2.9.2013

Valokuvat ja kaapin paikka

Häissämme ruokailun ja kahvituksen välissä oli vapaata ohjelmaa. Hääpaikan pihalle oli pystytetty pari telttaa. Lisäksi olimme laittaneet sinne hyvin pelkistetyn ja tyylikkään photoboothin, joka siis käsitti pelkät taulun kehykset. Ne roikkuivat koukuilla teltan reunasta, johon oli lisäksi kiinnitetty narun päähän vanha digipokkari. Näin jokainen saattoi räpsiä itse kuvia ja poseerata kehyksissä. Tarkoitus on toimittaa digipokkarista löytyvät kuvat syksyn aikana kaikille niille, joita kuvista löytyy. Ehtipä hääpari itsekin kuvattavaksi!
 
 
 
Ainoa hääohjelmasta puuttuneeksi jäänyt seikka oli ryhmäkuvat. Olimme etukäteen suunnitelleet, että yhteiskuville varattaisiin aikaa esimerkiksi ruokailun ja kahvin välistä ja koko juhlaväestä otettaisiin yhteiskuva, mutta hääpäivän ohjelma meni niin vauhdilla, ettei näitä tullut koskaan otettua. Häissämme oli ohjelmaa ja vapaata seurustelua juuri sopivassa suhteessa, mutta päivän tunnelma, kaikki 140 ihanaa ihmistä ympärillä ja huikea fiilis veivät niin mukanaan, ettei tämmöiset asiat muistunut mieleen tippaakaan eikä se jälkikäteen edes haittaa. Minulle niiden kuvien puuttuminen viestii ainoastaan siitä, että me kaikki elimme täysin sitä hetkeä ja ihanaa päivää viettäen siitä siivun jokaisen paikalle tulleen ystävän kanssa. Ei silloin muista kuvissa poseerata tai kiinnittää muihin pikkuseikkoihin huomiota.
 
Kuvien ja vapaan seurustelun jälkeen koitti kahvituksen ja kakunleikkuun hetki. Olimme päättäneet sulhon kanssa keskenämme, että me emme polkaise kakkua leikatessa. Meistä se on hölmö perinne eikä kuvaa lainkaan suhdettamme, jossa tasavertaisuudelle annetaan paljon painoarvoa. Kannustushuudot helähtivät jo ilmoille meidän asettuessamme kakun ääreen, mutta tästä polkaisun sivuuttamisesta ainoastaan lisäksemme tiennyt äiti sihisi yleisön hiljaiseksi. Niinpä kysyin kakun leikkaamisen hetkellä sulholta muiden seuratessa toimenpidettä vierestä, että "Onko meillä enää kaappeja, joilla ei ole paikkaa?". Sulho vastasi, ettei ole ja suuteli minua ja sitten leikkasimme kakun yhdessä. Yleisöstä kuului myötämielinen "aaaaaw".

kuva Anne T.

4 kommenttia:

  1. Voi että, ihana tuo kakunleikkaushetki :D Meillä oli vanha kunnon polkaisu, mutta polkaistiin sitten yhtä aikaa - tästä tohinasta on hyvä kuva, mun ilme kertoo kaiken. :D Hauska tuo kehysidea noihin kuviin, tuli varmasti kivoja muistoja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se kakunleikkuu oli ainakin ihan meidän oloinen ja näköinen, vaikka kyse on tosi pienestä yksityiskohdasta. :) Kehyskuvista tuli hirmuisen kivoja ja vieraat innostui niistä kovasti! :)

      Poista
  2. Eikä! Tuo kaapinpaikka oli aivan älyttömän söpö ja ihana! Juuri näin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, yhteistuumin eteenpäin! :)

      Poista

Ajatuksia, ideoita, fiilistelyä...