26.1.2013

Sormusten metsästys alkanut

Kävimme tänään sulhon kanssa katselemassa vihkisormuksia. Häihin on vielä noin puoli vuotta aikaa, mutta silti tuntuu fiksulta aloittaa tämä homma hyvissä ajoin, koska tarjontaa on valtavasti. Sormuksista on ollut vaikka minkälaisia suunnitelmia, mutta silti muuta selkeyttä ei ole vielä saavutettu paitsi se, että haluan vain yhden sormuksen enkä rivitimanttisormusta. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, en ole mikään bling bling -tyttö, vaan otan sormukseeni ennemmin vain yhden kiven tai en kiveä ollenkaan. Muutenkin tyttömäisten sormusten sijaan haluaisin ennemmin kokoa, rosoisuutta ja kantikkuutta.

Sulho puolestaan haluaisi tuunata nykyisen titaanisormuksensa lisäämällä siihen kultaisen pannan keskelle. Kuitenkin koruliikkeistä todettiin, ettei sellainen tuunaus onnistu ihan noin vain jos laisinkaan. Siksi sulho katseli mielenkiinnosta sormusta myös itselleen ja omaksi yllätyksekseenkin ihastui Kalevala korun Muistojen sormukseen, joka olisi tyylikäs vihkisormus ja hääpäiväkin säilyisi aina kirjaimellisesti käden ulottuvilla:
Entäs sitten minä? Yksi vaihtoehto olisi samanlainen Muistojen sormus kuin sulholla, mutta pienen kiven kanssa - mikäli sulho tähän sormukseen päätyy. Toinen vaihtoehto olisi se, että minulla olisi ehkä mahdollisuus saada kahden sukulaiseni vanha vihki- ja kihlasormus, joiden ympärille tehtäisiin uusi sormus. Olisi ihanaa, jos sormuksessa olisi mukana hyvää historiaa, sillä molemmat sormukset ovat olleet sellaisilla ihmisillä, jotka ovat eläneet pitkissä hyvissä avioliitoissa ja sitten kuitenkin niistä tehtäisiin uusi sormus juuri minua ja meidän avioliittoamme varten. Jotain uutta, jotain vanhaa! Kuitenkin tässä suunnitelmassa on vielä monta mutkaa polun varrella, koska en halua, että sormuksia sulatetaan, vaan haluaisin, että niiden vanhat kaiverrukset sun muut säilyisivät mukana ja siksi sormusten pitäisi mahtua nakkisormiini hyvin tai vaatia suurennosta vain inauksen verran. Ei ole kuulkaa helppoa olla isokätinen nainen! 

Sormusten miettiminen on varmaan ihan viisasta aloittaa hyvissä ajoin, koska se on mielestäni hääjärjestelyjen vaikein rasti. Hääpäivä kestää kuitenkin vain yhden päivän, mutta sormus jää avioliiton merkiksi ja kulkee arjessa mukana joka päivä aivan kuten ihana aviomieskin (eikä sitäkään ihan tuosta noin vain valita).

kuva www.kalevalakoru.fi

4 kommenttia:

  1. Hienon näköinen tuo Kalevala-sormus, tyylikäs valinta sulholla! Ja ihana idea tuo, että voisi tuunata sukulaisten vanhoja vihki- ja kihlasormuksia, tulisi "hyvää karmaa" mukana. :) Historian havinaa oikein...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, vanhojen sormusten käyttämisessä ainakin mulla vaikuttaa se historia tosi paljon. Taidan olla sen verran taikauskoinen. :) Mutta nämä kyseiset sormukset ottaisin suurella ilolla vastaan, koska niitä kantaneet ihmiset ovat eläneet vuosikymmeniä kestävissä hyvissä parisuhteissa. Ehkä se olisi sitä hyvää karmaa. :)

      Poista
  2. Tuo Kalevala on niin upea. Me mietittiin noita myös itselle alunperin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietittekö niitä kihla- vai vihkisormuksiksi? Tuo on kyllä ihana sormus ja samalla tosi ajaton. Vaikka oma sormusasiani on edelleen auki, olen tosi iloinen, että sulho ihastui tuohon sormukseen ja päätti haluta itselleenkin vihkisormuksen. :)

      Poista

Ajatuksia, ideoita, fiilistelyä...