24.2.2013

Harmoniaa häävalssiin

Olemme päättäneet häävalssin mikäli se vain sopii myös bändillemme. Äsken harjoittelimme sitä jo kerran ja arvatkaapa keneltä pääsi itku. Voi, mitenhän tässä vielä käy, kun jo nyt nyyhkytän vähän yhdestä jos toisestakin häihin liittyvästä asiasta? Olen tosi herkkä ja muistan, kun ensimmäistä kertaa seurustelumme alkuaikoina itkin sulholle jotain tosi pientä asiaa. Hän ei tiennyt mitä olisi tehnyt ja näytti suunnilleen kauhistuneelta ja varmaan mietti itsekseen, että apua, mistä tämän saa pois päältä! Nykyään sulho on tottunut siihen, että itku tirahtaa helposti. Hän nauraa vain eikä ole moksiskaan. Niin siis tälläkin kertaa ja hän on kuulemma valmistautunut alusta asti siihen, että minä en todellakaan selviä hääjuhlasta kuivin silmin. 

Häävalssin halusimme kulkevan duurissa ja löysimme kauniin, vanhan valssin, jossa yhdistyy luonto, rakkaus, harmonia ja siihen vielä ripaus kansallisromantiikkaa. Kyseessä olisi siis ajattoman kaunis Oskar Merikannon sävellys Aleksis Kiven runoon Onnelliset. Laitoin hääbändillemme jo kyselyä taittuisiko Onnelliset heiltä hyvin häävalssiksi. Toivottavasti!

Pieni toisaalta aika merkityksetönkin yksityiskohta tässä olisi se, että muuttaessamme nykyiseen kotiimme saimme Surrilanka-yrityksen valmistaman uniikin pienoispatsaan, joka oli tilattu meitä kuvaavien ohjeiden mukaan eli miehen täytyy olla naista yli päätä pidempi ja naisella on usein hame päällä. Patsaan nimi on Onnelliset ja se on meillä kotona kunniapaikalla ja ensi elokuussa se on tarkoitus laittaa myös hääkakun koristeeksi. Onnelliset olisi siis myös siksi aika osuva myös häävalssiksi.








ONNELLISET

Jo valkenee kaukainen ranta
ja koillisest' aurinko nousee
ja auteret kiirehtii pois,
kun Pohjolan palkeet käyvät.
Kun mennyt on yö,
kun kimmeltää kesäinen aamu
ja linnut ne laulelee.

Mä kiireelle korkean vuoren
nyt tuulessa raikkahass' astun,
mun toivoni aamusen koin,
mun kultani kohtaan siellä.
Kun mennyt on yö,
kun kimmeltää kesäinen aamu
ja linnut ne laulelee.

Täss' impeni kanssa mä seison,
ja kiharat tuulessa liehuu
ja laaksojen hyminä soi
kuin iäisen lemmen ääni.
 Kun mennyt on yö,
kun kimmeltää kesäinen aamu
ja linnut ne laulelee.



kuva Seida

5 kommenttia:

  1. Kaunis biisi!
    Voi käydä niinkin, että vaan se mieletön onnellisuus ja rakkaus valtaa hääpäivänä mielen, eikä
    Tule herkisteltyä ollenkaan. :)
    Mutta hyvä se on tunteet osoittaa silloin kun niitä
    tulee. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on jännä, kun monet morsiamet ovat etukäteen jännittäneet itkevänsä silmät päästään omissa häissään, mutta sitten H-hetken koittaessa ei itketäkään. :) Toivon, että mulle kävisi niin, koska tiedän nauttivani juhlista silloin enemmän, kun itkun sijasta naurattaa, vaikka kyse olisikin ilonkyyneleistä. :)

      Poista
  2. Mä niin rakastan häävalsseja!!! Viimeksi eilen soitatin yhtä (uudempaa) pitkin iltaa, lyriikoiltaan mieletön, omaan elämääni sopiva ja sitten kuinka ne vanhat vievätkään minut takaisin ns. kotiin, mm. veljeni häihin, mummolan pihaan kesäiltana <3 Voih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, huomasin sen valssin, jonka linkitit faceen ja täytyi ihan googlettaa sen sanat. :) Mä rakastan just noita vanhoja perinteisiä valsseja ja eritoten Oskar Merikannon valsseja kuten tämä ja Kesäillan valssi. Ihanat! Tämä Onnelliset oli jotenkin niin monella tapaa kaunis, kun siinä sanoissa on sellaista rauhaa ja harmoniaa, mitä me sulhon kanssa haluamme elämään ja parisuhteeseen muutenkin, joten se sopisi meidän häävalssiksi täydellisesti. :)

      Poista
    2. Joo, se onkin mielestäni missio löytää juuri omaan elämään sopiva valssi! Ihanaa, että teille löytyi tuo kaunis, osuva valssi :) <3 Toimii!

      Poista

Ajatuksia, ideoita, fiilistelyä...