9.7.2013

Kertomus polttareista, osa 6

Syvälahden tanssilavalla vietetyn illan jälkeen sunnuntaiaamu aukeni hitaasti ja hiljalleen. Lasten tahdissa aikaisin heräämään tottunut kaaso tosin oli ehtinyt pyörähtämään aamu-uinnilla ennen kuin muu mökkikansa könysi pystyyn. Mutta päivä pyörähti käyntiin ja tuvan pitkälle pöydälle katettiin maistuva brunssi. Minulle esitettiin koko viikonlopun jatkuneet kysymykset loppuun ja kerrottiin oikeat vastaukset. Kysymykset siis liittyivät mieheeni, avioliittoon, autoihin, lastenhoitoon ja kodinhoitoon. Tämän jälkeen sain katsastustodistuksen ja muutamalla huomautuksella morsmaikku meni katsastuksesta läpi!
 
Sitten eri puolilta Suomea saapunut polttariväki rupesi pakkaamaan tavaroitaan ja lähtemään kotia kohti. Minä hyppäsin bestmanin vaimon kyytiin, mutta ennen sitä halasin kaasoani ja minulta pääsi onnellinen itku, sillä viikonloppu oli kokonaisuudessaan niin ihana, etten olisi mitään muuta voinut edes toivoa!
 
Polttareita seurannut viikko sujui ihan huumassa: polttariväki linkitti Facebookiin kuvia ja kommentteja enkä suinkaan ollut tietojeni mukaan ainoa, joka soitti Liekeissä-kappaletta kotona ja autossa ihan fiiliksissä. Sain mukaani pienet ystäväni askartelemat paperiset ruutuliput, jotka oli tarkoitus jakaa tanssilavalla, mutta jotka unohtuivat mökkiin. Niinpä päätin puolestani yllättää polttariporukan ja lähetin jokaiselle mukana olleelle postissa pienen ruutulipun ja kiitoskirjeet. Ostin punaisia kirjekuoria ja sattumalta minulla oli kotona joskus männävuosina hankittu ruutulipputeippi, jolla koristelin kuoret ja kirjeet. Seuraavan kerran juhlitaan porukalla onneksi pian eli kuukauden kuluttua!

Kotiin saavuimme bestmanin vaimon kanssa ruutulippuja heiluttaen. Siellä odotti riutunut sulho, sillä liitutaululle kirjoitettua "Morsian kaapattu! Palautetaan viimeistään 10.8. klo 15!" -kaappausviestiä oli jatkettu lauantaiaamuna näin: "Ja sulhanen... katsotaan palautetaanko!". Rakkaani oli juossut lauantain ympäri kaupunkia balettipuvussa, istunut purjelentokoneen kyydissä, kiipeillyt kalliota pitkin ja saunonut seitsemän tuntia. Meillä oli molemmilla siis ikimuistoiset polttarit. Kyllä nyt kelpaa astella avioon!
 
 
Ihastuttavat ystävät mulla!
Onnellinen varikkotyttö kiittää!



kuva Seida

3 kommenttia:

  1. Nää oli niin superkiva ylläri! Kiitos vaan :) Ja kyllä on näis polttareis mitä vanhana muistella <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Ihanaa nähdä koko porukka koossa sitten kuukauden (KUUKAUDEN!!!) kuluttua! <3

      Poista

Ajatuksia, ideoita, fiilistelyä...