Blogin viimeinen merkintä pumpulihääpäivänä

Ajastin tämän blogimerkinnän julkaistavaksi 10.8.2014 klo 15, sillä silloin on tasan vuosi siitä hetkestä, kun vanhalla museosillalla kitara ja viulu alkoivat soittaa kansanlaulua "Ol' kaunis kesäilta" ja minä ja mieheni astelimme kohti alttaria.

Hääpäivä oli ikimuistoinen ja onnellinen. Hyvin jännittävä ja jopa epätodellinenkin. Sitä edelsivät pitkät päivät, monenlaiset ideoinnit ja hankinnat, tarkka säästösuunnitelma, jännitys, odotus, pelkokin. Monia kertoja ennen hääpäivää toivoimme, että olisimmepa sittenkin päättäneet mennä ihan keskenämme naimisiin ilman tätä kamalaa hössötystä, joka väistämättä vei mennessään, vaikka kuinka yritti ajatella järkevästi ja pitää jalat maassa. 

Mutta me saimme viettää ihanan päivän kaikkien ystäviemme ja meille tärkeiden ihmisten kanssa ja kun katselee häidemme valokuvia, niissä kaikissa nauretaan paljon. Sellainen se päivä olikin. Kun vihkiminen onnenkyyneleineen oli ohitse, sujui koko loppupäivä leveä hymy kasvoilla, paljon nauraen. Ryhmäkuvat unohtuivat, morsiuskimpulle ei koskaan laitettu maljakkoa ja tämä on varmaan vain jäävuoren huippu kaikista niistä asioista, joita ei tehty, vaikka alunperin oli suunniteltu. Juhla vei mukanaan ja keskityimme ainoastaan nauttimaan.

Vuosi on mennyt nopeasti. Sen aikana on eletty hyvää, tavallista arkea. Sellaista mitä tämä avioliitto toivottavasti on tulevina vuosinakin. Olimme myös ihastuttavalla häämatkalla Mauritiuksella, jota olemme muistelleet yhtä paljon ja yhtä lämpimästi kuin hääpäivääkin. Lisäksi elämä on rullannut eteenpäin ja perheemme on kasvanut pienellä venäjäntoy-pennulla, josta lisää toisessa blogissani, klik! Ja nyt syksyllä meillä on edessä muutto toiseen kaupunkiin. Tällä hetkellä tuntuu siis erinomaiselta se pieni käytännön seikka, ettemme koskaan päättäneet ottaa lainaa hääpäivää varten. Hääpäivä on yksi päivä, jonka jälkeen elämä rullaa taas eteenpäin omalla painollaan ja uusia asioita tielle heittäen. 

Sitä tietä on hyvä kulkea rinnakkain ihmisen kanssa, jota rakastaa ja jonka vastarakkauden näkee katseesta ja kuulee tavasta lausua "vaimo".  Kulunut vuosi on sitonut meitä vielä enemmän toisiimme ja tästä on hyvä lähteä eteenpäin, yhdessä, rinnakkain.

Alla on kiitoskorttimme, jotka ihanat vieraamme saivat häämatkamme aikana. Edelleen on aihetta kiitokseen, joten kiitos sinulle siellä ruudun toisella puolella! Jokainen lukija on aarre, vaikka häämatkan jälkeen tänne onkin pudonnut postauksia hyvin harvakseltaan. Blogini jää toistaiseksi tänne näkyviin uusien lukijoiden löydettäväksi ja muu elo jatkuu toisessa blogissani. Matkaa Elokuun auringon alla taivallettiin lähes kaksi vuotta, joten nyt on auringon aika painua mailleen ja antaa uusille päiville tilaa.

Kiitos!

kuvat Seida

Vinkit hääjärjestelyihin

Elokuun auringon alla on jo hiljaista, sillä elämä, arki ja avioliitto pyörivät blogissani Sataman valot - tervetuloa kurkistamaan! Kuitenkin minulla on vielä kaksi blogipostausta, jotka haluan kirjoittaa tänne. Toinen niistä käsittelee minun vinkkejäni kaikille häitään järjestelevälle, sillä näin häiden ollessa jo lähes vuoden takaiset näkee monia asioita jo laajemmasta näkökulmasta ja koska ennen häitä ahmin kaikkea mahdollista tietoa hääjärjestelyihin liittyen, toivon, että näistäkin olisi jollekin hääparille apua.

Kun hääpäivä päätetään:

- Jutelkaa kunnolla minkälaiset häät haluatte ja pohtikaa kaikenlaisia vaihtoehtoja. Jos suuret kirkkohäät ovat vain toisen unelma ja toinen haluaisi jotain pienimuotoisempaa, miettikää kompromissit tarkoin, sillä häät ovat yhtä paljon morsiamen kuin sulhasenkin juhla. Häät ovat niin työläs ja jännittävä projekti, että hankalaksi menee, jos vain toinen on siinä täysillä mukana.

- Halua avioliittoa, älä häitä. Häät ovat yksi ihana, ikimuistoinen, onnellinen ja supernopeasti ohi hujahtava päivä, mutta avioliitto kestää parhaassa tapauksessa loppuelämän. 

- Jos olet yhtään taikauskoinen, valitse hääpäivä siten, että se sijoittuu yläkuun aikaan eli noin kaksi viikkoa ennen täysikuuta. Sanotaan, että yläkuun aikaan aloitetut isot asiat menestyvät. Yläkuun aikaan solmitun avioliiton uskotaan olevan hyvä ja onnellinen ja puolisojen pysyvän terveinä.

Kun häitä järjestetään:

- Miettikää budjetti tarkasti. Jos hääpäivä on päätetty vaikkapa vuoden tai kahden vuoden päähän, on teillä aivan mahtava tilaisuus säästää häihin kuluvat rahat. Näin ei tarvitse (hääkuluista riippuen) ottaa lainaa, sillä häiden jälkeen elämä jatkaa kulkuaan ja rahalle saattaa tulla nopeasti muuta ajankohtaisempaa käyttöä. 

- Miettikää budjettiin ne asiat, joihin pihistätte ja panostatte. Esimerkiksi hääpuvun muisto on kauneimmillaan valokuvissa eikä sitä samaa fiilistä saa ikinä takaisin, vaikka palloilisi myöhemmin omassa olohuoneessaan hääpuku yllään. Siksi hääpuku voi hyvin olla huokeampi vuokrapuku. Sen sijaan vihkisormusta käytetään joka päivä häiden jälkeen, joten se lennähtää helposti samantien panosta-listan puolelle.

- Kaikkea ei tarvitse ostaa, vaan monia koristeluun liittyviä tavaroita pystyy lainaamaan tuttavapiiristä. Katso myös omaa ympäristöä uusin silmin. Sopisiko mummon lasipurkit kynttilöille? Sedän maatilalla on vanhoja laudanpätkiä, joista ehkä keksisi vaikka mitä. Vanhempien olohuoneen vanha 1950-luvun jalkavalaisin olisi kaunis tunnelmavalaisin juhlapaikan eteisaulaan! Jos teet hankintoja esimerkiksi juuri koristeluihin liittyen, mieti onko niille käyttöä häiden jälkeen ja pystytkö myymään ne eteenpäin. Se on taloudellista ja ekologista häiden järjestelyä.

- Älä stressaa. Se on helppo sanoa, mutta vaikea toteuttaa. Mieti aikataulut ja suunnitelmat tarkasti ja valitse ympärillesi sellaiset avustajat, jotka ovat aidosti ja koko sydämellään hommassa mukana. Nauti joka hetkestä ja muista ottaa skumppaa aina välillä, sillä häiden järjestelyistäkin kannattaa tehdä juhlavaa!

- Jos kuitenkin stressaat ja jännität ja huomaat esimerkiksi miettiväsi paljon parisuhdettanne ja entisiä heilojasi ja pääkoppa tuntuu kaikin puolin sekavalta, älä huoli. Ajattele ennemmin sen olevan varma merkki siitä, ettet ainakaan ole menossa naimisiin päästäksesi valitsemaan teemaan sopivia servettejä, vaan ihan oikeasti aiot solmia avioliiton. Voin omasta kokemuksestani luvata, että se korvien välin sekoilu loppuu kyllä ja seisoessasi alttarilla rakkaasi vierellä olet varmempi kuin mistään ikinä. 

- Luota avustajiisi. Älä sanele liikaa ohjeita esimerkiksi polttarijärjestelyitä ajatellen, vaan heittäydy ja luota siihen, että kyllä ystävät tuntevat ja tietävät mistä pidät. Rennolla meiningillä ja huumorilla syntyvät parhaat muistot.

- Jakakaa tehtävät etukäteen valmiiksi niin, että suurena päivänä jokainen tietää oman hommansa ja juhla kulkee kevyesti raiteillaan. Älä kuormita ketää avustajaa liikaa, sillä tärkein pääasia on, että jokainen saa nauttia ja juhlia.

Hääpäivänä:

- Nauti! Fiilistele! Rakastu, rakastu, rakastu! Hääpäivän tunteet ovat sen rinnalla seisovan ihmisen vuoksi niin ihanat, että kaunis juhlatila ja ympärillä olevat ihmiset ovat oikeastaan vain kiva lisä siihen tunteeseen, mikä on eniten pinnalla. Sen vuoksi kehotan suhtautumaan hääjärjestelyihin rennosti, sillä se hääpäivän mieletön fiilis olisi takuuvarmasti sama, vaikka vihkiminen tapahtuisi aivan kahden kesken hiekkarannalla suurien juhlien sijaan. Me menimme naimisiin! Ja silti tuntuu kuin olisimme vasta tavanneet ja rakastuneet! 

- Hääpäivä menee niin nopeasti, että kannattaa vain keskittyä juhlahumuun ja hymyilemiseen ja nekin molemmat tulevat automaattisesti. Luota siis siihen, että asiat menevät omalla painollaan ja etukäteen sovitut nakit ja tehtävät tulevat hoidetuksi, vaikket itse ehtisi niille uhrata ajatustakaan. Etkä todennäköisesti ehdikään.

Häiden jälkeen:

- Laskeudu arkeen lempeästi, jos vain aikataulut sen sallivat. Jos häämatkalle on tarkoitus lähteä vasta myöhemmin, tehkää jotain ihan kahdenkesken heti häiden jälkeen. Esimerkiksi pari rentouttavaa päivää mökillä ihan vain oleillen. Häiden jälkeen mieli täyttyy haikeudesta, mutta sitäkin enemmän onnellisuudesta ja helpotuksesta. Kaikki sujui hyvin ja nyt me olemme naimisissa, kuinka ihanaa!

- Nauti arjesta. Ja ylipäätään elä arkea rakkaasi kanssa ennen avioliittoa! Hääjärjestelyt saattavat viedä vuoden tai jopa kaksi ja vaikkei hääjärjestelyt olisi aktiivisesti koko ajan päällä, pyörivät suunnitelmat tosi paljon mielessä kuitenkin. Arki on silti juuri sitä, mitä elämä ja avioliitto on enimmäkseen ja on paljon kivempaa nauttia tavallisesta arjesta pitkän häiden järjestelyprojektin jälkeen kuin tuntea olonsa surkeaksi ja tyhjäksi, kun kiva häähumu on ohitse. Siksi halua siis avioliittoa enemmän kuin häitä! Avioliitto on juuri sitä, mikä jatkuu samanlaisena kuin ennen häitäkin. Suurin ja ainoa ero on se, että avioliitossa me olemme vielä enemmän me.

kuvat Seidan omat häät <3

Huomenlahjaksi kuumailmapallolento!

Aviomieheni päätti ensitöikseen avioliittomme ensimmäisenä päivänä lennättää tuoreen vaimonsa taivaan tuuliin. Kun viime elokuussa hääpäivän jälkeen vietimme ihanan rentouttavaa sunnuntaita hääsviitiksi muuttuneessa rantamökissä, sain aamiaispöydässä mieheltäni lahjakortin kuumailmapallolennolle. Se oli yhden unelman täyttymys! Olin vinkannut hieman etukäteen sulholleni, että huomenlahjaksi jokin elämys voisi olla mieleinen, koska koruista kokoaikaisessa käytössäni on vain sormukset, mutta muita koruja vaihtelen tiuhaan. Mies oli ottanut tästä ohjenuoran ja niinpä sain vuoden voimassa olevan lahjakortin. 

Viime lauantaina se sitten tapahtui ja valtava pallo nousi kotikaupungin ylle. Lennätys oli Linnan pallo -yrityksen yleisölennätys ja korissa keinui noin kymmenen henkeä. Pääsimme osallistumaan pallon kasaamiseen ja täyttöön. Sen jälkeen porukka hyppäsi koriin ja yhdessä hujauksessa olimme taivaalla. Kuumailmapallo lähti yllättävän nopeasti matkaan eikä perhoset ehtineet villiintyä mahan pohjalla lainkaan.

Matkan teko oli rauhallista ja tasaista. Pallo kulki tuulen mukana ja matkustajat ihastelivat huikean kauniita maisemia. Olimme parhaimmillaan noin puolen kilometrin korkeudessa, mutta pallossa oli yllättävän lämmin, koska menimme tuulen mukana koko ajan. Sää oli kirkas ja keväinen ja fiilis kirjaimellisesti korkealla.

Noin tunnissa olimme taittaneet kymmenen kilometrin matkan ja oli aika laskeutua. Meille oli neuvottu laskeutumisasento valmiiksi ja pallo lähestyi peltoaukeaa. Laskeutuminen oli reissun extreme-osuus, sillä tulimme alas hieman rysähtäen korin kulman osuessa peltoa halkovaan ojaan. Kori meni hetken aikaa kylkimyyryä peltoa pitkin ja pongahti sitten taas pystyyn ja pysähtyi. Moisesta selvittiin säikähdyksellä ja matkustajien hymyt olivat leveitä upean elämyksen jäljiltä.

Laskeutumispaikalla pallo ja kori kasattiin porukalla ja sen jälkeen kaikille jaettiin diplomit ja tarjottiin lasilliset kuohuviiniä hienon lennon kunniaksi. Huomenlahjani oli aivan täydellinen! Ja niin kyllä on aviomiehenikin!  

kuvat Seida ja Seidan mies

Häämatkalaisten muisteluita V

Päivä 12: Teimme retken Mautourcon matkassa Mauritiuksen eteläosiin, jossa vierailimme hindutemppelissä, tulivuorella, parillekin näköalapaikalle sekä rommitehtaalle. Tämä retki oli oikein kiva, sillä meillä oli pikkuinen ryhmä, jossa oli meidän lisäksemme italialainen pariskunta ja kanadalainen pariskunta. Opas oli oikein mukava ja yhteisenä kielenä oli englanti, joten emme jääneet lainkaan niin ulkopuolisiksi kuin saksalaisryhmässä edellisviikolla. Vaikka käyntikohteita oli monta, retken tahti oli leppoisa. Tulivuori oli enää vain umpeen kasvanut monttu eikä ihme, ettei siitä ole kuvaa ainoassakaan Mauritiuksen esitteessä. Rommitehdas oli kiva. Meillä oli siellä tasting ja lounas. Pienessä ryhmässä tutustui kivasti muihin ja siksi saimme kuulla millaista on arki Mauritiuksella, Italiassa ja Kanadassa. On jotenkin hauskaa, miten suuren vaikutuksen häämatkalla kohtaamamme ihmiset tekivät meihin, vaikka matkan päätarkoitus olikin olla kahden!

Päivä 13: Retkipäivän jälkeen vietimme lomamme viimeisen kokonaisen päivän hotellialueella rentoutuen. Mies kävi snorklaamassa ja minä en uimataidottomana uskaltanut lähteä sinne mukaan, vaan jäin aurinkotuoliin lukemaan. Iltapäivällä sade osui ensimmäistä kertaa koko lomamme aikana hotellimme ylle. Loikoilimme varjon alla ja minä nukahdin sateen ropistessa rentouttavasti varjoon. Illalla kävimme buffetissa syömässä, jonka jälkeen saimme ravintolasta jälkiruuan, coolerin ja lasit mukaamme ja suuntasimme kahden tähtitaivaan alle meren rantaan juhlistamaan häämatkamme viimeistä iltaa. Tämä oli muuten ainoa ilta, kun jatkoimme illanviettoa jopa hotellin yökerhoon! Kerrassaan railakasta!

Päivä 14: Voi haikeus! Lähtöpäivänä lento lähti vasta illalla, joten oleskelimme rannalla, kävimme syömässä ja mies kävi jousiammunnassa. Silti enää ei osannut ihan samanlailla rentoutua, kun tiesi, että laukkujen pakkaus ja pitkä kotimatka odotti. Monet hotellin henkilökunnan ihmiset tulivat moikkaamaan meitä, koska olimmehan tulleet jo keskenämme aika tutuiksi parin viikon aikana. Meidät toivotettiin tervetulleeksi uudelleen ja "silloin teitä on täällä kolme" - arvatkaa vain nousiko minulla kyynel silmäkulmaan, johon oli sekoittunut iloa ja lähdönhetken haikeutta! Koko matkan hotellilta lentokentälle satoi vettä, mikä tuntui ihmeelliseltä kaksi viikkoa kestäneen auringon jälkeen. Sanoin miehelleni dramaattisesti, että koko Mauritius itkee lähtömme vuoksi. 

Kotiinpaluu: Lentomatka sujui ihan hyvin, mutta vaihto Pariisissa väsyneenä yölennon jäljiltä tuntui hankalalta. Suomessa oli talven ainoat pakkaskelit juuri matkamme aikana, joten automme ei lähtenyt Lentoparkissa käyntiin, vaikka kaikki temput yritettiin. Niinpä jouduimme jäämään vielä yhdeksi yöksi Vantaalle hotelliin, koska auton kanssa otettiin seuraavana päivänä järeämmät keinot käyttöön. Arvatkaa tuntuiko suomalainen hotelli ankealta! Voi apua! Henkilökunnan vähyys, palvelun pohjoismaalaisuus ja koko rakennuksen ankeus korostui ihan liikaa mauritiuslaisen paratiisin jälkeen, vaikka kyse olikin aivan tuikitavallisesta suomalaisesta hotellista. Lisäksi olimme yölennon ja auton kanssa taistelun jäljiltä ihan poikki, mikä korosti ankeaa fiilistä ja sai ikävöimään kovasti takaisin Mauritiukselle. Onneksi seuraavana päivänä auto pärähti lämmityksen jälkeen käyntiin ja me pääsimme vihdoin kotiin. Oli ihanaa nostaa matkalaukut kotiovesta sisään lähes kaksi vuorokautta kestäneen matkanteon jälkeen.

Mauritius häämatkakohteena oli yhdellä sanalla sanoen IHANA. Se on oikea paratiisi, jossa elämänrytmi on rento, ihmiset ystävällisiä ja saari lämmin, vehreä ja tolkuttoman kaunis. Matkan jälkeen ajatuksemme ovat lentäneet usein kauas Päiväntasaajan tuolle puolen ja matka oli meille todellinen elämys ja sellainen kokemus, ettei kaukomatkat varmastikaan tämän tiimin kohdalla jääneet tähän. Mark Twain on todennut, että "Mauritius was made first and then heaven; and heaven was copied after Mauritius". Hän oli aivan oikeassa.

kuvat Seida

Häämatkalaisten muisteluita IV

(Pahoittelen hidasta päivitystahtia! Työt pitävät kiireisenä!)

Päivä 10: Voiko sunnuntaita ihanammin viettää kuin rennosti katamaraanin kannella? Osallistuimme Mautourcon järjestämälle katamaraaniretkelle, joka kesti koko päivän. Retkiseurue oli kansainvälinen ja katamaraani niin suuri, että siellä pystyi oleilemaan omissa oloissaan tai sitten tutustumaan muihin matkailijoihin. Me tartuimme jälkimmäiseen mahdollisuuteen ja tutustuimme Mauritiuksen naapurisaarelta Réunionilta lomailemaan saapuneeseen perheeseen, jotka kutsuivat meidät kyläilemään joskus luonaan. Hyvin houkutteleva tarjous varsinkin siinä vaiheessa, kun olimme jälleen talvisessa Suomessa! Katamaraani keinui valtameren aaltoja pitkin Ile Gabriel -saarelle, jossa sai ottaa aurinkoa ja uida. Katamaraanilla grillattiin, nautiskeltiin drinkkejä ja vain vietettiin leppoisaa päivää. Matkassa oli mukana ammattivalokuvaaja, jolta sai halutessaan ostaa valokuvauksen. Me päätimme tarttua tilaisuuteen ja saimme kivoja häämatkakuvia katamaraanin kannelta, vaikka kieltämättä se tuntui vähintään kornilta, koska me emme todellakaan ole mikään kameran edessä luontevasti poseeraava pariskunta. Ja vielä vähemmän, jos moinen on tarkoitus toteuttaa uima-asuissa. Katamaraaniretki oli lomamme yksi kohokohta. Tunnelma oli niin kiva ja leppoisa, että suosittelemme tällaista reissua kaikille Mauritiukselle suuntaaville. Ja juokaa vettä paljon enemmän kuin minä! Reissua seuraavana yönä olin horkassa ja pelkäsin saavani saman taudin, joka miehelläni oli ollut alkuviikosta, mutta ilmeisesti sain auringonpistoksen, sillä aurinko pääsi porottamaan laivan kannelle tietenkin täydellä teholla.

Päivä 11: Aamiaisen jälkeen lähdimme kävelyretkelle läheiselle Mon Choisyn hiekkarannalle. Ranta on saanut kahdesti maailman parhaan hiekkarannan tittelin emmekä ihmettele sitä lainkaan. Hiekka oli samettisen pehmeää, niin taivaallisen ihanaa, että iho muistaa sen tunteen edelleen. Ranta oli paljon parempi kuin hotellimme oma ranta, jossa oli aika paljon korallia, mutta on ehdottoman oikein, että kaunis hienohiekkainen ranta on avoin ihan kaikille eikä se kuulu minkään hotellin yksityisomistukseen. Etsimme rannan lähelle piilotetun geokätkön. Iltapäivällä kävimme hotellin spassa hieronnassa. Spa on rakennettu bambumajoihin, joka loi rauhallisen ja tunnelmallisen miljöön. Ihana rentouttava maanantai siis!

kuvat Seida

Häämatkalaisten muisteluita III

Päivä 7: Lähdimme Mautourcon retkelle, jossa ensimmäinen pysähdys oli Pamplemoussesin puutarha, johon on koottu erilaisia trooppisia kasveja. Totesimme jo puutarhaan mennessämme, ettei tämän retken opas ollut ihan meidän mieleemme, joten kiertelimme puutarhaa kahdestaan ja löysimme siellä lymyilevä geokätkönkin. Ja mikäkö opastuksessa mätti? Meidät oli laitettu ryhmään, jossa oli lähes kymmenkunta saksalaista ja sitten me kaksi. Saksankielentaitoinen opas puhui tietenkin etupäässä saksaa ja me saimme kaikesta infosta lyhennetyt versiot, koska olimme ainoat, joille hän joutui puhumaan englantia. Oppaalla oli muutenkin hieman puujalkatason huumorintaju, jolle ainoastaan vanha saksalaismies nauroi ja ilmeisesti kohteliaisuudesta. Puutarhasta matka jatkui sokeritehtaaseen rakennettuun museoon ja lopulta Mauritiuksen pääkaupunkiin Port Louisiin, jossa kukin kierteli vapaasti oman kiinnostuksensa mukaan. Retki oli ihan kiva, mutta miesparkani oli edelleen vatsanväänteiden kourissa, ettei retki meiltä mitään suurta suitsutusta saanut osakseen. Kun menimme takaisin hotelliin, mies sai infon kautta yhteyden lääkäriin ja jo samana iltana hän sai paremmat lääkkeet, joista oli oikeasti apua. Meille itse asiassa jäi mysteeriksi, mitä nappeja miehelle loppujen lopuksi syötettiin, koska lääkeselostukset olivat vain ranskaksi, mutta niin vain vaivat hävisivät, joten toimivia rohtoja ne olivat joka tapauksessa.

Päivä 8: Retken jälkeisen päivän olimme hotellilla. Viihdyimme hotellialueella paljon paremmin kuin mitä ennen reissua kuvittelimme. Nyt olimme ensin rannalla lukemassa ja palvomassa aurinkoa. Sitten menimme kokeilemaan polkuveneitä. Iltapäivällä minä viihdyin jälleen rannalla ja mies puolestaan lähti ampumaan jousipyssyillä. Illalla söimme ihanassa Navigator-ravintolassa meren rannalla. Kaiken kaikkiaan siis rento löhöpäivä! Huonepalvelu hotellissa oli mainio. Huone siivottiin joka päivä, mikä tuntui ensimmäisten päivien aikaan vähän turhalta, mutta turhuus unohtui jo ensimmäisten rannalla nautiskeltujen hetkien jälkeen, kun huomasin miten paljon hiekkaa ajautui sänkyyn jalkojen mukana. Oli hauska mennä iltapäivällä aina takaisin huoneeseen, kun mitä vain saattoi olla vastassa. Yöpukuni ei ole varmaan koskaan näyttänyt niin viehkeältä kuin Le Canonnier -hotellin siivojien jäljiltä!

Päivä 9: Otimme heti aamiaisen jällkeen taksin ja lähdimme kahdestaan retkelle saaren eteläosaan La Vanille -eläintarhaan. Paikka oli ehdottomasti vierailun arvoinen! Puisto oli tehty ihastuttavan viidakkomaiseksi ja nähtävää riitti apinoissa, krokotiileissä, kaloissa ja ennen kaikkea lukuisissa kilpikonnissa, joista vanhimmat olivat valtavia. Olimme edellispäivänä paahtaneet itseämme auringossa hieman liikaa, joten kävely puiden varjossa tuli juuri sopivaan saumaan. Eläintarhan jälkeen kävimme katsomassa hinduyhteisön temppeliä, joka oli kiinnostava ja suitsukkeelta tuoksuva joskin hieman turistirysämäinen. Iltapäivällä palasimme jo hotellille ja ehdimme vielä rannalle. Illalla söimme jälleen meren rannassa Navigator-ravintolassa ja juttelimme suunnilleen meidän ikäisen miestarjoilijan kanssa. Oli tosi kiva, kun loman aikana hotellin henkilökunta rupesi olemaan tuttua ja muutamien kanssa juttelimme aika paljon. Meistä oli tosi kiinnostavaa kuulla miten he asuivat ja elivät Mauritiuksella ja lähtöpäivänä tuumimme mieheni kanssa, että vaikka miten olimme häämatkalla nauttiaksemme vain toistemme seurasta, niin loppujen lopuksi suurimman vaikutuksen meihin taisi tehdä kaikki ne ihmiset, joihin matkamme aikana tutustuimme!

kuvat Seida

Häämatkalaisten muisteluita II

Päivä 3: Tämä oli ensimmäinen kokonainen päivämme Mauritiuksella. Aamupäivällä runsaan buffet-aamiaisen jälkee teimme retkivarauksia Mautourcon kautta. Varasimme yhden kaupunki- ja museoretken, yhden katamaraaniretken sekä yhden luontoretken. Sunnuntaina menimme rannalle ottamaan aurinkoa ja lukemaan kirjoja. Tuntui ihmeelliseltä mennä mereen uimaan, jossa vesi oli ihan oikeasti lämmintä. Illalla söimme Le Navigator -ravintolassa, jonka suurelta terassilta on näkymä merelle. Illan pimetessä taivaalla lensi liioittelematta lokin kokoisia lepakoita! Lisäksi lähes joka ilta kauempana ammuttiin ilotulitusraketteja. Ravintolan jälkeen istuimme rannalla katselemassa ilotulitusta ja tähtiä ja mietimme, että tämä se vasta on ihanaa: on sunnuntai-ilta ja me emme ole valmistautumassa alkavaan työviikkoon, vaan olemme täällä, lämpimässä tropiikin yössä!

Päivä 4: Tuuli kääntyi paratiisissa. Päivän vietimme rannalla ja kävimme lounaalla, mutta illalla miehelleni iski paha ripuli. Koska tunnen mieheni mahaansa myöten, olin arvannut, että jos jommalle kummalle meistä ripuli iskee, niin hänelle. Olin ostanut lääkkeitä mukaan reissuun ja ne onneksi vähän huojensivat siipan oloa.

Päivä 5: Mies-parka vietti päivän hotellihuoneessa. Huonepalvelu toimitti hänelle kivasti kevyttä aamiaista huoneeseen, mutta ruoka maistui heikosti. Itse olin rannalla ja osallistuin iltapäivällä historiakävelylle, mutta se oli kohtalaisen tylsä oppaan kertoessa vain vuosilukuja. (Työskentelen kulttuurihistorian parissa, joten odotin ohjelmalta vähän enemmän.) Illalla menimme syömään vähän jotain ja kävimme katselemassa miltä näyttää auringonlasku tältä puolen palloa. Vuorovesi laski joka ilta nostaen kivet ja karikot esiin. Viidennen matkapäivän iltana maisema oli erityisen hieno, sillä taivaalla paistoi kirkas täysikuu.

Päivä 6: Mies oli taas oma itsensä! Aamu aukeni pilvettömänä ja me heräsimme aikaisin ilman herätyskelloa. Kävimme aamu-uinnilla uima-altaalla ennen aamiaista. Koska all inclusive kattoi ruuan ja juoman lisäksi monenlaisia aktiviteetteja, kävimme lasipohjaveneellä katselemassa miltä merenalainen maailma näyttääkään ja näimme kirjavia kaloja. Lisäksi kävimme kokeilemassa jousiammuntaa, josta mieheni innostui kovasti ja kävikin loman aikana useaan otteeseen ammuskelemassa. Muuten vietimme kuudennen lomapäivän rannalla lämmöstä nauttien. Rannoilla oli jonkin verran korallia, jonka vuoksi suositeltiin uimakenkiä. Koska me lähinnä vain vilvoittelimme meressä, emme hankkineet uimakenkiä. Korallin hyvä puoli saattoi olla se, että lapsiperheet jäivät uima-altaalle ja hotellin kolmeen ilmansuuntaan avautuvat rannat olivat hyvin rauhallisia. Mies aloitti kuudentena päivänä uuden Reijo Mäen Vares-kirjan saatuaan edellisen Vareksen loppuun ja minä puolestani luin Finlandian voittanutta Riikka Pelon Jokapäiväistä elämää. Toisen maailmansodan kynnykselle ja osin Neuvostoliittoon sijoittuva tarina ei ollut todellakaan leppoista lomalukemista ja siksi aina välillä täytyi laittaa kirja sivuun, upottaa jalat syvemmälle lämpimään hiekkaan ja antaa katseen liukua yli Intian valtameren. Muistaa, missä sitä juuri onkaan ja hengittää tätä hetkeä.

kuvat Seida