6.3.2013

Morsiuspuvun yllättävät käänteet

Lähtötilannehan oli se, että haluan lyhyen 1950-luvun tyylisen kellohelmamekon. Sovitin useita pukuja, mutta vain yksi sytytti heti ja samalla ylitti myös budjetin niin reilusti, etten edes harkinnut kyseistä pukua. Kaikissa muissa oli aina jotain, mikä voisi olla toisenlailla. Tapasin jo kerran ompelijankin, jonka kanssa alustavasti rupesimme fiftarimekkoa hahmottelemaan, mutta muutama pikku juttu vaikutti siihen, etten oikein vakuuttunut puvun teettämisestäkään.

Ja minä kun kuvittelin, että morsiuspuku olisi kohdallani tosi helppo ja nopeasti ratkaistu juttu, koska moni muu häiden yksityiskohta on saanut paljon enemmän ajatuksia puolelleen.

Sitten koitti maanantai-iltapäivä ja sovitusaika eräässä morsiuspukuliikkeessä. Makutuomareiksi lähti kova kolmikko eli äiti, sisko ja kaaso ja koko suunnitelma lensi kerralla päälaelleen. Sovitin toki niitä kellohelmaisia mekkoja, mutta koska lyhyitä pukuja oli liikkeessä jälleen vain muutama, pyysin sovitettavaksi myös jonkin pitkän vuokrapuvun, jossa olisi hieman vintage-henkeä - voihan niitä sovitella nyt, kun kerta paikan päällä oltiin. Esille nostettiin kauttaaltaan pitsinen olkaimeton puku, jonka helma leveni hieman merenneito-tyylisesti, mutta kuitenkin erittäin hillitysti. Kun astuin sovituskopista ulos ja hiukset nostettiin ylös, nousi makutuomareille vedet silmiin ja päätös olikin sitten siinä. 

Pukua täytyy vielä lyhentää ja pienentää, että se varmasti istuu päälleni kuin hansikas. Haluan, että minulla on koko hääpäivän ajan varma olo olkaimettoman puvun kanssa enkä joudu nykimään miehustaa ylöspäin, koska se olisi epämukavaa ja ikävän näköistäkin. Myyjä suunnitteli myös, kuinka pitkä helma saadaan lyhennettyä juuri niin näppäräksi, ettei se kerää vihkipaikaltamme museosillalta mukaansa männynkäpyjä ja havunneulasia ja jätä hiekkatiehen vanaa siihen kohtaan, mistä morsmaikku on kulkenut. 

Kokonaista kuvaa en taida tänne laittaa, jotta yllätys säilyy paremmin myös niille blogin lukijoille, jotka ovat elokuussa H-hetkeä todistamassa, mutta ehkä vähän vilautan kuitenkin. Kun maksoin ensimmäisen osan puvun vuokrasta, tunsin valtavaa onnea, varmuutta ja helpotusta. Hääpäivä muuttui taas todentuntuisemmaksi, tehtävälistaan saatiin yksi tärkeä yliviivaus lisää ja näin mielessäni jo mieheni ilmeen, kun hän näkee minut valkoisessa puvussani elokuun auringon alla.



kuva Seidan äiskä

9 kommenttia:

  1. Voi ihanaa että rakkauspuku löytyi :) Ja näyttää hyvältä ;)

    VastaaPoista
  2. Tosi monelle tuntuu käyvän niin, että lopullinen puku on jotain ihan muuta kuin alunperin on suunnitellut :)

    VastaaPoista
  3. Ihanaa että löysit mieleisen puvun!

    VastaaPoista
  4. Näyttää just hyvältä! Ja kuin kantajalleen tehty :)

    VastaaPoista
  5. Anonyymi6.3.13

    tämä oli tosi kaunis ja tuli jo ensimmäiset kyyneleetkin :)
    mama

    VastaaPoista
  6. Ihana! Todella kaunis puku! :))

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikille kommenteista! Maanantai-iltapäivänä noussut huumaava fiilis on kantanut koko viikon! :)

    VastaaPoista
  8. Oh en malta ooottaaaa! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täälläkin on kovasti täpinää ilmassa! Ihania juttuja edessä! :)

      Poista

Ajatuksia, ideoita, fiilistelyä...