15.7.2013

Vihkikeskustelu

Eilen oli jännittävä iltapäivä. Meillä oli vihkikeskustelu papin kanssa ja paikaksi valikoitui tietenkin vihkipaikkamme, kaunis ja idyllinen museosilta. Minua jännitti ennen keskustelua kauheasti. En ymmärrä miten iski sellainen jännitys, mutta mahaa kipristeli ja suoraan sanottuna vitutti. Sanoin sulholle, että kyllä ihminen on typerä olento: vasta viikko sitten ohjasin erästä kulttuuritapahtumaa yli kahdenkymmenen hengen ryhmälle eikä se tuntunut missään ja nyt minua jännittää mennä tapaamaan tuttua pappia ihan kuin olisin jotain suurtakin syntiä tehnyt!
 
Kun sitten loikattiin autoon ja kellon vilkuilu päättyi, ei jännittänyt enää ollenkaan ja hymykin palasi huulille. Toivotaan, että H-hetkellä fiilikset menevät myös näin, että tapahtumasarjan pyörähtäessä oikeasti liikkeelle jännitys loppuu siihen paikkaan.
 
Aurinko paistoi ja vihkipaikka näytti kauniilta ja vehreältä. Testasimme ennen papin tuloa kuinka ääni kuuluisi sillan toisesta päästä rantaan. Tämä on mietityttänyt paljon, mutta ääni kuului hyvin ja kaiken lisäksi naispapillamme on kirkas ja korkea ääni, joka varmasti kuuluu paremmin kuin meidän äänemme.
 
 
 
Meillä toimitusta lyhennetään jättämällä virret kokonaan pois. (Tätä lukevat vieraamme voivat huokaista helpotuksesta!) Näin siksi, että virrenveisuu on usein silkkaa hyminää seurakuntalaisten osalta, meillä ei ole säestystä ja ihmiset joutuvat seisomaan koko toimituksen ajan ja vain vanhuksille tuodaan tuolit. Psalmiksi meille tuli iki-ihana Paina minut sineteksi sydäntäsi vasten (Laul. I. 8:6-7). Psalmin olisi voinut jättää pois, mutta kun pappi rupesi lukemaan tuota tekstiä ääneen, minua alkoi itkettää ja sitten hän tokaisi, että "Tämähän me otetaan, kun se meni heti noin syvälle." Hän totesi myös, että teksti käy erittäin hyvin vihkipaikkaamme, koska olemme veden äärellä.
 
Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten,
pane sinetiksi ranteesi nauhaan.
Rakkaus on väkevä kuin kuolema,
kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.
Sen hehku on tulen hehkua,
sen liekki on Herran liekki.
Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa,
virran tulva ei vie sitä mukanaan.
Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi,
hän saisi vain toisten pilkan. 
 
Raamatunteksti valikoitui sen mukaan, missä meidän mielestämme oli eniten arkeen sopivaa viisautta, sillä sitähän se rakkaus ja parisuhde eniten on, yhteistä arkea (Kol. 3:12-14). Pappi kysyi lukisiko kaaso tämän ja täytyy kaasolta sitä kysyä, mutta totesin kyllä, että kaaso on vähintään yhtä herkkä itkemään kuin minä, joten nakki saattaa napsahtaa papille.
 

Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.
 
Seuraavaksi piti valita muoto, jossa kysymykset kysytään. Koska täällä blogimaailmassa on pohdittu paljon kuolemaan asti lupaamista, kysyin automaattisesti papilta, että onko ero kysymysasettelussa se, että vain toisessa luvataan kuolemaan asti. Pappi korjasi, että molemmissa ajatus ja kesto on sama ja ero on vain se, että muoto, jossa kuolema mainitaan, on juhlavampi ja se toinen sen sijaan vanhempi ja perinteinen muoto. Yllätyin, että se menee näin päin. Meille valittiin perinteinen muoto, koska olimme pitäneet sitä enemmän meidän oloisena alusta asti ja tuntui kivalta, että juuri sitä kutsuttiinkin kaikista omista ennakko-oletuksistamme poiketen juuri perinteiseksi muodoksi:
 
Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta NN, tahdotko ottaa NN:n aviomieheksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?

 

Pappi kysyi vihkikeskustelussa myös hieman meidän taustojamme kuten kuinka kauan olemme olleet yhdessä ja missä olemme tavanneet. Keskustelusta jäi tosi kiva fiilis. Pappi on rento ja huumorintajuinen, joten minä ja sulho lähdimme sillalta hymyillen vanhempieni luokse lettukahveille.

Saimme papilta avioliittoon vihkimisen rungon, joka pistettiin sulhon toiveesta jääkaapin oveen talteen, jotta sen voi opetella ja muistaa sitten paikan päällä elokuussa. Meille molemmille tulee vihkisormus ja kömpelöiden käsieni vuoksi joskus sulholle totesin, että entä jos sulhon sormus tipahtaa juuri ennen sormeen pujottamista ja vierii sillalta jokeen?  Ja sitten naarataan sitä porukalla, joku ahven syö sen ja viimein sulhanen hyppää sormuksen perään! Sulho sanoi vihkikeskustelun jälkeen kiinnittäneensä huomiota, että sillan reunassa on kakkosnelosen lankut, joten sormus ei pääse putoamaan ainakaan vierien. Ei huolta siis! :D




kuvat Seida

9 kommenttia:

  1. Mun muistaakseni (jännitys on tainnut pyyhkiä osan yksityiskohdista) meillä tuon kysymyksen lopussa oli vielä "elämän loppuun asti". Suora puhe kuolemasta tuntui turhan synkältä, mutta haluttiin kuitenkin se lopullisuus kysymykseen mukaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, meidän mielestä myös kuolema tuntui synkältä tuossa kohtaan ja muutenkin rakkauden ja uskollisuuden aikatauluttamista oleellisempana koettiin tuo "myötä- ja vastoinkäymisessä". :)

      Poista
  2. Hei ihanaa, olenkin pohtinut mahdollisuutta jättää virret kokonaan pois, koska isossa kirkossa pienen vierasmäärän hyminä on vähän kiusallisen kuuloista. Enpä ehtinyt ottaa edes selvää asiasta, mutta hyvä jos se on mahdollista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kysyä! Itse olisin ehdottanut sitä, koska tiesin, että kaasoni lapsen ristiäisissä virret oli jätetty pois, mutta meillä pappi ehdottikin sitä itse, sillä olimme pyytäneet jo ennalta toimituksen typistämistä. Näin siksi, ettei vihkipaikkaan tosiaan tule istumapaikkoja ja jos sattuu hellepäivä, voi tulla tukalat oltavat. :)

      Poista
  3. Joo kiva, mä itken jo nyt :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Anne! <3 Mut sit meitä on varmaan useampi nyyhkyttämässä itse tilaisuudessa. :D

      Poista
    2. Onneks käyn viikkoa ennen häitä laitattaa ripset, ni ei oo ripsarit pitkin poskia :D

      Poista
    3. Mä oon viimeksi eilen todennut ne hyvin käteviksi! :D

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Ajatuksia, ideoita, fiilistelyä...