11.2.2013

Puoli vuotta H-hetkeen ja jännitystä ilmassa...

Eilen aamupäivällä kirjoitin kaasolleni menevään tekstiviestiin, että istutaankohan me puolen vuoden päästä kampaajalla. Eilinen päivä meni iloisesti laskiaistunnelmissa, mutta silti puoli vuotta on jotenkin niin selkeä ajanjakso etten voinut olla kelloa katsoessani miettimättä, että tasan puolen vuoden päästä tähän aikaan meidät vihitään. Tasan puolen vuoden päästä tähän aikaan syödään varmaan kakkua. Tasan puolen vuoden päästä tähän aikaan bändi esiintyy ja meillä on toivon mukaan vuoden parhaimmat bileet meneillään. 

Tasan puolen vuoden päästä juuri tähän aikaan olen ollut reilun vuorokauden verran rouva ja naimisissa ihanan mieheni kanssa. Ja toivottavasti meillä on väsynyt, mutta kovin onnellinen olo.

Avioliitto on samaan aikaan ihana, kaunis asia ja väistämättä myös jännittäväkin, koska kolme asiaa sitoo mielestäni kaksi ihmistä tiiviisti yhteen: avioliitto, lapsi ja iso laina. En tietenkään kirjoita tätä sillä, että minua epäilyttäisi jakaa elämäni sulhoni kanssa, vaan yleensäkin ajatus niin suuresta sitoutumisesta jännittää, koska toiveiden ja haaveiden rinnalla siihen liittyy myös pelko pahimmasta. Entä jos tapahtuisikin jotain pahaa? Entä jos rakkaus ei riitäkään niin pitkälle kuin nyt tuntuisi riittävän? Entä jos? 

Huomaan, että fiilis on välillä tosi samanlainen kuin silloin, kun olimme päättäneet muuttaa yhteen. Odotin elämää yhteisessä kodissa tosi paljon ja olin onnellinen ja silti se tuntui hypyltä tuntemattomaan. Vaikka avioliitto ei arkea muuta avoliiton jälkeen, en ainakaan itse pysty siihen suhtautumaan niin kevyesti. Kyse on kuitenkin valtavan suuresta lupauksesta. Jossain sanottiin viisaasti, että avioliitto ei vaadi ainoastaan rakkautta, vaan myös päätöstä rakastaa. Rakastamisessa ja päätöksessä rakastaa on aika iso ero, joka punnitaan niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. En epäröi, mutta jännitän, odotan.

Tajuntaani iskee aina välillä avioliiton vakavuus tosi suurella V-kirjaimella samaan tapaan kuin paukautettaisiin Raamatulla päähän. Entä sinulla? Jännittääkö?


viisautta tarjosi weheartit.com

4 kommenttia:

  1. Todellakin jännitää:) 5kk H-hetkeen ja ajatukset laukkaavat laidasta laitaan, välillä ajattelen kuten kirjoitit alussa: tasan 6kk päästä...Ja välillä iskee se pahimman pelko, jonka hälvennän ajatuksella: jos sitä on jo 7v oltu yhdessä, ostettu koira ja otettu lainaa niin mikä muuttuisi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kuulostaa niin tutulta! Naimisiin meno on niin iso juttu, että varmasti asioiden miettiminen, jännitys ja jopa pelotkin kuuluu asiaan ja ennemmin niin päin, koska tuntuisi vähän liian kepeältä marssia papin eteen silleen, että ajatukset olisivat pyörineet ainoastaan hääjuhlan teemavärien tms. ympärillä. :)

      Poista
  2. Välillä saa, ja kuuluukin miettiä asioita myös siltä kantilta, että entä jos?.. Me ainakin mietimme ja myös keskustelimme asioista yhdessä. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että epäröisi olla toisen kanssa, vaan nimenomaan siitä, että avioituminen on niin hurjan iso asia, eikä sitä päätöstä tehdä noin vain kenen tahansa kanssa, että se väistämättäkin tuo tullessaan myös vähän vakavampaa pohdintaa ja hyvä niin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta. Ehkä tämä häämaailma on niin vaaleanpunainen ja ruusuinen, että välillä jopa säikähtää niitä vakavampia jännitystä aiheuttavia asioita ja ajatuksia, vaikka ne ovatkin täysin suotavia ja tosi tärkeitäkin.

      Poista

Ajatuksia, ideoita, fiilistelyä...