18.8.2013

Ennen puoltapäivää

Hääpäivän aamuna kello soi seitsemältä, mutta minä tosiaan nukuin sen verran huonosti, että olin silmä kirkkaana jo kuuden jälkeen. Sulho jäi vielä nukkumaan, kun lähdin alakertaan aamiaiselle. Äitini oli myös hereillä ja kuullessaan minun tulevan portaista hän rupesi laulamaan häävalssiamme "Jo valkenee kaukainen ranta ja koillisess' aurinko nousee..." eikä päässyt sen pidemmälle, kun meitä jo itketti molempia. "Tänään on se päivä", äiti kuiskasi minua halatessaan. 

Kampaaja saapui meille puoli kahdeksalta ja rupesi laittamaan hiuksiani. Samalla söin aamiaista ja pikkuhiljaa muu väkikin rupesi nousemaan. Isä kävi jossain vaiheessa kääntämässä radion Yle Suomen puolelle ja yhtäkkiä sieltä kuului meille onnittelut. Hiusten laitto oli kyllä haasteellista hommaa kampaajalle, kun ympärillä kävi melkoinen kuhina perheenjäsentemme rupatellessa ja morsiamen jännittäessä. Radiosta kuului tietenkin J. Karjalaisen Sydänlupaus ja taas rupesi itkettämään ja sitten pikkuveli tuli naurattamaan jotain ja kampaajalla oli täysi työ väkertää lettiä heiluvaan, jännittyneeseen päähän. Letti kukkineen kuitenkin syntyi ja oli tavattoman kaunis! Seuraavaksi pakkasin autoon hääpuvun tykötarpeineen ja lähdin meikkaajalle kirkonkylälle. Siellä tapasimme kaason kanssa ja taas tirautettiin pienet itkut. On se naimisiin meno raskasta touhua!

Meikkaajalla oleminen oli ihanan rauhallinen hetki. Ensin minut meikattiin ja sitten kaaso. Kaaso oli ihanasti tuonut mukanaan pienen shampanjapullon, suolakeksiä ja suklaata, joilla morsian tankattiin lähtövalmiuteen. Sitten hyppäsin hääpukuun ja pian oltiin matkalla museosillalle. Siellä oli määrä ottaa hääkuvat ja myös first look -kuva. Tässä morsian valmiina perhoset vatsassaan:




Autossa taas jännitys iski ja minulta pääsi itkun ja naurun sekainen kiherrys. (Olen ollut kyllä ihan kamala itkemään näin jälkeenpäin ajatellen! No, tunteellahan sitä avioon astellaan ja voin jo nyt paljastaa, että hääpäivän itkut loppuivat vihkitilaisuuteen, vaikka voisi kuvitella, että tällainen morsian tihertää itkua pilkkuun asti.) Laitoin Spotifyn kautta autoon soimaan polttareiden teemabiisin eli Jari Sillanpään Liekeissä-kappaleen. Kaaso käänsi nupit kaakkoon ja niin sitä mentiin tunnelman kohotessa hetkessä kattoon! Hauska sattuma oli, että kappaleen soidessa kumpikin meistä bongasi tienvarresta joltain pudonneen karvanopan ja olimme vakuuttuneita siitä, että karvanoppa on hyvä merkki. Myöhemmin erittäin onnistuneiden ja ihanien häiden jälkeen kaaso totesi, että se karvanoppa todella oli merkki. 

kuva Seida

10 kommenttia:

  1. Kyllä mä jo jokusen kymmenen kertaa kerkesin käydä vilkuilee millon nää päivitykset tulee :D Ihana kuulla nyt sun näkökulmasta kaikki, vaikka suurimman osan olinkin näkemässä ja kokemassa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on ihanaa kerrata ja tallettaa tänne päivän tapahtumat! Jatkoa seuraa huomenna, kun saan first look -kuvat ja potrettikuvia. :)

      Poista
  2. Mäki oon käyny kyttää, että koska päivität ;) sun tukka oli niin ihana, että päätin jos joskus pääsen ite marssimaan alttarille, niin haluan samantapasen lettihässäkän :) haha, oksettiko pidennykset vielä? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäki mietin yökkikö morsian kävellessään papin eteen. "Hyi hitto, mulla on jotain ylimäärästä päässä" :D

      Poista
    2. Hah!!! :D En yökkinyt ollenkaan! Kampaajalle kerroin tästä ja siksi multa pidettiin lisätukka kokonaan piilossa, kun niitä napsuteltiin päähän. :D

      Poista
  3. Upea kampaus ja mielenkiintoisen näköinen puku:)

    VastaaPoista
  4. Täällä kanssa kovasti odoteltiin! Ja nyt mielenkiinnolla odotellaan jatkoa! Kampaus oli kyllä todella ihana, kuten koko morsion! <3

    VastaaPoista
  5. Tosi ihanan romanttinen kampaus :)

    VastaaPoista

Ajatuksia, ideoita, fiilistelyä...