TJ 2: Terveisiä juhlapaikalta!

kuva Seida

Hääkynnet

Eilen kävin ottamassa kynsiin kestolakkauksen. Minulla on lyhyet kynnet ja ihan oikeasti nakkisormet: meillä nimittäin sulholla on pienempi sormus kuin minulla, vaikka minä olen muuten sulhoa paljon pienempi. En halunnut rakennekynsiä, koska aina lyhyiden kynsien kanssa eläneenä oletan tuntevani itseni paljon varmemmaksi tuttujen lyhytkynsisten käsieni kanssa, kun hääpäivä on muuten jännittävänä. Tarkoitus oli ottaa hieman persikkaisempi lakka, mutta lopputulos oli kuitenkin melko nude. Vasempaan nimettömään tuli häiden yhden teeman mukaisesti pitsikuviota ja timantti, jonka valitettavasti huomasin tänä aamuna jo pudonneen ja kadonneen. Kynnet eivät siis kaiken kaikkiaan näytä ihan siltä kuin mitä olisin halunnut, mutta viis siitä, sillä siistit ne ovat joka tapauksessa eivätkä vaikuta hääpäivän kulkuun ja fiilikseen millään lailla. Tarkoitus on kuitenkin järjestää niin hauskat juhlat, ettei morsian pahemmin kerkeä kynsiään katsella!

 

Alimmassa kuvassa näkyy kihlasormukseni. Meillä on molemmilla samanlaiset titaanisormukset. Nyt niiden tilalle tulee uudet valkokultaiset sormukset molemmille, mutta varsinkin sulho aikoo käyttää titaanisormusta jatkossakin töissä, koska hän tekee käsillään töitä ja siksi titaani sopii vahvana materiaalina silloin hyvin arkikäyttöön.

kuva Seida

Tänään juhlasalissa

En malttaisi enää lainkaan odottaa huomiseen ja työpäivän jälkeen vihdoin alkavaan lomaan, niin pääsen hääjärjestelyihin mukaan ihan tosissani! Äitini ja sulho on pistänyt tänään tuulemaan ja katsokaa, mitä rakkaat ovat saaneet aikaan! Meidän juhlasali tänään!

 

 

Edit. Koska harso ja sen kiinnitys saivat kysymyksiä osakseen ja koska näpyttelin tämän päivityksen eilen pikaisesti kännykällä, tarkennan hieman. Kangas on puuvillaharsoa ja kattoon iskettiin iso koukku, johon harso ja pompomit kiinnitettiin. Pompomit roikkuvat siimalla. Vahva veikkaukseni on, että lukuisia messuosastoja yli kahdenkymmenen vuoden kokemuksella rakentanut äitini on iskenyt tuonne jonnekin myös nippusiteitä. Harson joukkoon viritettiin kolme tavallista valosarjaa, jotka pääsevät oikeuksiinsa elokuisen illan pimetessä. Odotan niin, että näen tämän tänään livenä! Juhlasalista ennen koristeluja löytyy kuvia tästä klikkaamalla ja kattoon viritetyt harsot osoittavat kuinka valkoisella kankaalla saadaan tavallisimmastakin seuratalosta hyvin kaunis ja juhlava.

 

kuva Seidan äiti 

Noususuhdanteiset fiilikset

Viikon päästä tähän aikaan olemme jo Turun satamassa ja pian matkalla kohti Ahvenanmaata. Niin, ja onnellisesti aviossa! Miten nopeasti tämä aika meneekään! Eilen tulin aikaisin töihin ja sillä välin sulho oli lähtenyt jo Alkon ja kaupan kautta hääpaikkakunnalle. Töiden jälkeen hain kaason lahjan kaupungilta ja menin ripsihuoltoon. Kosmetologilla oleminen pelasti maanantain täydellisesti. Olin aika väsynyt ja jännitti ja ikävöin sulhoakin, vaikka näemme jo huomenna, mutta rentoutuminen kosmetologin käsissä tuli täydelliseen saumaan. Välillä jopa torkahdin hoitopöydälle.

 

Kun sitten viimein pääsin kotiin, ovikello soi ja naapuri toi lastensa kanssa meille kortin ja häälahjan. Ihanat! Keittiönpöydälle sen sijaan oli ilmestynyt sulhon kirjoittama lappu, jonka lopussa oli leveää hymyä kasvoille nostattava lause:

 

Nähdään pian rakas tuleva vaimoni!

 

Yön nukuin jotenkin tosi huonosti, kun armas ei ollut vieressä. Se on kummaa, sillä minulla ei ole mitään ongelmaa olla itsekseni muutamaa päivää kotona, mutta silti se meinaa vaikuttaa yöuniin. Ja toki mielessä pyöri myös ne sata asiaa, jotka pitää hoitaa vielä ennen suurta päivää. Silti väsymyksestä huolimatta fiilis on mainio. Monet ystävät odottavat jo lauantaita ja se tieto on ehkä paras tsemppari jännitykseen. Lisäksi äitini päivittää joka päivä Facebookiin yhden hääjärjestelykuvan. Se on kuin joulukalenteri, sillä äitini ja siskoni ovat molemmat sisustusalalla ja ovat saaneet kutakuinkin vapaat kädet meidän hääpaikan somistuksessa. Luotan heidän tyylitajuunsa sataprosenttisesti ja joka päivä ilmestyvä kuva on saanut minut huokailemaan ihastuksesta.

 

Eilen kuvaan ilmestyi somistuksessa käytettävää puuvillaharsoa, johon on painettu meidän häävalssimme nimi, Onnelliset. Sama teksti toistuu hääauton takalasissa ja onpa se kaiverrettu myös vihkisormuksiimme.

 

 

kuvat Seida
(Mainitsethan kohteliaita tapoja noudattaen lähteen, jos kopioit.)

Se olisi sitten hääviikko

... joka alkaa nyt! Viikon ohjelma on kiireinen, ihana ja taatusti ikimuistoinen. Eilen illalla tihrustin itkua sulholle, että voi kun tässä nyt jännittää ihan hirveästi. Minun sulhoni on kuitenkin ihana ja vakaa kuin kallio ja sanoi minulle näin: "Sä olet järjestellyt niin paljon, että nyt annat muiden hoitaa homman loppuun!" Sulholla alkoi tänään loma ja siksi hän ottaa nyt vetovastuun järjestelyistä. Tänään hän hoitaa viimeisiä hankintoja ja viettää huomisesta alkaen aikaa hääpaikalla tulevan anopin kanssa koristellen ja valssin askeleita harjoitellen. Minä liityn seuraan keskiviikkoiltana. Eilen illalla häävalmistelumme näyttivät tällaisilta:

 

 

 

 

 

 

Hääviikon ohjelma

 

Maanantai: Ensin työpäivä ja sen jälkeen kaason lahjan hakuun, ripsihuoltoon ja ostoskeskukseen hankkimaan vessakorien tarvikkeita sekä kirjekuoria pariin yllätykseen.

 

Tiistai: Jälleen ensin työpäivä ja sitten sulhon huomenlahjan hakuun ja ottamaan kynsiin kestolakkaus. Lisäksi maanantain ja tiistain aikana täytyy järjestää vielä yksi talkooporukan lahja ja pakata ihan kaikki tavarat mukaan niin häitä kuin häiden jälkeistä lomaakin ajatellen.

 

Keskiviikko: Ja taas ensin töihin, mutta se onkin sitten viimeinen työpäivä ennen lomaa (joka varmaan tuntuu oikeasti lomalta aikaisintaan sunnuntai-iltana). Töiden jälkeen ajan hakemaan hääpukua ja sieltä sitten suoraan häävalmisteluihin.

 

Torstai ja perjantai: Valmistelua hääpaikalla.

 

Lauantai: Eräs odotettu päivä, joka toivottavasti on hyvin iloinen ja lämminhenkinen!

 

kuva Seidan sisko

 

Vakava tapaaminen häähumun pyörteissä

Eilen oltiin synkkien aiheiden äärellä ja tavattiin asianajaja avioehdon räätälöinnin vuoksi. Olen kirjoittanut tästä blogiini ennenkin. Meillä on siis molemmilla omat omistusasunnot: asumme sulhon omistamassa rivitalokolmiossa ja minun pieni yksiöni on vuokralla. Näin ollen meillä on myös omat asuntolainatkin. Siksi tuntui alusta asti järkevältä, että tekisimme avioehdon avioerotilannetta varten ja eilen työpäivän jälkeen suuntasimme asianajotoimistoon. Lakipykälät ovat sen verran monimutkaisia, ettemme uskaltaneet ruveta tekemään niin tärkeää paperia itse, vaan halusimme oikeasti päästä ammattilaisen puheille tuumimaan millaista sopimusta olemme tässä laatimassa. Toki lopullinen paperi olisi ollut tosi simppeli ja sen olisi voinut tehdä ihan hyvin itsekin - nytkin asianajaja otti tietokoneeltaan toisen pariskunnan valmiin pohjan ja muutti sen vain meidän tiedoille! Tyyristäkin se oli ja haukkaa palasen hääbudjetista. Silti meidän mielestämme oli hyvä tehdä tärkeä sopimus osaavissa käsissä ja muutenkin kiva päästä kysymään kaikki mieltä askartavat kysymykset meitä viisaammalta. Tapaamisen jälkeen sanoin sulholle, että tuntui siltä kuin olisin kysellyt pelkkiä tyhmiä kysymyksiä, mutta sulho totesi, ettei hän olisi edes keksinyt niin montaa kysymystä kuin minä. Ja silti meiltä meni edelleen puolet asianajajan puheista yli hilseen! Sanoin tapaamisessa asianajajalle ja sulholle, että nämä lakipykälät tuntuvat yllättävän monimutkaisilta varmaan aika monen mielestä, mikä on hurjaa, kun ottaa huomioon sen, että ne ovat kuitenkin ihan jokaista koskevia asioita vähän niin kuin verotuskin.

 

Tapaaminen oli hyödyllinen ja tunnelmaltaankin yllättävän leppoisa, mikä johtui eniten huumorintajuisesta asianajajasta. Kun hän oli lähes tunnin verran selittänyt meille avioehdoista, testamenteista, avioeroista ja kuolemista, hän totesi loppuun, että "En mä halua teitä nyt kuitenkaan masentaa, kyllä te voitte edelleen mennä naimisiin!". Siinä vaiheessa me repesimme nauramaan ja sanoimme, että tämä on kyllä ihan hyvää vastapainoa vaaleanpunaiselle häähömpälle. Meille avioehto on vähän kuin vakuutus, joka on hyvä olla, vaikkei sitä toivottavasti ikinä tarvitsisikaan. Sulho filosofoi ihanasti myöhemmin kotona, että ehkä asia menee niin, että nyt avioehtoa ei nimenomaan tule koskaan käytettyä, kun se on tehty, mutta sitten on paljon tilanteita, joissa päädytään riitaisaan eroon ja jälkiviisaasti mietitään, että olisi pitänyt aikanaan järjestää avioehto.

 

Kun homma oli ohi ja paperit matkalla maistraattiin, ostimme Arnold'sin donitsit tekemään loppupäivästä hieman makeamman. Vaikka tapaaminen oli hyödyllinen, niin ankeahan se oli, koska kuluneet päivät ovat muuten sujuneet niin iloisten aiheiden parissa. Silti puhuimme sulhon kanssa siitä, että tässähän se nähdään, miten isosta asiasta avioliitossa on kyse. Ja miten kamalaa olisi, jos näitä asioita ei pystyisi puhumaan toisen kanssa tai uskaltaisi ottaa esille. Papin eteen kävelemisen hetkellä täytyy olla kristallinkirkkaasti selvillä kaikki tällaiset suuret linjat olipa ne sitten arvoihin, talouteen, avioehtoihin tai mihin tahansa liittyviä. Realismia ja järkeä ei saa unohtaa, vaikka vaaleanpunaiset linssit olisivatkin nenällä.

 

 

 

 

 

kuva weheartit.com

Jotain sinistä

Eilen kävin ottamassa kestolakkauksen varpaankynsiin. Tämä juttu on ehkä turhimpien turhakkeiden joukossa, mitä meidän häissä nähdään, mutta onpahan nyt jotain sinistä kenkiin kätkettynä! Kestolakkaus tehdään geelilakkauksella eli aineet ovat kutakuinkin samat kuin geelikynsissäkin, mutta kevyemmät. Lakkaus kestää kuukauden, mutta parhaimmillaan jopa seitsemän viikkoa ja kasvaa sitten hiljalleen pois. Kosmetologi sanoi, ettei ole koskaan aiemmin lakannut kenenkään morsiamen varpaita nimenomaan tällä perinteisellä jotain sinistä -ajatuksella, mutta idea on hänestä tosi kiva ja luonteva. Varpaista tuli niin siistit ja nätit, että näillä kyllä kelpaa astella avioon ja tanssia pitkälle yöhön. Taidan hemmotella itseäni samanlailla sitten alkuvuodesta, kun on aika karistaa pohjolan talven pimeys harteilta ja tassutella paljain jaloin pitkin hiekkarantaa.

kuva Seida