintolassa, jonka suurelta terassilta on näkymä merelle. Illan pimetessä taivaalla lensi liioittelematta lokin kokoisia lepakoita! Lisäksi lähes joka ilta kauempana ammuttiin ilotulitusraketteja. Ravintolan jälkeen istuimme rannalla katselemassa ilotulitusta ja tähtiä ja mietimme, että tämä se vasta on ihanaa: on sunnuntai-ilta ja me emme ole valmistautumassa alkavaan työviikkoon, vaan olemme täällä, lämpimässä tropiikin yössä!

Päivä 4: Tuuli kääntyi paratiisissa. Päivän vietimme rannalla ja kävimme lounaalla, mutta illalla miehelleni iski paha ripuli. Koska tunnen mieheni mahaansa myöten, olin arvannut, että jos jommalle kummalle meistä ripuli iskee, niin hänelle. Olin ostanut lääkkeitä mukaan reissuun ja ne onneksi vähän huojensivat siipan oloa.

Päivä 5: Mies-parka vietti päivän hotellihuoneessa. Huonepalvelu toimitti hänelle kivasti kevyttä aamiaista huoneeseen, mutta ruoka maistui heikosti. Itse olin rannalla ja osallistuin iltapäivällä historiakävelylle, mutta se oli kohtalaisen tylsä oppaan kertoessa vain vuosilukuja. (Työskentelen kulttuurihistorian parissa, joten odotin ohjelmalta vähän enemmän.) Illalla menimme syömään vähän jotain ja kävimme katselemassa miltä näyttää auringonlasku tältä puolen palloa. Vuorovesi laski joka ilta nostaen kivet ja karikot esiin. Viidennen matkapäivän iltana maisema oli erityisen hieno, sillä taivaalla paistoi kirkas täysikuu.

Päivä 6: Mies oli taas oma itsensä! Aamu aukeni pilvettömänä ja me heräsimme aikaisin ilman herätyskelloa. Kävimme aamu-uinnilla uima-altaalla ennen aamiaista. Koska all inclusive kattoi ruuan ja juoman lisäksi monenlaisia aktiviteetteja, kävimme lasipohjaveneellä katselemassa miltä merenalainen maailma näyttääkään ja näimme kirjavia kaloja. Lisäksi kävimme kokeilemassa jousiammuntaa, josta mieheni innostui kovasti ja kävikin loman aikana useaan otteeseen ammuskelemassa. Muuten vietimme kuudennen lomapäivän rannalla lämmöstä nauttien. Rannoilla oli jonkin verran korallia, jonka vuoksi suositeltiin uimakenkiä. Koska me lähinnä vain vilvoittelimme meressä, emme hankkineet uimakenkiä. Korallin hyvä puoli saattoi olla se, että lapsiperheet jäivät uima-altaalle ja hotellin kolmeen ilmansuuntaan avautuvat rannat olivat hyvin rauhallisia. Mies aloitti kuudentena päivänä uuden Reijo Mäen Vares-kirjan saatuaan edellisen Vareksen loppuun ja minä puolestani luin Finlandian voittanutta Riikka Pelon Jokapäiväistä elämää. Toisen maailmansodan kynnykselle ja osin Neuvostoliittoon sijoittuva tarina ei ollut todellakaan leppoista lomalukemista ja siksi aina välillä täytyi laittaa kirja sivuun, upottaa jalat syvemmälle lämpimään hiekkaan ja antaa katseen liukua yli Intian valtameren. Muistaa, missä sitä juuri onkaan ja hengittää tätä hetkeä.

kuvat Seida

Tarina häämatkasta alkaa!

Hei kaikille! Palasimme perjantaina tavattoman ihanalta häämatkalta! Mauritius lumosi meidät täysin ja siksi saatte nyt pitkän häämatkakertomuksen, koska en voi olla fiilistelemättä matkalla koettuja hetkiä vielä kunnolla uudelleen. Koska olen huomattavasti enemmän kirjoittaja kuin kuvaaja, on myös kertomus luonnollisesti tekstipainoitteinen. Lukuiloa siis kaikille ja tervetuloa matkalle mukaan:

Päivä 1: Suomessa satoi räntää. Oli harmaata. Asfaltti kimmelsi. Kannoimme lyhyen työpäivän jälkeen matkalaukut autoon ja totesimme mieheni kanssa, ettei voisi olla parempaa säätä lähteä reissuun kauas Päiväntasaajan tuolle puolen. Jätimme auton Lentoparkkiin ja lentokenttärutiinien jälkeen otimme kuohuviiniä lähteviä koneita katsellen. Meillä alkaa nyt häämatka! Koko kuluneen talven odotettu matka! Ensin lensimme Finnairin koneella Pariisiin ja sieltä vaihdoimme Air Francen koneeseen. Jännitimme etukäteen kuinka koneen vaihto tulisi sujumaan, sillä Pariisin Charles de Gaullen lentokenttä on valtava eikä kumpikaan meistä ole koskaan lentänyt minnekään niin, että pitäisi vaihtaa konetta matkan varrella. Finnairin koneen laskeuduttua Pariisiin törmäsimme kuitenkin pariin muuhunkin Mauritiukselle matkustavaan suomalaiseen ja niinpä pääsimme vaivattomasti porukassa oikealle portille ja lopulta oikeaan koneeseen. Air Francen kone oli suuri ja täpötäysi. Murehdin pitkän mieheni puolesta, kun hänen piti tunkea jalkansa niin onnettoman pieneen tilaan, mutta murheeni oli täysin turha: mies lensi paljon helpommin Mauritiukselle kuin minä! Hän sai nukuttua paremmin ja totesi matkan jälkeen, että yölennot olivat täysin vaivattomat. Jo tässä vaiheessa matkakertomusta voin siis todeta, että kyllä vain, tämä tuskin jää viimeiseksi kaukomatkaksemme! Air Francen koneessa tarjoiltiin reissumme lentomatkojen parhaat ruuat ja ilmeisesti ranskalaiseen tapaan automaattisesti myös viiniä kaikille. Se tuntui meistä suomalaiseen tiukkaan alkoholisuhtautumiseen tottuneista aika mukavan mutkattomalta meiningiltä. 

Päivä 2: Puolen päivän jälkeen paikallista aikaa kone laskeutui Mauritiukselle. Lentokoneen ovella meitä vastaan tuulahti lämmin ilma ja auringonpaiste, mikä tuntui uskomattomalta pimeän ja harmaan Suomen jälkeen. Lentokenttämuodollisuudet sujuivat Mauritiuksen kentällä kätevästi, sillä siellä oli hyvät ohjeistukset. Matkalaukut tulivat viimeisten laukkujen joukossa - ilmeisesti ne oli viskattu suoraan Finnairin koneesta ensimmäisinä lentokoneen ruuman perimmäiseen nurkkaan. Koska matkamme oli Helin Matkojen kautta ostettu valmispaketti, meitä oltiin lentokentällä vastassa Helin Matkojen yhteistyökumppanin Mautourcon toimesta. Laukut lastattiin yölennon jäljiltä riutuneiden matkaajien mukana autoon ja matka saaren halki kohti pohjoisessa sijaitsevaa Le Canonnier -hotellia saattoi alkaa. Hotellissa meidät otettiin virvoitusjuomien kanssa vastaan, laukkupojat kiikuttivat laukut huoneeseen ja pian olimme all inclusive -rannekkeet käsissämme huoneessa, joka oli hotellin toimesta muutettu häämatkamme kunniaksi puutarhaan antavan huoneen sijasta merinäköalalla varustettuun huoneeseen. Huoneesta löytyi shampanjaa ja naposteltavaa ja kun viimein saimme potkaistua kengät jalasta, poksautettua shampanjan auki ja istuimme katselemassa Intian valtamerta huoneemme terassilta, totesi rakkaani: "Nyt alkoi loma!"

Tarina jatkuu!

kuvat Seida

Enää kaksi yötä hunajakuuhun

Täällä ollaan täpinöissään! Matkalaukkuja pakataan ja perhoset pyörivät vatsan pohjalla, sillä ylihuomenna tähän aikaan lentokone nousee Helsinki-Vantaan lentokentältä ensin kohti Pariisia ja siellä nopean vaihdon jälkeen matka jatkuu yön yli Mauritiukselle. Matkustaminen on aina kiehtovaa ja jännittävää, mutta voitte kuvitella sen jännityksen ja innostuksen määrän, kun pääsemme molemmat ensimmäistä kertaa ikinä tropiikkiin päiväntasaajan tuolle puolen. Näin tolkuttoman pimeänä tammikuuna odotan ennen kaikkea valoa, lämpöä, merta ja tropiikin lintujen laulua. Ja kun kyseessä on häämatka, halusin jotain pientä ekstraa matkavalmisteluihin. Niinpä serkkuni kihlattu taikoi minulle jälleen ihanan kaarevat ripset, kuten teki polttareissanikin suureksi yllätyksekseni. Ei tarvitse pelata ripsivärien kanssa ja tuskailla meren tyrskyjä tai otsalle kohoavia hikikarpaloita, vaan rouva näyttää (todennäköisemmin) laitetulta jopa yölennon jälkeen. 

Instagram-kuvan laatu ei ole hulppea, mutta ajakoon asiansa. Meillä ei ole häämatkalle minkäänlaisia suunnitelmia etukäteen. Tarkoitus on rentoutua, karistaa arki ja talvi kannoilta pariksi viikoksi ja vain nauttia toistemme seurasta ja paratiisista. Kahden viikon aikana ehtii kiertää pikkuisen Mauritiuksen nähtävyyksiä ilman sen kummempia etukäteissuunnitelmia, joten tartutaan kiinni paikalliseen letkeään ilmapiiriin ja soljutaan sen mukana. Sääennustuksia ei kannata liikaa tuijotella trooppisen kohteen olleessa kyseessä, mutta lämpöä riittää varmasti ja just nyt kuvakaappaus Forecan sivulta näyttää kyllä oikein hyvältä!

Nyt jatkan pakkailua! Palaan matkakertomusten merkeissä parin viikon kuluttua, ihanaa!

Jk. Fuksianpunaisia häähaaveita -blogin Hanna kirjoitti hyvän postauksen Mauritiuksesta. Käykääpä katsomassa millaisissa maisemissa mekin ihan kohta olemme, klik!

Häämatka lähestyy

Iloa alkaneeseen vuoteen teille kaikille! Meille tämä vuosi alkaa jännittävissä merkeissä: ensi viikolla lähtee lento kohti Mauritiusta ja kahden viikon pituista häämatkaa! Emme ole koskaan käyneet niin kaukana, joten jo pitkä lentomatka jännittää. Kuitenkin jännitys on ennen kaikkea iloista ja odottavaa, sillä kaksi viikkoa ihan kahdestaan kaukana arjesta on melkoista luksusta. Eniten jännittää Mauritiuksen sää, koska tammikuussa saattaa tulla sateita, vaikka lämpötilat huitelevat päivittäin kolmenkymmenen hujakoilla. Kuitenkin olen lukenut, ettei Mauritiuksen matkailijoiden kannata tuijotella liikaa sääkarttoja, koska trooppiset sateet tulevat ja menevät, kestävät hetken ja sitten taas aurinko paistaa. Toivottavasti tämä pitää paikkansa. Ja tuskinpa meitä mahdollisista sateista huolimatta kuitenkaan mikään Suomen kesä odottaa. Monet tammi-helmikuussa Mauritiuksella reissanneet ovat kuitenkin kohdetta kehuneet eikä sää ole saanut moitteita, ja niinpä me odotamme häämatkaamme innolla. Yhteinen aikahan on kuitenkin se pääasia ja jos sadetta saadaan, niin silloin on hyvä hetki rentoutua Le Canonnier -hotellimme spassa. 

kuva www.beachcomber-hotels.com/hotel/le-canonnier.html

Vuosi 2013

Kulunut vuosi on ollut yksi elämäni hienoimmista.

 

Sain solmia avioliiton miehen kanssa, jonka rinnalla minulla on hyvä, turvallinen ja rakastettu olo.

 

Sain tuntea itseni rakastetummaksi kuin ehkä koskaan aiemmin elämässäni, kun ystäväni kaappasivat minut huikeisiin polttareihin, joita he olivat suunnitelleet lämmöllä ja tarkkuudella - ja joissa silminnähden kaikki viihtyivät minun lisäkseni.

 

Sain viettää mieheni ja ison ystävien ja läheisten piirin kanssa ikimuistoisen hääpäivän, joka jää mieleen tunnelmallisena ja hyvin iloisena ja onnellisena. Kuinka monta hetkeä ja tunnetta saan yhä iholleni tuosta päivästä aina aamun ensimmäisistä onnen ja jännityksen kyynelistä aina siihen aamuyön hetkeen, kun taksi vei meidät hääyöpaikkaan ja koko pitkän päivän jälkeen oli yhtäkkiä hämärää, hiljaista ja rauhallista, vain pienet järven aallot liplattivat rannassa.

 

Vuoteen sisältyi myös paljon jännitystä ja stressiä niin häiden kuin arkisempienkin asioiden vuoksi. Häät tuottivat iloa, mutta yhtä paljon myös herkistymisen kyyneleitä ja jännitystäkin. Itkin kesän aikana sen vuoksi varmaan enemmän kuin aikoihin, vaikka miten olikin iloisesta asiasta kyse. Henkisesti vuosi oli äärettömän rikas mutta myös voimia vievä. Sitä ei ole vielä aika kullannut ja siksi vaalin ajatuksissani häiden rinnalla lähes yhtä paljon heti häiden jälkeen Ahvenanmaalla vietettyjä rauhallisia päiviä, joina nukuttiin paljon ja ajelehdittiin paikasta toiseen ilman sen kummempia suunnitelmia.

 

Tämä vuosi oli suurten hetkien ja muistojen vuosi, jonka haluan säilyttää mielessäni erityisellä rakkaudella. Hyvästelen vuoden suurella lämmöllä ja kiitollisuudella, myös helpotuksella siitä, että kaikki sujui hyvin jännityksestä huolimatta. Ensi vuosi alkaa häämatkalla, rentoutumisella ja rakkaimmassa seurassa lomailemalla.  Toivon sen olevan lähtölaukaus harmoniselle vuodelle, jossa on enemmän maanläheisyyttä ja vähemmän jännitystä, sillä niin onnistunut ja upea kuin hääpäivä olikin, olen yhä onnellinen siitä, että nyt sulhanen on aviomies ja tämä vaimo saa keskittyä ensi vuonna kaason tehtäviin.

 

Lempeää joulua jokaiselle ja erityisen onnellista uutta vuotta kaikille ensi vuonna häitään viettäville! Nautitaan joka hetkestä!

 

 

 

 

 

kuva Taru Sairanen