18.5.2013

Kotiutunut vihkisormus

Yllättäen sain tällä viikolla tekstiviestin, että vihkisormukseni olisi nyt valmis. Mitä! Sen piti olla valmis vasta kesäkuun lopussa. Tänään kävimme sulhon kanssa hakemassa sormuksen ja samalla tilaamassa sulholle Kalevalakorun Muistojen päivä -sormuksen vihkisormukseksi. Sekin tulee jo parin viikon sisällä eli sitten meillä on sormukset jemmassa elokuuta odottelemassa. (Kuinkahan monta kertaa tässä ehtii käydä vilkuilemassa ja sovittelemassa?) Sulhon sormus on valkokultainen ja sen pintaan tulee hääpäivämme.



Meillä oli jo alunperin ajatuksena hankkia sormukset ennen kesää, niin kaikki kulut eivät kerry elokuulle. Lisäksi putsasimme korurasioiden ja laatikoiden pohjat vanhoista kultakoruista, jotta saamme hintaa pudotettua ja se totisesti kannatti. Olimme ihan yllättyneitä siitä, että saimme lähes kolmanneksen hinnasta pois vanhoilla kasarikoruilla ja ala-asteen aikaisilla delfiinikorviksilla sun muilla! Eli kaivakaa ihmeessä omat korurasianne tällaisten investointien edessä, se selkeästi kannattaa.

Ja sitten se minun aarteeni. Voi että! Sormuksen nähdessäni minua rupesi naurattamaan ja lähes kimitin, että "Ihana! Aivan ihana!" ja myöhemmin sulho totesi, että heti näki kuinka nyt osui ja upposi. Olin jännittänyt sitä kuinka idea isän kihlasormuksen ja äidin rippisormuksen yhdistämisestä ja valkokultarinkuloilla leventämisestä käytännössä toteutuisi ja näyttäisikö se mielikuvissani paremmalta kuin lopulta livenä nenäni edessä, mutta jännitin suotta. Sormus on juuri niin ihana kuin ajattelin. Halusin pelkän vihkisormuksen sen sijaan, että hankkisin vihkin kihlani rinnalle, ja siksi halusin vihkisormuksesta leveän ja ison. Vihkisormukseni on nyt melkein sentin levyinen. Tunnearvoa sormuksellani on valtavasti, sillä siinä yhdistyy tavallaan kolme aikakerrosta: äidin lapsuus ja ripillepääsy, isän ja äidin kihlausaika ja nyt meidän häät ja avioliitto. Ihanaa, rakasta historiaa aina 1970-luvulta tähän päivään asti!

En malta olla paljastamatta kuvaa täällä, sillä olen nyt niin onnellinen, että tämä ilo on pakko jakaa. 



kuvat
kalevalakoru.fi
Seida

10 kommenttia:

  1. Kylläpäs tulikin hieno! :O Pakko myöntää, etten ihan saanu sun ideasta lukemalla kiinni, mut tuo lopputulos kaato kyllä omat epäilykseni. Todella, todella kaunis sormus ja historia tekee siitä aina vain upeemman :) Saat olla onnellinen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä mua itseänikin epäilytti, että mitenhän tässä käy. :D Etenkin epäilin sitä, miltä äidin sormuksen kivi näyttäisi noin leveässä sormuksessa, mutta taitava seppä oli madaltanut kiveä ja se istuukin todella kauniisti sormukseen. Olen kyllä onnellinen ja mulle tuo historia on ehdottomasti tärkein juttu tässä sormuksessa. :)

      Poista
  2. Ihan sun näkönen! Ja tunnearvo ihan mieletön <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sormus tuntui sovittaessakin niin oikealta! Nauroin sulhollekin, että apua, mikään TAVARA ei ole saanut mua varmaan koskaan näin innostuneeksi ja onnelliseksi. :D

      Poista
    2. Sisäinen materialisti nosti päätään ;D

      Poista
    3. Joo, näköjään tästäkin paketista löytyy vähän harakan vikaa. ;D

      Poista
  3. Vautsi, onpa kivan näköinen sormus kummallakin!!! :)

    VastaaPoista
  4. Upea! Kertakaikkiaan kaunis ja UNIIKKI! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen aina tykännyt siitä, että esineillä on jokin historia ja tarina taustallaan ja siksi oon kyllä tosi iloinen, että tällä sormuksellakin on tarina. :)

      Poista

Ajatuksia, ideoita, fiilistelyä...