26.2.2013

Me

Olen aika vähän kirjoittanut meistä kahdesta täällä blogissa, mutta koska nyt postauksia on jo iso määrä, on ehkä aika raottaa hieman enemmän taustoja. Me tapasimme neljä vuotta sitten ja alusta asti tuntui siltä, että kummallakin oli helppo ja huoleton olo toisen seurassa. Tapailu muuttui nopeasti seurusteluksi ja puolentoista vuoden seurustelun jälkeen meillä oli yhteinen koti. Kihlasormukset vaihdettiin toisena vuosipäivänämme. Viime vuoden aikana hääsuunnitelmat sitten alkoivat pikkuhiljaa muuttumaan utuisista ajatuksista todeksi ja tässä sitä nyt ollaan.

Jokainen pariskunta varmaan voisi sanoa itsestään, ettei täytä ihan tavallisen pariskunnan kriteereitä. Niinpä sanon minäkin meistä ja siihen on yksi iso syy, joka on vaikuttanut suhteeseemme alusta asti. Minulla on liikuntavamma, joka vaikuttaa eritoten puheeseeni ja motoriikkaani. Elän ihan normaalisti enkä käytä liikkumiseeni mitään apuvälineitä, mutta silti vammaani ei tietenkään saa piiloon millään ellen sitten istu hiljaa paikoillani enkä sano mitään, mutta se puolestaan ei ole lainkaan luonteeni mukaista. Olin ollut joskus täysin varma siitä, etten takuulla löydä rinnalleni miestä, jolle riitän tällaisena kuin olen ja jonka kanssa viihtyisin ja jossa pitäisi olla kaiken lisäksi vielä rakkautta mukana. Äitini sanoi joskus, kun harmittelin sitä, etten saa kömpelöillä sormillani laitettua pieniä korvakoruja itse korviin, että joskus minulla on sellainen mies, joka laittaa ne minulle. Se kuulosti kivalta, mutta siinä vaiheessa olin ihan varma, että elän todennäköisemmin ilman sellaista miestä - ja ilman nappikorvakoruja.

Sitten elämääni tuli sulho. Hän on siis aivan tavallinen terve mies, joka kuitenkin alusta asti näki pintaa syvemmälle. Toki terveen ja vammaisen suhteessa on aluksi isoja asioita, jotka on käytävä läpi ja joiden kanssa on tultava sinuiksi, mutta kun ne oli käsitelty seurustelun ensimmäisen vuoden aikana, tuli ihan uudenlaista tilaa rakkaudelle, joka syveni valtavasti. Joskus olen kysynyt sulholta, miksi hän viitsii olla minun kanssani, kun voisi saada jonkun terveenkin? Hän vastaa, että kanssani on niin hyvä olla, meillä on hauskaa yhdessä ja pintaahan ne ulkoiset ominaisuudet vain ovat. Nykyään vammaisuus on tässä parisuhteessa maailman tavallisin asia. Minä voin tuosta noin vain kiikuttaa nappikorvakoruni sulholle ja pyytää häneltä apua. Ja sulho saattaa heittää karkeaakin vitsiä vammastani ja minua vain naurattaa. Kun otan aamulla lääkkeen, hän saattaa kysyä minkä värisellä napilla päivä lähtee tänään käyntiin.

Voi olla, että vammaisuus tuo omia haasteitaan vastaan siinä vaiheessa, kun joskus on jälkikasvun aika. Niistäkin haasteista olemme puhuneet jo paljon eikä meitä moinen juurikaan jännitä, koska pohja tuntuu hyvin vakaalta, jolle perheen voisi perustaa. Ensin on edessä kuitenkin muuta kutkuttavaa jännitettävää ensi elokuussa. Kun kerroimme ystäville menevämme naimisiin, sanoi eräs mies, joka on ollut sulhon ystävä aivan lapsuudesta asti, että hän arvasi, ettei meidän kohdallamme häihin mene enää kauan. Kuulemma meistä näkyy, että homma toimii ja viihdymme yhdessä. Meillä itsellämme on juuri sellainen olo ja siksi tuntui kivalta kuulla, että muutkin näkevät sen.


.

kuva weheartit.com

11 kommenttia:

  1. Kiitos teidän tarinan jakamisesta! Onnea on ihana sulho, jonka kanssa jaksaa aivan kaiken, onnen- ja surunkyyneleet, huumorilla höystettynä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ps. Voisiko olla mitenkään mahdollista, että ottaisit tuon kommentoinnin sanavahvistuksen pois päältä? Kommentoin sun tekstejä suht.usein ja toi vahvistus ärsyttää kun en saa selvää niistä ikinä ;)

      Poista
    2. Hei, kiitos kommentistasi! :) Poistin sanavahvistuksen, joten nyt kommentointi on simppelimpää. :)

      Poista
  2. Voih, ihana juttu ♥ Ihanaa että oot lyötänyt miehen, joka on sun arvonen. Ja että sun miehellä on nainen, joka ihan satavarmasti on hänen arvosensa :) Kiitos että jaoit tämän meidän lukijoiden kesken :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!! Mietin pitkään julkaisenko tätä tekstiä ja luetutin sen ensin sulhollanikin. Tuumimme kuitenkin yhdessä, että hääblogirintamalla tällaiseen ei ihan heti ainakaan törmää ja siksi se voisi olla lukijoille aika kiva ja kiinnostava juttu. :)

      Poista
  3. Tosi hyvä ja ihana teksti! Kiitos! Mahtavaa, kun olette (niinkuin toki monet monte muutkin parit) onnellisia yhdessä ja täydellisen sopivia toisillenne :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, sulho kyllä palautti uskon siihen, että jokaiselle on olemassa joku. Se oikea. :)

      Poista
  4. Ihana teksti, ja olet todella rohkea kun uskalsit jakaa tämän meidän lukijoiden kanssa :) Oon tosi onnellinen teidän puolesta, kun olette löytäneet toisenne! Kuulostatte yhdessä täydelliseltä paketilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi vakka löytää kantensa! :) Oli kiva jakaa tämä teidän kanssanne, vaikka tietenkään tämä ei varsinaisiin hääjärjestelyihin vaikuta millään tavalla. Korkeintaan se tuo toisenlaista syvyyttä bloggaukseen, kun lukijat tietävät vähän enemmän taustoja. :)

      Poista
    2. Nimenomaan :) Musta ainakin se tuo juurikin sellaista tiettyä syvyyttä blogitekstehin lisää, niin kuin osuvasti sanoitkin. Hyvät viikonloput!

      Poista

Ajatuksia, ideoita, fiilistelyä...