27.1.2013

Minkä ikäisenä on riittävän kypsä?

No niin. Jotta blogi ei jäisi vain servettien värin tasolle, kirjoitanpa hieman iästä, vuosista ja naimisiinmenosta. Nyt-liitteessä oli nimittäin artikkeli, jossa kerrottiin 17-vuotiaasta erikoisluvalla avioituneesta tytöstä ja ainoa syy oikeusministeriöön lähetettyyn anomukseen oli malttamattomuus: 17-vuotiaana kun aika kuluu niin hitaasti, ettei viitsi täysi-ikäisyyttä odottaa.Ymmärrän sen, että monet avioituvat nopeasti uskonnollisen vakaumuksen takia tai siksi, että vauva tekee tuloaan ja halutaan nopeasti naimisiin ennen kuin jälkikasvu putkahtaa maailmaan. Mutta siihen se ymmärrys sitten jääkin.




Jep, myönnän. Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka kauhistelevat, kun jotkut ryntäävät tosi nuorena naimisiin ja etenkin lyhyen seurusteluajan jälkeen. Jos olisin poliittisessa vallankahvassa, määräisin jokaiselle 18-vuotiaalle muutaman vuoden yksinasumista ihan vain itsenäistymisen, pärjäämisen tunteen ja itsetunnon vahvistumisen takia. Kuusi itsekseen elettyä vuotta oli parhaimpia kouluja, jonka kävin ja samaa totean myös miehestäni. Yhteisen elämän jakaminenkaan ei ole meidän kohdallamme saanut aiempina vuosina kerrytettyä itsenäisyyttä karistettua pois, vaan se näkyy positiivisesti monessa asiassa aina taloudenhoidosta kodinhoitoon. Ja koska nykypäivänä avoliitto ennen avioliittoa on suvaittua ja jopa suotavaa, voisi naimisiinmenon ikärajaa nostaa reilusti. Tietenkään avioerotilastot eivät johdu yksinomaan nuorista pareista, koska tilastokeskuksen mukaan ensimmäisen avioliiton solmineiden keski-ikä on 30 ikävuoden hujakoilla. Sen sijaan erosyinä nähdään maallistuminen ja yksilökeskeisyys, mikä on puolestaan ihan oma aiheensa. Nyt-liitteen artikkeliin oli kommentoitu maallistumisen hengessä, että mitä väliä, ainahan voi erota. No kyllä, mutta tuskin naimisiin sillä ajatuksella kannattaa mennä. 

Maailma ei siis ole mustavalkoinen, mutta silti parinkympin tienoilla moni asia omassa itsessä on vasta muotoutumassa eikä oma suunta välttämättä ole vielä ihan selvä. Myöhemmin iän ja kokemuksen karttuessa voi nuorena solmitussa avioliitossa tulla eteen se tilanne, jonka tutkijat sitten laittavat yksilökeskeisyyden piikkiin, vaikka kyse ei välttämättä edes ole siitä, vaan lopulta kenties pelkästään kypsymisestä. Me olemme sulhon kanssa pikkuista vaille 30-vuotiaita sanoessamme toisillemme "tahdon" ensi elokuussa. Avioliitto jännittää meitäkin ja siksi Nyt-liitteen artikkeli tuntuu tosi hurjalta, koska kyseinen morsian on minua yli kymmenen vuotta nuorempi. Ja kuinka paljon kymmenessä vuodessa ehtiikään tapahtua! Itse ainakin olen siinä ajassa löytänyt oman tyylini olla minä, roppakaupalla itsetuntoa ja varmuutta, ammatin ja paikkani maailmassa - ja kaikki ne seikat olivat aivan levällään vielä alle 20-vuotiaana. 




Nuorten solmimien avioliittojen lisäksi minulla ei riitä ymmärrystä ikätavoitteisiin. Tiedän parikymppisiä, jotka ovat täysin sitä mieltä, että omakotitalo ja lapset on oltava ennen kuin 25 vuotta tärähtää lasiin. 30 vuotta on sitten se vihoviimeinen takaseinä, jota ennen homma pitää olla kasassa. Ei 25-vuotias ole ollenkaan niin vanha kuin mitä se viisi vuotta nuoremmasta tuntuu ja elämä ei suinkaan lopu siihen 30 ikävuoteenkaan. Entäs sitten, jos laatii itselleen tiukat ikään sidotut tavoitteet eikä niitä saavutakaan? Todennäköisesti ne nimittäin jäävät saavuttamatta, koska vanha vertauskin muistuttaa, että onni on kuin perhonen: mitä enemmän sitä yrität saavuttaa, sen nopeammin se lentää karkuun, mutta jos olet aivan hiljaa aloillasi, silloin se tulee ja istahtaa olallesi.

Tietenkään loppujen lopuksi naimisiinmenolle ei ole yhtä oikeaa ikää, on vain sopiva aika. Toisille se oikea aika koittaa aiemmin ja toisille myöhemmin. Ikinä ei varmaan ole niin kypsä, että pystyisi ottamaan isot elämänmuutokset täydellisen rennolla otteella vastaan. Joka tapauksessa avioliitto ja perheen perustaminen on valtavan suuri asia ja vaatii paljon varmuutta ja vakautta niin henkilökohtaisella tasolla kuin parisuhteeltakin. Mitä kautta sitä paremmin löytäisi kuin antamalla ajan kulua?





kuvat weheartit.com

6 kommenttia:

  1. Loistava teksti. Komppaan täysin! Ihanaa lukea välillä tällaisia pohdiskelevia juttuja hääblogeista. :)

    Itse täytin häiden jälkeen 25 vuotta, enkä olisi halunnut mennä naimisiin yhtään nuorempana. Tämä on hyvä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, koska mä tykkään kirjoittaa välillä vähän vakavampaakin tekstiä ja pelkään, että se on kuitenkin tosi tylsää täällä hääblogisaralla. :) Mielestäni naimisiinmenossa tärkeintä on varmuus suurta päätöstä kohtaan ja toki se ei katso ikää, mutta toisaalta ikä tuo varmuutta - olipa asia mikä tahansa. En itsekään olisi ollut riittävän kypsä ja rohkea yhtään tämän nuorempana, mutta nyt on hyvä. :)

      Poista
  2. Loistava kirjoitus, vaikkakin menen sulhoni kanssa naimisiin 1v ja 8kk ensitapaamisestamme ollessani 24-vuotias ;) Sulhaseni on minua 8 vuotta vanhempi ja itsekin taidan olla moninverroin oman ikäistäni kypsempi. Sulhon vanhemmat eivät meinaa vieläkään minuun tutustumisen jälkeen uskoa, että olen tämän verran nuorempi, kuin S.
    Olen kyllä samaa mieltä monestakin asiasta mitkä toit esiin, esim. itse muutin omilleni 17-vuotiaana ja se oli kyllä paras koulu ikinä.
    Niinhän sitä sanotaan, että life is what happens, when you're busy making other plans, mutta koska tiedän, että nyt on vakka löytänyt kantensa, on elämä myöskin liian lyhyt hukattavaksi odotteluun. :) Näin meillä ja se on meille oikea tapa, kun taas jollekin jokin toinen. Siltikin, oikein hyvä postaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, jokainen tekee tyylillään ja tärkeintä on kuitenkin se, että molemmilla on varma olo suuresta sitoutumisesta ja elämänmuutoksesta. :)

      Poista
  3. Hyvä teksti! Mahtavaa pohdintaa. Meilläkin on mittarissa 28 ja 29 vuotta silloin, kun sanomme tahdon. Minusta ainakin tuntuu, että jos olisin tahtonut joskus parikymppisenä, olisi siitä voinut koitua vaikeita hetkiä parisuhteessa myöhemmin. Toisaalta voipi olla, että asuinpaikka, ammatti, tulevaisuudensuunnitelmat, ympäristö, perhe, ynnä muut asiat vaikuttavat paljon ja joillakin nuorena solmittu liitto toimii paremmin kuin hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olette naimisiin mennessä täsmälleen samanikäisiä kuin mekin. :) Ja tottahan se on, että kaikki olosuhteet vaikuttavat siihen, miten avioliitto toimii ja siksi esimerkiksi nuorena muutenkin aloilleen asettuneiden ihmisten kohdalla avioliitto voi olla tosi luonteva ratkaisu, vaikka ikää olisikin nipin napin se 20 vuotta. Meillä on sulhon kanssa molemmilla korkeakoulututkinnot eli jo opiskeluaika oli ainakin meidän kohdalla sellainen nuoruudenjatke, että perheen perustamiseen ja avioliittoon liittyvät asiat kypsyivät vasta samaan aikaan, kun tenttikirjat vaihtuivat virka-aikaan ja toimistojen magneettilätkiin. :)

      Poista

Ajatuksia, ideoita, fiilistelyä...