23.9.2013

Tunteiden kirjo ennen ja jälkeen

Häät ovat tunteellinen juttu, ihan koko kirjossaan. Aina puhutaan siitä, miten häihin liittyvät tunteet ovat onnelliset ja rakastuneet ja näinhän se on - oma mieheni totesi hääpäivänä kesken juhlan minulle, että aivan kuin olisimme vasta tavanneet ja rakastuneet uudelleen ja se sama fiilis oli minullakin. Häihin liittyy myös monenlaisia muita tunteita ja tässä hieman selontekoa niistä, sillä voisin lyödä vetoa, että ruudun sillä puolella kanssamorsiamilla on ollut samoja fiiliksiä.

 
 
 


Jännittäminen

Muistatteko, kun yökkäilin hiuspidennysten vuoksi? Minua yökötti muutamia viikkoja ennen häitä moni muukin asia kuten kahvi, ruoka, pahat hajut, lika ja moni muu. Olen ollut aina herkkä, mutta kuluneena kesänä se meni ihan yli ja ihmettelin, että mikä minussa on vikana. Kun häät olivat ohitse, loppui yököttäminen siihen paikkaan ja silloin vasta ymmärsin, että kyseessä oli tietenkin jännittäminen. Ja onneksi oire oli tällalailla hyvin väliaikainen, sillä etominen ihan vain esimerkiksi perunoiden vuoksi oli jo aika kiusallista.

Välillä odotin hääpäivää malttamattomana ja olin innosta soikeana. Välillä jännitin niin paljon, että odotin enemmän häiden jälkeistä aikaa. Niinä hetkinä minua rentoutti Ahvenanmaan matkan ajatteleminen, jonne siis lähdimme häiden jälkeen maanantaina. Ajattelin, että laivan lipuessa Turun saaristossa on jo kaikki jännitys ohitse ja me olemme naimisissa. Hääpäivän aamuna jännitti vielä kovasti, mutta kun koko show pyörähti käyntiin, ei enää vatsanpohjan perhosia edes huomannut. Viimeistään hääautossa sitten katosi loputkin. Tuore aviomies avasi kuohuviinipullon ja meitä vain nauratti tosi paljon!
 
 


Itkuherkkyys

Häitä edeltävät pari kuukautta oli melkoisen itkuista aikaa. Mietin, etten ole aikoihin itkeskellyt niin paljon kuin kuluneena kesänä. Ei tarvittu kuin jokin kaunis värssy tai radiosta kuulunut ihana kappale työmatkalla, niin jo tämän morsiamen kyynelkanavat aukesivat. Se sai jännittämään hääpäivää vielä enemmän, koska mietin, että tätä menoa häät menevät varmasti silkaksi itkemiseksi. Itkua jatkui vielä hääpäivän aamuna niin herätessä, kampaajalla, meikkaajalla kuin matkalla kuvauspaikalle ja tirautinpa vielä vihkitilaisuudessakin, mutta sen jälkeen ei suureksi yllätyksekseni tullut enää kyyneltäkään, vaan koko loppupäivä oli yhtä leveää hymyä ja naurua! Ja sunnuntai-iltana sitten kyllä taas itkeskeltiin sulhon kanssa, kun luimme vieraiden kirjoittamia kortteja, mutta olen kyllä onnellinen, että se hääpäivän fiilis oli tyystin erilainen kuin ne lukuisat itkeskelyt ja jännittämiset ennen häitä.

Onko hän se oikea?

Tästähän sanotaan, että kyllä sen tietää ensisilmäyksellä ja se tuntuu sydänjuuria myöten ja jos epäilee, niin ei pidä mennä naimisiin. Niinpä niin, mutta kyllä avioituminen on niin valtava päätös, että minä ainakin huomasin kertaavani kesän aikana paljon suhdettamme ja sen hyviä ja huonoja puolia. Mietin paljon meitä molempia, millaisia olemme toisillemme ja kuinka panostamme parisuhteeseemme. Mietin myös paljon koko ihmissuhdehistoriaani ja siihen kuuluvia hienoja hetkiä ja myös niitä lukuisia ojia ja allikoita. Tunsin toisinaan huonoa omaatuntoa näistä ajatuksista juuri tuon Kyllä sen tietää! -hypetyksen takia, mutta sitten pääsin ajatusteni kanssa sinuiksi tuumaamalla, että tämä nyt vain kuuluu asiaan ja ainakin nyt tiedän, etten ole todellakaan kevytkenkäisesti avioliittoa solmimassa. Ja kun sitten seisoimme elokuun 10. päivänä papin edessä käsi tiukasti toisen kädessä, olin varmempi kuin mistään ikinä tässä elämässäni.


 
 
Häiden jälkeen
 
Kun ihana hääpäivä oli ohitse, oli olo onnellinen, helpottunut ja myös haikea. Juhlat olivat erittäin onnistuneet ja meidän fiiliksemme hääpäivänä niin huikeat, etten olisi sitä osannut kaiken jännittämisen kourissa edes kuvitella etukäteen. Ahvenanmaan matka oli oikein hyvä irtiotto heti häiden jälkeen, sillä ajatukset pyörivät ihan jatkuvasti hääpäivän tapahtumissa ja siksi matka toi hyvän hajuraon kaikkeen ja soi meille kauan kaivattua aikaa ihan vain kahdenkesken. Suosittelen siis kaikille pariskunnille jotain muuta kuin arkea heti häiden jälkeen, jos se vain aikataulujen ja muiden käytännön seikkojen kannalta onnistuu. Lähtekää vaikka telttaretkelle tai ihan mitä vain! Kun häistä oli kulunut viikko, minä palasin töihin ja sulho jäi vielä lomalle ja silloin se haikeus iski todenteolla. Olin yksin kotona, järjestelin häälahjoja, ikävöin vielä lapsuusmaisemiin lomailemaan jäänyttä miestäni ja ystäviä ja tunsin myös suurta ikävää hääpäivää kohtaan. Onneksi tämä tunne oli täysin sidottuna siihen yksin olemiseen ja kun mies palasi kotiin, rupesi viimein kesän tunnemylläkkä tasaantumaan. Ei enää jännittämistä, ei itkua, ei haikeutta, vain silkkaa tyytyväisyyttä siihen, että häät saatiin järjestettyä ja onnistumaan ja nyt koittaisi vihdoin ihana, tasainen arki!
 
 
 
 
kuvat weheartit.com

5 kommenttia:

  1. Kiitos jälleen kerran aivan huikean ihanasta postauksesta <3 <3 <3

    VastaaPoista
  2. Kyllä se tunteiden kirjo ennen häitä ja juuri päivän aikana on aika huikea. Mua jännitti kaikkein eniten matkalla vihkipaikalle ja juuri ennen alttarille kävelyä. Voi taivas, miten vatsaa väänsi ja oksetti. :D Kummasti kaikki perhoset kaikkosivat siinä kohtaa, kun näin sulhasen edessäni ja sain tarttua häntä kädestä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jotenkin tunteiden kannalta häitä edeltävä aika on ihan erilaista kuin itse hääpäivä. Se oli ihana, huikea ja niin onnellinen! Vaikka oli se sunnuntain fiilis kyllä vähintään samantasoinen onnellisuudessaan ja myös rentoudessaan! Olisipa sen hääpäivän onnen ja ilon tunteen jotenkin edes sisäistänyt jo silloin, kun ennen häitä jännitti sitä, että koko odotettu suuri päivä menisi vain itkemiseksi ja jännittämiseksi. Se olisi ainakin mulla helpottanut hääjännitystä kovasti! :)

      Poista
    2. Mutta minkäpä sitä luonnolleen voi. Vaikka kuinka olisi joku tolkuttanut, että hääpäivä on iloinen ja menee nauraessa, niin eipä se olisi varmastikaan auttanut todellisuudessa ollenkaan. :D

      Poista

Ajatuksia, ideoita, fiilistelyä...