Vuosi 2013

Kulunut vuosi on ollut yksi elämäni hienoimmista.

 

Sain solmia avioliiton miehen kanssa, jonka rinnalla minulla on hyvä, turvallinen ja rakastettu olo.

 

Sain tuntea itseni rakastetummaksi kuin ehkä koskaan aiemmin elämässäni, kun ystäväni kaappasivat minut huikeisiin polttareihin, joita he olivat suunnitelleet lämmöllä ja tarkkuudella - ja joissa silminnähden kaikki viihtyivät minun lisäkseni.

 

Sain viettää mieheni ja ison ystävien ja läheisten piirin kanssa ikimuistoisen hääpäivän, joka jää mieleen tunnelmallisena ja hyvin iloisena ja onnellisena. Kuinka monta hetkeä ja tunnetta saan yhä iholleni tuosta päivästä aina aamun ensimmäisistä onnen ja jännityksen kyynelistä aina siihen aamuyön hetkeen, kun taksi vei meidät hääyöpaikkaan ja koko pitkän päivän jälkeen oli yhtäkkiä hämärää, hiljaista ja rauhallista, vain pienet järven aallot liplattivat rannassa.

 

Vuoteen sisältyi myös paljon jännitystä ja stressiä niin häiden kuin arkisempienkin asioiden vuoksi. Häät tuottivat iloa, mutta yhtä paljon myös herkistymisen kyyneleitä ja jännitystäkin. Itkin kesän aikana sen vuoksi varmaan enemmän kuin aikoihin, vaikka miten olikin iloisesta asiasta kyse. Henkisesti vuosi oli äärettömän rikas mutta myös voimia vievä. Sitä ei ole vielä aika kullannut ja siksi vaalin ajatuksissani häiden rinnalla lähes yhtä paljon heti häiden jälkeen Ahvenanmaalla vietettyjä rauhallisia päiviä, joina nukuttiin paljon ja ajelehdittiin paikasta toiseen ilman sen kummempia suunnitelmia.

 

Tämä vuosi oli suurten hetkien ja muistojen vuosi, jonka haluan säilyttää mielessäni erityisellä rakkaudella. Hyvästelen vuoden suurella lämmöllä ja kiitollisuudella, myös helpotuksella siitä, että kaikki sujui hyvin jännityksestä huolimatta. Ensi vuosi alkaa häämatkalla, rentoutumisella ja rakkaimmassa seurassa lomailemalla.  Toivon sen olevan lähtölaukaus harmoniselle vuodelle, jossa on enemmän maanläheisyyttä ja vähemmän jännitystä, sillä niin onnistunut ja upea kuin hääpäivä olikin, olen yhä onnellinen siitä, että nyt sulhanen on aviomies ja tämä vaimo saa keskittyä ensi vuonna kaason tehtäviin.

 

Lempeää joulua jokaiselle ja erityisen onnellista uutta vuotta kaikille ensi vuonna häitään viettäville! Nautitaan joka hetkestä!

 

 

 

 

 

kuva Taru Sairanen

 

 

 

 

 

No se rouvatukka

Noin vuosi ennen häitä alkoi vimmattu otsatukan kasvattaminen. Minulla oli ollut otsatukka jo vuosia, mutta en halunnut, että se sanelisi liikaa hääkampaustani. Kuten siis monet muutkin morsiamet, myös minä kasvatin hiukset kauttaaltaan pitkiksi. Se on sitten epätoivoista touhua. Otsatukassa nähtiin ties minkälaisia pinnivirityksiä ja usein piti sinnitellä, etten vain pätkäisisi typerää reuhkaa hetkessä lyhyeksi. Otin vanhat kansanviisaudetkin käyttöön, koska ajattelin, ettei siinä ainakaan mitään häviä ja niinpä kävin hiustenlatvoja tasaamassa parturin tykönä aina vain yläkuun aikaan. Uskomuksen mukaan silloin leikattu tukka kasvaa nopeammin. Ja niinhän nuo kasvoivat ja kun vielä sain ne yökötystä aiheuttaneet hiuslisäkkeet, niin kuontalo taiottiin hääpäivän aamuna kauniiksi lettikampaukseksi.

 

Rouvaselo alkoi ja syksyn koittaessa häähuuma tasaantui arjeksi, joka tuntui ihanalta ja huojentavalta kesän jännityksen ja vauhdikkuuden jälkeen. Ensin ajattelin, etten kyllä rupea tekemään hiuksilleni mitään, koska hetkessä talvi kääntyy toukokuuksi, jolloin toimin ystäväni kaasona ja silloin hiukset täytyy olla taas erityisen kauniissa kuosissa. Syksyn edetessä hiukset tuntuivat tylsiltä ja kaipasivat jotain piristystä. Rupesin jälleen kaipaamaan otsatukkaa. Koska toukokuun morsiamen häissä on huikeana teemana 1950-luku ja rockabilly, hoksasin, että fiftarityyliin kuuluu otsatukat! Se sinetöi päätöksen ja rouvatukka on siis täällä! Itse en tykkää sanasta "rouvatukka" tippaakaan, koska se tuntuu olevan jo hieman liikaakin häihin olennaisesti kuuluva juttu ja ylipäätään sanana kamalan kuuloinen, mutta pointti on selkeä varsinkin meillä, jotka emme ole aikoihin tehneet hiuksillemme mitään suurempaa hääkampaus mielessämme. Vähemmästäkin kaipaa jo uutta ilmettä kuontaloonsa.

Raidat ja otsatukka eivät vielä kovin radikaalia rouvatukkaa tee, mutta jotain kuitenkin! 

kuvat Seida

Muutaman kuukauden kuluttua on taas häät!

Kun vuosi vaihtuu, alkaa häähuuma kohota taas tositarkoituksella. Rakas ystäväni tahtoo kihlattunsa kanssa toukokuussa ja saan toimia kaasona. Meitä on kaksi jakamassa kaason tärkeää tehtävää ja olemme molemmat tunteneet morsiamen jo vuosia, joten mikä onkaan ihanampaa kuin fiilistellä yhtä elämän kauneinta, tärkeintä ja mieleenpainuvinta päivää hyvän ystävän kanssa?

Nämä toukokuun häät järjestetään rockabilly- ja fiftari-teemalla, joten kellohameet heiluvat vaaleassa kevätyössä tanssin tahtiin. Fiiliksiin pääsette klikkaamalla itsenne fiftarimorsiamen omaan vastaperustettuun blogiin täältä:

Fanny Von Trap

kuvat weheartit.com

Avioelämää

Miltä avioliitto näyttää nyt, kun H-hetkestä on kulunut pian neljä kuukautta? Hääpäivä tuntuu unenomaiselta ja valtavan onnelliselta. Sekalaisilta Spotify-listoiltani on työmatkalla pämähtänyt pari kertaa soimaan Ol' kaunis kesäilta, siis sama kansanlaulu, jonka tahdissa kuljimme alttarille. Samoin eilen työmatkalla rupesi soimaan Jari Sillanpään Liekeissä, joka oli polttareideni tunnuskappale. Kappaleet ovat täysin erilaiset, mutta molempiin liitän niin valtavan kokoista välittämistä, rakkautta, ystävyyttä ja täydellisiä muistoja, että poskelle vierähti kyynel ihan vain silkasta onnesta.

 

Syksy on ollut kiireinen, valokuvat ovat järjestämättä, kiitoskortit lähettämättä ja siihen vielä työn etsimiset ja niitä mahdollisesti seuraavat muutot ja uusi kotikaupunki päälle. Stressiä siis riittää ja se tekee elämän kauneimmasta ja onnellisimmasta kesästä vielä tärkeämmän, kauniimman ja onnellisemman jos mahdollista. Kun eilen itkeskelin miehelleni sitä, miten ankeaa tämä pätkätyöläisen elämä on juuri nyt, kun ei yhtään tiedä mitä tuleman pitää, totesi rakkaani, että "Muista E, me ollaan kuitenkin yhdessä ja se on kaikkein tärkeintä". Niin totta, niin valtavan totta. Kun kotona asiat ovat hyvin, se riittää pitkälle.

 

Ja hei, häähumu saa pian luvan kaivautua esiin syyssateiden huuhtomasta naftaliinista, sillä häämatka lähestyy viikko viikolta. Odotan sitä paljon enemmän kuin joulua ja juuri nyt ihastelin Fuksianpunaisia Häähaaveita -blogin ensimmäistä häämatkapostausta, sillä he viettivät hunajakuunsa osaksi myös Mauritiuksella, jonka hiekkarannoilla me taivallamme tammikuussa.

 

 

kuva weheartit.com

Kiireisenä syksynä syntynyt idea kiitoskorteista

Syksy on ollut tosi kiireinen töiden puolesta niin minulla kuin koko muullakin konkkaronkalla ja siksi meidän kiitoskortit ovat vain jääneet ja jääneet. Hieman tunnen huonoa omaatuntoa, kun postilaatikkoon on kolahdellut muiden viime kesän hääparien kortteja jo hyvän aikaa, mutta tuskinpa kukaan meidän kortteja ihan niin kovasti odottaa, että istuu päivät pitkät postiluukun vieressä. ;)

 

Koska kiireet helpottavat jouluksi (onneksi!), suunnittelimme, että väsätään ne silloin ja laitetaan matkaan, kun me olemme häämatkalla tammikuun alussa. Avustus häämatkakassaan oli meidän suurin lahjatoive ja koska matkahaave toteutuu sellaisena kuin ajattelimme, on syytä lausua siitäkin kiitokset. Kortin teksti voisi muodostua jotenkin tällaisista ajatuksista:

 

"Suuret kiitokset, kun vietit kanssamme ihanaa, onnellista elokuun lauantaita. Hääpäivästä jäi meille ainutlaatuiset, elämänmittaiset muistot!

 

Kun tämä kortti kolahtaa postilaatikkoon, on meidän tammikuumme muuttunut hunajakuuksi ja olemme parhaillaan häämatkalla Intian valtamerellä."

 

Teksti on siis tällä sekunnilla kirjoitettua ajatuksenvirtaa ja ehtii muuttua moneen kertaan, mutta punainen lanka kiemurtelisi suunnilleen tuollaista tietä pitkin. Mitä siis tuumaatte? Rehellisyyden nimissä tämä pelastaisi venähtäneeltä aikataululta, mutta toki on kiva saada korttiin muutakin sisältöä kuin pelkkä "kiitos" ja samalla kiittää myös häämatkasta, joka ei olisi toteutunut ilman vieraitamme.

 

 

 

kuva weheartit.com

 

Ajatuksia budjetista, häämatkasta ja blogin jatkumisesta

Marraskuu on ihmeellistä väliaikaa. Kaunein syksy on auttamatta ohitse - aviomiehen mielestä koko syksy on ohi siinä vaiheessa, kun lehdet ovat pudonneet maahan. Talvikaan ei ole vielä tullut kunnolla, joten on vain harmaa maisema ja iltapäivällä laskeutuva pimeys. Olemme olleet mieheni kanssa erityisen tyytyväisiä, ettemme lähteneet häämatkalle heti häiden jälkeen, sillä niin paljon matkan ajatteleminen tuo energiaa näihin pimeisiin loppuvuoden päiviin.

 

Eilen maksoimme häämatkan ja nyt fiilis on tosi hyvä. Yli vuoden kestäneellä säästölinjalla saimme kustannettua ihanat häät ja sitten vielä unelmiemme häämatkan, johon toki ihanat vieraamme toivat myös ison avustuksen, ja nyt voimme huokaista ja palata tavalliseen tahtiin. Budjetin ja säästöohjelman tarkka suunnittelu toimi tosi hyvin ja pelasti meidät lainoilta. Se on meille asia, josta olemme erityisen iloisia, koska häät ja häämatka ovat kuitenkin meille isoja investointeja. Ja meillä oli myös periaatteena se, että naimisiinmeno on pääasia ja jos meillä ei siis ole mahdollisuutta pitää ilman lainoja juhlia tai lähteä kaukokohteeseen häämatkalle, niin sitten menemme naimisiin pienimuotoisemmin. Näin hääpäivän jälkeen voi sanoa, että se tunne, mikä hääpäivästä päällimmäisenä jäi mieleen, ei ole sidottu ollenkaan juhlien puitteisiin. Hääpäivään ja naimisiinmenoon liittyy niin valtavia tunnelatauksia, että olen varma, että olisin tuntenut itseni yhtä rakastuneeksi ja onnelliseksi ilman valkoista mekkoa, 140 vierasta ja aamuyöhön jatkuvia juhlia. Kuitenkin kiitämme pitkäpinnaisuuttamme siitä, että hei, me oikeasti onnistuttiin ja saatiin juhliin tarvittava summa kasaan. Ja saatiin myös sellaiset juhlat, joista ystävät ovat kiitelleet edelleen. Se jos mikä on mainio juttu!

 

Eilisen pankkisiirron seurauksena voi keskittyä ajattelemaan tositarkoituksella saarta Intian valtameren syleilyssä, sovittelemaan hellehattua, pohtimaan uuden matkalaukun hankintaa vanhan kuluneen tilalle ja millainen matkatavaralista rupeaa muodostumaan. Ainakin sieltä löytyy aurinkorasva, bikinit, kesämekkoja, hyviä kirjoja.. Elokuun auringon alta suunnataan siis Kauriin kääntöpiirin auringon alle. Olenkin päättänyt, että tämä blogi jatkaa eloaan vielä (ainakin) häämatkaan asti, sillä onhan se vielä yksi naimisiinmenoon (olennaisesti) liittyvä seikka. Pysykäähän siis kuulolla!

 

 

 

Matkakuume

Me olemme olleet pian kolme kuukautta naimisissa. Miten nopeasti tämä syksy on vierähtänytkään! Kahden kuukauden kuluttua Suomen talven ollessa pimeimmillään saamme ruveta pakkailemaan aurinkorasvoja ja kesävaatteita matkalaukkuun häämatkaa varten. Saimme häälahjaksi vierailta rahaa matkakassaa, mutta koska halusimme sellaiselle matkalle, joka ei todennäköisesti ole ihan heti toiste mahdollinen budjetin vuoksi, olemme vielä tämän syksyn ajan säästäneet rahaa. Nyt marraskuussa matkakassa on vihdoin kokonaan kasassa, maksamme häämatkan ja voimme keskittyä ainoastaan kivoihin matkasuunnitelmiin.

 

Tammikuussa meitä siis odottaa 12 yötä Mauritiuksen lämmössä Le Canonnier -hotellissa. Matkaamme all inclusive -eduin, joka tuo ainakin meidän mittapuulla rutkasti luksusta häämatkaan ja käytännön tasolla myös selkeyttä matkabudjettiin, kun matkalle mukaan otettava kassa mietitään sitten retkien ja ostosten näkökulmasta.

 

Meillä on ollut niin vauhdikas kesä ja työntäyteinen syksy, että odotamme häämatkalta ennen kaikkea rentoutumista, olemista ja nautiskelua. Lähes kaksi viikkoa on onneksi sen verran pitkä aika, että siinä ehtii sopivasti retkeillä ja oleilla eikä ole kiire juosta nähtävyyksiä läpi. Retkikohteista suunnittelulistalle on noussut veneretki Ile Aux Cerfs -saarelle, Black River Gorges -kansallispuisto, kasvitieteellinen puutarha Pamplemousses sekä La Vanille -krokotiilipuisto. Ja tietenkin hiekkarantoja, tropiikkia, drinkkejä ja yhdessäoloa rakkaimman kanssa!

Enää pari kuukautta...

 

 

kuva simpsontravel.com