21.5.2013

Ajatuksia nykyajasta, tasa-arvosta ja huomenlahjan symboliikasta

Olipa kerran...


kauan, kauan sitten mies, joka lähti puhemiehen kanssa pyytämään ison talon isännältä tämän tyttären kättä. Isä valitsi tyttärelleen hyvän ja vakaatuloisen miehen, koska se oli tyttären ainoa keino saada leipä pöytään tulevaisuudessa. Tytär oli jo monen vuoden ajan opetellut tärkeitä emännän taitoja ja kutonut kirstullisen pellavaliinoja, nimikoituja lakanoita ja kaikkea mitä tulevassa kodissa tarvitaan. Kun lupa naimisiinmenoon heltisi, nuori sulhanen matkusti kaupunkiin sormusten ostoon. Kun häät oli tanssittu ja morsiamen immenkalvo puhkaistu, antoi mies tuoreelle vaimolleen kotieläimiä, torpan ja maatilkun suon laidasta. Näin vaimo pärjäisi, vaikka jäisi leskeksi. Siinäpä oli sitten nuoren naisen talous kasassa, jos siihen lisätään vielä työ emäntänä ja pian siunaantuvat lapset talon jatkajana ja vanhuuden turvana. Ei puhettakaan korkeasta koulutuksesta, uralla etenemisestä tai kilpailukykyisestä palkasta saati edes omasta tilistä, omista säästöistä ja omasta päätösvallasta sen suhteen mihin omat rahansa haluaisi käyttää. Huomenlahjalla ja vakavaraisella aviomiehellä oli tuolloin siis hyvin tärkeä rooli.




Nykypäivänä meillä naisilla on kaikki ne itsenäisyyden pelivälineet, mistä entisajan naiset eivät osanneet edes haaveilla. Kenenkään meistä ei tarvitse mennä naimisiin tullakseen toimeen, vaan naimisiinmeno on täysin vapaaehtoista ja täysin tunteihin perustuvaa. Silti jotkut meistä odottavat miehiltä yhä niitä asioita, jotka ovat naimisiinmenon yhteydessä olleet ennen oleellisia vain siksi, ettei nainen pystynyt tai sitten se ei vain ollut sopivaa. Tällaisia miehen tehtäväksi luettuja asioita voivat olla toisten mielestä esimerkiksi aloitteen tekeminen, kosinta ja eri kulujen maksaminen. Minusta ne ovat entisaikojen kaikuja, joihin vedotaan romantiikan nimissä ja romantiikallahan puolestaan ei entisaikaan ollut välttämättä mitään tekemistä koko avioliiton tai siihen kuuluvien perinteiden kanssa - niin karua kuin se onkin. En tietenkään sano, etteikö saisi jakaa edelleen asioita miesten ja naisten välillä, vaan kyse on ainoastaan yhdestä näkökulmasta. Omassa parisuhteessani se tuntuisi hyvin vieraalta niin asenteissa, arvoissa kuin ihan käytännön tasollakin. 

Olemme puhuneet huomenlahjasta vasta aika vähän, mutta me joko annamme lahjat toisillemme sulhon kanssa tai sitten päätämme hankkia jotain yhdessä. Katsotaan, mihin lopulta päädymme. Sen sijaan ajatuksen tähän postaukseen antoi Calice, joka kertoi lukeneensa netistä siitä, miten osa naisista on yhä sitä mieltä, että naisen ei kuulu antaa huomenlahjaa. Minä yllätyin tästä. Ammatikseni teen töitä nimittäin historian ja kulttuurin parissa ja siksi mietin toisinaan tarkastikin näitä vanhoja perinteitä enkä voi välttää analysoinnilta (saati sisäisen feministini pään kohoamiselta) tietyissä seikoissa kuten juuri esimerkiksi huomenlahjassa tai siinä, että miehen tehtävä on vaikkapa maksaa vihkisormukset. Meillä mies kyllä tahtoi maksaa suuremman osuuden vihkisormuksista, mutta kieltäydyin vankasti siitä, että hän maksaisi lystin kokonaan. Meillä on ollut molemmilla mahdollisuudet korkeakoulutukseen, hyviin työpaikkoihin ja melkein samankokoiseen palkkaankin, ja siksi olisi lähes tekopyhää haluta tasa-arvoa kaikessa muussa paitsi näissä hääasioissa ja niihin liittyvissä kustannuksissa. Minulle taloudellinen riippumattomuus, koulutus ja työpaikka ovat edustaneet aina itsenäisyyteen liittyviä asioita ja olen siksi iloinen siitä, että pystyn kustantamaan osan sormuksista, joiden tärkeys ja symboliarvo on meille molemmille yhtä korkea. Sama pätee siis huomenlahjaan. En missään nimessä jättäisi sitä yksin mieheni kontolle, koska onhan hääpäivä yhtä iso etappi sulhaselle kuin morsiamellekin ja siksi rakkaani on ehdottomasti lahjan arvoinen. 


vinyl-wall-rectangles-modern-couple-chairs-engaged


Mitä tasa-arvoon tulee, niin minusta se on parhaimmillaan parisuhteessa sitä, että asiat jaetaan, talous jaetaan ja ajatukset jaetaan, mutta kuitenkin niin, että molemmilla on myös täysin omaa päätösvaltaa matkassa mukana esimerkiksi liittyen niihin rahoihin, jotka on omalla työllään tienannut. Tasa-arvo on minulle sitä, että elämä on yhteistä ja tasapainoista, mutta molemmat pystyvät kehittämään ja toteuttamaan itseään myös itsenäisinä ihmisinä. Ja ehkä kaikkein tärkein seikka koko tasa-arvoasiassa on se, että se ei todellakaan koske vain naisten oikeuksia ja siten siis perinteisesti kotitöiden jakamista ja mahdollisuutta työssäkäyntiin, vaan yhtä paljon miehiäkin ja siten esimerkiksi juuri tuota talousasioiden jakamista, jos ja kun nainenkin on mukana työelämässä.

Ohhoh, nyt mentiin tosi kauas huomenlahjasta, mutta tällä postauksella toivon tänne jälleen keskustelua ja pohdintaa, joten antakaas mennä! Mitä ajatuksia tasa-arvo herättää ja miten te sitä toteutatte omassa suhteessanne tai hääjärjestelyissänne? Onko edes olemassa enää asioita, jotka kuuluvat miesten tai naisten tehtäviksi?

kuvat
thelcn.com
mywedding.com

17 kommenttia:

  1. Meillä moelmmat maksavat ovat sormuksensa:) MM. muutenkin kustannuksiin osallistutaan 50/50, mitä nyt moelmmat kustantavat erikseen omat vaatteensa ja minun mekkonihan toki oli roimasti kalliimpi kuin puolison:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä homma menee samanlailla. Vaatteet kustannettiin itse ja hääkassaan ollaan pistetty joka kuukausi saman verran rahaa säästöön näitä häämenoja varten.

      Poista
  2. Minusta ei ole enää miesten ja naisten juttuja. Toki osa hommista kuten esim. renkaan vaihto jää usein miehen hoidettavaksi, mutta ihan käytännön syistä. Yhtä lailla minulta sujuu kotitöissä reiän poraus seinään, kun mieheltä pyykkien ripustus. Ruokakaupassa maksaa se kummalla rahaa ja ravintolassa pätee sama. Usein mies maksaa siellä, kun taas itse maksan vaikka saman illan aikana leffaliput tms. Samassa konkurssissa tässä joka tapauksessa ollaan. ;)
    Autoa ajan useimmiten minä, koska mies joutuu ajamaan töissään jo paljon. Useimmiten sehän mielletään myös miesten hommaksi ja ajatellaan, että naiset ei ole hyviä kuskeja. Mä en usko tähän, oon itse hyvä esimerkki siitä. Oon aina ajanut paljon ja munien puute ei tee ihmisestä auton ratissa huonompaa tai parempaa. ;)
    Molemmat ostimme huomenlahjat toisillemme.
    Meillä siis ei oikeestaan ole miesten ja naisten töitä erikseen. Se maksaa kummalla on rahaa tai kumpaa sattuu "huvittamaan" ja se tekee kumpi ehtii/jaksaa/paremmin osaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hääjärjestelyihin liittyen piti sanoa, että me kyllä yhdessä järjestimme häämme. Päätimme asioista yhdessä, toki itse usein karsin vaihtoehtoja (mulla oli aikaa kun olin saikulla) ja sitten mieheltä kysäisin päätökset ja mielipiteet. Meillä on niin samanlainen maku, että tämä toimi meillä. Mies halusi olla kovasti hääjärjestelyissä mukana ja mielestäni niin pitkin, koska todella ne olivat meidän häät, eivät minun.. :)

      Poista
    2. Aivan, osa töistä sujuu toiselta paremmin kuin toinen. Meillä mies esimerkiksi huoltaa autoja ja tekee ruokaa paljon sujuvammin kuin minä ja minulta sen sijaan hoituu kaikki tietokoneasiat nopeammin ilman turhia pään raapimisia ja siksi kirjoittelen joskus jopa sähköposteja mieheni pyynnöstä hänen puolestaan. :D

      Poista
  3. Meillä minä maksan 60% häistä :D (10 000€) Pete heittää likoon veronpalautukset jouluna joita hän saa huimat 4000€. Loput maksaa pankki (lainaa x-määrä). Meillä on aina mennyt elämässä niin, että minä maksan ravintolaillalliset ja muutenkin viihteeseen liittyvät asiat. Pete siivoaa enemmän ja maksaa yleensä kaupassa ostokset. Huomenlahjan ostan miehelle, mutta en odota sitä häneltä. Se maksaa asiat jolla on varaa ja koska väistämättä häät on enemmän minua kiinnostava juttu, minä niistä suurimman osan myös maksan. En usko, että Pete on koskaan kokenut ahdistavaksi sitä et tienaan enemmän kuin hän. Se näkyy myös taloudessa niin, että minä panostan vapaa-aikaan ja Pete arkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pete maksoi molemmat kihlat, kun kosi mut uskon et minä maksan vihkit :)

      Poista
    2. Minusta on tosi hyvä, että mies ei koe sitä ankeaksi, jos nainen tienaa paremmin kuin hän itse! Meillä mulla on vähän pienempi palkka, mutta olen kysynyt sulholta, mitä hän tuumaisi, jos tilanne olisi toisinpäin ja häntä se ei haittaisi ollenkaan, päinvastoin. Ja mun mielestä noin se pitää mennäkin, koska silloin se tarkoittaa laajemmin myös sitä, että naisen etenemistä uralla katsotaan suopeasti eikä odoteta kotirouviintumista. :)

      Poista
    3. (Minusta ei nimittäin sellaista pullantuoksuista kotirouvaa saisi tekemälläkään...!)

      Poista
  4. Kun on tehnyt pitkän sivuaineen sukupuolentutkimuksessa, ei tulisi kuuloonkaan kulkea laput silmillä esittämässä prinsessaa (näin rumasti ilmaistuna). :D Meidän arjessamme tasa-arvo on yksi keskeisimpiä arvoja ja se heijastuu kaikkeen olemiseen, tuntemiseen ja tekemiseen. Ja mitä tulee huomenlahjaan en ole tullut edes ajatelleeksi, että nykyään vain miehen kuuluisi se hankkia. Olen toki ollut perinteen historiasta perillä, mutta nykymaailmassa tämän vapaaehtoisen lahjan hankkimisen pitäisi kuulua molemmille. Me halusimme muistaa toisiamme ja kumpikin antoi korun toiselle lahjaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos nyt Bloggerissa olisi tykkää-nappi, painaisin sitä heti! :D Mua itseäni välillä tympäisee kuunnella, kun jotkut naiset ilmoittavat, että miehen tehtävä on kosia ja se täytyy tulla yllätyksenä tai että miehen on tuotava äiti-lapsi-kimppu sitten synnytysosastolle, kun lapsi on syntynyt jne. Lista tuntuu loputtomalta ja aina siellä kaikuu se miehen TÄYTYY tai miehen KUULUU TEHDÄ jne. Jotenkin tulee sellainen olo, että on varmaan tosi kiva olla se mies, jolle asiat sanellaan etukäteen näin. Kerran jopa eräs nainen totesi, että kyllä miehen kuuluu vähän niin kuin palvoa naista. Jep jep. Jokaisella on toki omat odotuksensa suhteestaan, mutta elokuvaromantiikan sijaan mä kyllä haluan suhteelta ja avioliitolta ensisijaisesti kumppanuutta ja tasavertaisuutta. Uskon, että sillä luodaan vankka pohja, jota ei vastoinkäymisetkään herkästi horjuta. :)

      Poista
    2. Samaa mieltä! Lisäksi tämä "miehen täytyy sitä-ja-tätä" mentaliteetti jotenkin ruokkii miehissä (omien huomioiden mukaan) sellaista tiettyä turhautunutta passiivisuutta. Kun nainen vaatii tiettyjä eleitä sekä arjessa että juhlassa, kuvittelee mies ettei käytännön arjessa tarvitse enää muuta tehdä. Riittää, kun muistaa juhlapäivät ja spesiaalit jutut. Eli siis aivan kuin naiselle riittäisi pelkät lahjat ja kukkapuskat, eikä esim. tasa-arvoinen kodinhoito kuulu miehen vaatimuslistaan. Naista taas jurppii se, ettei mieheltä heru panostusta arjen pyörittämiseen ja niinpä hän haluaa saada kompensaatiota lahjojen ja muiden huomionosoitusten muodossa. Ja näin kierre on valmis...

      Kaikkein hulluinta on se, että moni minunkin kaverini myöntää osoittavansa rakkautta miehelleen pitäen kotia hyvässä kunnossa. Naisen rakkaudenosoitus on siis arjessa tietynlainen uhrautuminen. Ainoa vaan, että usean vuoden yhdessäolon jälkeen nainenkin alkaa kyllästyä siihen, että imuroitu koti ja pöydässä odottava ruoka ovatkin miehelle itsestäänselvyyksiä, eivätkä hellä tapa sanoa "rakastan sinua".

      Kuulostaa ihan hullulta, mutta tiedän tosiaan näitä tapauksia. Karua hommaa. :/

      Poista
    3. Tulipa näin iltavuoron jälkeen aikamoista yleistävää filosofointia, mutta varmasti asian ydin on jotenkin tästä löydettävissä. :D

      Poista
    4. Nyt tulee sata eri kommenttia, mutta piti vielä sanomani kuinka ihanaa on lukea hääblogien joukossa näin fiksuja ja itseäni kiinnostavia tekstejä. Virkistävää! Kiitos siis sulle!

      Ja nyt nukkumaan! :D

      Poista
    5. Kiitos! Tykkään välillä pohtia näitä vähän enemmän pohjamutia myöten ja varsinkin tämä parisuhteen tasa-arvoasia on sellainen, mistä voisi varmaan keskustella loputtomiin. Mä allekirjoitan niin myös kaikki nuo mitä kirjoitat. Itsekin tiedän hyviä esimerkkipareja siitä, miten naisella on pitkä tehtävälista miehelle juuri noissa erityistilanteissa ja (sen seurauksena?) mies ei arkisiin asioihin lotkauta korvaansakaan. Toki romantiikka kuuluu parisuhteeseen, mutta mä en ymmärrä, miksi toiset jättävät sen puolen kokonaan miesten ylläpidettäväksi juuri niiden lahjojen ja kukkien muodossa, kun nainen voi olla näissä asioissa myös aktiivinen. Toivon, ettei oma mieheni ole ainoa, joka on saanut avovaimoltaan kukkia! :)

      Poista
  5. Bongasin blogisi juuri ja olen ensimmäisten tekstien perusteella ihan ihastunut! Virkistävän erilainen, syvällinen pohdiskeleva blogi, kiitos siitä jo tässä vaiheessa!

    Olen kanssasi tämän kirjoituksen teemasta täysin samaa mieltä! Perinteitä voi ja pitää kunnioittaa, mutta ne on sovitettava tämän päivän yhteiskuntaan ja morsiusparin elämäntilanteeseen. Meillä tilanne on juurikin se, että häät ovat yhteinen tärkeä asia ja asioita mietitään yhdessä. Tosiasiassa kuitenkin monella käytännön toteutusratkaisulla on minulle enemmän merkitystä kuin miehelle.

    Toiminnan naisena olin kuitenkin perinteinen siinä, että halusin odottaa miehen kosintaa sen sijaan, että olisin järjestänyt asian toivomalleni tolalle jo aikoja sitte. Tämä osittain varmaan siksi, että olin itse ollut suhteen alkuvaiheessa se "aktiivisempi ja toimeliaampi" osapuoli ja toivoin, että tässä tärkeässä asiassa mies olisi aloitteellinen. Niin onneksi olikin ja kosi aivan ihanalla tavalla viime vuoden elokuussa.

    Tämän vuoden elokuussa vietetään häitä, ja valmistelut ovat sujuneet hyvinkin tasapuolisesti yhdessä. Sulhon äiti ei tähän meinaa kipulematta taipua, vaan muistuttelee yhtenään vanhoista perinteistä joiden mukaan miehen pitäisi olla/muistaa/maksaa/tehdä sitä taikka tätä. Joudun välillä hengittelemään syvään, etten vallan hermostuisi :)

    Niin huomenlahjan kuin häiden kulujenkin osalta meille on ollut alusta alkaen selvää, että kulut katetaan yhdessä. Käytännössä varmaan reilumpi siivu menee minun lompsasta. Johtuen siitä, että teen konkreettisia hankintoja enemmän ja toisaalta tuloni myös ovat tällä hetkellä ihan huomattavasti miehen tuloja korkeammat.

    Keskustelua oli syntynyt myös siitä, kuinka mies suhtautuu puolisonsa korkeampiin tuloihin. Mieheni suhtautuu tulopuoleen luontevasti ja jaamme arjen kuluja tulojen ja maksukyvyn mukaan.

    Nyt lähden mielenkiinnolla tutkimaan aiempia kirjoituksia, ties mitä sieltä löytyykään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, tervetuloa mukaan! :) Olen aina välillä ajatellut, että blogini on tylsähkö täällä hääblogien joukossa ilman DIY-vinkkejä ynnä muuta, mutta tällaisista kommenteista on tosi kiva huomata, että niille syvällisillekin postauksille on tilausta.

      Meillä myös on keskusteltu tuosta palkka-asiasta, mutta onneksi mies on ollut alusta asti kärryillä siitä, että tämä nainen hyödyntää ennemmin koulutustaan ja etenee uralla kuin viettää aikaansa keittiössä ja siinä mies tukee minua täysin. Ja tärkeäähän se on. Toki jokainen parisuhde on erilainen, mutta itse en pystyisi elämään suhteessa, jossa vaalittaisiin niitä perinteisiä miesten ja naisten tehtäviä ja rooleja.

      Toivottavasti vierailet täällä jatkossakin! :)

      Poista

Ajatuksia, ideoita, fiilistelyä...