Missä se hääyö sitten vietettiinkään?

DJ pyöritti häidemme jatkoilla levyjä puoli neljään asti ja viimeiset juhlijat lähtivät vasta viiden maissa. Tanssiaskelten alla kului niin juhlasalin lattia, pöytäpinnat kuin juhlatilan näyttämökin. Me totisesti saimme hyvät bileet aikaiseksi kuten oli ajatuskin.

 

Tämän tuoreen rouvan silmät rupesivat väsähtämään joskus puoli kolmen tienoilla yöllä pitkän ja vaiheikkaan päivän jälkeen. Lähdimme sulhon kanssa bileiden ollessa vielä hyvässä vauhdissa ja se oli hyvä ratkaisu, sillä koimme koko juhlien kaaren silti näkemättä niiden hiipumista ja se jos mikä jätti mainion fiiliksen jälkeensä. Kaaso oli ohjeistanut, että kun ilmoitamme halumme lähteä hääyön viettoon, kyyti noutaa meidät mukaansa. Niinpä kävi ja saimme yllätyksekseni hypätä tutun taksikuskin matkaan. Häistä lähteminen oli ihana hetki: paljon hymyjä ja halauksia ja saattajia pihalla asti!

 

Koska häät vietettiin maalla, ei meillä ollut automaattisesti ajatustakaan hääyön viettopaikasta ja siksi ehdotimme kaasolle, että jos saisimme avustajamme yllättämään meidät tässä asiassa. Kaasolleni erinomaisen iso kiitos siitä, että hän oli koko hääprojektin alusta loppuun asti innolla mukana ja otti tämänkin ylimääräisen tehtävän ilolla hoitaakseen! Kirjoitan kaason ja bestmanin kiitoslahjoista oman postauksensa, sillä meillä oli täydellisen oikeat ihmiset valittuina näihin rooleihin ja siksi tunsimme vilpitöntä iloa ja kiitollisuutta miettiessämme näille ystävillemme lahjoja.

 

Hääyön määränpää oli siis tuntematon. Taksikuski vei meitä elokuun pimeässä yössä pitkin maaseudun mutkaisia teitä. Juttelimme sulhon ja kuskin kanssa hääpäivästä ja hiekkatie näytti vain jatkuvan ja jatkuvan. Yhtäkkiä bongasin tien varresta huutomerkin kuvalla varustetun varoituskolmion ja sen alla tekstin "LEHMIÄ". Silloin tajusin, että olimme ajaneet pimeässä jo monta kilometriä lapsuudenkotini kotitietä. Samassa hoksasin, että meidät viedään perheeni rantamökille, koska sinne ei ole majoittumassa kukaan häävieraista. Silti mökki ei ollut ehtinyt käväistä mielessäni laisinkaan hääyöpaikkaa pohtiessani. Yllätys oli ihanan kotoisa ja voitte vain kuvitella sitä hetkeä, kun saavutaan pimeään rantaan, taksikuski valaisee pienen polun, jota pitkin me astelemme saketissa ja morsiuspuvussa ja kaikkialla on hiljaista, ainoastaan järven aallot liplattavat hiljaa rannassa. Jotenkin se hetki ja hiljaisuus painui mieleeni kauniina ja tunnelmallisena koko pitkän ja vauhdikkaan päivän jälkeen.

 

 

Mökki oli koristeltu juhla-asuun. Ovessa oli kyltti "Hääsviitti", keittiönpöytä oli katettu kauniisti aamua varten kuohuviinilaseineen ja kukkineen, aamiainen löytyi jääkaapista valmiina ja sänkykin oli koristeltu ruusunterälehtineen kaikkineen. Ja kaaso ja bestman eivät ole ihan hempeimmästä päästä, joten sekin näkyi järjestelyissä: peitot oli kiinnitetty pyykkipojilla sängynlaitoihin kiinni ja kun ne vihdoin sai nypittyä irti, oli pitkin poikin lakanoita ripoteltu pieniä hamahelmiä! Tämä yllätti ja huvitti kovasti! Kiusa se on näköjään pienikin kiusa. Me puistelimme enimmät pois, mutta loput saivat jäädä. Tässä tiimissä ei ole ainuttakaan prinsessaa, joka ei kykenisi herneen päällä nukkumaan.

Sunnuntai oli ihana päivä! Iltapäivällä lähdimme siivoamaan muiden avuksi juhlatilaa, mutta ennen sitä saimme rauhassa nauttia mökillä olemisesta. Söimme hyvän valmiin aamiaisen ja lämmitimme saunan. Saunoimme pari tuntia ja istuimme välillä pitkiä aikoja auringonpaisteessa laiturilla kuohuviiniä siemaillen. Täydellinen, rauhallinen ja rento alku avioliitolle!

 

 kuvat Seida