Blogin viimeinen merkintä pumpulihääpäivänä

Ajastin tämän blogimerkinnän julkaistavaksi 10.8.2014 klo 15, sillä silloin on tasan vuosi siitä hetkestä, kun vanhalla museosillalla kitara ja viulu alkoivat soittaa kansanlaulua "Ol' kaunis kesäilta" ja minä ja mieheni astelimme kohti alttaria.

Hääpäivä oli ikimuistoinen ja onnellinen. Hyvin jännittävä ja jopa epätodellinenkin. Sitä edelsivät pitkät päivät, monenlaiset ideoinnit ja hankinnat, tarkka säästösuunnitelma, jännitys, odotus, pelkokin. Monia kertoja ennen hääpäivää toivoimme, että olisimmepa sittenkin päättäneet mennä ihan keskenämme naimisiin ilman tätä kamalaa hössötystä, joka väistämättä vei mennessään, vaikka kuinka yritti ajatella järkevästi ja pitää jalat maassa. 

Mutta me saimme viettää ihanan päivän kaikkien ystäviemme ja meille tärkeiden ihmisten kanssa ja kun katselee häidemme valokuvia, niissä kaikissa nauretaan paljon. Sellainen se päivä olikin. Kun vihkiminen onnenkyyneleineen oli ohitse, sujui koko loppupäivä leveä hymy kasvoilla, paljon nauraen. Ryhmäkuvat unohtuivat, morsiuskimpulle ei koskaan laitettu maljakkoa ja tämä on varmaan vain jäävuoren huippu kaikista niistä asioista, joita ei tehty, vaikka alunperin oli suunniteltu. Juhla vei mukanaan ja keskityimme ainoastaan nauttimaan.

Vuosi on mennyt nopeasti. Sen aikana on eletty hyvää, tavallista arkea. Sellaista mitä tämä avioliitto toivottavasti on tulevina vuosinakin. Olimme myös ihastuttavalla häämatkalla Mauritiuksella, jota olemme muistelleet yhtä paljon ja yhtä lämpimästi kuin hääpäivääkin. Lisäksi elämä on rullannut eteenpäin ja perheemme on kasvanut pienellä venäjäntoy-pennulla, josta lisää toisessa blogissani, klik! Ja nyt syksyllä meillä on edessä muutto toiseen kaupunkiin. Tällä hetkellä tuntuu siis erinomaiselta se pieni käytännön seikka, ettemme koskaan päättäneet ottaa lainaa hääpäivää varten. Hääpäivä on yksi päivä, jonka jälkeen elämä rullaa taas eteenpäin omalla painollaan ja uusia asioita tielle heittäen. 

Sitä tietä on hyvä kulkea rinnakkain ihmisen kanssa, jota rakastaa ja jonka vastarakkauden näkee katseesta ja kuulee tavasta lausua "vaimo".  Kulunut vuosi on sitonut meitä vielä enemmän toisiimme ja tästä on hyvä lähteä eteenpäin, yhdessä, rinnakkain.

Alla on kiitoskorttimme, jotka ihanat vieraamme saivat häämatkamme aikana. Edelleen on aihetta kiitokseen, joten kiitos sinulle siellä ruudun toisella puolella! Jokainen lukija on aarre, vaikka häämatkan jälkeen tänne onkin pudonnut postauksia hyvin harvakseltaan. Blogini jää toistaiseksi tänne näkyviin uusien lukijoiden löydettäväksi ja muu elo jatkuu toisessa blogissani. Matkaa Elokuun auringon alla taivallettiin lähes kaksi vuotta, joten nyt on auringon aika painua mailleen ja antaa uusille päiville tilaa.

Kiitos!

kuvat Seida

Vinkit hääjärjestelyihin

Elokuun auringon alla on jo hiljaista, sillä elämä, arki ja avioliitto pyörivät blogissani Sataman valot - tervetuloa kurkistamaan! Kuitenkin minulla on vielä kaksi blogipostausta, jotka haluan kirjoittaa tänne. Toinen niistä käsittelee minun vinkkejäni kaikille häitään järjestelevälle, sillä näin häiden ollessa jo lähes vuoden takaiset näkee monia asioita jo laajemmasta näkökulmasta ja koska ennen häitä ahmin kaikkea mahdollista tietoa hääjärjestelyihin liittyen, toivon, että näistäkin olisi jollekin hääparille apua.

Kun hääpäivä päätetään:

- Jutelkaa kunnolla minkälaiset häät haluatte ja pohtikaa kaikenlaisia vaihtoehtoja. Jos suuret kirkkohäät ovat vain toisen unelma ja toinen haluaisi jotain pienimuotoisempaa, miettikää kompromissit tarkoin, sillä häät ovat yhtä paljon morsiamen kuin sulhasenkin juhla. Häät ovat niin työläs ja jännittävä projekti, että hankalaksi menee, jos vain toinen on siinä täysillä mukana.

- Halua avioliittoa, älä häitä. Häät ovat yksi ihana, ikimuistoinen, onnellinen ja supernopeasti ohi hujahtava päivä, mutta avioliitto kestää parhaassa tapauksessa loppuelämän. 

- Jos olet yhtään taikauskoinen, valitse hääpäivä siten, että se sijoittuu yläkuun aikaan eli noin kaksi viikkoa ennen täysikuuta. Sanotaan, että yläkuun aikaan aloitetut isot asiat menestyvät. Yläkuun aikaan solmitun avioliiton uskotaan olevan hyvä ja onnellinen ja puolisojen pysyvän terveinä.

Kun häitä järjestetään:

- Miettikää budjetti tarkasti. Jos hääpäivä on päätetty vaikkapa vuoden tai kahden vuoden päähän, on teillä aivan mahtava tilaisuus säästää häihin kuluvat rahat. Näin ei tarvitse (hääkuluista riippuen) ottaa lainaa, sillä häiden jälkeen elämä jatkaa kulkuaan ja rahalle saattaa tulla nopeasti muuta ajankohtaisempaa käyttöä. 

- Miettikää budjettiin ne asiat, joihin pihistätte ja panostatte. Esimerkiksi hääpuvun muisto on kauneimmillaan valokuvissa eikä sitä samaa fiilistä saa ikinä takaisin, vaikka palloilisi myöhemmin omassa olohuoneessaan hääpuku yllään. Siksi hääpuku voi hyvin olla huokeampi vuokrapuku. Sen sijaan vihkisormusta käytetään joka päivä häiden jälkeen, joten se lennähtää helposti samantien panosta-listan puolelle.

- Kaikkea ei tarvitse ostaa, vaan monia koristeluun liittyviä tavaroita pystyy lainaamaan tuttavapiiristä. Katso myös omaa ympäristöä uusin silmin. Sopisiko mummon lasipurkit kynttilöille? Sedän maatilalla on vanhoja laudanpätkiä, joista ehkä keksisi vaikka mitä. Vanhempien olohuoneen vanha 1950-luvun jalkavalaisin olisi kaunis tunnelmavalaisin juhlapaikan eteisaulaan! Jos teet hankintoja esimerkiksi juuri koristeluihin liittyen, mieti onko niille käyttöä häiden jälkeen ja pystytkö myymään ne eteenpäin. Se on taloudellista ja ekologista häiden järjestelyä.

- Älä stressaa. Se on helppo sanoa, mutta vaikea toteuttaa. Mieti aikataulut ja suunnitelmat tarkasti ja valitse ympärillesi sellaiset avustajat, jotka ovat aidosti ja koko sydämellään hommassa mukana. Nauti joka hetkestä ja muista ottaa skumppaa aina välillä, sillä häiden järjestelyistäkin kannattaa tehdä juhlavaa!

- Jos kuitenkin stressaat ja jännität ja huomaat esimerkiksi miettiväsi paljon parisuhdettanne ja entisiä heilojasi ja pääkoppa tuntuu kaikin puolin sekavalta, älä huoli. Ajattele ennemmin sen olevan varma merkki siitä, ettet ainakaan ole menossa naimisiin päästäksesi valitsemaan teemaan sopivia servettejä, vaan ihan oikeasti aiot solmia avioliiton. Voin omasta kokemuksestani luvata, että se korvien välin sekoilu loppuu kyllä ja seisoessasi alttarilla rakkaasi vierellä olet varmempi kuin mistään ikinä. 

- Luota avustajiisi. Älä sanele liikaa ohjeita esimerkiksi polttarijärjestelyitä ajatellen, vaan heittäydy ja luota siihen, että kyllä ystävät tuntevat ja tietävät mistä pidät. Rennolla meiningillä ja huumorilla syntyvät parhaat muistot.

- Jakakaa tehtävät etukäteen valmiiksi niin, että suurena päivänä jokainen tietää oman hommansa ja juhla kulkee kevyesti raiteillaan. Älä kuormita ketää avustajaa liikaa, sillä tärkein pääasia on, että jokainen saa nauttia ja juhlia.

Hääpäivänä:

- Nauti! Fiilistele! Rakastu, rakastu, rakastu! Hääpäivän tunteet ovat sen rinnalla seisovan ihmisen vuoksi niin ihanat, että kaunis juhlatila ja ympärillä olevat ihmiset ovat oikeastaan vain kiva lisä siihen tunteeseen, mikä on eniten pinnalla. Sen vuoksi kehotan suhtautumaan hääjärjestelyihin rennosti, sillä se hääpäivän mieletön fiilis olisi takuuvarmasti sama, vaikka vihkiminen tapahtuisi aivan kahden kesken hiekkarannalla suurien juhlien sijaan. Me menimme naimisiin! Ja silti tuntuu kuin olisimme vasta tavanneet ja rakastuneet! 

- Hääpäivä menee niin nopeasti, että kannattaa vain keskittyä juhlahumuun ja hymyilemiseen ja nekin molemmat tulevat automaattisesti. Luota siis siihen, että asiat menevät omalla painollaan ja etukäteen sovitut nakit ja tehtävät tulevat hoidetuksi, vaikket itse ehtisi niille uhrata ajatustakaan. Etkä todennäköisesti ehdikään.

Häiden jälkeen:

- Laskeudu arkeen lempeästi, jos vain aikataulut sen sallivat. Jos häämatkalle on tarkoitus lähteä vasta myöhemmin, tehkää jotain ihan kahdenkesken heti häiden jälkeen. Esimerkiksi pari rentouttavaa päivää mökillä ihan vain oleillen. Häiden jälkeen mieli täyttyy haikeudesta, mutta sitäkin enemmän onnellisuudesta ja helpotuksesta. Kaikki sujui hyvin ja nyt me olemme naimisissa, kuinka ihanaa!

- Nauti arjesta. Ja ylipäätään elä arkea rakkaasi kanssa ennen avioliittoa! Hääjärjestelyt saattavat viedä vuoden tai jopa kaksi ja vaikkei hääjärjestelyt olisi aktiivisesti koko ajan päällä, pyörivät suunnitelmat tosi paljon mielessä kuitenkin. Arki on silti juuri sitä, mitä elämä ja avioliitto on enimmäkseen ja on paljon kivempaa nauttia tavallisesta arjesta pitkän häiden järjestelyprojektin jälkeen kuin tuntea olonsa surkeaksi ja tyhjäksi, kun kiva häähumu on ohitse. Siksi halua siis avioliittoa enemmän kuin häitä! Avioliitto on juuri sitä, mikä jatkuu samanlaisena kuin ennen häitäkin. Suurin ja ainoa ero on se, että avioliitossa me olemme vielä enemmän me.

kuvat Seidan omat häät <3

Huomenlahjaksi kuumailmapallolento!

Aviomieheni päätti ensitöikseen avioliittomme ensimmäisenä päivänä lennättää tuoreen vaimonsa taivaan tuuliin. Kun viime elokuussa hääpäivän jälkeen vietimme ihanan rentouttavaa sunnuntaita hääsviitiksi muuttuneessa rantamökissä, sain aamiaispöydässä mieheltäni lahjakortin kuumailmapallolennolle. Se oli yhden unelman täyttymys! Olin vinkannut hieman etukäteen sulholleni, että huomenlahjaksi jokin elämys voisi olla mieleinen, koska koruista kokoaikaisessa käytössäni on vain sormukset, mutta muita koruja vaihtelen tiuhaan. Mies oli ottanut tästä ohjenuoran ja niinpä sain vuoden voimassa olevan lahjakortin. 

Viime lauantaina se sitten tapahtui ja valtava pallo nousi kotikaupungin ylle. Lennätys oli Linnan pallo -yrityksen yleisölennätys ja korissa keinui noin kymmenen henkeä. Pääsimme osallistumaan pallon kasaamiseen ja täyttöön. Sen jälkeen porukka hyppäsi koriin ja yhdessä hujauksessa olimme taivaalla. Kuumailmapallo lähti yllättävän nopeasti matkaan eikä perhoset ehtineet villiintyä mahan pohjalla lainkaan.

Matkan teko oli rauhallista ja tasaista. Pallo kulki tuulen mukana ja matkustajat ihastelivat huikean kauniita maisemia. Olimme parhaimmillaan noin puolen kilometrin korkeudessa, mutta pallossa oli yllättävän lämmin, koska menimme tuulen mukana koko ajan. Sää oli kirkas ja keväinen ja fiilis kirjaimellisesti korkealla.

Noin tunnissa olimme taittaneet kymmenen kilometrin matkan ja oli aika laskeutua. Meille oli neuvottu laskeutumisasento valmiiksi ja pallo lähestyi peltoaukeaa. Laskeutuminen oli reissun extreme-osuus, sillä tulimme alas hieman rysähtäen korin kulman osuessa peltoa halkovaan ojaan. Kori meni hetken aikaa kylkimyyryä peltoa pitkin ja pongahti sitten taas pystyyn ja pysähtyi. Moisesta selvittiin säikähdyksellä ja matkustajien hymyt olivat leveitä upean elämyksen jäljiltä.

Laskeutumispaikalla pallo ja kori kasattiin porukalla ja sen jälkeen kaikille jaettiin diplomit ja tarjottiin lasilliset kuohuviiniä hienon lennon kunniaksi. Huomenlahjani oli aivan täydellinen! Ja niin kyllä on aviomiehenikin!  

kuvat Seida ja Seidan mies

Häämatkalaisten muisteluita V

Päivä 12: Teimme retken Mautourcon matkassa Mauritiuksen eteläosiin, jossa vierailimme hindutemppelissä, tulivuorella, parillekin näköalapaikalle sekä rommitehtaalle. Tämä retki oli oikein kiva, sillä meillä oli pikkuinen ryhmä, jossa oli meidän lisäksemme italialainen pariskunta ja kanadalainen pariskunta. Opas oli oikein mukava ja yhteisenä kielenä oli englanti, joten emme jääneet lainkaan niin ulkopuolisiksi kuin saksalaisryhmässä edellisviikolla. Vaikka käyntikohteita oli monta, retken tahti oli leppoisa. Tulivuori oli enää vain umpeen kasvanut monttu eikä ihme, ettei siitä ole kuvaa ainoassakaan Mauritiuksen esitteessä. Rommitehdas oli kiva. Meillä oli siellä tasting ja lounas. Pienessä ryhmässä tutustui kivasti muihin ja siksi saimme kuulla millaista on arki Mauritiuksella, Italiassa ja Kanadassa. On jotenkin hauskaa, miten suuren vaikutuksen häämatkalla kohtaamamme ihmiset tekivät meihin, vaikka matkan päätarkoitus olikin olla kahden!

Päivä 13: Retkipäivän jälkeen vietimme lomamme viimeisen kokonaisen päivän hotellialueella rentoutuen. Mies kävi snorklaamassa ja minä en uimataidottomana uskaltanut lähteä sinne mukaan, vaan jäin aurinkotuoliin lukemaan. Iltapäivällä sade osui ensimmäistä kertaa koko lomamme aikana hotellimme ylle. Loikoilimme varjon alla ja minä nukahdin sateen ropistessa rentouttavasti varjoon. Illalla kävimme buffetissa syömässä, jonka jälkeen saimme ravintolasta jälkiruuan, coolerin ja lasit mukaamme ja suuntasimme kahden tähtitaivaan alle meren rantaan juhlistamaan häämatkamme viimeistä iltaa. Tämä oli muuten ainoa ilta, kun jatkoimme illanviettoa jopa hotellin yökerhoon! Kerrassaan railakasta!

Päivä 14: Voi haikeus! Lähtöpäivänä lento lähti vasta illalla, joten oleskelimme rannalla, kävimme syömässä ja mies kävi jousiammunnassa. Silti enää ei osannut ihan samanlailla rentoutua, kun tiesi, että laukkujen pakkaus ja pitkä kotimatka odotti. Monet hotellin henkilökunnan ihmiset tulivat moikkaamaan meitä, koska olimmehan tulleet jo keskenämme aika tutuiksi parin viikon aikana. Meidät toivotettiin tervetulleeksi uudelleen ja "silloin teitä on täällä kolme" - arvatkaa vain nousiko minulla kyynel silmäkulmaan, johon oli sekoittunut iloa ja lähdönhetken haikeutta! Koko matkan hotellilta lentokentälle satoi vettä, mikä tuntui ihmeelliseltä kaksi viikkoa kestäneen auringon jälkeen. Sanoin miehelleni dramaattisesti, että koko Mauritius itkee lähtömme vuoksi. 

Kotiinpaluu: Lentomatka sujui ihan hyvin, mutta vaihto Pariisissa väsyneenä yölennon jäljiltä tuntui hankalalta. Suomessa oli talven ainoat pakkaskelit juuri matkamme aikana, joten automme ei lähtenyt Lentoparkissa käyntiin, vaikka kaikki temput yritettiin. Niinpä jouduimme jäämään vielä yhdeksi yöksi Vantaalle hotelliin, koska auton kanssa otettiin seuraavana päivänä järeämmät keinot käyttöön. Arvatkaa tuntuiko suomalainen hotelli ankealta! Voi apua! Henkilökunnan vähyys, palvelun pohjoismaalaisuus ja koko rakennuksen ankeus korostui ihan liikaa mauritiuslaisen paratiisin jälkeen, vaikka kyse olikin aivan tuikitavallisesta suomalaisesta hotellista. Lisäksi olimme yölennon ja auton kanssa taistelun jäljiltä ihan poikki, mikä korosti ankeaa fiilistä ja sai ikävöimään kovasti takaisin Mauritiukselle. Onneksi seuraavana päivänä auto pärähti lämmityksen jälkeen käyntiin ja me pääsimme vihdoin kotiin. Oli ihanaa nostaa matkalaukut kotiovesta sisään lähes kaksi vuorokautta kestäneen matkanteon jälkeen.

Mauritius häämatkakohteena oli yhdellä sanalla sanoen IHANA. Se on oikea paratiisi, jossa elämänrytmi on rento, ihmiset ystävällisiä ja saari lämmin, vehreä ja tolkuttoman kaunis. Matkan jälkeen ajatuksemme ovat lentäneet usein kauas Päiväntasaajan tuolle puolen ja matka oli meille todellinen elämys ja sellainen kokemus, ettei kaukomatkat varmastikaan tämän tiimin kohdalla jääneet tähän. Mark Twain on todennut, että "Mauritius was made first and then heaven; and heaven was copied after Mauritius". Hän oli aivan oikeassa.

kuvat Seida

Häämatkalaisten muisteluita IV

(Pahoittelen hidasta päivitystahtia! Työt pitävät kiireisenä!)

Päivä 10: Voiko sunnuntaita ihanammin viettää kuin rennosti katamaraanin kannella? Osallistuimme Mautourcon järjestämälle katamaraaniretkelle, joka kesti koko päivän. Retkiseurue oli kansainvälinen ja katamaraani niin suuri, että siellä pystyi oleilemaan omissa oloissaan tai sitten tutustumaan muihin matkailijoihin. Me tartuimme jälkimmäiseen mahdollisuuteen ja tutustuimme Mauritiuksen naapurisaarelta Réunionilta lomailemaan saapuneeseen perheeseen, jotka kutsuivat meidät kyläilemään joskus luonaan. Hyvin houkutteleva tarjous varsinkin siinä vaiheessa, kun olimme jälleen talvisessa Suomessa! Katamaraani keinui valtameren aaltoja pitkin Ile Gabriel -saarelle, jossa sai ottaa aurinkoa ja uida. Katamaraanilla grillattiin, nautiskeltiin drinkkejä ja vain vietettiin leppoisaa päivää. Matkassa oli mukana ammattivalokuvaaja, jolta sai halutessaan ostaa valokuvauksen. Me päätimme tarttua tilaisuuteen ja saimme kivoja häämatkakuvia katamaraanin kannelta, vaikka kieltämättä se tuntui vähintään kornilta, koska me emme todellakaan ole mikään kameran edessä luontevasti poseeraava pariskunta. Ja vielä vähemmän, jos moinen on tarkoitus toteuttaa uima-asuissa. Katamaraaniretki oli lomamme yksi kohokohta. Tunnelma oli niin kiva ja leppoisa, että suosittelemme tällaista reissua kaikille Mauritiukselle suuntaaville. Ja juokaa vettä paljon enemmän kuin minä! Reissua seuraavana yönä olin horkassa ja pelkäsin saavani saman taudin, joka miehelläni oli ollut alkuviikosta, mutta ilmeisesti sain auringonpistoksen, sillä aurinko pääsi porottamaan laivan kannelle tietenkin täydellä teholla.

Päivä 11: Aamiaisen jälkeen lähdimme kävelyretkelle läheiselle Mon Choisyn hiekkarannalle. Ranta on saanut kahdesti maailman parhaan hiekkarannan tittelin emmekä ihmettele sitä lainkaan. Hiekka oli samettisen pehmeää, niin taivaallisen ihanaa, että iho muistaa sen tunteen edelleen. Ranta oli paljon parempi kuin hotellimme oma ranta, jossa oli aika paljon korallia, mutta on ehdottoman oikein, että kaunis hienohiekkainen ranta on avoin ihan kaikille eikä se kuulu minkään hotellin yksityisomistukseen. Etsimme rannan lähelle piilotetun geokätkön. Iltapäivällä kävimme hotellin spassa hieronnassa. Spa on rakennettu bambumajoihin, joka loi rauhallisen ja tunnelmallisen miljöön. Ihana rentouttava maanantai siis!

kuvat Seida

Häämatkalaisten muisteluita III

Päivä 7: Lähdimme Mautourcon retkelle, jossa ensimmäinen pysähdys oli Pamplemoussesin puutarha, johon on koottu erilaisia trooppisia kasveja. Totesimme jo puutarhaan mennessämme, ettei tämän retken opas ollut ihan meidän mieleemme, joten kiertelimme puutarhaa kahdestaan ja löysimme siellä lymyilevä geokätkönkin. Ja mikäkö opastuksessa mätti? Meidät oli laitettu ryhmään, jossa oli lähes kymmenkunta saksalaista ja sitten me kaksi. Saksankielentaitoinen opas puhui tietenkin etupäässä saksaa ja me saimme kaikesta infosta lyhennetyt versiot, koska olimme ainoat, joille hän joutui puhumaan englantia. Oppaalla oli muutenkin hieman puujalkatason huumorintaju, jolle ainoastaan vanha saksalaismies nauroi ja ilmeisesti kohteliaisuudesta. Puutarhasta matka jatkui sokeritehtaaseen rakennettuun museoon ja lopulta Mauritiuksen pääkaupunkiin Port Louisiin, jossa kukin kierteli vapaasti oman kiinnostuksensa mukaan. Retki oli ihan kiva, mutta miesparkani oli edelleen vatsanväänteiden kourissa, ettei retki meiltä mitään suurta suitsutusta saanut osakseen. Kun menimme takaisin hotelliin, mies sai infon kautta yhteyden lääkäriin ja jo samana iltana hän sai paremmat lääkkeet, joista oli oikeasti apua. Meille itse asiassa jäi mysteeriksi, mitä nappeja miehelle loppujen lopuksi syötettiin, koska lääkeselostukset olivat vain ranskaksi, mutta niin vain vaivat hävisivät, joten toimivia rohtoja ne olivat joka tapauksessa.

Päivä 8: Retken jälkeisen päivän olimme hotellilla. Viihdyimme hotellialueella paljon paremmin kuin mitä ennen reissua kuvittelimme. Nyt olimme ensin rannalla lukemassa ja palvomassa aurinkoa. Sitten menimme kokeilemaan polkuveneitä. Iltapäivällä minä viihdyin jälleen rannalla ja mies puolestaan lähti ampumaan jousipyssyillä. Illalla söimme ihanassa Navigator-ravintolassa meren rannalla. Kaiken kaikkiaan siis rento löhöpäivä! Huonepalvelu hotellissa oli mainio. Huone siivottiin joka päivä, mikä tuntui ensimmäisten päivien aikaan vähän turhalta, mutta turhuus unohtui jo ensimmäisten rannalla nautiskeltujen hetkien jälkeen, kun huomasin miten paljon hiekkaa ajautui sänkyyn jalkojen mukana. Oli hauska mennä iltapäivällä aina takaisin huoneeseen, kun mitä vain saattoi olla vastassa. Yöpukuni ei ole varmaan koskaan näyttänyt niin viehkeältä kuin Le Canonnier -hotellin siivojien jäljiltä!

Päivä 9: Otimme heti aamiaisen jällkeen taksin ja lähdimme kahdestaan retkelle saaren eteläosaan La Vanille -eläintarhaan. Paikka oli ehdottomasti vierailun arvoinen! Puisto oli tehty ihastuttavan viidakkomaiseksi ja nähtävää riitti apinoissa, krokotiileissä, kaloissa ja ennen kaikkea lukuisissa kilpikonnissa, joista vanhimmat olivat valtavia. Olimme edellispäivänä paahtaneet itseämme auringossa hieman liikaa, joten kävely puiden varjossa tuli juuri sopivaan saumaan. Eläintarhan jälkeen kävimme katsomassa hinduyhteisön temppeliä, joka oli kiinnostava ja suitsukkeelta tuoksuva joskin hieman turistirysämäinen. Iltapäivällä palasimme jo hotellille ja ehdimme vielä rannalle. Illalla söimme jälleen meren rannassa Navigator-ravintolassa ja juttelimme suunnilleen meidän ikäisen miestarjoilijan kanssa. Oli tosi kiva, kun loman aikana hotellin henkilökunta rupesi olemaan tuttua ja muutamien kanssa juttelimme aika paljon. Meistä oli tosi kiinnostavaa kuulla miten he asuivat ja elivät Mauritiuksella ja lähtöpäivänä tuumimme mieheni kanssa, että vaikka miten olimme häämatkalla nauttiaksemme vain toistemme seurasta, niin loppujen lopuksi suurimman vaikutuksen meihin taisi tehdä kaikki ne ihmiset, joihin matkamme aikana tutustuimme!

kuvat Seida

Häämatkalaisten muisteluita II

Päivä 3: Tämä oli ensimmäinen kokonainen päivämme Mauritiuksella. Aamupäivällä runsaan buffet-aamiaisen jälkee teimme retkivarauksia Mautourcon kautta. Varasimme yhden kaupunki- ja museoretken, yhden katamaraaniretken sekä yhden luontoretken. Sunnuntaina menimme rannalle ottamaan aurinkoa ja lukemaan kirjoja. Tuntui ihmeelliseltä mennä mereen uimaan, jossa vesi oli ihan oikeasti lämmintä. Illalla söimme Le Navigator -ravintolassa, jonka suurelta terassilta on näkymä merelle. Illan pimetessä taivaalla lensi liioittelematta lokin kokoisia lepakoita! Lisäksi lähes joka ilta kauempana ammuttiin ilotulitusraketteja. Ravintolan jälkeen istuimme rannalla katselemassa ilotulitusta ja tähtiä ja mietimme, että tämä se vasta on ihanaa: on sunnuntai-ilta ja me emme ole valmistautumassa alkavaan työviikkoon, vaan olemme täällä, lämpimässä tropiikin yössä!

Päivä 4: Tuuli kääntyi paratiisissa. Päivän vietimme rannalla ja kävimme lounaalla, mutta illalla miehelleni iski paha ripuli. Koska tunnen mieheni mahaansa myöten, olin arvannut, että jos jommalle kummalle meistä ripuli iskee, niin hänelle. Olin ostanut lääkkeitä mukaan reissuun ja ne onneksi vähän huojensivat siipan oloa.

Päivä 5: Mies-parka vietti päivän hotellihuoneessa. Huonepalvelu toimitti hänelle kivasti kevyttä aamiaista huoneeseen, mutta ruoka maistui heikosti. Itse olin rannalla ja osallistuin iltapäivällä historiakävelylle, mutta se oli kohtalaisen tylsä oppaan kertoessa vain vuosilukuja. (Työskentelen kulttuurihistorian parissa, joten odotin ohjelmalta vähän enemmän.) Illalla menimme syömään vähän jotain ja kävimme katselemassa miltä näyttää auringonlasku tältä puolen palloa. Vuorovesi laski joka ilta nostaen kivet ja karikot esiin. Viidennen matkapäivän iltana maisema oli erityisen hieno, sillä taivaalla paistoi kirkas täysikuu.

Päivä 6: Mies oli taas oma itsensä! Aamu aukeni pilvettömänä ja me heräsimme aikaisin ilman herätyskelloa. Kävimme aamu-uinnilla uima-altaalla ennen aamiaista. Koska all inclusive kattoi ruuan ja juoman lisäksi monenlaisia aktiviteetteja, kävimme lasipohjaveneellä katselemassa miltä merenalainen maailma näyttääkään ja näimme kirjavia kaloja. Lisäksi kävimme kokeilemassa jousiammuntaa, josta mieheni innostui kovasti ja kävikin loman aikana useaan otteeseen ammuskelemassa. Muuten vietimme kuudennen lomapäivän rannalla lämmöstä nauttien. Rannoilla oli jonkin verran korallia, jonka vuoksi suositeltiin uimakenkiä. Koska me lähinnä vain vilvoittelimme meressä, emme hankkineet uimakenkiä. Korallin hyvä puoli saattoi olla se, että lapsiperheet jäivät uima-altaalle ja hotellin kolmeen ilmansuuntaan avautuvat rannat olivat hyvin rauhallisia. Mies aloitti kuudentena päivänä uuden Reijo Mäen Vares-kirjan saatuaan edellisen Vareksen loppuun ja minä puolestani luin Finlandian voittanutta Riikka Pelon Jokapäiväistä elämää. Toisen maailmansodan kynnykselle ja osin Neuvostoliittoon sijoittuva tarina ei ollut todellakaan leppoista lomalukemista ja siksi aina välillä täytyi laittaa kirja sivuun, upottaa jalat syvemmälle lämpimään hiekkaan ja antaa katseen liukua yli Intian valtameren. Muistaa, missä sitä juuri onkaan ja hengittää tätä hetkeä.

kuvat Seida

Tarina häämatkasta alkaa!

Hei kaikille! Palasimme perjantaina tavattoman ihanalta häämatkalta! Mauritius lumosi meidät täysin ja siksi saatte nyt pitkän häämatkakertomuksen, koska en voi olla fiilistelemättä matkalla koettuja hetkiä vielä kunnolla uudelleen. Koska olen huomattavasti enemmän kirjoittaja kuin kuvaaja, on myös kertomus luonnollisesti tekstipainoitteinen. Lukuiloa siis kaikille ja tervetuloa matkalle mukaan:

Päivä 1: Suomessa satoi räntää. Oli harmaata. Asfaltti kimmelsi. Kannoimme lyhyen työpäivän jälkeen matkalaukut autoon ja totesimme mieheni kanssa, ettei voisi olla parempaa säätä lähteä reissuun kauas Päiväntasaajan tuolle puolen. Jätimme auton Lentoparkkiin ja lentokenttärutiinien jälkeen otimme kuohuviiniä lähteviä koneita katsellen. Meillä alkaa nyt häämatka! Koko kuluneen talven odotettu matka! Ensin lensimme Finnairin koneella Pariisiin ja sieltä vaihdoimme Air Francen koneeseen. Jännitimme etukäteen kuinka koneen vaihto tulisi sujumaan, sillä Pariisin Charles de Gaullen lentokenttä on valtava eikä kumpikaan meistä ole koskaan lentänyt minnekään niin, että pitäisi vaihtaa konetta matkan varrella. Finnairin koneen laskeuduttua Pariisiin törmäsimme kuitenkin pariin muuhunkin Mauritiukselle matkustavaan suomalaiseen ja niinpä pääsimme vaivattomasti porukassa oikealle portille ja lopulta oikeaan koneeseen. Air Francen kone oli suuri ja täpötäysi. Murehdin pitkän mieheni puolesta, kun hänen piti tunkea jalkansa niin onnettoman pieneen tilaan, mutta murheeni oli täysin turha: mies lensi paljon helpommin Mauritiukselle kuin minä! Hän sai nukuttua paremmin ja totesi matkan jälkeen, että yölennot olivat täysin vaivattomat. Jo tässä vaiheessa matkakertomusta voin siis todeta, että kyllä vain, tämä tuskin jää viimeiseksi kaukomatkaksemme! Air Francen koneessa tarjoiltiin reissumme lentomatkojen parhaat ruuat ja ilmeisesti ranskalaiseen tapaan automaattisesti myös viiniä kaikille. Se tuntui meistä suomalaiseen tiukkaan alkoholisuhtautumiseen tottuneista aika mukavan mutkattomalta meiningiltä. 

Päivä 2: Puolen päivän jälkeen paikallista aikaa kone laskeutui Mauritiukselle. Lentokoneen ovella meitä vastaan tuulahti lämmin ilma ja auringonpaiste, mikä tuntui uskomattomalta pimeän ja harmaan Suomen jälkeen. Lentokenttämuodollisuudet sujuivat Mauritiuksen kentällä kätevästi, sillä siellä oli hyvät ohjeistukset. Matkalaukut tulivat viimeisten laukkujen joukossa - ilmeisesti ne oli viskattu suoraan Finnairin koneesta ensimmäisinä lentokoneen ruuman perimmäiseen nurkkaan. Koska matkamme oli Helin Matkojen kautta ostettu valmispaketti, meitä oltiin lentokentällä vastassa Helin Matkojen yhteistyökumppanin Mautourcon toimesta. Laukut lastattiin yölennon jäljiltä riutuneiden matkaajien mukana autoon ja matka saaren halki kohti pohjoisessa sijaitsevaa Le Canonnier -hotellia saattoi alkaa. Hotellissa meidät otettiin virvoitusjuomien kanssa vastaan, laukkupojat kiikuttivat laukut huoneeseen ja pian olimme all inclusive -rannekkeet käsissämme huoneessa, joka oli hotellin toimesta muutettu häämatkamme kunniaksi puutarhaan antavan huoneen sijasta merinäköalalla varustettuun huoneeseen. Huoneesta löytyi shampanjaa ja naposteltavaa ja kun viimein saimme potkaistua kengät jalasta, poksautettua shampanjan auki ja istuimme katselemassa Intian valtamerta huoneemme terassilta, totesi rakkaani: "Nyt alkoi loma!"

Tarina jatkuu!

kuvat Seida

Enää kaksi yötä hunajakuuhun

Täällä ollaan täpinöissään! Matkalaukkuja pakataan ja perhoset pyörivät vatsan pohjalla, sillä ylihuomenna tähän aikaan lentokone nousee Helsinki-Vantaan lentokentältä ensin kohti Pariisia ja siellä nopean vaihdon jälkeen matka jatkuu yön yli Mauritiukselle. Matkustaminen on aina kiehtovaa ja jännittävää, mutta voitte kuvitella sen jännityksen ja innostuksen määrän, kun pääsemme molemmat ensimmäistä kertaa ikinä tropiikkiin päiväntasaajan tuolle puolen. Näin tolkuttoman pimeänä tammikuuna odotan ennen kaikkea valoa, lämpöä, merta ja tropiikin lintujen laulua. Ja kun kyseessä on häämatka, halusin jotain pientä ekstraa matkavalmisteluihin. Niinpä serkkuni kihlattu taikoi minulle jälleen ihanan kaarevat ripset, kuten teki polttareissanikin suureksi yllätyksekseni. Ei tarvitse pelata ripsivärien kanssa ja tuskailla meren tyrskyjä tai otsalle kohoavia hikikarpaloita, vaan rouva näyttää (todennäköisemmin) laitetulta jopa yölennon jälkeen. 

Instagram-kuvan laatu ei ole hulppea, mutta ajakoon asiansa. Meillä ei ole häämatkalle minkäänlaisia suunnitelmia etukäteen. Tarkoitus on rentoutua, karistaa arki ja talvi kannoilta pariksi viikoksi ja vain nauttia toistemme seurasta ja paratiisista. Kahden viikon aikana ehtii kiertää pikkuisen Mauritiuksen nähtävyyksiä ilman sen kummempia etukäteissuunnitelmia, joten tartutaan kiinni paikalliseen letkeään ilmapiiriin ja soljutaan sen mukana. Sääennustuksia ei kannata liikaa tuijotella trooppisen kohteen olleessa kyseessä, mutta lämpöä riittää varmasti ja just nyt kuvakaappaus Forecan sivulta näyttää kyllä oikein hyvältä!

Nyt jatkan pakkailua! Palaan matkakertomusten merkeissä parin viikon kuluttua, ihanaa!

Jk. Fuksianpunaisia häähaaveita -blogin Hanna kirjoitti hyvän postauksen Mauritiuksesta. Käykääpä katsomassa millaisissa maisemissa mekin ihan kohta olemme, klik!

Häämatka lähestyy

Iloa alkaneeseen vuoteen teille kaikille! Meille tämä vuosi alkaa jännittävissä merkeissä: ensi viikolla lähtee lento kohti Mauritiusta ja kahden viikon pituista häämatkaa! Emme ole koskaan käyneet niin kaukana, joten jo pitkä lentomatka jännittää. Kuitenkin jännitys on ennen kaikkea iloista ja odottavaa, sillä kaksi viikkoa ihan kahdestaan kaukana arjesta on melkoista luksusta. Eniten jännittää Mauritiuksen sää, koska tammikuussa saattaa tulla sateita, vaikka lämpötilat huitelevat päivittäin kolmenkymmenen hujakoilla. Kuitenkin olen lukenut, ettei Mauritiuksen matkailijoiden kannata tuijotella liikaa sääkarttoja, koska trooppiset sateet tulevat ja menevät, kestävät hetken ja sitten taas aurinko paistaa. Toivottavasti tämä pitää paikkansa. Ja tuskinpa meitä mahdollisista sateista huolimatta kuitenkaan mikään Suomen kesä odottaa. Monet tammi-helmikuussa Mauritiuksella reissanneet ovat kuitenkin kohdetta kehuneet eikä sää ole saanut moitteita, ja niinpä me odotamme häämatkaamme innolla. Yhteinen aikahan on kuitenkin se pääasia ja jos sadetta saadaan, niin silloin on hyvä hetki rentoutua Le Canonnier -hotellimme spassa. 

kuva www.beachcomber-hotels.com/hotel/le-canonnier.html

Vuosi 2013

Kulunut vuosi on ollut yksi elämäni hienoimmista.

 

Sain solmia avioliiton miehen kanssa, jonka rinnalla minulla on hyvä, turvallinen ja rakastettu olo.

 

Sain tuntea itseni rakastetummaksi kuin ehkä koskaan aiemmin elämässäni, kun ystäväni kaappasivat minut huikeisiin polttareihin, joita he olivat suunnitelleet lämmöllä ja tarkkuudella - ja joissa silminnähden kaikki viihtyivät minun lisäkseni.

 

Sain viettää mieheni ja ison ystävien ja läheisten piirin kanssa ikimuistoisen hääpäivän, joka jää mieleen tunnelmallisena ja hyvin iloisena ja onnellisena. Kuinka monta hetkeä ja tunnetta saan yhä iholleni tuosta päivästä aina aamun ensimmäisistä onnen ja jännityksen kyynelistä aina siihen aamuyön hetkeen, kun taksi vei meidät hääyöpaikkaan ja koko pitkän päivän jälkeen oli yhtäkkiä hämärää, hiljaista ja rauhallista, vain pienet järven aallot liplattivat rannassa.

 

Vuoteen sisältyi myös paljon jännitystä ja stressiä niin häiden kuin arkisempienkin asioiden vuoksi. Häät tuottivat iloa, mutta yhtä paljon myös herkistymisen kyyneleitä ja jännitystäkin. Itkin kesän aikana sen vuoksi varmaan enemmän kuin aikoihin, vaikka miten olikin iloisesta asiasta kyse. Henkisesti vuosi oli äärettömän rikas mutta myös voimia vievä. Sitä ei ole vielä aika kullannut ja siksi vaalin ajatuksissani häiden rinnalla lähes yhtä paljon heti häiden jälkeen Ahvenanmaalla vietettyjä rauhallisia päiviä, joina nukuttiin paljon ja ajelehdittiin paikasta toiseen ilman sen kummempia suunnitelmia.

 

Tämä vuosi oli suurten hetkien ja muistojen vuosi, jonka haluan säilyttää mielessäni erityisellä rakkaudella. Hyvästelen vuoden suurella lämmöllä ja kiitollisuudella, myös helpotuksella siitä, että kaikki sujui hyvin jännityksestä huolimatta. Ensi vuosi alkaa häämatkalla, rentoutumisella ja rakkaimmassa seurassa lomailemalla.  Toivon sen olevan lähtölaukaus harmoniselle vuodelle, jossa on enemmän maanläheisyyttä ja vähemmän jännitystä, sillä niin onnistunut ja upea kuin hääpäivä olikin, olen yhä onnellinen siitä, että nyt sulhanen on aviomies ja tämä vaimo saa keskittyä ensi vuonna kaason tehtäviin.

 

Lempeää joulua jokaiselle ja erityisen onnellista uutta vuotta kaikille ensi vuonna häitään viettäville! Nautitaan joka hetkestä!

 

 

 

 

 

kuva Taru Sairanen

 

 

 

 

 

No se rouvatukka

Noin vuosi ennen häitä alkoi vimmattu otsatukan kasvattaminen. Minulla oli ollut otsatukka jo vuosia, mutta en halunnut, että se sanelisi liikaa hääkampaustani. Kuten siis monet muutkin morsiamet, myös minä kasvatin hiukset kauttaaltaan pitkiksi. Se on sitten epätoivoista touhua. Otsatukassa nähtiin ties minkälaisia pinnivirityksiä ja usein piti sinnitellä, etten vain pätkäisisi typerää reuhkaa hetkessä lyhyeksi. Otin vanhat kansanviisaudetkin käyttöön, koska ajattelin, ettei siinä ainakaan mitään häviä ja niinpä kävin hiustenlatvoja tasaamassa parturin tykönä aina vain yläkuun aikaan. Uskomuksen mukaan silloin leikattu tukka kasvaa nopeammin. Ja niinhän nuo kasvoivat ja kun vielä sain ne yökötystä aiheuttaneet hiuslisäkkeet, niin kuontalo taiottiin hääpäivän aamuna kauniiksi lettikampaukseksi.

 

Rouvaselo alkoi ja syksyn koittaessa häähuuma tasaantui arjeksi, joka tuntui ihanalta ja huojentavalta kesän jännityksen ja vauhdikkuuden jälkeen. Ensin ajattelin, etten kyllä rupea tekemään hiuksilleni mitään, koska hetkessä talvi kääntyy toukokuuksi, jolloin toimin ystäväni kaasona ja silloin hiukset täytyy olla taas erityisen kauniissa kuosissa. Syksyn edetessä hiukset tuntuivat tylsiltä ja kaipasivat jotain piristystä. Rupesin jälleen kaipaamaan otsatukkaa. Koska toukokuun morsiamen häissä on huikeana teemana 1950-luku ja rockabilly, hoksasin, että fiftarityyliin kuuluu otsatukat! Se sinetöi päätöksen ja rouvatukka on siis täällä! Itse en tykkää sanasta "rouvatukka" tippaakaan, koska se tuntuu olevan jo hieman liikaakin häihin olennaisesti kuuluva juttu ja ylipäätään sanana kamalan kuuloinen, mutta pointti on selkeä varsinkin meillä, jotka emme ole aikoihin tehneet hiuksillemme mitään suurempaa hääkampaus mielessämme. Vähemmästäkin kaipaa jo uutta ilmettä kuontaloonsa.

Raidat ja otsatukka eivät vielä kovin radikaalia rouvatukkaa tee, mutta jotain kuitenkin! 

kuvat Seida

Muutaman kuukauden kuluttua on taas häät!

Kun vuosi vaihtuu, alkaa häähuuma kohota taas tositarkoituksella. Rakas ystäväni tahtoo kihlattunsa kanssa toukokuussa ja saan toimia kaasona. Meitä on kaksi jakamassa kaason tärkeää tehtävää ja olemme molemmat tunteneet morsiamen jo vuosia, joten mikä onkaan ihanampaa kuin fiilistellä yhtä elämän kauneinta, tärkeintä ja mieleenpainuvinta päivää hyvän ystävän kanssa?

Nämä toukokuun häät järjestetään rockabilly- ja fiftari-teemalla, joten kellohameet heiluvat vaaleassa kevätyössä tanssin tahtiin. Fiiliksiin pääsette klikkaamalla itsenne fiftarimorsiamen omaan vastaperustettuun blogiin täältä:

Fanny Von Trap

kuvat weheartit.com

Avioelämää

Miltä avioliitto näyttää nyt, kun H-hetkestä on kulunut pian neljä kuukautta? Hääpäivä tuntuu unenomaiselta ja valtavan onnelliselta. Sekalaisilta Spotify-listoiltani on työmatkalla pämähtänyt pari kertaa soimaan Ol' kaunis kesäilta, siis sama kansanlaulu, jonka tahdissa kuljimme alttarille. Samoin eilen työmatkalla rupesi soimaan Jari Sillanpään Liekeissä, joka oli polttareideni tunnuskappale. Kappaleet ovat täysin erilaiset, mutta molempiin liitän niin valtavan kokoista välittämistä, rakkautta, ystävyyttä ja täydellisiä muistoja, että poskelle vierähti kyynel ihan vain silkasta onnesta.

 

Syksy on ollut kiireinen, valokuvat ovat järjestämättä, kiitoskortit lähettämättä ja siihen vielä työn etsimiset ja niitä mahdollisesti seuraavat muutot ja uusi kotikaupunki päälle. Stressiä siis riittää ja se tekee elämän kauneimmasta ja onnellisimmasta kesästä vielä tärkeämmän, kauniimman ja onnellisemman jos mahdollista. Kun eilen itkeskelin miehelleni sitä, miten ankeaa tämä pätkätyöläisen elämä on juuri nyt, kun ei yhtään tiedä mitä tuleman pitää, totesi rakkaani, että "Muista E, me ollaan kuitenkin yhdessä ja se on kaikkein tärkeintä". Niin totta, niin valtavan totta. Kun kotona asiat ovat hyvin, se riittää pitkälle.

 

Ja hei, häähumu saa pian luvan kaivautua esiin syyssateiden huuhtomasta naftaliinista, sillä häämatka lähestyy viikko viikolta. Odotan sitä paljon enemmän kuin joulua ja juuri nyt ihastelin Fuksianpunaisia Häähaaveita -blogin ensimmäistä häämatkapostausta, sillä he viettivät hunajakuunsa osaksi myös Mauritiuksella, jonka hiekkarannoilla me taivallamme tammikuussa.

 

 

kuva weheartit.com

Kiireisenä syksynä syntynyt idea kiitoskorteista

Syksy on ollut tosi kiireinen töiden puolesta niin minulla kuin koko muullakin konkkaronkalla ja siksi meidän kiitoskortit ovat vain jääneet ja jääneet. Hieman tunnen huonoa omaatuntoa, kun postilaatikkoon on kolahdellut muiden viime kesän hääparien kortteja jo hyvän aikaa, mutta tuskinpa kukaan meidän kortteja ihan niin kovasti odottaa, että istuu päivät pitkät postiluukun vieressä. ;)

 

Koska kiireet helpottavat jouluksi (onneksi!), suunnittelimme, että väsätään ne silloin ja laitetaan matkaan, kun me olemme häämatkalla tammikuun alussa. Avustus häämatkakassaan oli meidän suurin lahjatoive ja koska matkahaave toteutuu sellaisena kuin ajattelimme, on syytä lausua siitäkin kiitokset. Kortin teksti voisi muodostua jotenkin tällaisista ajatuksista:

 

"Suuret kiitokset, kun vietit kanssamme ihanaa, onnellista elokuun lauantaita. Hääpäivästä jäi meille ainutlaatuiset, elämänmittaiset muistot!

 

Kun tämä kortti kolahtaa postilaatikkoon, on meidän tammikuumme muuttunut hunajakuuksi ja olemme parhaillaan häämatkalla Intian valtamerellä."

 

Teksti on siis tällä sekunnilla kirjoitettua ajatuksenvirtaa ja ehtii muuttua moneen kertaan, mutta punainen lanka kiemurtelisi suunnilleen tuollaista tietä pitkin. Mitä siis tuumaatte? Rehellisyyden nimissä tämä pelastaisi venähtäneeltä aikataululta, mutta toki on kiva saada korttiin muutakin sisältöä kuin pelkkä "kiitos" ja samalla kiittää myös häämatkasta, joka ei olisi toteutunut ilman vieraitamme.

 

 

 

kuva weheartit.com

 

Ajatuksia budjetista, häämatkasta ja blogin jatkumisesta

Marraskuu on ihmeellistä väliaikaa. Kaunein syksy on auttamatta ohitse - aviomiehen mielestä koko syksy on ohi siinä vaiheessa, kun lehdet ovat pudonneet maahan. Talvikaan ei ole vielä tullut kunnolla, joten on vain harmaa maisema ja iltapäivällä laskeutuva pimeys. Olemme olleet mieheni kanssa erityisen tyytyväisiä, ettemme lähteneet häämatkalle heti häiden jälkeen, sillä niin paljon matkan ajatteleminen tuo energiaa näihin pimeisiin loppuvuoden päiviin.

 

Eilen maksoimme häämatkan ja nyt fiilis on tosi hyvä. Yli vuoden kestäneellä säästölinjalla saimme kustannettua ihanat häät ja sitten vielä unelmiemme häämatkan, johon toki ihanat vieraamme toivat myös ison avustuksen, ja nyt voimme huokaista ja palata tavalliseen tahtiin. Budjetin ja säästöohjelman tarkka suunnittelu toimi tosi hyvin ja pelasti meidät lainoilta. Se on meille asia, josta olemme erityisen iloisia, koska häät ja häämatka ovat kuitenkin meille isoja investointeja. Ja meillä oli myös periaatteena se, että naimisiinmeno on pääasia ja jos meillä ei siis ole mahdollisuutta pitää ilman lainoja juhlia tai lähteä kaukokohteeseen häämatkalle, niin sitten menemme naimisiin pienimuotoisemmin. Näin hääpäivän jälkeen voi sanoa, että se tunne, mikä hääpäivästä päällimmäisenä jäi mieleen, ei ole sidottu ollenkaan juhlien puitteisiin. Hääpäivään ja naimisiinmenoon liittyy niin valtavia tunnelatauksia, että olen varma, että olisin tuntenut itseni yhtä rakastuneeksi ja onnelliseksi ilman valkoista mekkoa, 140 vierasta ja aamuyöhön jatkuvia juhlia. Kuitenkin kiitämme pitkäpinnaisuuttamme siitä, että hei, me oikeasti onnistuttiin ja saatiin juhliin tarvittava summa kasaan. Ja saatiin myös sellaiset juhlat, joista ystävät ovat kiitelleet edelleen. Se jos mikä on mainio juttu!

 

Eilisen pankkisiirron seurauksena voi keskittyä ajattelemaan tositarkoituksella saarta Intian valtameren syleilyssä, sovittelemaan hellehattua, pohtimaan uuden matkalaukun hankintaa vanhan kuluneen tilalle ja millainen matkatavaralista rupeaa muodostumaan. Ainakin sieltä löytyy aurinkorasva, bikinit, kesämekkoja, hyviä kirjoja.. Elokuun auringon alta suunnataan siis Kauriin kääntöpiirin auringon alle. Olenkin päättänyt, että tämä blogi jatkaa eloaan vielä (ainakin) häämatkaan asti, sillä onhan se vielä yksi naimisiinmenoon (olennaisesti) liittyvä seikka. Pysykäähän siis kuulolla!

 

 

 

Matkakuume

Me olemme olleet pian kolme kuukautta naimisissa. Miten nopeasti tämä syksy on vierähtänytkään! Kahden kuukauden kuluttua Suomen talven ollessa pimeimmillään saamme ruveta pakkailemaan aurinkorasvoja ja kesävaatteita matkalaukkuun häämatkaa varten. Saimme häälahjaksi vierailta rahaa matkakassaa, mutta koska halusimme sellaiselle matkalle, joka ei todennäköisesti ole ihan heti toiste mahdollinen budjetin vuoksi, olemme vielä tämän syksyn ajan säästäneet rahaa. Nyt marraskuussa matkakassa on vihdoin kokonaan kasassa, maksamme häämatkan ja voimme keskittyä ainoastaan kivoihin matkasuunnitelmiin.

 

Tammikuussa meitä siis odottaa 12 yötä Mauritiuksen lämmössä Le Canonnier -hotellissa. Matkaamme all inclusive -eduin, joka tuo ainakin meidän mittapuulla rutkasti luksusta häämatkaan ja käytännön tasolla myös selkeyttä matkabudjettiin, kun matkalle mukaan otettava kassa mietitään sitten retkien ja ostosten näkökulmasta.

 

Meillä on ollut niin vauhdikas kesä ja työntäyteinen syksy, että odotamme häämatkalta ennen kaikkea rentoutumista, olemista ja nautiskelua. Lähes kaksi viikkoa on onneksi sen verran pitkä aika, että siinä ehtii sopivasti retkeillä ja oleilla eikä ole kiire juosta nähtävyyksiä läpi. Retkikohteista suunnittelulistalle on noussut veneretki Ile Aux Cerfs -saarelle, Black River Gorges -kansallispuisto, kasvitieteellinen puutarha Pamplemousses sekä La Vanille -krokotiilipuisto. Ja tietenkin hiekkarantoja, tropiikkia, drinkkejä ja yhdessäoloa rakkaimman kanssa!

Enää pari kuukautta...

 

 

kuva simpsontravel.com

Photoboothin kuvasaalis

 

 

Olen aiemminkin kirjoittanut häidemme photoboothista. Se siis käsitti vanhat pelkistetyt kehykset ja narun päähän viritetyn vanhan digikameran. Molemmat olimme laittaneet ulos katoksen yhteyteen käytettäväksi. Digikamera oli äitini vanha, jonka muistin napata lapsuuskodistani mukaan vasta nyt lokakuussa (Ai hiemanko ollut jo muuta ohjelmaa häiden jälkeen?). Viikonloppuna siirsin kuvat tietokoneellemme ja niitä oli valtavasti! Ihania, iloisia ihmisiä juhlafiiliksissä ja poseeraamassa kehysten kanssa! Ja mitä pidemmälle juhlailta eteni, sen rennompi meininki photoboothissa oli. Häitä suunnitellessamme en oikein photoboothista meinannut innostua, mutta nyt kyllä suosittelen sitä ehdottomasti. Kuvasaalis oli kerrassaan mainio, vaikka vanhalla pokkarilla ei erityisen hyvälaatuisia kuvia tietenkään saa. Toisaalta sinnepäin oleva kuvanlaatukin sopii hyvin yhteen photoboothin huolettoman meiningin kanssa.

 

Meidän viralliset kiitoskortit ovat vielä työn alla, mutta lähetin sähköisesti kaikille niille omat otokset, ketkä löytyivät kuvista ja sain ilahtuneita viestejä takaisin. Lisäksi tein meille muistoksi kokonaan oman erilisen kuvakirjan näistä photobooth-kuvista, jonka sain eilen valmiiksi ja pistin samantien tilaukseen. Siitä tulee hauska kokonaisuus! Kuvateksteihin kirjoitin kaikkien kokonimet ja vähän taustoja siitä, mitä kautta kukakin on tuttu. Näin siitä jää hyvät muistot myös jälkipolville!

 

kuva Seida

Kaason tärkeä tehtävä

Muuttuessani morsiamesta vaimoksi muutuin pian myös morsiamesta kaasoksi, sillä hyvä ystäväni menee naimisiin ensi toukokuussa. Hääjärjestelyt ovat vielä alussa, mutta tiedossa on jo polttarisuunnitelmia, askarteluiltamia ja häämessuja ja ensi vuoden alussa vauhti luonnollisesti kiihtyy. Kaason tehtävä on aina kunnia-asia, johon pyydetään vain hyviä, luotettuja ystäviä. Siksi parhaimmillaan kaaso suhtautuu tehtäväänsä sen mukaisesti eli ilolla, avuliaisuudella ja myös kiitoksella siitä, että morsian tahtoi valita ainutlaatuiseen tehtävään juuri hänet.

 

 

 
 

 Oma kaasoni oli verraton. Olemme olleet ystäviä jo 21 vuotta, johon mahtuu valtavasti kaikkea lapsuuden, teini-iän ja aikuisuuden ajalta. Vuosien myötä ystävyys on syventynyt. Neljä vuotta sitten minusta tuli hänen esikoisensa kummitäti ja kun rupesimme suunnittelemaan sulhoni kanssa häitä, oli oitis selvää, kenet pyytäisin kaasokseni. Kaasoni oli fiiliksissä ja järjestelyissä mukana koko ajan hääsuunnitelmien hentoisista ääriviivoista aina häiden jälkeiseen haikeuteen asti. Vaikka hänelle työt ja pienten lasten perheen pyörittäminen vie paljon aikaa, sain silti kokea meidän häidemme olevan kaasolleni tärkeä asia, jonka pikkuseikkojen pohtiminenkin sai aina tilaa ja vastakaikua keskusteluissa. Näin morsiamen näkökulmasta se tuntui tietenkin oikein ihanalta! Hääjärjestelyjen lisäksi sain tuntea oloni hyvin pidetyksi polttareissani, josta suuri kiitos kuuluu kaasolleni ja toki myös koko muulle ystäväjoukolleni. Sellaiset fiilikset eivät ole lainkaan toissijaisia, vaan jättävät lämpimän jäljen sydämeen.

 

Kun nyt olen itse kaaso, on suurin toiveeni, että ystäväni kokisi olonsa morsiamena samanlaiseksi kuin itse sain kokea. Siksi haluan elää fiiliksissä mukana, auttaa käytännön järjestelyissä ja järjestää tietenkin hauskat polttarit yhdessä morsiamen muiden ystävien kanssa. Lisäksi hyvä plussa on se, että kaasona voi tietenkin elää ihanissa tunnelmissa mukana, nauttia täysin ja kuitenkaan ei tarvitse (ehkä?) jännittää ihan niin paljon kuin omien häiden alla. Jos siis päätän käyttää hiuspidennyksiä ensi toukokuussa, ne ei välttämättä okseta tällä kertaa! ;)
 

 

Kuka toimi(i) teidän kaasonanne? Mitkä ovat mielestänne kaason tärkeimmät tehtävät tai ominaisuudet? 

kuvat weheartit.com