21.7.2013

Nyt se on kirkossa kuulutettu

Tänään oli kuulutukset. Me kyllä jätimme kirkon menot ikävinä ihmisinä väliin, koska olimme eilen ystäväpariskunnan häissä ja kotiuduimme sieltä myöhään yöllä. Vielä kuitenkin arvoimme menisimmekö vai emme, mutta sitten ajattelimme, että Herra lepäsi itsekin seitsemäntenä päivänä, joten ehkä teemme samoin. 

Niin, meidän uskomme on sitä laatua, joka kestää perinteiden soveltamisen ja huumorintajun. Kuulumme kirkkoon, muttemme kuulu siihen porukkaan, jotka käyvät kirkossa vain jouluna ja sitten tosiaan esimerkiksi kuulutukset kuuntelemassa, vaan luterilaisia kaavoja ja kirkkomiljöötä oleellisempaa meille on sisäinen selkeys suhteessa yläkertaan ja vihkikaavassa tärkein kohta siunaus. Se oli syy, miksi meille tulee kirkollinen vihkiminen. Kulttuurialan ammattilaisena olen muutenkin sitä mieltä, että pureksimatta nieltävää tapakulttuuria tärkeämpää on miettiä mikä on itselle tärkeää ja oleellista olipa kyse sitten kirjaimellisesti mistä vain taivaan ja maan väliltä. 

Sen sijaan bestman puolisoineen pyysi meitä sopivasti illalla kahville, joten viemme sinne yllätykseksi pullaa mukanamme. Järjestetään näin pienimuotoiset kuulutuskahvit kuitenkin. 




kuva weheartit.com

1 kommentti:

Ajatuksia, ideoita, fiilistelyä...